Kumpi tekee aloitteen seksiin?

Niin, no siinä on melkein Hamletin ollakko vai eikö olla-dilemmaan verrattava ikuisuuskysymys. Vallalla oleva käsitys taitaa olla nykyään se, että tasa-arvon nimissä kumpi tahansa voi tehdä aloitteen mutta miehiltä silti odotetaan paljon enemmän aloitteellisuutta. Siitä kumpi nyt pyytää toista ensiksi ulos tai muuta vastaavaa saisi varmaan useamman kirjan kirjoitettua, mutta paneudun tässä tekstissä nyt ennen kaikkea siihen kuka tekee aloitteen seksin suhteen.

Lähtökohtana tekstilleni toimii sellainen henkilökohtainen ominaisuuteni, että satun tykkäämään tosi paljon siitä kun mies on määrätietoinen ja niin sanotusti ottaa mitä haluaa. Toisin sanoen, minusta on kivempaa kun mies tekee aloitteen ja ilmaisee haluavansa seksiä. Tämä on erityisen tärkeää minulle suhteen alkuvaiheessa, kun vielä vähän ujostuttaa ja sen ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu vielä tosi haastavalta. En kyllä oikeastaan edes tiedä mikä siinä niin jännittää: en ainakaan tietoisesti ole erityisen huolissani esimerkiksi siitä, että aloitteeni torjuttaisiin. Ehkä koen sitten jotain suorituspaineita, että pitää tehdä toiseen hyvä vaikutus.

Toisaalta sitten miehen näkökulmasta asia näyttäytyy vähän eri valossa. Toki heilläkin on varmasti tuollaisia ujostelufiiliksiä suhteen alussa, mutta siihen tuo lisää twistiä vielä se että naiset varmasti kieltäytyvät seksistä huomattavasti useammin kuin miehet. Miehet joutuvat siis jännittämään paljon enemmän sitä mahdollista torjuntaa. En tullut itse edes ajatelleeksi asian tätä puolta ennen kuin juttelin aiheesta erään jätkän kanssa jolle olin kertonut jännittäväni aloitteiden tekemistä. Itse kun en ole ollenkaan sellainen tyttö joka valittaisi päänsärkyä ja jättäisi sen varjolla lemmenleikit väliin, mutta heitäkin varmasti on. Eikä siinä mitään, saa kieltäytyä, ei aina ole pakko haluta. Se vaan saattaa ottaa ikävästi toisen itsetunnolle, varsinkin suhteen alussa kun ei vielä tunneta kovin hyvin.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on niitä syitä seksistä kieltäytymiselle aika paljon muitakin kuin se päänsärky. Eräs ystäväni kertoi jätkästä jonka kanssa oli hengaillut kotonaan ja ilmassa oli selkeästi sellaista kohta pannaan-meininkiä, mutta sitten jätkä olikin yhtäkkiä alkanut puhua kotiinlähdöstä. Hän antoi todella ristiriitaisia viestejä käyttäytymisellään ja jätti ystäväni hirvittävän hämmentyneeksi, ja lopulta selvisi että hän nauttii suuresti odotuksen pitkittämisestä ja jännityksestä. Aikamoinen 50 shades of Grey-hetki, varsinkin kun tyypin otteet olivat kuulemma illan aikana olleet useaan otteeseen sellaiset ei-niin-vaniljamaiset vaikka tilanne ei seksiin asti lopulta johtanutkaan. Yritäppä siinä sitten miettiä että tehdäkö vai eikö tehdä sitä aloitetta kun vastassa voi olla mitä tahansa pihtari-ujopiimäilijästä oman elämänsä Christian Greyhin.

Kannustan kuitenkin kaikkia olemaan itse se aktiivinen ja aloitteellinen osapuoli. Seksiä saa varmemmin jos sitä ehdottaa sen sijaan että jäisi odottelemaan toisen aloitetta: sitä kun ei välttämättä tule jos toinen tulkitsee aloitteellisuuden puutteesi kiinnostuksen puutteeksi. Jos tulee rukkaset, ei voi mitään. Jos kyseessä on millään tasolla järkevien ihmisten välinen suhde, on varmasti ihan ok tiedustella syytä siihen miksi ei kenties juuri nyt huvita. Ja jälleen kerran esille nousee tämä puhumisen tärkeys kaikissa ihmissuhteissa, sillä tästäkin aiheesta keskusteleminen tuo suhteen osapuolia sillä tavalla lähemmäs toisiaan että aloitteiden tekeminen on jatkossa taas himpun verran helpompaa.