maanantai 25. tammikuuta 2016

Poikamiesboksin tuntomerkit

Minulla on ollut elämäni varrella ilo päästä vierailemaan monien miesten kodeissa. Yhteenvetona todettakoon, että ne olivat aika rumia. Niistä myös löytyy tosi paljon yhtäläisyyksiä, vaikka ei edes laskettaisi mukaan sellaisia sattumuksia kuin että kaikista on löytynyt jääkaappi. Välillä lupaavankin oloisen jätkän pisteet saattavat laskea rankasti siksi, että jätkän koti on niin testosteronilta löyhkäävä läävä että naisia alkaa ahdistaa. Tässä tekstissä kerron teille niitä pahimpia turn-offeja tai huvittavuuksia, joita olen miesten asunnoista bongannut.

Karkeasti yleistäen miehet voi kodin laittajina jakaa kahteen kategoriaan: on miehiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa miltä kotona näyttää, ja sitten on miehiä, jotka haalivat kotiinsa kaikkea siistiä. Ensimmäisen kategorian miehet sisustavat kotinsa yleensä jollain sukulaisten vanhoilla epämääräisillä kalusteilla ja sisustus on iloinen sekametelisoppa kaikkea mahdollista. Toisen kategorian miehillä kotoa saattaa löytyä esimerkiksi tammitynnyristä valmistettu yöpöytä, tai kokislogolla varustettu jääkaappi. Sisustuksen värimaailma on melkein poikkeusetta tumma, mutta ei tyylikkäästi vaikkapa musta vaan enemmänkin hämärän ja pimeän näköinen. Tekstiilit ovat yleensä jotain toisiinsa sopimattomia matonrättejä, tai mummon ompelemia jämäkankaista tehtyjä muhkuraisia tyynyjä. Sängystä löytyy useimmiten joku harmaa tai ruskea päiväpeitto, ja sen alta ralliautoilla tai jääkiekkoilijoilla kuvitetut lakanat. Tai sitten jotkut tosi rumat siniruudulliset. Verhoissa suositaan useimmiten ruskeaa. Että siinä teille harmonian riemuvoitto: yhdistäppä viisitoista eri puunsävyistä huonekalua, ruskeat verhot, punainen kokisjääkaappi ja ralliautolakanat. Ai että.

Keittiöstäkään ei kannata odottaa kovinkaan yhtenäistä linjaa astioiden suhteen. Astiakaapista saattaa tosin löytyä vain yksi kappale kutakin astiaa, ja paistinpannu ja kattila. Jos astioita on enemmän, ne ovat takuulla eri paria. Erityisesti mukeja ja laseja saattaa miehen kaapista löytyä kaksikymmentä erilaista. Suosittuja ovat esimerkiksi Mäkkärin Plus-aterian mukana tulevat värikkäät kokislasit, tai sitten jotkut yksittäiset muumimukit mitä mummo on ostanut ylioppilaslahjaksi. Lisäksi melkein joka miehen astiakaapin vakiovaruste on soppakattilan kokoinen tuoppi, epämääräisiä baarista pöllittyjä shottilaseja unohtamatta.

Elektroniikka on miesten kodeissa hyvin näkyvästi esillä. Miehillä on usein mitä mielenkiintoisimpia elektronisia viritelmiä kodeissaan, kuten esimerkiksi valaisimet, jotka laitetaan päälle ja pois puhelimessa olevan sovelluksen avulla. Sovelluksesta voi säätää myös muun muassa valon väriä ja kirkkautta. Tavallaan siistiä, mutta tavallaan tosi epäkäytännöllistä jos vaikka joku muu kuin puhelimen haltija haluaisi laittaa valot päälle. Elektronisia laitteita löytyy usein reilusti. On puhelin ja tabletti, läppäri ja pöytäkone, kaksi erillistä näyttöä sekä tietty lastensängyn kokoinen telkkari, tehokkaita pienen asuntovaunun kokoisia kaiuttimia unohtamatta. Niin ja tietysti pelikonsolit. Niimpä ei lienekään yllätys, että miesten kotona hallitsevin sisustuselementti on usein pitkin lattioita risteilevät johdot ja piuhat. Kaunista, eleganttia ja silmiä hivelevää.

Koriste-esineitä miesten kotoa ei juurikaan löydy. Kunniapaikalle kotona asetetaan kuitenkin elämän tärkeät asiat, kuten esimerkiksi kaikki kotoa löytyvät viinapullot. Miehillä on myös tapa keräillä kaikenlaista hassua, ja säilyttää kummallisten asioiden kokoelmaansa näkyvällä paikalla. Yksi säästää kaikki leffaliput ja teattereiden käsiohjelmat ja laittaa ne sinitarralla seinille, toinen kerää kirjahyllyyn tyhjiä siideripulloja. Karmeinta oli erään miehen iso lasivitriini, joka oli täynnä jätkän käsin maalaamia Warhammer-ukkeleita. Ne liittyvät ilmeisesti jotenkin roolipeleihin.

Oma lukunsa ovat sitten poikamiesten kimppakämpät. Niille tunnusomaista on jokin hohdokkaalta kalskahtava nimi, kuten Penthouse tai Mänssöni. Niissä vallitsee usein sisustuksellinen kaaos, koska huonekalut ovat mikä kenenkin asukkaan eivätkä siksi sovi yhtään yhteen. Sisustusta tärkeämpää on kuitenkin poikamieslinnoituksen miehekäs yhteisöllisyys, joka on tavallaan ihailtavaa ja siistiä. Sellaisessa asunnossa vierailevalle naiselle vaan tulee helposti vähän sellainen olo, että on ihan väärässä paikassa.

On niitä kivasti sisustettujakin mieskämppiä olemassa. Olen todistettavasti vieraillut useammassakin sellaisessa! Enkä nyt sano, että oma sisustustyylini olisi jotenkin ylivertainen ja oma kotini täydellisyyden perikuva. Täälläkin on tällä hetkellä vähän sotkuista ja pölyistä, ja kotoani löytyy aika paljon sellaisia tyttökliseitä, kuten pursuilevat kylppärin kaapit ja puinen sydän, jossa lukee "Home is where the heart is". Sen sain tosin kerran lahjaksi. Joskus tulevaisuudessa kun toivottavasti asun jonkun miehen kanssa yhdessä haluaisin olla sellainen rento sisustaja joka hyväksyy myös miehen tavarat kotiin, vaikka ne eivät ihan osuisikaan omaan sisustusmakuuni. Jotkut miehet vain tekevät sen hyvin vaikeaksi, sillä en voi kuvitella asuvani kodissa jota koristaa vaikkapa se miniatyyriroolipelihahmoilla täytetty lasivitriini.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koti on asumista, ei sisustamista varten...

Larissa kirjoitti...

Niin ja vaatteet on sitä varten ettei me palelluttaisi, mutta aika harvalle on silti ihan se ja sama mitä laittaa päälle ;)