torstai 28. heinäkuuta 2016

Seksitrauma

Viime aikoina en ole oikein ollut oma itseni. Ainakin siinä mielessä, että makkarihommat ovat kiinnostaneet harvinaisen vähän. Välillä on jopa tuntunut siltä, että ajatuskin seksistä lähinnä ahdistaa. Olin aluksi hyvin huolissani, koska en ole kokenut vastaavaa kertaakaan sinkkuvuosieni aikana, ja hetken pelkäsin jo olevani vähintäänkin masentunut tai jotenkin muuten henkisesti huonovointinen. Sitten oivalsin, että syy siihen, miksi seksi ahdistaa, on eräs penkin alle mennyt seksikokemus, josta ilmeisesti sain trauman.

Kuulostaa kieltämättä vähän oudolta, että kesti melkein kuukauden verran tajuta mistä tuntemukseni johtuvat. Jotenkin luulisi, että olisin tullut ajatelleeksi huonoa seksikokemustani kurjan olon aiheuttajana ennemmin kuin epäillyt psyykkistä sairautta. Asia on kuitenkin niin, etten tajunnut ahdistuneeni kyseisestä seksikerrasta näin paljon, koska se ei ollut mitenkään hälyttävän huono. Se tapahtui ihmisen kanssa, josta pidän ja välitän, se tuntui periaatteessa ihan hyvältä eikä ollut mitenkään fyysisesti epämiellyttävää. Jotenkin vain tuntui siltä, että kumppanini ei oikein ollut touhussa tosissaan mukana. Hän ei ilmaissut millään tavalla nauttivansa mistään, vaan lähinnä toljotti ilmekään värähtämättä, ja minusta tuntui koko ajan siltä, että koko juttu tapahtui vain siksi, että minä halusin niin. Ennen tuota kertaa oli nimittäin sattunut muutaman kerran niin, että olimme menneet kostean illan jälkeen samaan osoitteeseen, ja olin ilmaissut varsin selkeästi mielenkiintoni sänkypuuhia kohtaan, mutta mies ei hommasta innostunut. Syynä oli todennäköisemmin väsymys, liian ylitsepääsemätön sekavuustila ja ehkä myös jännitys, eikä se, että minussa olisi hänen mielestään ollut jotakin vikaa. Joka tapauksessa lopulta asiaan päästessämme en millään saanut päästäni pois ajatusta siitä, että jätkä vain tekee mitä luulee minun haluavan jotta olisi minulle mieliksi. Eikä se tuntunut kovin hyvältä.

Homma jäi lopulta kesken, koska siitä alkoi tulla hieman epämiellyttävää kämpässäni vallitsevan trooppisen kuumuuden vuoksi. Hän paineli suihkuun, ja minä jäin makaamaan sängylle perin pohjin kurjin fiiliksin. Tapahtunut oli saanut minut tuntemaan oloni epävarmaksi, enkä pitänyt siitä ollenkaan: aikaisemmin käsitykseni itsestäni seksikumppanina oli varsin positiivinen, mutta yhden epäonnisen tapauksen vuoksi kyseenalaistin sen täysin. En tuntenut oloani halutuksi, enkä sen vuoksi pystynyt oikein nauttimaan seksistä, vaikka se periaatteessa tuntuikin ihan hyvältä. Siinä sängyssä maatessani minua hävetti, nolotti, miltei itketti. Esitin miehen edessä reipasta ja rentoutunutta, mutta oikeasti minua ahdisti aivan helvetisti.

Puhuin myöhemmin asiasta kyseisen jätkän kanssa ja luulin saaneeni mielenrauhan asian suhteen. Tapahtuneen jälkeen kuitenkin huomasin, ettei ajatus seksistä sytyttänyt enää samalla tavalla kuin ennen. Aina seksiä ajatellessani mieleeni nousivat vain sellaiset negatiiviset asiat, kuten vaginapierut, kramppaavat lonkat, liian pienet munat ja liian kovakouraisesti sorkkivat miehet. Ajattelin, että seksi on ihan järkyttävän turha asia, hikistä ähisemistä ja puhisemista ja ainakin itselleni varsin epätyydyttävää. Niimpä kävi niin, että aikaisemmin kiinnostavilta vaikuttaneet miehet alkoivat tuntua luotaantyöntäviltä. Ja mitä enemmän ajatus seksistä ahdisti, sitä enemmän aloin pelätä itseni puolesta. Olin kuitenkin jo pitkän aikaa mieltänyt itseni hyvin seksuaaliseksi ihmiseksi, enkä voinut hyväksyä sitä, että minä, seksistä blogia kirjoittava ihminen, en yhtäkkiä enää halunnut seksiä ollenkaan.

Tajusin ahdistukseni johtuvan taannoisesta pieleen menneestä seksikokemuksestani, kun minun ja kyseisen jätkän suhde tuli lopulliseen päätökseensä pari päivää sitten. Syy jutun loppumiseen ei ollut kyseinen seksikerta, mutta jotenkin heti, kun suhde oli virallisesti ohi, jokin lukko aukesi ja tajusin, että sehän tässä oli ahdistanut koko ajan. Nyt ajatus seksistä ei enää ahdista, ja uskon, että paras tapa päästä traumastani yli on luultavasti "hypätä takaisin satulaan". Tilannehan on nimittäin se, että olen ollut tapahtuneesta asti ilman seksiä, koska koin koko hommaa kohtaan niin suurta vastenmielisyyttä, mutta nyt kun se on ohi, tilalle on tullut taas tuttu kiimaisuus. Pelkään kuitenkin, että traumani pahenee entisestään, jos seuraavakin seksikumppanini osoittautuu ilmeettömäksi ja äänettömäksi naama peruslukemilla nytkyttäjäksi, tai muuten vain tosi hapuilevaksi rakastajaksi. Tilanne vaatii ehdottomasti miehen, joka tietää mitä tekee, ja palauttaa uskoni siihen, että seksi on kaikesta sotkuisuudestaan ja hassuista äänistään huolimatta ihan paras juttu ikinä.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mistä tietää, onko mies kiinnostunut?

Jos olisin saanut euron joka kerta miettiessäni sitä, onko joku mies kiinnostunut minusta vai ei, olisin upporikas. Minä ja ystäväni olemme analysoineet lukemattomia tekstiviestejä, puhelinkeskusteluja ja tapahtumia pohdiskellen pienet päämme puhki niiden salaisia merkityksiä ja sitä, ovatko ne merkkejä miehen kiinnostuksesta vaiko eivät. Puhumattakaan siitä juonimisen määrästä, joka seuraa, kun ollaan päästy analysoinnissa jonkinlaiseen lopputulokseen.

Kun henkilö A on kiinnostunut henkilöstä B, ja haluaa selvittää mitä liikkuu henkilön B mielessä, on periaatteessa olemassa kolme vaihtoehtoista johtopäätöstä. Mikäli B käyttäytyy selkeän kiinnostuneesti, A voi melko turvallisesti olettaa, että B on kiinnostunut. Mikäli B taas ei osoita kiinnostuksen merkkejä, A voi järkevästi olettaa sen kiinnostuksen puutteeksi. Kuitenkin on olemassa myös kolmas vaihtoehto, jossa B:n käytöksestä ei oikein ota selvää, ja A päätyy miettimään kaikki mahdolliset syyt, jotka voisivat aiheuttaa B:n kummallisen käytöksen. B saattaa olla vaikka ujo, kokematon, hämmentynyt omista tunteistaan, epävarma A:n tunteista, ei halua vaikuttaa liian innokkaalta, ihastunut samaan aikaan johonkin toiseen, lähdössä vaihtoon seuraavalla viikolla, kipeä, masentunut, surullinen mummon kuolemasta tai ihan vaan tyhmä. Tämä harmaa alue, jossa periaatteessa on olemassa merkkejä kiinnostuksesta mutta ne eivät ole sataprosenttisen selkeitä, on se joka aiheuttaa minunkin rakkauselämässäni eniten sitä päänvaivaa. Tulin kuitenkin hiljattain ajatelleeksi radikaalia ajatusta: mitä jos miehet eivät ota kolmatta vaihtoehtoa huomioon ollenkaan? Entä, jos asiat ovatkin oikeasti niin yksinkertaisia, että jos mies on kiinnostunut, hän näyttää sen, ja jos ei, niin sitten ei? Entä, jos kaikki tämä analysointi ja merkitysten hakeminen onkin ollut täysin turhaa?



Tämän teorian puolesta puhuvat vahvasti monet viimeaikaiset kokemukseni. Vaikkapa se, että sain 10 minuuttia eräiden treffien päätyttyä viestin "Oli tosi kivaa, nähään pian uudestaan!". Itse en olisi kuuna päivänä lähettänyt kyseistä viestiä, koska mieleeni on iskostunut syvälle ajatus, ettei saa olla liian innokas ja ainakin alkuvaiheessa pitää esittää etäistä ja coolia. No, tuo jätkä ei niin tehnyt, eikä tehnyt myöskään eräs toinen, jonka viesteissä vilahtelivat murut ja babyt ihan alusta saakka. En ole joutunut kyseenalaistamaan kertaakaan sitä, etteivätkö he olisi olleet minusta kiinnostuneita, se oli melko ilmiselvää. Sen sijaan ne miehet, joiden kohdalla homma ei ole ollut niin yksinkertainen, ovat joka kerta osoittautuneet tyypeiksi, joita ei oikeastaan kauheasti kiinnostunut. Miltei poikkeuksetta. Joten tässä vaiheessa järkevä ihminen ottaisi vinkistä vaarin, lakkaisi miettimästä liikaa ja säästäisi itseltään ja kavereiltaan kauhean määrän aikaa ja vaivaa. Mutta ei..

Koska. On olemassa tapauksia, joissa mies on kiinnostunut, mutta ei näytä sitä selkeästi. Ihan varmasti on, kylläpäs! Esimerkiksi tilanne, jossa kiinnostuksen myöntäminen aiheuttaa kiusallisen tilanteen kahden ystävyksen välille. Tai kiinnostuksen kohde on varattu. Tai tai tai.. Esimerkkejä löytyy kyllä. Joten analysointi ei lopu sittenkään. Viime aikoina olen tosin miettinyt niinkin radikaalia ajatusta, että josko sitä vaan kysäisisi siltä päässä pyörivältä jätkältä, että mikä on homman nimi. Mitäs siihen sanotte!

Ja vielä, jotta homma ei vahingossakaan olisi liian yksinkertaista, ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siihenkään suuntaan, ettei se toinen olisi kiinnostunut. Kerran nimittäin kävi niin, että eräs jätkä pyysi minua Tinderissä ulos ja vastasin siihen jotakin nasevaa tyyliin "ulkona on kyllä aika kylmä tähän aikaan vuodesta". Ja sitten tyyppi tulkitsi sen kieltäytymiseksi, vaikka oikeasti halusin vaan heittää hyvää läpyskää. Että epäselvissä tapauksissa kannattaa varmistaa että se ei on ei, eikä läppä-ei, koska minultakin meinasi tuon takia jäädä yksi elämääni tosi suuresti vaikuttanut romanssi kokematta.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Miksi Teekutsuilla on Teekutsuilla?

Blogini nimi saa tasaisin väliajoin ihmettelyä osakseen. Että mikä ihmeen Teekutsuilla, miten se liittyy mihinkään ja onko se joku harvinaisten teelaatujen keräilyharrastusblogi? Tottahan se on, blogin nimi ei juurikaan kuvaa sen sisältöä, ja saattaa olla harhaanjohtavakin, jos ei tiedä mistä on kyse. Nimi tuntui kuitenkin blogin perustamishetkellä juuri oikealta, omemmalta kuin monen muun jo historiaan jääneen vanhan blogini nimi, ja siltä se tuntuu edelleen. Se ei ole tuulesta temmattu, vaan kuten kaikkiin parhaisiin juttuihin, siihen liittyy tarina. Tai itse asiassa kolme.

Miksi Teekutsuilla on Teekutsuilla?

1. Tahdoin blogin nimen olevan viattoman kuuloinen, mutta tietynlaisen kaksimielisen piilomerkityksen sisältävä. Olisin toki voinut antaa blogilleni nimeksi vaikkapa Larissan sinkkublogi tai Räävittömät paljastukset seksielämästäni, mutta en tahtonut nimen huutavan sinkkuutta tai seksiä kurkku suorana jokaiselle siihen vahingossa törmäävälle. Blogi on vähän kuin minä itsekin (erään ystäväni kuvailemana): söpön ja viattoman näköinen, mutta lähempää tarkasteltuna pikkuisen tuhma. Teekutsuilla kuulostaa periaatteessa viattomalta, mutta jos vaikka puhelimeeni kilahtaisi nyt viesti "pidettäiskö teekutsut huomenna ;)" saattaisin odottaa ehkä hieman muuta kuin Earl Greytä ja skonsseja.

2. No joo, kyllä sillä Sannin biisillä on osuutta asiaan. Pojat-biisi, jossa lauletaan kertosäkeessä "teekutsut tarkoittaa vain yhtä asiaa", ilmestyi viime kesänä vähän ennen kuin laitoin tämän blogin tulille, ja se oli mielestäni hauska biisi. Osittain sen vuoksi blogin nimeksi päätyi juuri Teekutsuilla, eikä jokin muu samanlainen mukaviaton nimi, kuten Pitsinnypläyskerho tai Marjanpoimintavinkit naimattomille. Jälkimmäinen on muuten aika järkyttävän hyvä nimi ihmissuhdeblogille. Saa vapaasti käyttää.

3. Kaiken takana on mies, niinhän sitä sanotaan eikö? Tässä tapauksessa ainakin, sillä tapahtui tuolloin, että blogin perustamisen aikoihin tapailin erästä miestä, jonka kanssa käytimme teenjuontia koodisanana no, tiedätte ehkä mille. Se alkoi omasta puolestani ihan viattomasti: tekstailimme, ja hän ehdotti että juteltaisiinko teestä. Sanoin, että kyllähän se sopii, ja kysyin minkälaisesta teestä hän tykkää. Sitten homma lähti yhtäkkiä eskaloitumaan ja melko pian huomasinkin, että puhe ei ehkä olekaan siitä Muumimamman vadelmateestä, jota satuin sillä hetkellä siemailemaan. Sen jälkeen meille tuli tavaksi pyydellä toisiamme teelle: huvittavaa sinänsä, että aika usein tapaamisemme noudattivat kaavaa, jossa hän tuli luokseni, joimme yhdessä kupilliset teetä, juttelimme syntyjä syviä ja sen jälkeen harrastimme upeaa seksiä. Hän on yksi kaikkien aikojen parhaista petikumppaneistani, ellei jopa paras, joten on enemmän kuin sopivaa että hän on blogini nimen takana.

Lisäksi Teekutsuilla on siitä hyvä blogin nimi, ettei se ole minkään muun asian nimi. Niimpä minulla on valtava etulyöntiasema siinä mielessä, että kun Googleen heittää hakusanat "teekutsuilla" tai "teekutsuilla blogi", tämä on ensimmäinen hakutulos (ainakin omalla koneellani). Yksisanaisena se on myös helpommin mieleenjäävä kuin vaikkapa jokin englanninkielinen kilometrin mittainen mietelause. Toki sitä saa toisinaan hieman selitellä, mutta seuraavan kerran kun joku kysyy tarinaa nimen taustalla, voin pitkän selostuksen sijaan ohjata heidät lukemaan tämän postauksen.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Onko ruoho vihreämpää kaverin puolella?

Löysin tänään postausaiheen suht yllättävästä paikasta: Demi-lehden kannesta! Demihän on suunnattu hieman minua ja luultavasti myös blogin tyypillisimpiä lukijoita nuoremmille, mutta välillä kyllä painitaan ihan samanlaisten kysymysten äärellä kuin silloin nuorempanakin. Ei siis auttanut muu kuin painella kassalle Demi kourassa ensimmäistä kertaa varmaan öö.. Ainakin seitsemään-kahdeksaan vuoteen (?) ja lukea juttu, joka oli kannessa otsikoitu "Apua! Ihastuin kaverini kultaan".

Juttu käsitteli siis sitä, kun joskus käy niin hassusti että sitä huomaa olevansa ihastunut kaverin poikaystävään, eksään tai ihastuksen kohteeseen, ja sitten sitä miettii että miten ihmeessä tässä nyt pitäisi edetä. Asiaa oli kysytty demittäjiltä (lehden lukijoita, jotka käyttävät myös demi.fi-verkkopalvelua) ja jutussa olikin selkeillä ympyrädiagrammeilla ilmaistu prosenttiosuudet siitä, kuinka monen mielestä on ok vaikka säätää kaverin eksän kanssa ja kenen mielestä ei. Siihen oli myös poimittu joitakin yksittäisiä vastauksia, ja lopussa oli vielä asiantuntijan mielipide parhaasta toimintatavasta kyseisessä tilanteessa. Juttu oli oikein valaiseva, se antoi tilaa muodostaa oman käsityksen ja mielipiteen aiheesta mutta myös tarjosi hyviä ja rakentavia ehdotuksia asian ratkaisemiseen. Siitä saa varmasti apua moni sellainen nuori tyttö, joka nyt kamppailee ihastuttuaan kaverinsa kanssa samaan jääkiekkoilijaan tai miettii, voisiko seurustella kaverin eksän kanssa.

Oman kantani aiheeseen voitte varmaan osittain arvatakin: pistäisin ehdottomasti ystävät tässä asiassa etusijalle enkä koskaan ryhtyisi mihinkään kenenkään sellaisen jätkän kanssa, jota kohtaan jollain hyvällä ystävälläni olisi tunteita. Erityisen kaukana pysyttelisin kavereideni eksistä, tai ainakin sellaisista, joiden kanssa jollakin ystävälläni olisi ollut vakava suhde. Mikään jätkä ei voi olla niin tärkeä ja spesiaali, että vaarantaisin sen vuoksi tärkeimmät ystävyyssuhteeni. Demin jutun mukaan 56% vastaajista voisi harkita seurustelua kaverinsa ihastuksen kanssa, ihastuksen vakavuudesta riippuen, ja jutussa myös sanotaan, että olennaisinta kaverin ihastukseen ihastumisessa on kaverin tunteiden voimakkuus. Vastaajista 81% kertoo uskovansa antavansa anteeksi kaverinsa seurustelun yhteisen ihastuksen kohteen kanssa, jos oma ihastus ei olisi kovin vakava. Demittäjät eivät siis pidä sitä hirveän suurena rikoksena, vaikka asiaan saattaa ehkä vaikuttaa sekin, että vastaajien iässä ihastuminen on usein kevyempää, monilla on paljon ihastuksia samaan aikaan eikä seurustelukaan ole välttämättä vielä kovin vakavaa. Kaverin eksänkään kanssa seurustelua ei erityisemmin tuomita: 5 % vastaajista ilmoittaa pystyvänsä ilman muuta suhteeseen kaverinsa eksän kanssa, 32% pystyisi jos erosta olisi kulunut tarpeeksi pitkä aika, ja 33% vastaajista voisi päättyneen suhteen vakavuudesta riippuen harkita asiaa. Kaverin seurustelun oman eksän kanssa antaisi ilman muuta anteeksi 21% vastaajista, 31% jos erosta olisi kulunut tarpeeksi aikaa ja 37% harkitsisi asiaa riippuen suhteen vakavuudesta.

Minä näkisin asian niin, että on parempi kaikille jättää hyvien ystävien eksät, ihastukset, koulutanssiaisheilat ja kaikki muutkin menneisyyden miehet rauhaan ja keskittyä sellaisiin, joiden kanssa kellään lähipiiriin kuuluvalla ei ole mitään intiimiä historiaa. En sen sijaan nää välttämättä ongelmaa siinä, jos ihastuksen kohteeksi valikoituisi jonkun vähän vähemmän tärkeän kaverin ihastus tai eksä. Kuitenkin, jos kyseessä on sellainen kaveri, jonka kanssa on paljon tekemisissä, näkisin ihan kohteliaana kertoa omista fiiliksistä ja tiedustella, mitkä kaverin omat tunteet kyseistä miestä kohtaan mahtavat olla. Vanhoja heiloja ei voi omia itselleen, mutta on ok sanoa jos kaverin säätäminen vaikka eksän kanssa tuntuu pahalta, ja hyvä ystävä ottaa sellaisen kyllä omassa toiminnassaan huomioon. En minä ainakaan tieten tahtoen satuttaisi kavereitani, ellei kyseessä sitten olisi joku ihan ylitsepääsemätön rakkaus. Demittäjistä 39% on sitä mieltä, että kaverille täytyy kertoa siinä vaiheessa jos jutussa tapahtuu jotain konkreettista, ja 34%:n mielestä jo ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Itse sanoisin, että kertomatta jättäminen ja salailu pahentaisi asiaa moninkertaisesti, ja selän takana toimimista olisi paljon vaikeampaa hyväksyä kuin itse suhdetta: asioista kannattaa siis puhua avoimesti.

Ihmiseksi, joka harrastaa suhdesotkuja välillä suorastaan ammattiurheilijan tahdilla, olen aika kokematon näissä kaverin ihastus/eksä-kuvioissa. Ja se on ihan hyvä niin. Osittain se johtuu siitä, että minulla ja lähimmillä kavereillani on tosi erilainen miesmaku, joten houkutuksia toisten heiloihin ei pahemmin tule. Sellaista on kuitenkin joskus sattunut, että olen ihastunut samaan jätkään kuin joku kaverini, mutta koska kaverini on ollut apajilla ensimmäisenä, en ole työntänyt lusikkaani samaan soppaan vaan jättäytynyt suosiolla taka-alalle: ihastukseni kun eivät useinkaan ole mitään hirvittävän vakavia. Paljon useammin kyse omalla kohdallani onkin ollut siitä kielletyn hedelmän viehätyksestä, kuin siitä, että oikeasti olisin ihastunut johonkuhun tosissaan. Tietyllä tavalla ajatus säätämisestä (huom. säätämisestä, ei seurustelusta, tätä eroa ei tehty Demissä juuri ollenkaan ja siitä huomaa erityisen hyvin sen, että lehti on nuoremmille suunnattu) jonkun kaverin eksän tai ihastuksen kanssa houkuttaa: heti tulee mieleen joitain tapauksia, joiden kanssa tätä kielletty hedelmä-fantasiaa voisi ryhtyä toteuttamaan. Mutta toisinaan yritän olla hyvä ystävä ja kunnon ihminen ja pysytellä erossa tyypeistä, joihin sekaantuminen tuottaisi ystävilleni mielipahaa. Ovathan he minulle kuitenkin noin sata kertaa tärkeämpiä kuin jotkut ohimenevät ihastukset tai seksifantasioiden kohteet.

Entäs ne asiantuntijan neuvot tällaiseen tilanteeseen? Jutussa neuvotaan ensin pohtimaan, kuinka polttavat omat tunteesi ovat: toisin sanoen, kannattaako niiden takia riskeerata ystävyyttä vaiko ei. Miettimisen arvoinen seikka on myös se, onko oikeasti ihastunut kyseiseen ihmiseen, vai johtuuko se vaikkapa tuosta kielletty hedelmä-syndroomasta. Ystävän tunteet ihastusta kohtaan pitää ottaa huomioon, ja miettiä vielä kerran, onko leikkiin ryhtyminen sen arvoista. Jos tulee siihen tulokseen, että ihastusta ei voi jättää sikseen, asiasta pitää kertoa rehellisesti ystävälle. Viimeisenä neuvotaan valmistautumaan siihen, että ystävä saattaa olla vihainen ja loukkaantunut tai laittaa jopa välit poikki kanssasi asian vuoksi. Minusta neuvot ovat hyviä, sellaisia joita itsekin antaisin, ja painottavat erityisen hyvin ystävyyden tärkeyden näkökulmaa, joka minustakin on tärkein tässä asiassa.

Demi tuskin jää pysyvästi lukulistalleni, joistain lehden jutuista kun olen jo auttamattomasti kasvanut yli. Lehdessä oli kuitenkin myös paljon tosi hyviä juttuja, tässä numerossa mm. artikkeli tytöstä, joka seurusteli transsukupuolisen ihmisen kanssa. Tulevan seksuaalineuvojan näkökulmasta oli myös kiinnostavaa lukea kysymys-vastaus-palstaa, koska on tärkeää tietää minkälaiset seksuaalisuuteen liittyvät asiat askarruttavat erityisesti nuoria: vaikka siitä ei olekaan kauaa kun olin itse Demin kohdeyleisön ikäluokkaa, on seksuaalisuuteni kehittynyt aika paljon niistä ajoista ja nykyään mietityttävät ihan eri jutut kuin silloin. Voi siis olla, ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun Demiä luetaan tässä osoitteessa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Tahtoisin vain treffeille

Havahduin hetki sitten siihen, että nyt eletään jo heinäkuun loppupuolta. Ja kaikki suuret suunnitelmani ihanasta kesäromantiikasta ovat menneet niin maan perusteellisesti mönkään. Viime päivinä olenkin siis pohtinut jälleen kerran suurta ikuisuuskysymystä: miksi kaikki juttuni menevät aina pieleen?

Viimeisin sellainen "kunnon juttuni", eli sellainen vähän säännöllisempi tapailusuhde, loppui tuossa helmikuun tienoilla. Sen jälkeen ei ole ollut muuta kuin jotain satunnaisia säätöjä, joiden taso ei ole ollut erityisen kehuttava. Paljon on ollut myös sellaisia ihan lupaavalta vaikuttavia tyyppejä, joiden kanssa on ollut ilmassa vaikka mitä, mutta juttu ei vaan lähtenyt etenemään mihinkään. Tälläkin hetkellä on vähän sellainen tilanne, että on jätkiä joiden kanssa jotain periaatteessa voisi ehkä joskus tapahtua, vaan ei ole vielä oikein tapahtunut ja jos vielä kovin kauan joudun odottelemaan että tapahtuuko vai eikö, ollaankin kohta jo kesässä 2017. Toki on elämää kesäkuukausien jälkeenkin, mutta silloin alkaa taas arki ja työt ja kouluhommat, eikä aikaa heilastelulle riitä samalla tavalla kuin nyt lomaillessa. Tuntuu, että paras aika vuodesta menee ihan hukkaan tällä tavalla yksin möllöttäessä.


Viime kesä oli parempi romantiikan suhteen. Olisipa joku jonka kanssa syödä mansikoita ja juoda viinaa kalliolla!

Tapahtumat ihmissuhderintamalla kesän aikana voisi kohdallani tiivistää aika helposti parilla sanalla: paljon puhetta, olemattoman vähän toimintaa. Varsinkin viikonloppuisin puhelimeni laulaa koko ajan ja viestiä tulee niin bileissä tapaamiltani miehiltä kuin vanhoilta hoidoiltakin ja vähän kaikilta siltä väliltä. Mikään ei kuitenkaan ikinä johda mihinkään, kaikki jäätyy pelkkään viestittelyyn eikä livetoiminnasta ole tietoakaan. Yhdenkin jätkän kanssa yritettiin nähdä melkein viikko putkeen joka päivä, mutta aina meni joku pieleen, väsytti tai matkakortti jäi kotiin ja ties mitä kaikkea. Yhden toisen kanssa taas juteltiin pitkään vaikka ja mitä, nähtiin kerran ja juteltiin vähän lisää, ja sitten tyyppi yhtäkkiä katosi jonnekin. Tätä ihmeellistä säätämistä on jatkunut jo niin pitkään, että en voi olla miettimättä mikä minussa on oikein vikana: onko minussa joku lähetin, josta virtaa miehiä karkottavia viboja vai mikä siinä oikein on, että kaikki jutut loppuvat jo ennen kuin ehtivät edes alkaa?

Tässä ei ole oikeastaan edes kyse seksistä tai sen puutteesta. Tahtoisin vain ulos jonkun kanssa, treffeille. Tai vaikka katsella yhdessä telkkaria ja nukkua vierekkäin, tai vaikka istua jossain puistossa tuhoamassa viinipulloa kahdestaan tai mennä uimaan keskellä yötä. Toki se seksikin maistuisi, jonkun sellaisen tyypin kanssa, josta välittäisin sen verran että haluaisin pistää parastani hänen vuokseen. Olisi kivaa tuntea edes sellainen pienen pieni ihastumista muistuttava tunteen pilkahdus, kun siitä on niin hirveän kauan kun viimeksi olen edes vähän tykännyt jostakusta.


Se tunne kun kavereilla on seurustelukumppanien kuvat puhelimen taustakuvana ja sulla on vesimelonin pala. Ei hirveästi lohduta että se on sydämen muotoinen..

Olisiko liikaa vaadittu, että näitä viimeisiä kesäpäiviä ilostuttamassa olisi joku kiva ja ihana mies, joka viestittelyn lisäksi haluaisi myös nähdä joskus? Joku sellainen, joka haluaisi tehdä muutakin kuin tulla luokseni bileillan jälkeen voimaan huonosti? Joka muistaisi ottaa matkakortin mukaan kun lähtee töihin? Vähän tuntuu, että on..

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Yksivuotias

On kulunut tasan vuosi siitä, kun Teekutsuilla sai alkunsa. Vuosi on ollut hyvä, postauksia on kertynyt roimasti ja mikä parasta, bloggausinto on vain noussut jokaisen kirjoittamani tekstin myötä. Melkein voi sanoa, että olen ehkä löytänyt sen oman juttuni. Tuntuu hyvältä ja omalta kutsua itseään ihmissuhde- ja seksibloggariksi, ja onhan näiden teemojen pyörittely poikinut myös uuden suunnan ammatilliselle uralleni seksuaalineuvojakoulutuksen muodossa.

Juhlistan tätä vuoden mittaista blogitaivalta linkittämällä alle kaksitoista lempipostaustani vuoden varrelta. Toivottavasti nautitte niiden lukemisesta, ja pysytte tulevienkin vuosien aikana Teekutsujen mukana!

Miesten bongausopas oikeaan elämään - Ehdotuksia paikoista, joissa miehiin voi tutustua.

Päin pyllyä - Ajatuksia anaaliseksistä

Ensisilmäyksellä - Kuvaus sellaisesta tunteesta, kun joku vie jalat alta heti ensikohtaamisella

Miespulan korvikkeet - Postaus, jossa esiintyy ensi kerran Teekutsujen virallinen seksinkorvike, Jacky Makupala-kinuskivanukas

Kuka puhaltaa nyt - Tuskailua siitä, kun ei ole ketään joka auttaisi hajonneen pesukoneen kanssa

Miksi hän ei vastaa - Vieno pyyntö kaikille puhelimen omistajille yrittää vastata viesteihin kohtuullisessa ajassa

Elävän elämän ensitreffikokemuksia - Kertomuksia mieleenpainuvimmista ensitreffeistäni

Eroa tyylillä - pieni selviytymisopas

Tuhmien puhuminen - kiusallista vai kuumaa

Joulukalenteri 2015: Luukku 19 - Parhaita paloja Tinder-keskusteluistani

Naisena olemisen vaikeus - Asioita, jotka vaikeuttavat elämääni naisena

Suuri suihinottopaneeli - Tinder-kyselytutkimus, ja ylivoimaisesti luetuin postaus blogini historiassa


Ihanaa syntymäpäivää Teekutsuilla! <3

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Siskot ensin

Joka paikassa aina muistutellaan siitä, ettei ystäviään saisi unohtaa umpirakastuneena ja parisuhdeonnen keskelläkään. Periaatteessa helppo homma: kun ollaan ystävien kanssa, ollaan ystävien kanssa, ja that's it. Vaan ei se aina kyllä ole ihan niin yksinkertaista..

Usein tälläinen kaverit vai miehet-tilanne tulee vastaan juuri viikonloppuisin baarissa. Bileissä tulee usein vastaan mielenkiintoisia tyyppejä joiden kanssa jäisi mielellään juttelemaan enemmänkin, mutta ei tunnu kivalta hylätä kavereita jonkun tuntemattoman jätkän takia. Julkista lääppimistä tai johonkin pimeään nurkkaan kahdestaan vetäytymistä en juurikaan bileissä tykkää harrastaa, vaan enemmänkin keskityn aina tanssimiseen ja musasta nauttimiseen. Siitäkin menee kyllä vähän maku, jos kaverit katoilevat jonnekin pariutumaan ja hetken päästä löytää itsensä yksin tanssilattialta.


Tällä kertaa kuvituksena fiilistelyä Ruissista. Energiajuoma maistui! ;)

Minusta silloin, jos ollaan vaikka varta vasten sovittu lähteä viettämään Tyttöjen iltaa isolla T:llä, sopimuksesta pidetään kiinni eikä jätetä kavereita miesten takia, oli kyseessä sitten poikaystävä, tanssilattialta bongattu miekkonen, juttusille tullut Tinder-match tai aviomies. Jos sieltä bileistä sattuu bongaamaan jonkun lupaavalta vaikuttavan yksilön, hänen kanssaan voi vaikka vaihtaa pari sanaa, ehdottaa esim. Facebook-kaveruutta ja jatkaa juttua joskus paremmalla ajalla. Ja vaikka kavereiden kanssa ei olisikaan sovittu mitään erityistä, on silti ihan reilua kysyä heidän mielipidettään ennen kuin katoaa koko illaksi jonnekin. Missään tapauksessa kaveria ei saa jättää yksin, ainakaan kovin pitkäksi aikaa, ja on reilua ilmoittaa minne menee ja kenen kanssa. On meinaan tosi kurjaa viettää koko ilta yksin tai joidenkin puolituttujen seurassa, kun on lähtenyt liikkeelle viettääkseen aikaa jonkun hyvän ystävänsä kanssa.



Sanni oli tietty must-see jo ihan senkin takia, että piti päästä kuulemaan teekutsulaulu eli Pojat ihan livenä. Alempana siitä myös video!

Välillä on sitten niitäkin iltoja, joissa oman kaveriporukan seuraan liittyy jonkun seurustelukumppani. Silloin lähtökohtana on mielestäni se, että ollaan kaikki yhdessä porukalla liikenteessä, ja pariskunta saa luvan hillitä himonsa toisiaan kohtaan sen ajan kun muita on mukana. Joskus sitä saattaa helposti lipsahtaa sellaiseen ihanaan omaan rakkauskuplaan, ja varsinkin parin lasillisen jälkeen sitä intoutuu vahingossa vaikka minkälaisiin rakkaudenosoituksiin, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole. Sitä on vaan erittäin kiusallista katsella vierestä, varsinkin jos on tilanteessa ns. kolmantena pyöränä. Silloin, kun olen itse ottanut joitain miehiäni mukaan kavereideni bileiltoihin tai itse viettänyt aikaa heidän kavereidensa kanssa, olen enemmänkin yrittänyt tutustuttaa jätkää kavereihini tai tutustua itse jätkän kavereihin sen sijaan että olisin kiehnännyt koko illan jätkän kyljessä tai vetäytynyt hänen kanssaan kahdestaan jonnekin. No okei, on niinkin joskus saattanut käydä, mutta ainakin yritän!


Rannalla oli siistiä istuskella ja kuunnella Ellinooran keikkaa. Puhelimessa tekeillä instapäivitys, maassa mustikkakeitto odotteli juojaansa.

Löysin itseni hiljattain sellaisesta tilanteesta, että kaikki läheisimmät ystäväni ovat jonkinlaisessa suht vakiintuneessa romanttisessa suhteessa, ja olen nyt ainoa, jolla ei ole ketään. Se on kurjaa, koska nyt olen ainoa jolla on minkäänlaista kiinnostusta tutustua uusiin jätkiin baareissa: ja samalla ainoa, joka saa tanssia yksin kun muilla on joku halailtava vieressä. Minulle ystäväni ovat kaikki kaikessa, elämäni tärkeimmät ihmiset, joille kerron kaikki ilot ja surut ja ahdistukset ja hölmöilyt, ja heidän elämässään se ihminen on joku muu. Tiedän että ystäväni eivät hylkää minua ja että olen heille tärkeä, mutta en silti voi toisinaan tuntematta hieman surua siitä, etten minä ole kenellekään se maailman tärkein ihminen. Varsinkin, kun ystäväni ovat minulle kuin siskoja, perheenjäseniä, ja siten myös tulevaisuudessa tärkeysjärjestykseni kärjessä mahdollisen seurustelukumppanin kanssa samalla tasolla. Joten toivoisin tulevaisuudessakin vielä paljon sellaisia bileiltoja, joissa kukaan (myöskään minä itse!) ei aseta seurustelukumppaniaan tai ketään muutakaan ystävien edelle.

Paitsi bileiden jälkeen on ihan ok mennä sen poikaystävän tai minkä lie heilan kanssa vaikka teekutsuille kahdestaan. Siihen en rupea puuttumaan ;)


video

torstai 7. heinäkuuta 2016

5 +1 tärkeää varustetta kesäfestareille

Kuten mainitsin jo toukokuussa tässä kesäsuunnitelmiani listaavassa postauksessani, yhtenä kesän must-kohteena on tänä viikonloppuna järjestettävä RuisRock. Festarijengimme on jo saapunut Turkuun ja tunnelmaan on virittäydytty muun muassa shoppailureissulla Alkossa. Mukaan on pakattu puoli omaisuutta kukkaseppeleistä kosteuspyyhkeisiin ja selfietikuista matkakajareihin. Niille, jotka halajavat tulevalta viikonlopulta jonkinlaista festariromantiikkaa, listasin kuitenkin vielä muutaman must-jutun jotka kannattaa festarireppuun pakata:



1. Aurinkolasit eli blehat ovat välttämättömät kuumien festarikissojen ja -kollien bongailussa. Sydämenmuotoisilla laseilla on erityisen hyvä yrittää tavoitella söpöjen juhlijoiden katseita ja koittaa lähettää rakkauden kesä-viboja heidän suuntaansa.




2. Sytkäri tai tulitikut kannattaa olla mukana vaikka itse ei polttaisikaan, koska ikinä ei tiedä minkälainen komistus tarvitsee sytykettä. Tupakanmittaisen juttutuokion ajan voi itse käyttää vaikka saippuakuplien puhalteluun, jos keuhkojen tervaaminen ei inspiroi.




3. Festareilla porukkaa riittää niin paljon, että kerran bongattu söpöliini hukkuu helposti väkijoukon sekaan. Kesken meluisten keikkojen voi myös olla vaikeaa viritellä keskustelua, joten avuksi kannattaa ottaa paperiset viestit. Nämä lappuset ovat siitä käteviä, että niihin voi numeronsa lisäksi kirjata kätevästi myös minkälaisella agendalla on liikenteessä ja vaikka oman IG-tilin tai blogin stalkkausta varten. Ehdottoman tarpeellinen varuste festivaalihumuun!




4. Kondomit kannattaa ehdottomasti pakata mukaan, jos homma etenee todella kuumaksi. Paikan päältä on toki saatavissa virallisia Kesäkumejakin, mutta ainakin aikaisempina vuosina ne ovat olleet paksuudeltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin perinteiset Rukka-sadevaatteet, eikä kovin moni tapaamani mies koe miellyttäväksi verhota meisseliään paksuun kurahaalariin.




5. Nenäliinat ovat monellakin tapaa hyödyllisiä festariolosuhteissa. Niillä saa kätevästi putsattua lempimisestä aiheutuvat sotkut, ja sormetkin saa puhtoisemmiksi käsidesin avulla.



+1. Seksivalistusta ei voi maailmassa koskaan olla liikaa, joten kanssajuhlijoita voisi ilahduttaa myös tälläisillä koulusta saamillani hulvattomilla sarjakuvilla. Jos korttiin kirjoittaisi vielä puhelinnumeronsa, jäisi takuuvarmasti mieleen!

Hillittömän hauskaa viikonloppua kaikille festarikävijöille ja muille kesänviettäjille, nyt nautitaan!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Harjoitus tekee mestarin makuuhuoneessakin



Annan ihmissuhteissani tosi paljon painoarvoa seksille. Se on asia josta en valmis tinkimään, koska en ikimaailmassa suostuisi sitoutumaan loppuelämäkseni ihmiseen jonka kanssa seksi on huonoa. Kuinkakohan kauan sellaisessa suhteessa jaksaisi pysyä uskollisena? Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos on kerran sellaista oikeasti hyvää seksiä saanut, niin ei sitä kyllä ole valmis tyytymään yhtään mihinkään vähempään.

Tähänastiset seksikokemukseni voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri lajiin. On sellainen seksi, joka on alusta asti hyvää ja toimivaa ja toisinaan suorastaan tajunnanräjäyttävää. Sitten on sellainen ei erityisen ihmeellinen mutta kehityskelpoinen seksi, joka paranee kerta kerralta harjoituksen myötä. Ja sitten on sellainen läpikotaisin paska seksi, josta tietää heti kättelyssä että tästä ei muuten tule yhtään mitään. Läpipaskaa seksiä tarjoilevat miehet olen siirtänyt Ö-mappiin heti surkean kokemuksen jälkeen, useimmiten oikeastaan jo sen aikana. Sen sijaan kehityskelpoiset seksikumppanini, joita on ollut näistä ylivoimaisesti eniten, ovat kyllä saaneet aina mahdollisuuden parantaa toimintaansa. Ehdottoman täydellisiä eivät ole myöskään ensimmäisen lajin miehet, vaan kohoaminen kehityskelpoisesta hyväksi seksiksi on kiinni enemmän matchaavista sänkykemioista tai pienistä teknisistä hienosäädöistä. Heidän kanssaan on ollut ehkä sitten ongelmia suhteen muilla osa-alueilla, mutta seksitouhuista ei homma totisesti jäänyt kiinni.

Kauheinta on sellainen seksi, jossa toinen vain makaa ilmeettömänä paikoillaan eikä oikein osoita minkäänlaista aloitteellisuutta tai edes kiinnostusta koko touhuun. Kyllä vain, miehetkin lahnailevat ja se ei ole yhtään hyvä juttu ainakaan minun mielestäni. Seksin pitäisi olla vastavuoroista, enkä minä tahdo viedä touhua yksin eteenpäin miehen maatessa tylsänä aloillaan. Eikä se ole yhtään parempi vaikka olisikin jollain tasolla messissä, jos miehen suusta ei kuulu ääntäkään ja ilmekään ei värähdä vaikka mitä temppuja tekisi. Mistä silloin voi tietää nauttiiko hän vai ei? En myöskään jaksa innostua jos jätkä kohtelee minua kuin herkästi särkyvää esinettä eikä uskalla koskettaa kunnolla. Pidän enemmän rajuista otteista eikä sellainen liiallinen hellyys ja pehmeys sytytä ollenkaan. Luonnollisestikaan pehmeys ei ole hyvä juttu myöskään jalkojen välissä: fakta kuitenkin on se, että mitä kovempi sen parempi, eikä puolikovan kanssa ponnistelusta saa kuin kramppeja kroppaan ja pahan mielen.


Tekniikan merkitystäkään ei pidä väheksyä: on olennaista tietää, missä tietyt kehonosat sijaitsevat.

Parasta mielestäni taas on sellainen seksi, jossa mies on itsevarma, määrätietoinen ja vie hommaa aktiivisesti eteenpäin ottamalla ohjat. Nautin kovasti siitä, kun kumppanini ilmaisee selkeästi haluavansa minua, ja fiilistä nostattaa kovasti myös se kun nään tai kuulen kun hän nauttii. Ylenpalttinen voihkiminen on ehkä vähän hassun kuuloista, mutta ääntä saa pitää, ja pidän myös puhumisesta seksin aikana. Ei tarvitse mitään tarinoita kertoa tai puhua erityisen tuhmasti, mutta vaikkapa simppeli "tuntuu tosi hyvältä" toimii aina. Homma on parhaimmillaan mielestäni silloin, kun se on aika kiihkeää, intensiivistä ja sopivan tuhmaa. Hellät rakasteluhommat jätän suosiolla kiltimmästä meiningistä tykkääville.




Pelkällä hellimisellä ei tuota fiilistä ihan saavuteta..

Pienen pulman tässä muodostaa se, että kehityskelpoisten seksikumppaneideni suurin kehityshaaste on kokemattomuus ja itsevarmuuden puute. Näin ollen on hiukan hankalaa pyytää toista olemaan kovin aloitteellinen, raju tai määrätietoinen, koska itsevarmuutta ei oikein voi feikata. Jostain pitää kuitenkin aina aloittaa, ja koska minullekin on tässä ehtinyt jonkin verran kokemusta karttua vuosien varrella, on väistämätöntä että vastaan tulee kokemattomampia miehiä, joiden kanssa homma ei ehkä samantien suju kuin unelma. Kehityskelpoinen seksi on kuitenkin ehdottomasti mahdollisuus eikä uhka: sen sijaan huolta herättävät ne läpipaskaa seksiä tarjoilevat miehet, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä rakastajia eivätkä suostu ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta.

Ja nyt, jotta asia ei jää kenellekään epäselväksi: minä en kuvittele olevani täydellinen petikumppani, joka tyydyttää tuosta noin vain kenet tahansa miehen ja jonka laaja asiantuntemus harjaannuttaa miehistä loistavia rakastajia. Sen sijaan minä pyydän aina seksin jälkeen palautetta toiminnastani, kannustan kumppaneitani tuomaan ilmi toiveitaan ja sanomaan heti, jos he toivovat minun tekevän jotakin eri tavalla. Toisinaan homma klikkaa saman tien, mutta paljon useammin seksistä saa hyvää ja hekumallista sitten, kun siitä puhutaan rehellisesti ja avoimesti. Sitähän minä olen tässäkin postauksessa tehnyt, kuin myös tässä laadukasta seksiä käsittelevässä postauksessani. Moni mainitsemistani jutuista on varmaan ihan yleispäteviä asioita, joten korvan taa laitettavia pointteja löytynee myös niille (mies)lukijoilleni, joiden tulevaisuudensuunnitelmiin ei kuulu peiton heiluttelu minun kanssani.