keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sen Oikean jäljillä

Mietiskelimme tuossa pari päivää sitten ystäväni kanssa syntyjä syviä ja hän heitti ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Häntä nimittäin vaivasi kovasti se, että mitä jos hän onkin jo tavannut sen kenen kanssa hän "pitäisi olla yhdessä", tai ei tapaa koko tyyppiä ollenkaan? Tai siis, mitä jos kaikki menee "väärin" ei siten kun asiat on tarkoitettu? Tästä lähti omassa päässäni liikkelle pieni ajatusketju, jonka haluaisin nyt jakaa teidän kanssanne täällä. Tänään liikutaan siis oikeasti aika diipeissä aiheissa, ja mietitään Sitä Oikeaa.




Olen minäkin mietiskellyt samanlaisia juttujani kuin edellämainittu ystäväni, montakin kertaa. Jostain on iskenyt sellainen selittämätön varmuus, että tuo ja tuo mies on muuten ihan varmasti Se Oikea, enkä halua olla kenenkään muun kanssa. Sen tunteen vallassa oleminen on tosi vapauttavaa, koska kaikki tuntuu hirveän selkeältä ja siltä, että näinhän sen kuului mennäkin, kuinka en tajunnut tätä aikaisemmin. Sitten sitä menee sen suuren varmuuden valtaamana tyynen rauhallisesti ilmoittamaan kyseiselle jätkälle tästä oivalluksesta, ja koska itsestä se kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta, tulee hirveänä shokkina kun se toinen sanookin että sori mutta ei kiitos. Siinä sitä sitten on hölmistyneenä ja ihmettelee, että miten tässä kävi näin, koska se oma varmuus asiasta oli oikeasti niin suuri. 

Toinen skenaario on sitten sellainen, missä on suhteessa jonkun kanssa, mutta tuntuu, että joku toinen olisi Se Oikea. Tai ei siinä välttämättä ole edes ketään toista kuvioissa, vaan tulee vaan sellainen fiilis, ettei se oma kumppani ainakaan ole se kenen kanssa on tarkoitettu yhteen. Siinä sitä sitten ollaankin, koska suhteesta, jossa kaikki on periaatteessa hyvin, on aika iso kynnys lähteä pois. Sitä putoaa ihan tyhjän päälle ja vaikka avaisikin itselleen mahdollisuuden tavata Se Oikea, joutuu todennäköisesti olemaan ensin jonkin aikaa yksin tai tapaamaan aika monta väärää henkilöä. Tai vaikka sitten aloittaisikin heti uuden suhteen vanhan loputtua, ei sekään ole ihan yksinkertaista. Ison riskinhän siinä ottaa heittäessä hyvän ja toimivan parisuhteen romukoppaan ja vaihtaa sen johonkin, jonka onnistumisesta ei ole yhtään mitään takeita. 



Joskus minäkin ajattelin, että edellinen poikaystäväni oli Se Oikea, mutta ei se sitten ollutkaan, vaikka nimemme näyttivätkin kivoilta vierekkäin ovessa.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa, kun puhutaan Siitä Oikeasta? Minulle Se Oikea tarkoittaa mielikuvaa jostain sellaisesta ihmisestä, jonka kanssa on ikään kuin tarkoitettu yhteen. Sellainen sielunkumppani, toinen puolisko jonka kohtalo johdattaa luokseni, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen. Aika realistista, eikö? Jotenkin sitä myös automaattisesti olettaa, että Se Oikea on se ihminen, jonka kanssa menee naimisiin, perustaa perheen ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Mutta voihan Se Oikea olla joku sellainenkin, joka tulee vastaan vasta elämän ehtoopuolella, jossain vanhainkodin bingoillassa? Ja missä on sanottu, että Sen Oikean kanssa oltaisiin kuolemaan asti yhdessä: voihan Se Oikea olla myös joku nuoruuden rakkaus, joka kestää vain muutaman vuoden?

Tai onko Sitä Oikeaa edes olemassa? Tavallaan olisi tosi lohdullista ajatella, että tässä maailmassa on jokaiselle joku, mutta ei se taida ikävä kyllä ihan niin mennä. On ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana yhdessäkään parisuhteessa. Sitäkin olen miettinyt, että onko olemassa jokaiselle vain yksi oikea, vai voisiko niitä olla useampia? Ehkäpä joku ihminen on Se Oikea yhdessä elämänvaiheessa, ja joku toinen sitten toisessa? Vai eletäänkö me täällä pelkän kaaoksen vallassa, jossa on ihan sattuman kauppaa löytääkö rakkauden vai ei?


Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että kaikella mikä tapahtuu on joku tarkoitus. Ei tässä oikein muukaan auta, kuin yrittää uskoa siihen, että jonakin päivänä yksi asia johtaa toiseen ja lopputuloksena löydän ehkä sellaisen miehen, jonka kanssa ainakin tuntuisi siltä että kyseessä olisi Se Oikea. Olen ajatellut näin myös sellaisissa tapauksissa, kun olen joutunut sen ylitsepääsemättömän tunteen valtaan, että kuuluisin yhteen jonkun tietyn miehen kanssa: voihan se olla että kuulunkin, sitä ei vaan ollut tarkoitettu tapahtuvaksi aivan vielä.

1 kommentti:

Sofia kirjoitti...

Mustakin kannattaa kyllä ottaa ohjenuoraks joku lohdullisen kuulonen ajatus, muuten alkaa vaan masentaa. En itse usko siihen oikeaan vaan siihen, että niitä voi olla monta ja hekin voi olla hyvin erilaisia, kysymys on vaan siitä, kenet kohtaat. Kuiteskin elinpiiri on aika pieni, pitää aika monen jutun käydä yksiin, että sattuu tapaamaan :)
Sitten pääasia: mulla on sulle supermahtava haaste blogissa, odotan innolla sun vastauksia!
http://www.stoori.fi/suoraanpuhujanpaivakirja/liebster-award-parhaat-sinkkubloggaajat/