sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Harjoitus tekee mestarin makuuhuoneessakin



Annan ihmissuhteissani tosi paljon painoarvoa seksille. Se on asia josta en valmis tinkimään, koska en ikimaailmassa suostuisi sitoutumaan loppuelämäkseni ihmiseen jonka kanssa seksi on huonoa. Kuinkakohan kauan sellaisessa suhteessa jaksaisi pysyä uskollisena? Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos on kerran sellaista oikeasti hyvää seksiä saanut, niin ei sitä kyllä ole valmis tyytymään yhtään mihinkään vähempään.

Tähänastiset seksikokemukseni voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri lajiin. On sellainen seksi, joka on alusta asti hyvää ja toimivaa ja toisinaan suorastaan tajunnanräjäyttävää. Sitten on sellainen ei erityisen ihmeellinen mutta kehityskelpoinen seksi, joka paranee kerta kerralta harjoituksen myötä. Ja sitten on sellainen läpikotaisin paska seksi, josta tietää heti kättelyssä että tästä ei muuten tule yhtään mitään. Läpipaskaa seksiä tarjoilevat miehet olen siirtänyt Ö-mappiin heti surkean kokemuksen jälkeen, useimmiten oikeastaan jo sen aikana. Sen sijaan kehityskelpoiset seksikumppanini, joita on ollut näistä ylivoimaisesti eniten, ovat kyllä saaneet aina mahdollisuuden parantaa toimintaansa. Ehdottoman täydellisiä eivät ole myöskään ensimmäisen lajin miehet, vaan kohoaminen kehityskelpoisesta hyväksi seksiksi on kiinni enemmän matchaavista sänkykemioista tai pienistä teknisistä hienosäädöistä. Heidän kanssaan on ollut ehkä sitten ongelmia suhteen muilla osa-alueilla, mutta seksitouhuista ei homma totisesti jäänyt kiinni.

Kauheinta on sellainen seksi, jossa toinen vain makaa ilmeettömänä paikoillaan eikä oikein osoita minkäänlaista aloitteellisuutta tai edes kiinnostusta koko touhuun. Kyllä vain, miehetkin lahnailevat ja se ei ole yhtään hyvä juttu ainakaan minun mielestäni. Seksin pitäisi olla vastavuoroista, enkä minä tahdo viedä touhua yksin eteenpäin miehen maatessa tylsänä aloillaan. Eikä se ole yhtään parempi vaikka olisikin jollain tasolla messissä, jos miehen suusta ei kuulu ääntäkään ja ilmekään ei värähdä vaikka mitä temppuja tekisi. Mistä silloin voi tietää nauttiiko hän vai ei? En myöskään jaksa innostua jos jätkä kohtelee minua kuin herkästi särkyvää esinettä eikä uskalla koskettaa kunnolla. Pidän enemmän rajuista otteista eikä sellainen liiallinen hellyys ja pehmeys sytytä ollenkaan. Luonnollisestikaan pehmeys ei ole hyvä juttu myöskään jalkojen välissä: fakta kuitenkin on se, että mitä kovempi sen parempi, eikä puolikovan kanssa ponnistelusta saa kuin kramppeja kroppaan ja pahan mielen.


Tekniikan merkitystäkään ei pidä väheksyä: on olennaista tietää, missä tietyt kehonosat sijaitsevat.

Parasta mielestäni taas on sellainen seksi, jossa mies on itsevarma, määrätietoinen ja vie hommaa aktiivisesti eteenpäin ottamalla ohjat. Nautin kovasti siitä, kun kumppanini ilmaisee selkeästi haluavansa minua, ja fiilistä nostattaa kovasti myös se kun nään tai kuulen kun hän nauttii. Ylenpalttinen voihkiminen on ehkä vähän hassun kuuloista, mutta ääntä saa pitää, ja pidän myös puhumisesta seksin aikana. Ei tarvitse mitään tarinoita kertoa tai puhua erityisen tuhmasti, mutta vaikkapa simppeli "tuntuu tosi hyvältä" toimii aina. Homma on parhaimmillaan mielestäni silloin, kun se on aika kiihkeää, intensiivistä ja sopivan tuhmaa. Hellät rakasteluhommat jätän suosiolla kiltimmästä meiningistä tykkääville.




Pelkällä hellimisellä ei tuota fiilistä ihan saavuteta..

Pienen pulman tässä muodostaa se, että kehityskelpoisten seksikumppaneideni suurin kehityshaaste on kokemattomuus ja itsevarmuuden puute. Näin ollen on hiukan hankalaa pyytää toista olemaan kovin aloitteellinen, raju tai määrätietoinen, koska itsevarmuutta ei oikein voi feikata. Jostain pitää kuitenkin aina aloittaa, ja koska minullekin on tässä ehtinyt jonkin verran kokemusta karttua vuosien varrella, on väistämätöntä että vastaan tulee kokemattomampia miehiä, joiden kanssa homma ei ehkä samantien suju kuin unelma. Kehityskelpoinen seksi on kuitenkin ehdottomasti mahdollisuus eikä uhka: sen sijaan huolta herättävät ne läpipaskaa seksiä tarjoilevat miehet, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä rakastajia eivätkä suostu ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta.

Ja nyt, jotta asia ei jää kenellekään epäselväksi: minä en kuvittele olevani täydellinen petikumppani, joka tyydyttää tuosta noin vain kenet tahansa miehen ja jonka laaja asiantuntemus harjaannuttaa miehistä loistavia rakastajia. Sen sijaan minä pyydän aina seksin jälkeen palautetta toiminnastani, kannustan kumppaneitani tuomaan ilmi toiveitaan ja sanomaan heti, jos he toivovat minun tekevän jotakin eri tavalla. Toisinaan homma klikkaa saman tien, mutta paljon useammin seksistä saa hyvää ja hekumallista sitten, kun siitä puhutaan rehellisesti ja avoimesti. Sitähän minä olen tässäkin postauksessa tehnyt, kuin myös tässä laadukasta seksiä käsittelevässä postauksessani. Moni mainitsemistani jutuista on varmaan ihan yleispäteviä asioita, joten korvan taa laitettavia pointteja löytynee myös niille (mies)lukijoilleni, joiden tulevaisuudensuunnitelmiin ei kuulu peiton heiluttelu minun kanssani.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toi on niin totta että ne kenen kanssa sänkykemiat natsaa, on sitten henkisellä puolella paljon enemmän työtä. Ja siitä syystä olen nyt treffaillutkin miestä, jota ei tarvitse ihmisenä ruveta muuttamaan, sillä ajatukset natsaa. Sänkypuuhat sen sijaan on vielä kehityskelpo-vaiheessa. Sillä oman kokemukseni mukaan sänkyhommia on helpompi kehittää kuin ihmisen luonnetta. MUTTA. Nyt sitten sulta apuja:

tämä on just sellanen romanttinen runopoika kenen kanssa sänkyhommat on just sitä rakastelua.

Millä keinoin mä saan siitä kaivettua itsevarman törkyilijän joka läimii mua perseelle, runkkaa mun tisseille ja puristaa niin että jää mustelmat reisiin?

Silittely on ihanaa, mutta sängyssä mä kaipaan määrätietoisia kovempia otteita.

Pohjatietona että tää kaveri oli niin ihastunut muhun aluksi että jännäsi sänkypuuhia niin, että mieskuntoakin ujostutti. Sitä kesti jonkin aikaa jopa.

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelemalla asiasta ja kertomalla mistä itse tykkää? Jos homma sit alus juuttuu viel siihen, et kumppanillasi ei tunnu olevan kokemusta kovemmista otteista niin yhdessä harjoittelemalla? Jos saa rakennettuu molemmil toimivan ni se on yleensä paras.

Larissa kirjoitti...

Anonyymi 1: Mulla on ollut ihan tollanen samanlainen tilanne! En ole silti ehkä paras ihminen neuvomaan, mutta pakko yhtyä Anonyymi 2:n kommenttiin: puhumalla pääsee oikeasti aika pitkälle. Se vaan, että itsestäni ainakin tuntuu tosi tyhmältä ns pyytää jotakuta kohtelemaan rajusti, siitä menee vähän idea jos jätkä vaikka läpsii perseelle ja kysyy ujosti "onko hyvä" tms :D ehkä voisit yrittää näyttää jätkälle käytännössä mitä toivoisit niin, että olet itse kerran se rajumpi osapuoli. Se on ainakin minulla toiminut aika hyvin ja saanut ujotkin jätkät innostumaan kovaotteisemmiksi ihan uudella tavalla! ;)