maanantai 3. elokuuta 2015

Hesan naiset ja runoniekat maaseudulta

Teimme ystävieni kanssa viime viikolla road tripin ympäri Suomen. Reittimme kulki länsirannikkoa pitkin Lapin tuntureille asti ja sieltä sitten hieman idempää takaisin alaspäin. Pitkillä automatkoilla Tinderin näpyttely oli hauskaa ajanvietettä ja entistä hulvattomammaksi homma muuttui kun pikkukaupunkien miehet innostuivat tosissaan puhelintensa kantomatkan alueelle päätyneistä pääkaupunkiseutulaistytöistä. Juttelin useiden miesten kanssa ja havaitsin muutamia varsin merkittäviäkin eroja siinä kuinka pääkaupunkiseudun ja pienempien paikkakuntien miehet käyttävät Tinderiä.

Kaikista huomattavin ero oli kynnys lähteä juttelemaan. Kyllä täällä kotopuolessakin miehet ovat toisinaan aktiivisia aloittamaan keskusteluja mutta yleistyvä trendi tuntuu olevan antaa naisten olla aloitteentekijöitä aikaisempaa useammin. Mitä pohjoisemmaksi ajoimme sitä innokkaampia miehet tuntuivat olevan juttelemaan ja erityisesti Kokkolan ja Oulun tienoilla puhelin tuntui värähtelevän jatkuvasti. Myös matchien saaminen oli helpompaa, sillä miltei jokainen jonka pyyhkäisin oikealle oli tehnyt saman minun kohdallani. Toisaalta valikoima oli odotettavasti hieman suppeampi ja varsinkin Lapin korkeuksille ajaessamme ei tarvinnut montaa kertaa pyyhkäistä kun sovellus jo totesi miesten loppuneen kesken. Käväisimme reissullamme myös Ruotsin puolella Haaparannassa ja ajoimme muutenkin niin lähellä naapurimaamme rajaa että matcheiksi tuli myös useita ruotsalaisia miehiä. Siinä sitten oltiinkin sormi suussa kun kielimuuri uhkasi tulla vastaan..

Myös keskustelujen sisältö oli hieman erilaista pohjoisen miesten kanssa kuin täällä etelässä päin. Otantani on toki hyvin pieni eikä mitenkään yleistettävissä koskemaan kokonaisia maantieteellisiä alueita tai väestöryhmiä, mutta omien havaintojeni mukaan pääkaupungin ulkopuolella miehet eivät lähde yhtä helposti mukaan kaksimieliseen läpänheittoon. Olen itse mestari heittämään puoliviatonta mutta kuitenkin hieman flirttailevaa läppää ja olin hieman harmissani kun keskustelukumppanini eivät ottaneet onkeensa ja lähteneet mukaan. Toisaalta huomasin että mitä enemmän keskustelut heittää täysin läskiksi sitä enemmän miehet innostuvat. Vaikka osa miehistä halusikin kovasti kääntää keskustelua vakavampaan suuntaan he olivat varsin tyytyväisiä ja innostuivat vain lisää kun vastailin asiallisiinkin kysymyksiin selkeästi vitsillä. Toisaalta kun mahdollisuus livekohtaamiseen on melko pieni välimatkan ollessa 800 kilometriä ei miehilläkään ollut varmaankaan kovin suuria odotuksia suhteeni ja keskustelut olivat heillekin hauskaa ajanvietettä eivätkä tulevan vaimon metsästystä.

Kolmas iso ero pääkapunkiseudun ja muun maan miesten välillä oli Tinder-profiilit. Näissä esiintyi aika paljon eroja myös riippuen siitä asuiko mies kaupungissa vaiko taajama-alueen ulkopuolella jossain pusikossa. Yleisesti ottaen profiilit olivat erilaisia, pääkaupunkiseudulla miesten kuvat ovat usein laadukkaampia ja niissä esiintyy huomattavasti vähemmän traktoreita tai muita ajoneuvoja. Maaseudun miehillä oli kaupunkilaisia useammin esittelytekstissään luettelo kiinnostuksenkohteista tai muu vastaava infopläjäys itsestä. Paljon pääkaupunkiseutua yleisempiä olivat myös "Tulkaa juttelee niin katotaa mihin tää johtaa"-tyyppiset viestit esittelyteksteissä.

Reissu oli hauska ja Tinderin osalta vaiherikas: olin muun muassa kaksi päivää kihloissa (sormusta ja koeajoa vaille vain, kuulemma) ja sain lukuisia itse kirjoitettuja runoja. Olisi voinut olla hauskaa yrittää törmäillä johonkin matchiin ja viettää iltaa porukalla yhdessä ja tutustua samalla paikallisiin, mutta tällä kertaa tyydyin tutustumaan pelkän puhelimen välityksellä. Saimme juomapeleihinkin paljon hauskuutta haastaessamme toisiamme heittämään mitä hassumpia juttuja matcheillemme. Ihan mukavaa on kuitenkin olla taas takaisin kotona missä miesten suurin ylpeydenaihe ei ole se viritetty traktori.

Tässä loppuun vielä hauska biisi joka soi autossamme reissun aikana useaan otteeseen !


Ei kommentteja: