perjantai 30. syyskuuta 2016

Kiinnostaako hyvät bileet? (linkki postauksessa)

Yhteistyössä Clinic events

Jihuu, blogini on saanut ensimmäisen yhteistyökumppaninsa! Tulen jatkossa tekemään yhteistyötä suomalaisen Clinic eventsin kanssa, joka järjestää elektroniseen musiikkiin (lähinnä teknoon ja houseen) keskittyneitä bileitä. Kirjoittelen siis silloin tällöin bileistä tänne blogiin ja linkitän tänne sekä omalle Facebook-sivulleni kiinnostavia tapahtumia, joiden promoamisessa olen mukana. Aivan ilmaiseksi en tätä touhua tee, vaan promotiimin jäsenenä pääsen esimerkiksi ilmaiseksi sisään niihin tapahtumiin, joita olen promonnut.

Clinic eventsin tapahtumissa soittaa taitavia suomalaisia dj:itä sekä paljon maailmalla suosittuja ulkomaisia artisteja. Puitteet ja äänentoisto ovat bileissä huippuluokkaa ja bileet järjestetään Helsingin suosituimmilla klubeilla, kuten Club Capitalissa, Kaivohuoneella tai Ugglassa. Tavallisten iltabileiden lisäksi Clinic järjestää silloin tällöin myös Aftherapy-nimellä kulkevia aamubileitä Club Vaticanissa, joissa tanssitaan aamuviidestä keskipäivän tienoille. Kesäisin järjestetään myös Clinic Cruise-bileristeilyjä, joissa seilataan Helsingin edustalla ja nautitaan merellisistä maisemista mainion musiikin siivittämänä. Bileissä on usein valokuvaaja ikuistamassa meininkejä, ja niistä tehdään myös aftermovie-koostevideoita. Minutkin voi muutamien bileiden kuvagallerioista tai videoista bongata, jonkin verran kekkereitä on tullut viimeisen vuoden sisään kierrettyä.

Joku ehkä miettii, miten teknobileet ja seksiblogi nyt liittyvät mitenkään yhteen. No, ainakaan en voi näitä bileitä erityisesti suositella yhden illan ilojen etsiskelijöille, sillä näihin kemuihin ihmiset tulevat nauttimaan musiikista ja pitämään hauskaa, eivät metsästämään helppoa pillua tai munaa. Sen sijaan kavereita bileissä kyllä saa, olen itsekin tutustunut vaikka kuinka moneen mahtavaan tyyppiin bileissä ja meininki on aina sellainen lämmin ja vastaanottavainen, kaikki toivotetaan tervetulleiksi. Clinicin bileissä ei myöskään kuljeta vesirajahameissa ja epämukavissa korkkareissa, vaan bilettäjien tyyli on rennompi. Silmänruokaa bileissä kuitenkin riittää, välillä sitä pieni naisihminen on ihan hämmennyksissä kaiken sen mieskomeuden keskellä. Miesten viehättävyys perustuu varmaan osittain siihen, että lääppimistä ja perseen kourimista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin perus yökerhoissa. Clinicin bileissä tanssiminen myös tarkoittaa oikeasti tanssimista, eikä genitaalien hinkkaamista yhteen. Se on mielestäni loistavan musiikin lisäksi yksi bileiden parhaita puolia.

Seuraavan kerran huikeasta meiningistä päästään nauttimaan ensi perjantaina 7.lokakuuta, kun Suomeen saapuu yksi ehdoton suosikkini, dj-duo Tube & Berger. Olen odottanut näitä bileitä valehtelematta siitä asti, kun missasin parivaljakon edellisen esiintymisen Suomessa noin vuosi sitten. Tube & Bergerin lisäksi levyjä bileissä pyörittävät ulkomailla suositut Paji ja P.A.C.O. sekä suomalaiset Jekaterina, Milla Lehto, Jay Fish, Zacharian, Mefisto, KariM ja Kruger. Jos teitäkin kiinnostaa hyvä musiikki, loistava meininki ja tanssiminen rauhassa ilman lääppimistä ja tökeröitä iskuyrityksiä, Club Capital on viikon päästä place to be. Muutama edullinen ennakkolippukin löytyy vielä, sellaisen saa vaikkapa kommentoimalla tähän postaukseen. Klikkaa itsesti bileiden Facebook-eventtiin tästä linkistä!

Clinic events Facebookissa

tiistai 27. syyskuuta 2016

Vaivannäkö on välittämistä

Välillä on ihan älyttömän vaikeaa sanoa että välittää. Siksi on hyvä, että välittämistä voi myös näyttää teoilla ja toiminnalla jokapäiväisessä elämässä.

Minusta välittämisen näkee parhaiten siitä, kuinka paljon itseään pistää likoon toisen vuoksi. Onko valmis näkemään vaivaa esimerkiksi tapaamisen eteen, vai sopiiko vain silloin, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Välittäminen on myös aitoa halua auttaa toista ja helpottaa tämän elämää. Eikä se koske pelkästään romanttisia ihmissuhteita, vaan myös ystävyyttä ja perheenjäsenenten välisiä suhteita.

Tietenkään ei saa jatkuvasti pistää muiden tarpeita omiensa edelle, ei vaikka kuinka rakastaisi jotakuta. Itsestä ja omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Välittämistä ei kuulu osoittaa sillä, että siivoaa viikoittain toisen kodin tai tekee hänen puolestaan vaikeat koulutehtävät. Sellaisten palvelusten vastaanottaminen on toiselta osapuolelta aikamoisen törkeätä hyväksikäyttöä. Ideaalissa suhteessa molemmat osapuolet näkevät tasapuolisesti vaivaa toistensa eteen, ei niin, että toinen on toisen palvelija.

Minuun tekee aina suuren vaikutuksen, kun joku on valmis uhraamaan aikaansa ja voimavarojaan minun auttamiseeni. Se on jotenkin niin selkeä merkki siitä, että välittää. Arvostan tosi paljon esimerkiksi sitä, kun minut heitetään jostain autolla kotiin, etten joudu seisomaan yksin kylmässä bussipysäkillä. Tai sitä, että joku tulee työpäivänsä jälkeen kantamaan muuttolaatikoitani hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Tai vaikka sitä, että joku juttelee kanssani niitä näitä puhelimessa silloin, kun en saa unta aamun pikkutunneilla. Ei isoja asioita, jotka vaatisivat vuorien siirtelyä tai kuun hakemista taivaalta, vaan pieniä mutta merkityksellisiä juttuja. Jotka sivumennen sanoen toimivat ainakin itselleni huomattavasti paremmin kuin mitkään suureelliset romanttiset eleet. Samaan kategoriaan menee esimerkiksi sellainen, että tekee kalenteriinsa tarkoituksella tilaa, jotta pääsee tapaamaan tärkeää ihmistä. Minusta ainakin on paljon suurempaa välittämistä nähdä pikkuisen vaivaa tapaamisen eteen kuin suostua niihin vain silloin, kun itsellä ei ole muutakaan tekemistä.

Seuraavan kerran kun mietitte, kuinka saisitte vaikkapa ihastuksen kohteenne kiinnostumaan itsestänne, tarjotkaa hänelle apuanne. Älkää suostuko kaikkeen, mutta ilmoittakaa. että olette käytettävissä, jos hän tarvitsee teitä. Ja avun vastaanottajat: älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä, vaan muistakaa ilmaista kiitollisuutenne! Näyttäkää vuorostanne heille, että välitätte. Tämä teksti on minun tapani sanoa teille kaikille, jotka olette minun vuokseni nähneet vaivaa, että pidän sitä suuressa arvossa. Kiitos, ja palataan vastapalvelusten merkeissä!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tavoite: Kunnes kuolema meidät erottaa

Viime viikonloppuna vietimme kavereideni kanssa tyttöjen iltaa ja juttelimme kaikista ihanista tyttöjen jutuista, kuten häistä ja kosinnoista. Kaikki kolme ystävääni seurustelevat, ja heidän mielissään elää happily ever after-ajatus hyvin vahvana. Toisin sanoen he ajattelevat ihmissuhteista ja avioliitosta siinä mielessä hyvin perinteisesti ja jopa konservatiivisesti, että kun naimisiin mennään niin siinä sitten ollaan koko loppuelämä. He myös näkevät elämänmittaisen parisuhteen ideaalitilanteena jota kohti tulisi pyrkiä. On siis sanomattakin selvää, että minä porukan sinkkujäsenenä ja pienenä ihmissuhdekapinallisena hieman kyseenalaistan ystävieni ajattelua, vaikka toki ihailen ja arvostan suuresti pariskuntia, jotka ovat pysyneet vuosikymmenten ajan yhdessä.

Minusta siihen elämänmittaiseen parisuhteeseen kuitenkin liittyy tiettyjä realiteetteja, jotka on selkeästi tiedostettava mikäli lähtee sellaista kohti pyrkimään. Ensinnäkin on saman tien lopetettava vanhempien sukupolvien ihannointi ja ylöspäin katsominen, koska ennen vanhaan avioliitot kestivät kuolemaan asti tasan siitä syystä, että muita vaihtoehtoja ei ollut. Silloin myös mentiin naimisiin hieman eri syistä kuin nykyisin, sillä avioliitto saattoi olla naiselle ainut tapa turvata toimeentulo. Vaimon virkaan pääseminen oli kunnia-asia ja vanhaksipiiaksi jääminen kauhistus. Ja kyllähän niitä avioliittoja solmittiin usein aika pitkälti järkisyistä, eikä niinkään rakkaudesta kuten nykyään. Kaiken kaikkiaan, maailma on muuttunut, ja avioliiton konsepti sen mukana. Puhtaasti rakkauteen perustuva loppuelämän kestävä avioliitto on varsin uusi käsite, vaikka toki moni ikuisuuden yhdessä ollut pariskunta rakastaakin toisiaan syvästi. Pitkässä parisuhteessa pysyminen vaatii kuitenkin lujaa päättäväisyyttä, yhteen hiileen puhaltamista ja valmiutta kehittää itseään, sillä muuten homma lässähtää alkutekijöihinsä.

On varmasti pariskuntia, jotka ovat koko elämänsä onnellisia suhteissaan eivätkä koskaan kaipaa mitään muuta. Paljon suurempi joukko ihmisistä on kuitenkin luultavasti heitä, jotka jossakin vaiheessa suhdetta alkavat miettiä, josko ruoho olisikin vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä muutaman vuoden tai muutaman kymmenen vuotta toisen naamaa katseltuaan jollekulle voi tulla sellainen olo, että vaihtelu voisi virkistää. Se on toisalta ihan sallittua, jos ajatuksiaan ei vie teoiksi asti. Minusta on silti tosi tärkeää tiedostaa, että se alun rakastuminen ja "ooh sinä elämäni valo"-ajattelu ei välttämättä kestä koko loppuelämää. Joten vaikka vuoden parin seurustelun jälkeen tuntuisikin siltä, että ei koskaan voisi kuvitellakaan muuta kuin yhteiseloa sen oman kultamussukkapupuliininsa kanssa, asiat voivat muuttua. Sitä rakastumisen tunnetta kannattaa vaalia ja sen voi muistuttaa mieleensä silloin, jos eräänä päivänä toisen pärstäkerroin alkaakin jurppia.

Sivusimme tätä aihetta viime viikolla seksuaalineuvojakoulutuksessa lyhyesti, kun käsittelimme lopputyönämme kirjoitettavaa esseetä. Yksi opiskelutovereistani suunnittelee kirjoittavansa omansa siitä, kuinka pysyä uskollisena pitkässä parisuhteessa. Tärkeimmäksi tekijäksi nousi siinä keskustelussa ja myös myöhemmin erään luennon yhteydessä eroottisen jännitteen ylläpitäminen suhteen arkistuessa. Suhdetta ei saa siis päästää lässähtämään pelkäksi kämppäkaveruudeksi, vaan se pitäisi pystyä pitämään kiinnostavana ja yllätyksellisenä silloinkin, kun toisen tuntee jo läpikotaisin. Tällainen jännitys syntyy niinkin yksinkertaisella asialla kuin läheisyyden ja erillisyyden kokemisella sopivassa suhteessa. Toisin sanoen, ideaalissa parisuhteessa on tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä, mutta kummallakin on erilliset identiteetit ja omia mielenkiinnon kohteita. Kaikkia maailman asioita ei siis tarvitse tehdä kumppanin kanssa yhdessä, vaan on jopa suotavaa olla selkeästi omat jutut ja sitten erikseen ne yhteiset jutut, jotka lähentävät parisuhteen osapuolia. Eivät ne avioparit ennen vanhaankaan nyhjänneet toistensa kyljissä jatkuvasti kiinni, vaan silloin raadettiin päivät pitkät peltotöissä ja lehmiä lypsämässä.

Minäkin ajattelen niin, että jos joskus menen naimisiin, sitoudun puolisooni ja suhteeseeni lähtökohtaisesti koko loppuelämäkseni. Siitä huolimatta tiedostan, että niin ei välttämättä käy ja eroaminen on tilastollisesti hyvin todennäköistä. Olisi ihanaa elää pumpulinpehmeässä pilvilinnamaailmassa ja ajatella, että eihän me nyt erota koska me rakastetaan toisiamme niin paljon ja ei minun oma kultamussukkapupuliini ikinä pettäisi, mutta sellainen ajattelu on mielestäni vain vastuun pakenemista parisuhteen vaatimasta työstä. On katastrofaalisen väärä lähtökohta ajatella suhteen soljuvan helposti ja yksinkertaisesti vuosikymmenestä toiseen ilman minkäänlaisia kompastuskiviä, koska silloin on varomaton ja kompastuminen sattuu kahta pahemmin. Lisäksi on hyvä huolehtia, ettei jää roikkumaan huonoon ja vahingolliseen parisuhteeseen siksi, että on suomalaisella jääräpäisyydellä päättänyt sitoutua ja pysyä suhteessa vaikka henki menisi. Joten pliis, älkää kukaan provosoituko tästä tekstistä niin paljon, että tapattaisitte itsenne haitallisessa parisuhteessa näyttääksenne minulle että olin väärässä! Uskon vähemmästäkin.

Toivon koko sydämestäni, että kaikki kolme ystävääni pääsevät naimisiin ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Tiedän heidän olevan järkeviä ihmisiä jotka osaavat ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan eivätkä jätä sitä yhdenkään miehen harteille. Toivon hartaasti, että juuri he olisivat niitä harvinaisuuksia, jotka onnistuisivat säilyttämään vastarakastuneen pilvissä leijailun tunteen vuosikymmenten ajan suhteissaan, eivätkä he joutuisi kamppailemaan uskottomuusepäilyiden, tylsistymisen tai jatkuvien riitojen aiheuttaman ahdistuksen kanssa. Hieman ristiriitaisesti toivon myös, että jonain päivänä minustakin tuntuu samalta kuin heistä nyt ja he voivat silloin kaivaa tämän tekstin jostain vanhoista arkistoista esiin ja muistuttaa nämä järkevät sanat mieleeni, jotta en hattarapäissäni heitä vahingossa koko suhdetta kankkulan kaivoon.

Ja toivon myös, että he saisivat juuri sellaiset (omasta mielestäni melko yliampuvat) romanttiset kosinnat kuin he toivovat saavansa. Jos heidän poikaystävänsä lukevat tätä, kannattaa harkita esimerkiksi "Marry me"-tekstin kirjoittamista taivaalle suihkukoneella, romanttista ravintolaillallista tai polvistumista popcorn- ja dippikulhoista muotoillun sydämen keskelle. ;)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Tinder-vinkki: vältä purjelautailua

En käytä Tinderiä enää aktiivisesti, mutta kyllä se tuolla puhelimessa vielä on. Onhan sen selaaminen ihan kelpo ajanvietettä silloin tällöin. Nyt sinne on tullut sellainen uusi ominaisuus, josta näkee ketkä kaikki Facebook-kaverini kyseistä sovellusta käyttävät. Ja teitähän on aika paljon, joten annan tässä postauksessa yhden pienen vinkin Tinderin käyttöön, joka koskee esittelytekstiä.

Minusta esittelytekstin pointti on kertoa jotakin kirjoittajansa persoonallisuudesta, josta kuvien perusteella ei niin hirveästi käsitystä saa. Henkilökohtaisesti arvostan sellaisia esittelytekstejä, joista käy jotenkin ilmi, että kyseisen tekstin kirjoittajalla on jonkinlainen huumorintaju. Toisin sanoen, hyvä esittelyteksti on mielestäni hauska. Sellaisilla ei kuitenkaan välttämättä ole hirveästi informaatioarvoa, joten omat kannattajansa on myös sellaisilla teksteillä, joissa luetellaan kaikki strategiset mitat, työ- ja koulutustaustat sekä harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Niiden tarkoituksena on kai herättää tekstin lukijan mielenkiinto tai kenties bongata yhteneviä kiinnostuksenkohteita. Suosittelen kuitenkin, että mikäli laitat sinne niitä harrastuksia/kiinnostuksen kohteita, pyri monipuolisuuteen ja vältä kovin yksipuolista kuvailua. Seuraavaksi siitä pari hyvää esimerkki.

Yhdellä jätkällä oli esimerkiksi sellainen aika pitkähkö teksti, joka alkoi lauseella "Harrastan purjelautailua". Sitten siitä purjelautailusta oli kirjoitettu aika pitkä pätkä. Aloin väkisinkin miettiä, miksi tekstin kirjoittaja halusi korostaa juuri tätä tiettyä asiaa niin paljon. Oliko hänen tarkoituksensa kenties esitellä purjelautailua hyvänä liikuntamuotona vastaantuleville neitokaisille? Vai mahdollisesti varoitella heitä siitä, että purjelautailu on hänen elämänsä johtotähti, eikä naisille jää niin paljon aikaa? Tai ehkä rajata mahdolliset matchit pelkästään toisiin purjelautailun harrastajiin?
Olisi ehkä pitänyt kokeilla onneani ja pyyhkäistä tyyppi oikealle: ihan vain siksi, että en oikeastaan edes tiedä mitä purjelautailu tarkkaan ottaen on, miten ja missä sitä voi Suomessa harrastaa ja ennen kaikkea jotta olisin voinut kysyä, saako purjelautailulla paljon matcheja.

Vieläkin parempi oli eräällä jätkällä, joka oli ilmeisesti kova automies. Teksti kuului kokonaisuudessaan näin: "Tykkään autoist ja moottoripyörist ja korjailen niitä aina sillon ku jaksan. kaikken paras auto on Ford, siks mul on niitä 3." Vaikka ei takerruttaisikaan tuohon ison alkukirjaimen puuttumiseen tokan lauseen alusta (vaikka tietty takerrutaan, koska pilkunnussiminen on elämä), teksti ei ole mielestäni kovin houkutteleva. Tai siis, kuka nainen innostuisi tuosta? Jos jossain on nainen, johon kolmen Fordin omistaminen tekee suuren vaikutuksen, haluaisin tavata hänet ja kuulla jonkin sortin perustelun. Voisin ehkä ymmärtää, että joku autoista itsekin innostunut nainen voisi tykätä moottoriajoneuvojen rassailusta nauttivasta miehestä, mutta jotenkin kuvittelisin, ettei Ford ole se ykkösautomerkki jolla tehdään vaikutus. Toisaalta en tiedä autoista juuri mitään, joten voin olla pahasti väärässäkin. Itse en kuitenkaan suuremmin vaikuttunut.

Oma tekstini edustaa juuri sellaista huumorivitsikategoriaa, josta niin kovasti myös miehillä tykkään. Tekstini kuuluu kaikessa randomiudessaan seuraavasti: "Elämässä parasta on popcorn + dippi." Ytimekästä, omaperäistä, hauskaa ja poikii jatkuvasti uusia keskustelunaloituksia. Tähän tekstin loppuun haluaisin jakaa vielä erään niistä, joka oli ehdottomasti paras ja mieleenpainuvin keskustelunaloitus mitä olen koskaan Tinderissä saanut. Se myös todistaa, ettei esittelyteksti kerro kaikkea, sillä tämä tyyppi oli jättänyt tekstikentän kokonaan tyhjäksi. Joka tapauksessa, lukekaa ja nauttikaa. Ja ottakaa ne purjelautailujutut ja autolesoilut pois sieltä Tinderistä.

Eräänä elokuisena yönä klo 00.35:

"Moikka! Oon miettiny pääni puhki sen jälkeen kun näin sun profiilin, että miten popcorn + dippi comboo syödään? Otin haasteen vastaan ja kokeilin erilaisia tapoja nauttia kyseistä herkkua. Sormethan siinä meni ihan soossiin ja loppujen lopuksi vaatteet ilman välineitä. Haarukka toimin välineenä hyvin, mutta haarukassa on niin paljon pinta-alaa että siihen tarttui liikaa dippiä. Hammastikut toimi ihan ok, mutta muutaman suupalan jälkeen huomasin oudon sivumaun, nooh ne oli mentholilla maustettuja tikkuja. Cocktail tikut seuraavaksi peliin. Niillä oli vaikee ottaa popcorni kiinni kulhosta ja lautaselle mahtuu vain muutama. Ainoa järkevä tapa nauttia tää kyseinen herkku oli askarrella valmiita tikkuja kattilallisesta. Hirvee homma tunkee viis popparia per tikku ja asetella ne kivasti pöydälle leffahetkeä varten. Valmistelu kesti kauemmin kun elokuva. Voisitko ystävällisesti kertoa mikä on paras tapa nauttia tätä jumalten herkkua, Odotan vastaustasi. Terveisin: Epätoivoinen nautiskelija"


ps. Olen kirjoittanut esittelyteksteistä aikaisemminkin tämän postauksen. Lukekaa se, jos haluatte nähdä enemmänkin  pieleen menneitä esimerkkejä.

torstai 8. syyskuuta 2016

Secret single behaviour

Irtisanoin hiljattain vuokrasopimukseni. Tällä viikolla sain myös avaimet uuteen kotiin. Muutto on vielä vähän vaiheessa, se tapahtuu pikku hiljaa kuluvan kuun aikana. Saan pian siis heittää hyvästit nykyiselle kodilleni, jossa olen asustellut melkein kaksi ja puoli vuotta. Uuteen kotiin en muuta yksin, joten taakse jää myös nykyisessä kodissani nauttimani ylhäinen yksinäisyys. On siis aika ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä toteuttaa S.S.B.tä, eli secret single behaviouria. Toisin sanoen tehdä kaikkia niitä juttuja, joita kehtaa tehdä vain silloin, kun kukaan ei ole näkemässä.

Kuvahaun tulos haulle secret single behavior


Nappasin termin S.S.B. Sinkkuelämää-sarjasta, jonka yhdessä jaksossa hahmot kertovat oudoista tavoistaan tehdä asioita, joita he eivät haluaisi kenenkään miehen näkevän. Carrie luki lehtiä seisaaltaan voileipäkeksejä syöden, Charlotte taas tutkiskeli ihohuokosiaan suurentavan peilin edessä. Miranda taisi muistaakseni katsella ruokaohjelmia telkkarista vaseliinia ja puuvillahansikkaat kädessään. Vaan millaista sitten on oma S.S.B.ni ? Minkälaisia asioita minä en uudessa kodissani kehtaa tehdä silloin, kun tuleva asuinkumppanini on näkemässä?

Noh, esimerkiksi..

- kuljeskella alasti ympäriinsä

- tuijottaa telkkarista tuntikausia huonoja teinidraamasarjoja

- maata sohvalla reikäisissä verkkareissa kissa sylissä ja popcornia paidalla

- säilyttää karvanpoistoarsenaalia sheivausgeeleineen ja höylineen näkyvällä paikalla kylppärissä

- höpötellä kissalleni päivän tapahtumista tai kysellä sen mielipiteitä mieltäni askarruttaviin kysymyksiin

- sotkea koko kylpyhuonetta hiusväriin (en vielä tiedä kuinka tämän hoidan, koska en ole vielä keksinyt tapaa, jolla selviäisin hiustenvärjäyksestä sotkematta edes vähän)

- laulaa kovaan ääneen kappaleeseen eläytyen

- eläytyä musiikkiin balettin tai nykytanssin keinoin (tätä on kyllä pakko tehdä vähän, koska se kuuluu työhöni)

- kuljeskella hampaita pestessäni ympäriinsä kyseenalaisessa vaatetuksessa

- hengailla kylpytakissa kasvonaamio naamassa ja hiusvärit päässä


Kuvahaun tulos haulle secret single behavior


Hieman jännittää, mitä tulevasta yhteiselosta tulee, koska olen todennut yksinasumisen sopivan minulle niin hyvin. Toivottavasti löydän tulevaisuudessakin aikaa toteuttaa S.S.B.tä silloin tällöin, ettei asuinkumppanini tarvitse katsella minua alasti pelkässä kasvonaamiossa tai käyttää kotona korvatulppia kovaäänisen hoilottamiseni takia.

Niin, ja koska teitä varmaan kiinnostaa, tuleva asuinkumppani on kuin onkin mies. Mitäs siihen sanottu, meikätyttö muuttaa miehen kanssa yhteen! Hän on kylläkin veljeni..