Tauon paikka

Aina välillä kun tämä oma parisuhteettomuus alkaa hajottaa, on hyvä mietiskellä kaikkia niitä ongelmia, joilta vältyn kun sitä poikaystävää ei kuvioissa ole. Yksi niistä on esimerkiksi taukojen pitäminen suhteen aikana. Tauko, siinä on muuten käsite jotka vaikeaselkoisemmaksi ei ihan heti pääsekään. Väkisinkin tulee ensimmäisenä mieleen Frendit ja Rossin ja Rachelin kinastelu siitä, mitä se tauko oikeastaan tarkoittikaan ja mitä sen aikana saa tehdä. Kaikki Frendejä katsoneet tietävät kyllä kuinka siinä sitten kävikään..




Taukoja pidetään usein kai silloin, kun suhde alkaa tökkimään ja eron mahdollisuus alkaa pilkahtelemaan. Ajatellaan, että tauon aikana saa miettiä asioita rauhassa ja se jotenkin selkiyttää ajatuksia siitä tahtooko sen oman puolison kanssa vielä olla vaiko ei. Periaatteessa on kai ihan mahdollista, että sen tauon aikana iskee sellainen "yhyy en voi elää ilman tuota ihmistä"-fiilis, mutta kyllä se mielestäni kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Itselleni ainakin iskisi paljon todennäköisemmin sellainen "ihanaa olen villi ja vapaa"-fiilis kuin hirveä ikävä toisen luo, jos olisin pitkään miettinyt haluavani erota. Sitten vielä jos suhteen toinen osapuoli on tyytyväinen suhteeseen eikä halua taukoa pitää, on se epävarmuudessa eläminen aika inhottavaa. Taukoa käytetään usein myös helpottamaan eroamista niin, että toiselle annetaan ikään kuin aikaa valmistautua erouutiseen pitämällä ennen sitä parin viikon tauko. Olen itsekin kerran nuorempana tehnyt niin ikävästi, että laitoin suhteen kahden viikon tauolle jotta sain miettimisaikaa kuinka muotoilla erouutisen poikaystävälleni. Ne eivät varmastikaan olleet hänelle kovin mukavia viikkoja.

Olen kuullut sellaisestakin, että suhde laitetaan tauolle vaikkapa opiskelijavaihdon tai jonkun muun reissun ajaksi, ja sitten jatketaan taas normaalisti toisen palattua takaisin. Ymmärrän lähtökohtaisesti tälläisen erittäin hyvin: pitkässä suhteessa saattaa joskus tulla mielihaluja vähän seikkailla suhteen ulkopuolellakin, ja kun toinen vielä on jossakin kaukana ja todennäköisesti bilettää ja tutustuu paljon uusiin ihmisiin, mikäs sen parempi tilaisuus. En kuitenkaan voi olla miettimättä sitä, olettavatko nämä pariskunnat tosissaan että suhde jatkuu tauon jälkeen normaalina siitä mihin jäätiin. Ongelmahan tulee vastaan jo siinä, kun jutellaan viikon tapahtumista ja kiusallisesti mietitään, kuinka sille puolisolle nyt sitten ilmaisisi käyneensä vähän testailemassa vieraita mättäitä tai heinäseipäitä. Tai siis, jos olisin itse tälläisessä tilanteessa, tuntuisi tosi oudolta kuulla poikaystäväni seksiseikkailuista muiden naisten kanssa tai kertoa omistani hänelle, oltiin asiasta kuinka sovittu tahansa. Ja voiko muka mitenkään olla mahdollista, että vaikkapa puoli vuotta säätää muiden kanssa mutta tunteet omaa kumppania kohtaan säilyvät silti yhtä vahvoina? Minun on jotenkin hirvittävän vaikeaa uskoa sellaiseen. Tuollainen tauko tuntuu mielestäni enemmänkin siltä, että haluaa niin sanotusti syödä ja säästää kakkua yhtä aikaa, eli olla siinä turvallisessa parisuhteessa mutta ei sitoutua siihen kunnolla.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokainen pari laatikoon itse suhteensa pelisäännöt sellaisiksi kuin haluaa, ja tiedän että joku juttu sopii yhdelle mutta toimii huonosti toisilla. Eli jos se tauko tuntuu hyvältä idealta, kuka minä olen kritisoimaan, siitä vaan. Jotenkin siitä huolimatta suhtautuisin taukoihin aika skeptisesti, ja välttäisin niiden pitämistä viimeiseen asti, mikäli sen suhteen haluaa pitää kasassa. Jos taas ei halua, niin se varmasti tauon avulla sujuu aika kivuttomasti, ainakin eroa haluavan osapuolen kannalta. Ai että, ei tälläisiä pohtiessa kyllä harmita yhtään, ettei ole poikaystävää joka haluaisi pitää taukoja!