keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Drunk in love with WhatsApp

Minä tykkään juhlimisesta. Siitä kun lauantai-iltana laittaa ne vähän tummemmat meikit ja pääsee klubeille tanssimaan ja nauttimaan hyvästä musiikista. Ihan pelkän maidon voimalla en minäkään juhli, vaan illan mittaan tulee toki siemailtua yhtä sun toista mehukattia ja muuta mukavaa. Sillä vaan on toisinaan hieman noloja sivuvaikutuksia. Perisyntini on kännitekstaaminen, jota tulee harrastettua ihan liikaa: heti kun promilleja on veressä tarpeeksi alkaa puhelin laulaa ja runosuoni kukkia.

Alkuillasta lähettelen usein puoliviattomia "mitäs tänään"-viestejä, joiden tarkoitus on selvittää mistä löytyisi hyvät bileet tai olisiko viestin saajalla kiinnostusta liittyä juhlaseurueeseemme. Illan aikana sitten vaihdetaan koordinaatteja ja höpötellään kaikenlaista jännää, toisinaan lähetellään selfieitä puolin ja toisin. Baareissa en hirveästi tekstaa, ellen sitten odottele jotakuta tai hukkaa kavereitani jonnekin. Ne loppuillasta pilkun jälkeen lähetellyt viestit ovat sitten sellaista suht noloa osastoa. 




Toisinaan saan hirvittävän hyviä ideoita tekstata jollekin eksälleni. Välillä lähettelen niitä "mitäs tänään" tai "mitäs kuuluu pitkästä aikaa" tyyppisiä viestejä mutta ikävä kyllä välillä on tullut sorruttua hieman syvällisempäänkin suoltamiseen. Yhdessä vaiheessa tietty musiikkityyli muistutti minua kipeästi eräästä miehestä kenen kanssa juttu oli loppunut kurjasti ja onneksi tätä kyseistä genreä ei hirveästi perusbaareissa soi, mutta juuri sinä iltana kuulin erään biisin joka muistutti hänestä erityisen paljon ja siitähän seurasi sitten se, että kotimatkalla lähetin hänelle viestin jossa sepustin kaikenlaista ikävästä ja tunteikkaista biiseistä ja ties mistä kaikesta. Aamulla tuli sitten jätkältä vastaus "taitaa mennä kännin piikkiin toi". No joo, kyllä se ehkä meni. Vaikka kaikki sanomani olikin kyllä totta, mutta en olisi ikimaailmassa lähettänyt sellaista viestiä selvin päin.




Pitäisi opetella jättämään tunteet ja suhdekiemurat alkoholittomiin olotiloihin ja keskittyä bileissä vaan täysillä bilettämiseen. On tosi ikävää kun hauska ilta päättyy itkukohtaukseen, ja suureksi häpeäkseni joudun myöntämään että niinkin on käynyt ihan liian usein. Tietyn rajan jälkeen en hallitse tunteitani enää kovin hyvin ja jos siinä haavoittuvaisessa tilassa kohtaan jonkin tunnepuolen vastoinkäymisen, en pysty hillitsemään itseäni kovin kummoisesti. Se on suuri heikkouteni jonka kanssa teen kovasti töitä, ja yritän nykyään juoda fiksusti niin etten ylittäisi sitä maagista rajaa. Toisinaan sitä kuitenkin lipsahtaa eikä sitten ole enää paluuta. Anteeksi jo etukäteen niille jotka joutuvat minut siinä tilanteessa kohtaamaan, en nimittäin voi luvata etteikö noin kävisi enää koskaan.

Tänä viikonloppuna kannattaa jälleen varautua siihen, että saatan kokea tarvetta muistaa sinua viestillä perjantaina tai lauantaina noin iltakahdeksan ja aamukuuden välillä. Suhtautukaa viesteihini armollisesti. :D

Ei kommentteja: