Mistä tietää, onko mies kiinnostunut?

Jos olisin saanut euron joka kerta miettiessäni sitä, onko joku mies kiinnostunut minusta vai ei, olisin upporikas. Minä ja ystäväni olemme analysoineet lukemattomia tekstiviestejä, puhelinkeskusteluja ja tapahtumia pohdiskellen pienet päämme puhki niiden salaisia merkityksiä ja sitä, ovatko ne merkkejä miehen kiinnostuksesta vaiko eivät. Puhumattakaan siitä juonimisen määrästä, joka seuraa, kun ollaan päästy analysoinnissa jonkinlaiseen lopputulokseen.

Kun henkilö A on kiinnostunut henkilöstä B, ja haluaa selvittää mitä liikkuu henkilön B mielessä, on periaatteessa olemassa kolme vaihtoehtoista johtopäätöstä. Mikäli B käyttäytyy selkeän kiinnostuneesti, A voi melko turvallisesti olettaa, että B on kiinnostunut. Mikäli B taas ei osoita kiinnostuksen merkkejä, A voi järkevästi olettaa sen kiinnostuksen puutteeksi. Kuitenkin on olemassa myös kolmas vaihtoehto, jossa B:n käytöksestä ei oikein ota selvää, ja A päätyy miettimään kaikki mahdolliset syyt, jotka voisivat aiheuttaa B:n kummallisen käytöksen. B saattaa olla vaikka ujo, kokematon, hämmentynyt omista tunteistaan, epävarma A:n tunteista, ei halua vaikuttaa liian innokkaalta, ihastunut samaan aikaan johonkin toiseen, lähdössä vaihtoon seuraavalla viikolla, kipeä, masentunut, surullinen mummon kuolemasta tai ihan vaan tyhmä. Tämä harmaa alue, jossa periaatteessa on olemassa merkkejä kiinnostuksesta mutta ne eivät ole sataprosenttisen selkeitä, on se joka aiheuttaa minunkin rakkauselämässäni eniten sitä päänvaivaa. Tulin kuitenkin hiljattain ajatelleeksi radikaalia ajatusta: mitä jos miehet eivät ota kolmatta vaihtoehtoa huomioon ollenkaan? Entä, jos asiat ovatkin oikeasti niin yksinkertaisia, että jos mies on kiinnostunut, hän näyttää sen, ja jos ei, niin sitten ei? Entä, jos kaikki tämä analysointi ja merkitysten hakeminen onkin ollut täysin turhaa?

Tämän teorian puolesta puhuvat vahvasti monet viimeaikaiset kokemukseni. Vaikkapa se, että sain 10 minuuttia eräiden treffien päätyttyä viestin "Oli tosi kivaa, nähään pian uudestaan!". Itse en olisi kuuna päivänä lähettänyt kyseistä viestiä, koska mieleeni on iskostunut syvälle ajatus, ettei saa olla liian innokas ja ainakin alkuvaiheessa pitää esittää etäistä ja coolia. No, tuo jätkä ei niin tehnyt, eikä tehnyt myöskään eräs toinen, jonka viesteissä vilahtelivat murut ja babyt ihan alusta saakka. En ole joutunut kyseenalaistamaan kertaakaan sitä, etteivätkö he olisi olleet minusta kiinnostuneita, se oli melko ilmiselvää. Sen sijaan ne miehet, joiden kohdalla homma ei ole ollut niin yksinkertainen, ovat joka kerta osoittautuneet tyypeiksi, joita ei oikeastaan kauheasti kiinnostunut. Miltei poikkeuksetta. Joten tässä vaiheessa järkevä ihminen ottaisi vinkistä vaarin, lakkaisi miettimästä liikaa ja säästäisi itseltään ja kavereiltaan kauhean määrän aikaa ja vaivaa. Mutta ei..

Koska. On olemassa tapauksia, joissa mies on kiinnostunut, mutta ei näytä sitä selkeästi. Ihan varmasti on, kylläpäs! Esimerkiksi tilanne, jossa kiinnostuksen myöntäminen aiheuttaa kiusallisen tilanteen kahden ystävyksen välille. Tai kiinnostuksen kohde on varattu. Tai tai tai.. Esimerkkejä löytyy kyllä. Joten analysointi ei lopu sittenkään. Viime aikoina olen tosin miettinyt niinkin radikaalia ajatusta, että josko sitä vaan kysäisisi siltä päässä pyörivältä jätkältä, että mikä on homman nimi. Mitäs siihen sanotte!

Ja vielä, jotta homma ei vahingossakaan olisi liian yksinkertaista, ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siihenkään suuntaan, ettei se toinen olisi kiinnostunut. Kerran nimittäin kävi niin, että eräs jätkä pyysi minua Tinderissä ulos ja vastasin siihen jotakin nasevaa tyyliin "ulkona on kyllä aika kylmä tähän aikaan vuodesta". Ja sitten tyyppi tulkitsi sen kieltäytymiseksi, vaikka oikeasti halusin vaan heittää hyvää läpyskää. Että epäselvissä tapauksissa kannattaa varmistaa että se ei on ei, eikä läppä-ei, koska minultakin meinasi tuon takia jäädä yksi elämääni tosi suuresti vaikuttanut romanssi kokematta.