tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: Luukku 13


Minulla ja ystävilläni on tapana antaa tapailemilleni miehille mitä mielikuvituksellisimpia kutsumanimiä. Osittain se johtuu siitä, että ystävieni mukaan on liki mahdotonta pysyä perässä alati muuttuvissa kuvioissani jos puhun miehistä pelkillä etunimillä, varsinkin kun kohdalleni on sattunut osumaan harvinaisen monta keskenään samannimistä miestä. Toiset miehet ovat saaneet lempinimensä jonkin ominaisuutensa tai tekemisensä perusteella, ja usein tällaisissa tapauksissa se etunimi on aika triviaali tieto verrattuna siihen juttuun, josta hän on lempinimensä saanut. Luulen, että kutsumanimien antaminen varsinkin random yhden illan säädöille on varmaan aika tyypillistä: tyypin etunimi ei ehkä sano mitään, mutta kun aletaan puhua "nännikarvamiehestä" tai "dickpic-jätkästä", kaikki tietävät kenestä on kyse. Paljastan tämän päivän joulukalenteriluukussa muutaman kutsumanimen, jotka minä tai ystäväni ovat miehilleni keksineet, ja tarinat nimien takana.

- Runopoika:

Tämä tyyppi sai nimensä tavastaan käyttää kieltä erityisen hauskalla tavalla (suomen kieltä, ei sitä suussa olevaa, vaikka ei siinäkään muistaakseni mitään vikaa ollut). Hän esimerkiksi joskus kuvaili erään kaverinsa tunteita tyypin ihastusta kohtaan kuin "roihuava feenikslintu" tai "kuin tulivuoren magma, maan ydin, sykkivä pumppu".

- Pyyhemies:

Tämä kaveri sai nimensä, kun juttumme oli jo päättynyt ja päätimme pysyä vain kavereina. Olin unohtanut kerran pyyhkeeni hänen luokseen, ja pyysin häntä tuomaan sen minulle kun näkisimme. Tapaamistamme edeltävänä iltana häneltä tuli viesti, että pyyhkeelleni oli sattunut pieni onnettomuus. Hän oli kuulemma vahingossa runkkaillessaan lauennut sen päälle. Niinpä sain seuraavana päivänä mällillä koristellun pyyhkeen Alkon muovipussissa. Olemme edelleen hyvissä väleissä tapahtuneesta huolimatta, vaikka juttu olikin mielestäni kerrassaan kummallinen ja monen ystäväni mielestä suorastaan ällöttävä.

- Kisuli:

Tällä miehellä oli sama etunimi kuin ex-poikaystävälläni, joten meidän täytyi ystävieni kanssa keksiä tyypille heti kättelyssä joku lempinimi, jotta ei menisi miehet sekaisin. Kisuli valikoitui nimeksi tyypin Tinderistä löytyvän kissakuvan vuoksi. Ironista sinänsä, että suloisen lempinimen taakse kätkeytyi mies, jolla oli kytköksiä nykyisin kovasti harmia aiheuttaviin uusnatsijärjestöihin ja pientä väkivaltahistoriaa.

- Pikku-X: X:n tilalle kuuluisi tyypin etunimen ensimmäinen kirjain, mutta en viitsi sitä tänne kirjoittaa, etten tule loukanneeksi ketään. Arvannette nimittäin varmaan mistä pikku-etuliite nimeen tulee..

- Pikku söpöliini:

Tässä tapauksessa pikku-etuliite ei viittaa samaan asiaan kuin edellisessä tapauksessa, vaan kyseinen jätkä oli vaan kerta kaikkiaan niin suloinen. Ja minua neljä vuotta nuorempi. Ja hänellä on myös aika vaikea nimi, joten oli helpompi puhua pikku söpöliinistä tai pikkusöpiksestä, kuten nimi kavereideni suussa lyheni.

- Hanhi:

Tämän keksimme joskus monia vuosia sitten, kun eräällä mökkireissulla kehittelimme kaveriporukkani jäsenten nimistä "lintunimet". Esimerkiksi minun lintunimeni oli hoilarissatakieli, ja kyseisen jätkän nimi taas kaljuhajuhanhi, kavereiden kesken pelkkä hanhi. Ystäväni saattavat kysyä että kuka, jos puhun jätkästä hänen etunimellään, mutta kun sanon hanhi, kaikki tietävät heti kenestä puhutaan. Se on huvittavaa, koska seurustelin hänen kanssaan nimen keksimisen aikoihin ja tuntuu tosi hölmöltä muistella jotain oikeasti merkittävää asiaa ja käyttää jätkästä nimeä hanhi. Tyyliin "Menetin neitsyyteni hanhelle". Jep.

Ja lopuksi vielä pakko jakaa pari hieman vanhempaa esimerkkiä lempinimistä, joiden kantajat eivät olleet minun tai kavereideni ihastuksen kohteita vaan vain sattuman kautta tyyppejä, joille lempinimi vakiintui. Yhtä jätkää kutsumme yhä nimellä "Niimpä näkyy", koska kerran näimme hänet auton ikkunasta, kaverini huikkasi "Hei kattokaa kuka tuolla menee", vastasin "Niimpä näkyy" ja kaverini äiti kysyi "Kuka on Niimpä näkyy?"  Toinen hauska oli kanssani samalla yläasteella ollut poika, jota kutsuimme silloisen parhaan kaverini kanssa nimellä "Ite Halusit", koska kerran hän kulki ohitsemme tokaisten jollekin kaverilleen "no ite halusit" niin sopivasti johonkin meidän keskusteluumme liittyen, että kaverini tokaisi ihmetellen takaisin "no en kyl halunnu".


2 kommenttia:

Alakerran naapuri kirjoitti...

Voi, miten tuttua! Meidän kaveripiirissä on ollut ainakin sukkamies (ei riisunut sängyssä). Unohdan nyt ainakin puolet, äh! Itse puuhailin vähän aikaa sitten manbun-miehen kanssa, siitä kirjoitin blogiinikin.

Larissa Aleksandra kirjoitti...

Alakerran naapuri: Ahhah repesin ääneen sukkamiehelle :DD