keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pettämisen lyhyt oppimäärä


Haluaisin tänään kirjoittaa pettämisestä. Se ei oikeastaan ole omassa elämässäni mitenkään ajankohtainen juttu mutta tuli jotenkin fiilis, että sitä pitäisi käsitellä täällä blogissa. Pettäminen on nimittäin ei edes kaksipiippuinen vaan paljon useampipiippuinen juttu. Vähän niin kuin melkein kaikki sellainen, jota pidetään yleisesti vääränä ja tuomittavana. Tekstini tarkoitus ei kuitenkaan ole puolustella pettämistä, sillä pidän sitä itsekin vääränä tekona. Uskon kuitenkin, että kaikkia ilmiöitä pitää ymmärtää kunnolla jotta ne voisi tuomita kunnollisin perustein, ja siksi yritänkin tässä nyt ottaa hieman selkoa tästä tunteita herättävästä ilmiöstä.

Ennen kuin pettämistä voi tapahtua, pitää pettäminen käsitteenä määritellä auki. Periaatteessa sillä tarkoitetaan sitä, kun seurusteleva tai avioliitossa oleva ihminen tekee suhteensa ulkopuolella sellaisia asioita, joiden katsotaan olevan sallittuja vain oman puolison kanssa. Esimerkiksi harrastaa seksiä toisen kanssa. Ilmiön määrittely ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Mikä määritellään suhteeksi ja missä menee pettämisen raja? Itse ajattelen niin, että tapailuvaiheessa on ok säätää muiden kanssa niin kauan kun ei olla sovittu muuta, mutta tosi moni mies on ollut kanssani eri mieltä ja suorastaan järkyttynyt näkökannastani. Jos pettäminen kuitenkin rajattaisiin olemaan mahdollista vain esimerkiksi vakavassa seurustelusuhteessa tai avioliitossa, on jokaisen parin silti määriteltävä pettämisen rajat. Niissäkin voi olla puolisoiden välillä suuria eroja: toisella raja menee fyysisessä kanssakäymisessä kuten suutelemisessa, toisilla se voi ylittyä jo flirttailusta. Oma lukunsa on tietysti ihmissuhteiden mobiiliulottuvuus: WhatsApp, Tinder, Snapchat. Rajoista on syytä keskustella perinpohjaisesti ja niiden on oltava selkeät molemmille, jotta vältyttäisiin turhilta väärinkäsityksiltä ja mielipahalta.


Erittäin hyvä kysymys on myös se, onko pettämistä olemassa jos siitä ei jää kiinni.

Pettäminen on useille ihmisille sellainen vihoviimeinen deal breaker, jota ei pysty antamaan anteeksi kumppanilleen. Se opitaan jo varhain: kun itse aloittelin seurustelua teininä ajattelin automaattisesti että pettämistä en muuten antaisi anteeksi, vaikka minulla ei ollutkaan aiheesta minkäänlaista kokemusta. On kuitenkin tosi helppo ymmärtää miksi pettäminen on vaikeaa antaa anteeksi. Se on tekona sellainen joka hyökkää suoraan omaa rakastettavuutta vastaan: helposti ajattelee että itsessä on toisen mielestä jotain vikaa kun se kerran pettää. Monet sanovat myös, että pettämisessä ei satuta eniten niinkään se että toinen on vaikkapa pannut jotakuta toista vaan se valehtelu ja selän takana toimiminen, luottamuksen rikkominen. Usein kuulee myös sanottavan, että henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen. Siis että on helpompi antaa anteeksi joku pikainen pusu kännissä kuin pitkään jatkunut ihastuminen. Jotkut pystyvät antamaan pettämisen anteeksi ja jatkamaan suhdetta siitä huolimatta, mutta se ei varmastikaan onnistu niin että kaikki jatkuisi ennallaan. Pettämisen takia puolisoiden välillä menee väistämättä jotakin rikki, ja vaikka sen voi ehkä korjata, se vaatii hirvittävästi työtä.

Miksi joku siis pettää? Minkä vuoksi ajautuu sellaiseen tilanteeseen, että päätyy loukkaamaan rakastettuaan niin perustavanlaatuisella tavalla? Joidenkin mielestä toiset ihmiset vain ovat luonteeltaan sellaisia, tai heillä on jokin trauma joka purkautuu pettämisenä. Jotkut sanovat sen johtuvan suhteen arkipäiväistymisestä ja jännityksenkaipuusta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että pettämiseen ajautuminen kertoo jonkun olevan pielessä nykyisessä suhteessa. Uskon kaikkien kolmen olevan mahdollisia selityksiä pettämiselle. Pettäjä ei ole automaattisesti paha ihminen tai halua tahallaan loukata puolisoaan. On helppoa ymmärtää vaikkapa sellaisen ihmisen tarvetta pettää jonka oma puoliso ei halua seksiä koskaan tai on vaikkapa 350 päivää vuodesta matkoilla. On myös yleinen tosiasia että pitkissä suhteissa molemmat osapuolet saattavat kokea pieniä ihastumisen tunteita muita ihmisiä kohtaan, mutta mielestäni sitä ei itsessään lasketa pettämiseksi. Pettämistä siitä tulee vasta sitten, kun ajatukset muuttuvat teoiksi.


Jotkut sanovat, että kerran pettäjä on aina pettäjä. Minä en kuitenkaan usko siihen. Olen itse elävä esimerkki siitä, että kerran pettäneen ei tarvitse toistaa samaa kaavaa muissa suhteissaan. Seurustellessani lukioaikoinani petin silloista poikaystävääni muutaman kerran pussailemalla baareissa muiden miesten kanssa. Se oli hauskaa ja jännittävää ja sain heiltä huomiota, jota en kiireiseltä poikaystävältäni oikein saanut. Siitä tuli siitä huolimatta huono omatunto enkä ole millään tavalla ylpeä teoistani. Alkaessani seurustella uudelleen tein heti alussa päätöksen, että tätä jätkää en pettäisi, kävi miten kävi. Enkä pettänyt. Enkä aio pettää tulevaisuudessakaan, mikä on suurin syy siihen miksi en tällä hetkellä seurustele. En nimittäin aio tyytyä mahdollisen tulevan poikaystäväni kohdalla mihinkään vähempään kuin siihen, että hän saa minut olemaan näkemättä ketään muuta miestä ja siten olemaan haluamatta ketään muuta miestä kuin hänet. Siinä on kuitenkin ehkä perää, että kerran pettäneellä on pienempi kynnys tehdä se uudestaan ja houkutuksen vastustaminen vaatii joskus luonteenlujuutta ja tahdonvoimaa. Minä en ainakaan löydä sellaisia itsestäni kenenkään sellaisen jätkän takia, jota en rakasta täysillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ei pysty sitoutumaan yksiavioiseen suhteeseen kunnolla, ei pidä sitoutua sellaiseen. Silloin on parempi tehdä kuten minä ja pysytellä täällä turvallisella harmaalla alueella, jossa ei ole kunnon suhteita eikä näin ollen pettämistäkään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vähän jo sivusitkin tätä, mutta ehkä luottamus parisuhteissa ja ainakin vakavammissa ihmissuhteissa ei tarkoita sitä, että "ei petä" vaan sitä, että voit luottaa siihen, että toinen ajattelee sinusta hyvää, haluaa olla juuri sinun kanssasi suhteessa, on sinusta kiinnostunut ja on tarvittaessa tukenasi. Tällainen luottamus on ainakin minulle vakavammissa ihmissuhteissa yksi asia, mihin suhde pohjautuu. Tämä luottamus menee pettämisessä yleensä rikki ja siten suhteelta saattaa mennä pohja. Kannattaa miettiä suhteessa, jos leikittelee ajatuksella, että olisi jonkun toisen kanssa (mikä on kyllä ihan normaalia joskus), että vaikka yleensä pelkkä kumppanin ajatteleminen riittää niin voisitko tehdä sen itsesi ja kumppanisi lisäksi myös sille suhteelle. Monessa suhteessa välillä tunteet saattavat jopa hieman laskea ja sitten syttyä uudestaan. Suhdetta kannattaa miettiä, kun siinä on kovan rakastamisen lisäksi myös se itse suhde ja sen vaikutus omaan elämään.

Larissa kirjoitti...

Niin, no juurikin se että sen pettämisen jälkeen suhde ei ole enää entisensä vaan jotain menee rikki, vaikka sen pettämisen ehkä pystyisikin antamaan anteeksi. Erittäin hyvin muotoilit asian :)