tiistai 17. toukokuuta 2016

Miksi ei kannata antaa jätkälle numeroaan baarissa

Tein viime lauantaina baarissa Carly Rae Jepsenit yhdelle jätkälle. Tutustuimme, kun hän vahingossa tanssiessaan tönäisi minua ja jokin anteeksiantavaisessa olemuksessani ilmeisesti vetosi häneen, sillä hän jäi tanssimaan viereeni koko loppuillaksi. Kun lähdin illan päätteeksi kotia kohti, annoin hänelle numeroni ja sanoin, että laita viestiä. Ja hän sanoi, että laittaa. Vaan ei ole mitään kuulunut. En voi enää kauaa edes pistää tätä vanhanaikaisten "odota kolme päivää ennen kuin soitat"-sääntöjen piikkiin, koska tapahtuneesta on nyt kolme päivää. Alan sen sijaan olla aika vakuuttunut siitä, että kirjoitin tyypin puhelimeen vahingossa väärän numeron..



Nyt minua harmittaa, koska jätkä oli oikeasti aika ihana, ja nyt tämä jää tähän, koska olin tyhmä. Miksi ihmeessä en esimerkiksi ottanut itse jätkän numeroa tai jotain? Tälläinen jonkun yhteydenoton odotteleminen on tosi raastavaa, koska en voi itse tehdä asialle kerta kaikkiaan mitään. En tiedä jätkästä muuta kuin etunimen, joten en voi edes etsiä häntä esimerkiksi Facebookista. Yhyy!

No, ei auta, ehkei se sitten ollut meant to be kun kerran kävi näin. Haluan nyt kuitenkin painottaa teille lukijoilleni, jotta ette tekisi samaa virhettä: älä kirjoita puhelinnumeroasi, kävele pois paikalta ja jää odottamaan. Mielummin vaikka pyydä itse sen toisen numero ja laita vaikka heti joku viesti, jotta hänkin saa sinun numerosi, ja siitä voikin sitten kätevästi aloittaa keskustelun. Tai sitten käske tyypin etsiä sinut Facebookista. Ja tarkista nyt hyvä ihminen että kirjoitat sen numeron oikein!

Ehkäpä ihmeiden aika ei ole vielä ohi, ja kyseinen jätkä vaikka eksyykin tähän blogiin ja tästä kehkeytyy vuosisadan rakkaustarina. Että jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, ei muuta kuin ilmianna itsesi ;)

Ei kommentteja: