lauantai 21. lokakuuta 2017

Seksi, läheisyys ja sinkkuelämä

Kuten edellisessä postauksessani totesin, yksi sinkkuuden huonoimmista puolista oli se, että toisinaan seksiä sai vähän turhan harvoin. Seksin lisäksi kaipasin usein myös läheisyyttä, sellaista hipsuttelua ja lusikassa nukkumista. Onneksi sylissä viihtyvä ja alati läheisyydenkipeä kissani (#crazycatladyvibes) paikkasi halipulaa ja kiimaista oloa tietty helpottaa old reliable eli oma käsi. Toisen ihmisen paneminen itsensä sijaan on kuitenkin kaksin verroin hauskempaa, ja sinkkuna siihen oli aika lailla kolme erilaista mahdollisuutta: yhden illan jutut, fuckbuddy- ja friends with benefits-suhteet tai random tapailusäädöt.

Sinkkuseksiä ajatellessa monelle tulee ensimmäisenä mieleen yhden illan jutut. Monien parisuhteessa olevien silmissä yhden illan säädöt näyttäytyvät tosi hohdokkaina, sellaisena villinä ja vapaana sinkkuelämänä. Itsekin harrastin niitä jonkin verran sinkkuaikoinani, etenkin silloin alussa, mutta tajusin melko pian etteivät ne olleet minua varten. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut kokea oman osani yhden illan iloista, koska nyt tiedän millaisia ne todellisuudessa ovat enkä enää haikaile sellaisten perään.

Yhden illan jutut:

Plussat:

+ Tuntuvat aluksi tosi jännittäviltä, varsinkin vasta eronneelle joka on tottunut parisuhdeseksiin

+ Tieto siitä, ettei kumppania nää kenties enää koskaan, poistaa tilanteesta aika paljon jännitystä ja lisää rohkeutta ja estottomuutta

+ Estoja vähentää myös alkoholi, joka usein liittyy olennaisesti yhden illan suhteisiin, jotka saavat alkunsa pääsääntöisesti baareissa

Miinukset:

- Seksi on usein laadultaan varsin surkeaa, koska kännin takia muna ei seiso, pillu ei kostu eikä mistään muutenkaan meinaa tulla mitään, ja sen lisäksi tuntemattoman kanssa ei voi tietää mistä toinen tykkää

- Ehkäisyn kanssa pitää olla ylivarovainen, koska toista ei tunne ollenkaan eikä voi tietää toisen tautihistoriaa

- Hommasta puuttuu tunteet kokonaan, joten tuloksena on pelkkää mekaanista panemista eikä lähekkäin oleminkaan tunnu oikein miltään random ihmisen kanssa

- Jälkiseurauksena usein morkkis

Sopii: Vasta eronneelle tai ihmiselle, jolle seksin laadulla ei ole juuri väliä

Pro tip: Kannattaa aina mielummin mennä sen toisen luo kuin kutsua randomia kotiinsa, koska silloin voi lähteä kun itse haluaa. Vaikkakin se kotimatka edellisen illan bilevaatteissa ja meikit poskilla onkin aika kamala..



Miten kinuskivanukas sinkkuseksiin liittyy? Lue tämä ja tämä postaus niin tiedät!

Fuckbuddyt ja friends with benefits-viritelmät ovat nykyään varsinainen muoti-ilmiö. Niissä on se hyvä puoli, että toimivassa fb- tai fwb-suhteessa kumpaakin kiinnostaa seksissä myös se toisen nautinto, jolloin tuloksena on tasaisen laadukasta seksiä ilman pohdintaa siitä, mihin suhde on menossa tai mitä toinen suhteen tilasta ajattelee. Tai ainakin teoriassa on näin, mutta vaikka pelkkään seksiin perustuva suhde on paperilla yksinkertainen, käytännössä hommasta tulee sotkuisempaa kun tunteet astuvat mukaan kuviohin.

Fuckbuddy- ja friends with benefits-suhteet:

Plussat:

+ Seksi on hyvää ja toimivaa: käytännössä parisuhdeseksin parhaat puolet ilman itse parisuhdetta

+ Suhteen osapuolet pitävät toisistaan ainakin jossain määrin, joten kumpikin haluaa panostaa myös toisen nautintoon omansa lisäksi

+ Myös muu läheisyys tuntuu kivemmalta, kun toiseen on edes jonkin sortin tunneside

Miinukset:

- Suhteen säännöt täytyy sopia tosi tarkasti, jotta kumpikin tietää missä mennään eikä kuvittele liikoja

- Suhde ei ole välttämättä pitkäkestoinen ja saattaa loppua ikävästi, jos toiselle kehittyy tunteita toista kohtaan tai toinen lopettaa suhteen koska ryhtyy parisuhteeseen jonkun kolmannen osapuolen kanssa

Sopii: Ihmiselle, joka arvostaa hyvää ja säännöllistä seksiä mutta ei tahdo parisuhdetta, ja tyypille, joka osaa puhua seksistä ja omista tunteistaan avoimesti ja asiallisesti ja pystyy erottamaan seksin ja rakkauden toisistaan. Järjestely voi sopia myös ihmisille, jotka tykkäävät erikoisemmista seksileikeistä, esimerkiksi jostain BDSM-viritelmistä.

Pro tip: Parhaat fuckbuddyt ovat ex-heiloja, joiden kanssa seksi toimii mutta kunnon suhde ei jostain syystä onnistu.


Tapailusuhteessa, eli sellaisessa parisuhdetta muistuttavissa mutta ei kuitenkaan kunnon parisuhteissa, kuvioon astuvat tunteet, joita ilman moni ei pysty nauttimaan seksistä kunnolla. Ja läheisyyskin nousee ihan uudelle tasolle silloin, kun kuvioissa on fyysisen läheisyyden lisäksi myös tunnepuolen intiimiyttä. Mutta sellaistahan ei kaikkien kanssa synny: tapailusuhteena alkanut juttu saattaa kuivahtaa kasaan melko nopeasti, jos tunteita ei vaan tule tai toinen haluaa suhteelta enemmän kuin toinen.

Tapailusuhteet, heilastelut ynnä muut melkein mutta ei ihan seurustelut:

Plussat:

+ Säännöllisyys, tuttuus: käytännössä parisuhdeseksiä

+ Tunnetason läheisyys

Miinukset:

- Osapuolten näkemykset suhteen tulevaisuudesta: tapailusuhde voi säilyä tapailusuhteena usein vain lyhyen aikaa, kunnes jompikumpi alkaa haluta enemmän tai perääntyä sitoutumiskammokohtauksen vallassa

Sopii: Parisuhdetta etsivälle, romantiikannälkäiselle

Pro tip: Seksin kanssa ei kannata odottaa liian pitkään, koska jos kemiat ei toimi sängyssä, suhteella tuskin on tulevaisuutta, ja sellainen asia on parempi selvittää heti alussa.

Käykää lukemassa myös nämä vanhat postaukseni yhden illan jutuistafwb-suhteista!

torstai 19. lokakuuta 2017

Ärsyttävimmät asiat sinkkuna olemisessa

Minusta sinkkuna oli pääsääntöisesti ihan kivaa olla. Oli kuitenkin hetkiä, jolloin se ei ollut niin kivaa. Tässä neljä ärsyttävää asiaa, joita en todellakaan ikävöi sinkkuelämästä.

1. Ne tilanteet, esimerkiksi juhlat, joissa on ainoa sinkku pariskuntien keskellä. Pahimmassa tapauksessa vielä sellaisten pariskuntien, jotka ovat olleet yhdessä puolet elämästään ja elävät niin syvällä vakiintuneen parisuhteensa kuplassa, ettei sinkun kanssa löydy mitään yhteistä puhuttavaa. On myös tosi nihkeää katsella parien lääppimistä vierestä, kun on samaan aikaan tosi kiusaantunut ja vähän kateellinen.

2. Kun ihmiset kyselivät ihmeissään, miten juuri minä voin olla sinkku. Tai siis, miten ihmeessä minun kaltaiseni nainen ei ole kelvannut kenellekään? Kyselijöiltä tuntui aina unohtuvan se, että ehkä se olinkin minä joka en kelpuuttanut ketä tahansa poikaystäväkseni, tai että ehkä en edes halunnut poikaystävää, vaan jopa - herranjestas - olin sinkku omasta vapaasta tahdostani. Sitten oli myös niitä tyyppejä, jotka kyselivät kummissaan että mitäs vikaa tuossa ja tuossa tyypissä on ja miksi et ottaisi siitä miestä itsellesi. Siinä sivuutettiin täysin sellainen parisuhteen toimimisen kannalta melko olennainen seikka kuin tunteet ja kiinnostus toista kohtaan.


No okei, ymmärrän kyllä miksi monet ihmettelivät sinkkuuttani. Kuinka tällainen upea ilmestys pysyi kolme vuotta vapailla markkinoilla??

3. Kipeänä oleminen. Oli ihan oikeasti hirveää sairastaa yksin eikä voinut pyytää ketään auttamaan. Vaikka joudun tekemään sitä kyllä edelleen, mutta nykyään on sentään joku jolle voin valittaa kurjaa oloani.

4. Seksin puute. Tai se, että kun sitä seksiä sai, joutui aina uuden tyypin kanssa jännittämään miten se sujuu. Useimmiten aika epätyydyttävästi, random säädöistä jäi harvoin käteen muuta kuin paha maku suuhun (kirjaimellisesti).

Lue tästä lisää ärsyttävimmistä jutuista, mitä parisuhteessa olevat laukovat sinkuille, ja tästä niitä tilanteita, joissa sinkkuna ollessani kaipasin poikaystävää.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Neljä asiaa, joita kaipaan sinkkuudesta eniten

Sinkkuelämä on omalta osaltani ainakin toistaiseksi jäänyt menneisyyteen, ja olen tilanteeseeni varsin tyytyväinen. Vaikka ei se sinkkuuskaan hullumpaa aikaa ollut, ja on jotain asioita, joita kaipaan silloin tällöin entisestä elämästäni. Niitä ovat muun muassa seuraavat neljä juttua:

1. Tinder. Random miesten kanssa treffeillä käymistä ja kiusallisia keskusteluja en kylläkään kaipaa, mutta olihan se pyyhkiminen hauskaa ajanvietettä esimerkiksi tylsiin sunnuntai-iltoihin. Silloin tällöin kohdalle osui myös hauskoja tyyppejä, joiden kanssa oli mahtavaa keskustella. Eniten harmittelen kuitenkin sitä, että Tinderin poistamisen myötä menetin hyvän aineistonkeruukanavan enkä voi enää tehdä tänne blogiin sellaisia Kysy miehiltä-postauksia. 

2. Vapaus päättää itse esimerkiksi kodin sisustuksesta ja jääkaapin sisällöstä. Sinkkuna pystyi hyvin elämään vaikka kokonaisen viikon pelkällä leivällä, jätskillä ja juustonaksuilla, mutta nykyään on tuo parempi puolisko muistuttelemassa siitä, että välillä kannattaa syödä ihan oikeatakin ruokaa. Vaikka on se kai ihan hyvä olla tuollainen järjen ääni elämässä. Kotini saan sentään vielä laittaa täysin oman mieleni mukaan kun emme vielä majaile saman katon alla, mutta jos sellainen päivä joskus koittaa, saavat ihanat vaaleanpunaiset keittiön tuolini, lipastoni ja yöpöytäni melko todennäköisesti jäädä muuttokuormasta..


3. Suurempi vapaus toimia oman mielen mukaan. Suhteessa oleminen tai poikaystäväni eivät tekemisiäni varsinaisesti rajoita, vaan sen tekee enemmänkin muiden ihmisten odotukset siitä, miten parisuhteessa olevan ihmisen pitäisi käyttäytyä. Eniten törmään näihin odotuksiin bileissä: jos poikaystäväni ei ole mukana, minulta kysytään noin sata kertaa missä hän on, ja jos hän on mukana, minun oletetaan nyhjäävän koko ajan hänessä kiinni. Olen saanut paljon ihmettelyä osakseni esimerkiksi siitä, jos olemme lähteneet bileistä eri aikaan kotiin, tai jos olen keskustellut baarissa jonkun muun miehen kuin poikaystäväni kanssa. Sinkkuna oli siinä mielessä helpompaa, ettei olemiseeni kohdistunut samanlaisia odotuksia.

4. Oli enemmän kerrottavaa kavereille. Sinkkuaikoina oli aina hauskaa kertoa kavereille tarinoita viimeaikaisista seikkailuista, mutta nykyään kerrottavaa ei samalla lailla ole. Keskustelumme ovat muuttuneet paljon aikuismaisemmiksi, puhumme nykyään paljon enemmän häistä ja lapsista kuin vaikka seksistä ja bilettämisestä. Mutta toisaalta, aikansa kutakin: kavereistani on varmaan aika helpottavaa kun olen nyt vaan yhden miehen kanssa eikä heidän tarvitse yrittää pysyä kärryillä sekavista ja alati muuttuneista mieskuvioistani.

Muita asioita, joita kaipaisin sinkkuelämästä, en oikeastaan keksi. Nyt kun emme vielä asu yhdessä saamme tavallaan nauttia sekä seurustelun että sinkkuuden parhaista puolista, kun omaa tilaa ja aikaa riittää vielä reilusti ja siksi tästä listasta puuttuu kaikki sellaiset "toinen varastaa aina peiton" tai "se ei ikinä siivoa"-jutut. Ja kaikki nuo edellä listatut asiat (kenties vaaleanpunaisten huonekalujen menettämistä lukuunottamatta) ovat aika helposti ylitsepäästävissä, joten kaiken kaikkiaan olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tällä viikolla: Sinkkuus ja sinkkuelämä

Viime aikoina olen pohdiskellut paljon sekä omaa että blogini tulevaisuutta ja miettinyt uusia tapoja saada blogistani entistä mielenkiintoisempi ja luoda itselleni säännölliset rutiinit kirjoittamiseen, jotta pystyisin päivittämään blogia säännöllisesti. Aion nyt siis kokeilla uudenlaista tapaa postausten tekemiseen: valitsen jokaiselle viikolle jonkun teeman, jonka esittelen viikon alussa, ja sen jälkeen postaan viikon aikana tekstejä kyseiseen teemaan liittyen. Tämän viikon teemana tulee olemaan sinkkuus ja sinkkuelämä.

Vaikka parisuhteessa nykyään olenkin, ehdin kerryttää kokemusta sinkkuelämästä kolmen vuoden ajan ja tämä blogikin on syntynyt pitkälti sinkkuelämäni kommervenkkien ja kiemuroiden ansiosta. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, ja tulen varmaan toistamaan itseäni tämän viikon postauksissa jonkin verran, mutta haitanneeko tuo, kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Tulen viikon aikana avaamaan ajatuksiani muun muassa siitä, mitä asioita kaipaan sinkkuelämästä eniten, miten sinkkuna harrastetaan seksiä ja mitkä ovat ärsyttävimmät asiat, joita sinkuille sanotaan.

Sinkkuviikon tunnelmaan pääset virittäytymään tämän sinkkuelämän asiantuntijan, bloggarikollegani Henriikka Rönkkösen tekstin avulla.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Pieruja ei tarvitse pidättää

Uuden suhteen alussa haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Monille se tarkoittaa illuusiota täydellisestä ihmisestä, joka ei kakkaa tai piereskele, sheivaa karvojaan tai tee muutakaan noloa tai ällöttävää tavallisten ihmisten elämään kuuluvaa. Sellaisten puolien näyttämisen itsestä ajatellaan tuhoavan suhteesta romantiikan ja erotiikan. Näemme ihan hirveästi vaivaa sen eteen, ettei toinen huomaisi meidän olevan ihmisiä, ja loppujen lopuksi turhaan, koska kukaan ei voi pidättää pierujaan ikuisesti.

Kaikkia näitä pierujuttuja sun muita pidetään sopimattomina erityisesti naisten kohdalla, ja niimpä moni meistä naisista pitää aktiivisesti yllä illuusiota siitä, että pyllyistämme tulee pelkkiä ruusun tuulahduksia ja vaahtokarkkeja. Tässä muutama tapa, joiden avulla olen itse piilotellut miehiltä epänaisellisia ruumiintoimintojani:

- Kakkahädän yllättäessä miehen luona olen laittanut pönttöön kerroksen paperia vaimentamaan pökäleen tippumisesta kuuluvaa molskahdusta.

- Ex-tempore yöreissuilla olen lainannut salaa miehen kylppärin kaapista partahöylää, jotta olen saanut suoritettua pikaisen kainalokarvojen sheivauksen. Toisinaan käyttöön ovat päässeet myös miesten kämppisten höylät, koska mistä siellä kaapissa olevista kamoista voi tietää, mikä on kenenkin omaisuutta..

- Olen käärinyt käytettynä tamponeja vessapaperiin ja piilottanut niitä omaan laukkuuni, koska en ole kehdannut jättää niitä miehen luo roskikseen haisemaan.

- Joskus olen syyttänyt kissaani erittäin pahanhajuisesta pierustani.



Enää en sentään harrasta noista mitään, koska nykyinen suhteeni on kestänyt sen verran pitkään että olemme jo tietoisia toistemme ihmisyydestä eikä tarvitse esittää. Vahinkopieru toisen edessä nolottaa silti ehkä pikkuisen, mutta tilanteesta selviää nauramalla eikä sitä jää miettimään sen enempää. Olemme siis saavuttaneet suhteessamme yhteen tärkeän virstaanpylvään: joidenkin mukaan "pierututuiksi" pääseminen on yhtä tärkeä etappi kuin vaikka ensimmäinen suudelma tai rakkaudentunnustus. Ja tottahan se on, että esimerkiksi toisen edessä pieraiseminen vaatii kovaa luottoa siihen, että toinen pysyy vierellä vaikka näyttäisi itsestään ällöttäviä ja luotaantyötäviäkin puolia. Ei se minusta ole mikään romantiikan- tai erotiikantappaja, vaan tuo vaan pariskuntaa lähemmäs toisiaan. Olen kuullut joskus sanottavan niinkin, ettei mikään tee kahta ihmistä läheisemmiksi kuin yhteinen ripulitauti. Siinä saattaa olla oikeasti vinha perä (pun intended, heh), koska kun kumpikin on nähnyt toisen tuuttaavaan perseestään litratolkulla löysää paskaa, tuntuu varmaan aika turhalta kuumotella jotain pikkuisia pieruja.

Omia ruumiintoimintoja ei siis ole mitään syytä hävetä tai piilotella, mutta ei niistä tarvitse mitään numeroakaan tehdä. Ja ehkä siinä suhteen alkumetreillä voi pikkuisen yrittää pitää matalaa profiilia pierujuttujen ja muun vastaavan suhteen: itselleni ainakin olisi melkoinen turn off, jos mies ehdottaisi ekoilla treffeillä röyhtäilykilpailua tai kävisi vessassa ovi auki. Sellaiset jutut kuuluvat vakiintuneempaan parisuhteeseen, jos siihenkään: itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta jakaa yksityisiä vessa-asioitani poikaystäväni tai sen puoleen kenenkään muunkaan kanssa. Tiedän kuitenkin sellaisiakin pareja, jotka suunnilleen pierevät kilpaa, mutta mikäs siinä, hyvä vaan jos kaksi sellaisesta tykkäävää löytävät toisensa.

Pierututuiksi ei tarvitse välttämättä tulla kertarysäyksellä, kuten ripulitautitapauksessa, vaan maaperää voi tunnustella pikku hiljaa. Voi aloittaa kevyesti, vaikka jättää sen tamponin roskikseen tai uskaltautua käymään kakalla ilman pöntön vuorausta puolikkaalla vessapaperirullalla. Vahinkopieru tai vaikka se ripuli voi kuitenkin iskeä milloin tahansa, niin parempi että siihen on sitten henkisesti valmistautunut.

Prööt prööt!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tyttöjen oikeudet näkyviin, isosti

Tänään on kansainvälinen Tyttöjen päivä. Sen tarkoituksena on sekä muistuttaa tyttöjen kohtaamasta syrjinnästä että nostaa esiin tyttöjen voimaa ja mahdollisuuksia. Ihmisoikeusjärjestö Plan International järjesti tänään juhlapäivän kunniaksi maailmanlaajuisen Girls Takeover-tempauksen, jossa tytöt valtaavat yhden päivän ajaksi yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten johtajien paikat. Esimerkiksi Suomen pääministerin Juha Sipilän työparina on tänään työskennellyt 16-vuotias Katariina Räikkönen, ja Planin lastenhallituksen tytöt 
ovat toimineet johtajana muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitossa, Opetushallituksessa, Yleisradiossa, Nokialla ja monissa muissa yrityksissä ja organisaatioissa.

Aika siisti juttu! Tasa-arvo ja tyttöjen oikeudet ovat tärkeitä juttuja, joita on hyvä tehdä näkyväksi juuri tällaisten tempausten avulla. Mahtavaa, että Girls Takeoveriin on lähdetty pääministerin toimistoa myöten mukaan. Tämmöiset jutut lämmittävät kovasti entisen tyttölapsen mieltä.



Plan tekee tärkeää työtä sen eteen, että tytöt ympäri maailmaa pääsisivät kouluun eivätkä joutuisi ryhtymään liian nuorina vaimoiksi tai äideiksi. Tavoitteena on saada tytöt mukaan vaikuttamaan ja päätöksentekoon, sillä kuten Planin pääsihteeri Ossi Heinänen on osuvasti todennut, maailmasta tulee parempi paikka kaikille, kun tytöt pääsevät mukaan päättämään. Täällä Suomessa onneksi tytöillä on poikien kanssa tasavertainen mahdollisuus koulutukseen ja lapsiavioliittojakaan ei meillä esiinny, mutta on toki muita epäkohtia, joissa tasa-arvo ei vieläkään toteudu.

Yksi tälläinen paljon puhuttava epäkohta on naisten ja miesten välinen palkkaero. Naiset tienaavat yhä keskimäärin vähemmän kuin miehet ja naisia on johtavissa asemissa miehiä vähemmän, mutta siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, koska kyllä naisilla periaatteessa on yhtäläiset mahdollisuudet mihin tahansa siinä missä miehilläkin. Tasa-arvo jää toteutumatta enemmänkin siinä vaiheessa, kun pieniä tyttöjä ja poikia kasvatetaan sukupuoleen kohdistuvien odotusten mukaan ja ihan huomaamatta markkinoidaan tytöille niitä matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja enemmän kuin miesvaltaisia paremmin palkattuja. Ja onhan se niinkin, että nainen saa tehdä miehiä enemmän töitä päästäkseen korkeisiin asemiin, sillä jostakin kumman syystä naisten uskottavuuteen vaikuttaa heidän työpainoksensa ja taitojensa lisäksi myös heidän ulkonäkönsä huomattavasti miehiä enemmän.

Naisten ja tyttöjen ulkonäkö, kehot ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu kokonaan heille itselleen, vaan edelleenkin miehet kuvittelevat heillä olevan sanavaltaa siihen, miltä nainen saa näyttää, mitä hän saa kehollaan tehdä ja miten hän haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Ongelma on toki maailmanlaajuinen, joissain maailmankolkissa huomattavasti pahempikin kuin täällä Suomessa, mutta täälläkin iso ja todellinen. Ulkonäköpaineita ja syömishäiriöitä esiintyy todella nuorilla tytöillä, joiden miespuoliset ikätoverit viilettävät kuralammikoissa välittämättä tuon taivaallista ulkonäöstään. Seksistä puhuttaessa tytöille korostetaan neitsyyden varjelemista, siveyttä ja vastuunkantoa ehkäisystä ja sukupuolitaudeista, kun taas pojille painotetaan enemmän seksiin liittyvää nautintoa. Seksuaalisuuttaan villisti ja vapaasti toteuttava nainen on lutka, mies taas oikea sankari ja ihailtava naistenkaataja. Ja jo nuoret tytöt pitävät ihan normaalina sitä, että tuntemattomat miehet huutelevat heidän peräänsä törkeyksiä kadulla ja kommentoivat heidän ulkonäköään, saattavat tarttua kiinnikin, mutta ei sitä edes hätkähdä, siihen on niin tottunut. Niin kauan, kun asiat ovat näin, on paljon työtä tehtävänä tasa-arvon ja tyttöjen oikeuksien toteutumisen eteen.

Mahtavaa Tyttöjen päivää kaikille, erityisesti teille ihanat tytöt ja naiset! <3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Parisuhde on maailman suosituin tasohyppelypeli

Ensin pari tapaa toisensa jossain. Sitten ihastutaan, käydään treffeillä, suhde syvenee pikku hiljaa. Tulee ensimmäinen suudelma, ensimmäinen seksikerta, ensimmäinen rakkaudentunnustus. Sovitaan ettei olla muiden kanssa. Seurustellaan, muutetaan yhteen, hankitaan lapsia, mennään naimisiin, ja eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Siinäpä se perinteinen elämän ja parisuhteen käsikirjoitus. Hyvin pitkälti samanlainen kuin mikä tahansa tasohyppelypeli. Ainoa ero on, että mahdollisuuksia päästä peli loppuun asti on huomattavasti vähemmän, kuin vaikka kännykällä pelattavassa tasohyppelypelissä. Siksi parisuhdepeli vaatii enemmän harkintaa ja huolellista valmistautumista tuleviin hyppyihin.


Bloggarikollegani Sofia kirjoitti Suoraanpuhujan päiväkirjassaan viime viikolla kiinnostavan postauksen elämän suurista tavoitteista ja välietapeista sekä siitä, kun yhtäkkiä huomaa saavuttaneensa ne kaikki. Tai ei kaikkia, mutta niin ison osan, että tuntuu ettei olisikaan mitään uutta tavoiteltavaa. Sofialla tuntuu tosiaankin olevan homma hyvin hallussa juuri nyt: löytyy korkeakoulututkinto, koulutusta vastaava työpaikka ja poikaystävä. Hän on suorittanut erinomaisesti tasohyppelypelinsä sellaiselle tasolle, että seuraavaan merkittävään virstanpylvääseen on jo hieman enemmän matkaa. Tekstissään hän varoittaa siitä, että tasohyppely jää herkästi päälle ja sitä saattaa helposti hyppiä tasolta toiselle tulematta ajatelleeksi sitä, että olisi ehkä viihtynyt hetken vielä siellä edellisellä tasolla.
"Tavoittelu on motivoiva mielentila, mutta elämä ei voi olla vain sitä. Kun katsoo meitä vastikään aikuisten-oikeaan-aikuisikään ennättäneitä, ei ole vaikea löytää esimerkkejä siitä, kuinka tavoittelu jää helposti päälle. On niin helppoa mennä vaiheesta seuraavaan ajattelematta ollenkaan, kuinka paljon itse siihen seuraavaan vaiheeseen haluaa. Jo deittailusta tuttu tasohyppely jää herkästi päälle, vaikka omat ajatukset saattavat laahata monta tasoa jäljessä." - Sofia, Suoraanpuhujan päiväkirja 2.10.2017

Olen omassa elämässäni hyvin samanlaisessa vaiheessa kuin Sofia. Olen valmistunut ammattikorkeasta, työpaikkakin löytyy sekä ihana poikaystävä. Elämä on periaatteessa sellaisessa vaiheessa, että sellaisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ei ihan hirveästi ole näköpiirissä. Nuo alussa esitellyt parisuhteen vaiheet ja virstanpylväät voi minun mielestäni nimittäin jakaa tarkasti kahteen erilaiseen ryhmään: alussa on lyhyen tähtäimen tavoitteita, joita voi saavuttaa useita suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja sitten pidemmän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamisen välillä voi mennä useita vuosia. Tasohyppelypeli muuttuu siis hieman toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun on saavutettu se taso että parisuhde on vakaalla pohjalla mutta ei vielä asuta yhdessä. Deittailuvaiheessa suhde menee lyhyessä ajassa useita tasoja eteenpäin: esimerkiksi ensimmäisistä treffeistä saattaa kulua seurustelupäätöksen tekemiseen parhaimmillaan vain viikkoja, ja siihen väliin mahtuu monta vaihetta ensipususta rakkaudentunnustuksiin. Sen jälkeen alkaakin vaihe, jolloin seuraava taso häämöttää vasta todella pitkän matkan päässä. Yhteenmuutot, lapset ja häät ovat sellaisia asioita, jotka harvoin tapahtuvat niin nopeasti kuin suhteen alkuvaiheen virstanpylväät.

Tässä vaiheessa elämää ja suhdetta onkin syytä pitää pää kylmänä ja varoa, ettei lähde hyppelemään uusille tasoille valmistautumatta niihin kunnolla. Voi nimittäin käydä niin, että jos lähtee tavoittelemaan liian korkean tason juttuja liian nopeasti, päätyykin putoamaan kovaa ja korkealta ja joutuu aloittamaan koko pelin aivan alusta. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös se, ettei kannata syödä koko kakkua kerralla, vaan nauttia palasista vähän kerrallaan. Toisin sanoen, jos vaikkapa 20 vuoden parisuhteen kaikki suurimmat virstanpylväät tapahtuisivat ensimmäisen kolmen vuoden sisällä, loput 17 voisivat käydä pikkuisen tylsiksi. Kannattaa siis mieluummin pysytellä hetki yhdellä tasolla ennen hyppyä seuraavalle, nautiskella siitä rauhassa ja hypätä vasta sitten, kun aika tuntuu oikeasti kypsältä.


Itsestäni ainakin tuntuu siltä, etten ole ihan vielä valmis sellaiseen "oikeaan aikuisten elämään". Vaikka olenkin jo korkeakoulutettu ja työssäkäyvä ihminen, en koe löytäneeni vielä sitä suuntaa mihin haluan kulkea elämässäni. Joten vaikka parisuhde onkin periaatteessa siinä tilassa, että kai tässä voisi jo kohta ajatellakin seuraavaa tasohyppyä (iik), se tuntuu hurjalta kun koko muu elämä saattaa vaihtaa suuntaa minä hetkenä hyvänsä. Niin ei ihan vielä.

Jos elämäntilanne ei sitä ihan vielä salli, tasohyppelyä voi onneksi harrastaa muutenkin kuin parisuhteessa. Oma suosikkini on puhelimelle saatava Ice Cream Jump, josta postauksen kuvatkin on napattu. Toinen hyvä on vanha kunnon nostalginen Winterbells.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Parhaat seksi- ja suhdeaiheiset podcastit

Vaikka seksin ja ihmissuhteiden maailman luulisi tarjoavan loputtomasti kirjoitettavaa, välillä en vaan kerta kaikkiaan keksi mitään hyvää aihetta. Silloin haen inspiraatiota muilta saman alan uurtajilta. Parhaat tähän genreen sijoittuvat blogit olenkin listannut jo aikaisemmin, mutta tässä nyt viihdettä hieman toisessa muodossa. Eli parhaat seksi- ja ihmissuhdeaiheiset podcastit, olkaa hyvä!

Iris & Melissa: Jatkoilla

"Kaksi ihmistä kohtaa olohuoneessa ja filtterit ovat kadonneet jonnekin lähikapakan vessaan. Heitä ei hävetä mikään, joten luvassa on suoraa puhetta niin seksistä kuin politiikastakin." Juontajaparin toinen osapuoli on seksibloggaaja Melissa Mäntylä, jonka jutut ovat inspiroineet minua paljon tämän blogin perustamisessa. Huikeita juttuja!

Lettukestit

Tässä podcastissa vastaillaan lukijoiden suhde- ja seksiaiheisiin kysymyksiin, lähinnä kokemusasiantuntijuuden ja huumorin voimalla. Ei siis mitään ammattilaistason neuvontaa, mutta takuuvarmaa viihdettä. Juontajat ovat toisissa asioissa kyllä omasta mielestäni pikkuisen vanhanaikaisia, mutta hauskoja yhtä kaikki.

Rakkauden nallekarkit - Suoraa puhetta sinkkuudesta

Joka jaksossa on vieraina julkisuuden henkilöitä, jotka keskustelevat juontajan kanssa sinkkuuteen liittyvistä asioista. Kannattaa kuunnella ainakin Bile-Danin jakso, jos haluat saada veresi kiehumaan.

Lipstick Mafia

Podcastia luotsaavat Rosa Meriläinen parinaan mystinen kaunotar Lady Lipstick. Feministisellä viballa suoraa puhetta seksistä, suhteista ja naiseudesta ylipäätään, ja mikä parasta: erilaisten seksivälineiden testailua. Tekijöillä on myös blogi ja he ovat juuri julkaisseet erittäin kiinnostavan kuuloisen kirjan, Ne - Kuukautiskirjan, jonka aion ehdottomasti lukea lähitulevaisuudessa.

Ja onhan noita muitakin, mutta eiköhän noilla pääse alkuun. Hauskaa kuuntelua!

ps. tässä vielä listattuna lemppariblogini ihmissuhde- ja seksigenren alueelta.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kiiman kiertokulku

Jos ajattelit, että kuukautiskiertoon kuuluu vain kaksi vaihetta, verenvuoto ja ei-verenvuoto, olet totaalisesti hakoteillä. Se, missä vaiheessa kuukautiskiertoa ollaan, vaikuttaa ainakin omalla kohdallani todella moneen asiaan. Esimerkiksi seksihalujeni määrä vaihtelee selkeästi sen kierron vaiheen mukaan: ainahan se seksi toki kiinnostaa, mutta toisinaan vähemmän ja toisinaan todella paljon enemmän..

Yleensä kiimakiertoni viimeisinä päivinä panetuksen määrä on todella korkea. Viimeisinä 12 tuntina ennen menkkojen alkamista olen todella kiimainen, ihan kuin kroppani yrittäisi saada kaiken hyödyn irti viimeisistä verettömistä hetkistä. Valitettavasti usein siinä käy kuitenkin niin, että ajattelen koko päivän seksiä pää pyörällä, mutta kun vihdoin pääsen ajatuksista tekoihin, on jo liian myöhäistä ja huomaan menkkojen alkaneen.

Kuukautisten alussa ei nimittäin tee mieli seksiä yleensä lähes ollenkaan. Siinä tuppaa olemaan vähän muita asioita mielessä, kuten jäätävät mahakrampit, turvotus sekä tietty se, että sisältäni valuu verta. Kaikki ne kiima-ajatukset tuntuvat melkoisen kaukaisilta, kun makaa tuskaisena sikiöasennossa odottamassa särkylääkkeen vaikutusta. Onneksi sitä vaihetta kestää vain päivän tai korkeintaan pari, menkkojen loppuvaiheessa alkaa taas panettaa niin kuin ennen kuukautisten alkamista.

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Nimittäin siinä vaiheessa, kun viimeisetkin veritipat on tiristetty ulos ja kaikki jälkipäänsäryt ynnä muut hauskuudet on selätetty, alkaa ovulaatiovaihe jo lähestyä, ja kiima nousee aivan uudelle tasolle. Seksi pyörii mielessä ihan koko ajan, ja tuntuu välillä vaikealta keskittyä mihinkään sen takia. Bussin tärinä aiheuttaa varsin jänniä tuntemuksia. Vastaan tuntuu kävelevän koko ajan toinen toistaan komeampia miehiä, jotka kaikki saavat minut ajattelemaan seksiä ja erityisen komeat yksilöt aiheuttavat sellaisen pikkuisen, lämpimän kiiman aallon sisälläni. Välillä aaltoilee ihan pöksyissäkin asti, jos päästän mielikuvitukseni tosissani lentämään. Joudun toisinaan ihan tosissani kääntämään ajatukseni tietoisesti muualle ajattelemalla jotain tylsää ja epäkiihottavaa, kuten kakkavaippoja tai maksalaatikkoa, koska jatkuva panetus aiheuttaa tukalan olon, joka ei tunnu helpottavan millään. Silloin tuntuu, ettei mikään määrä seksiä maailmassa riitä.

Pari päivää ovulaation jälkeen kiima hellittää. Sitä ei aluksi edes huomaa, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa että hei, empä ole muuten ajatellut seksiä tänään ollenkaan. Miehetkin alkavat taas näyttää ihan tavallisilta, ja töihin pystyy jälleen keskittymään. Toki seksi kiinnostaa silti, kiiman nostattamiseen tarvitaan vaan hieman enemmän kuin ovulaatioviikolla. Toisinaan tisseistäni tulee tässä kierron vaiheessa hieman kipeät ja arat, mikä omalla kohdallani on lähes pelkästään positiivinen juttu, kun pieni kipu oikeastaan vähän sytyttää. Otan siis todellakin kaiken ilon irti siitä, että muutenkin herkät rintani ovat tavallistakin alttiimmat kosketukselle. Plus ne näyttävät paremmilta pikkuisen turvonneina.

PMS-oireista en oikeastaan kärsi, joten viimeinen viikko ennen kuukautisten alkamista menee lähinnä vain hiljaiselona seksihalujen suhteen. Kunnes aletaan tosissaan lähestyä h-hetkeä, ja kiima alkaa taas nostaa päätään muutamaksi päiväksi huipentuen taas siihen viimeiseen kahteentoista tuntiin ennen kuin verenvuodatus alkaa jälleen.

Hauska ja osuva kuvaus seksihalujen yhteydestä kuukautiskierron vaiheisiin löytyy myös tästä linkistä.

torstai 28. syyskuuta 2017

Kuuntele, mitä feministeillä (ja vegaaneilla) on sanottavanaan

Minua ärsyttää vegaanit. Siis onko mitään raivostuttavampaa kuin ihminen, joka katsoo ruokaa nenänvarttaan pitkin, vaatii joka paikassa ruuan suhteen erityiskohtelua ja kuuluttaa suureen ääneen olevansa kaikkia muita parempi? Sellainen on nimittäin mielikuvani vegaaneista, ja sen takia suhtauduin hieman nihkeästi kun poikaystäväni selitti tuossa taannoin katsoneensa jonkun dokumentin ja päättänyt alkaa noudattaa ainakin osittain vegaanista ruokavaliota. Ajattelin heti, etten voi enää koskaan syödä hänen seurassaan mitään ilman järkyttävää moralisointia, ja kuuntelin hänen innokasta selitystään aika torjuvalla asenteella.

Sitten muistin erään aikaisemman keskustelumme, joka käsitteli muistaakseni jotakin miesten ja naisten välisiä eroja ja niiden syitä tai jotain muuta vastaavaa. Muistan, kuinka turhauduin keskustelussa siihen ettei paasaukseni tuntunut menevän perille ollenkaan, ja kuinka loukkaannuin kun hän totesi ettei häntä oikeastaan kiinnosta tällaisen aiheen miettiminen. Miten ihmeessä ei voi kiinnostaa joku niin tärkeä asia kuin sukupuolten välinen tasa-arvo! Nyt oivalsin, että tässä veganismijutussa on kyse täsmälleen samasta asiasta: jostakin hänelle tärkeästä, josta minä en jaksa kiinnostua omien negatiivisten ennakko-oletusteni vuoksi. Ja ehkä osittain senkin vuoksi, että sisimmässäni tiedän vegaanien olevan oikeilla jäljillä ja oman ruokavalioni olevan kaikkea muuta kuin terveellinen ja järkevä, mutta tottumusten ja mukavuudenhalun vuoksi on helpompaa kieltäytyä kuulemasta perusteluja. Sama juttu on varmaan monilla feminismiä periaatteesta vastustavilla: tavallaan he ehkä tajuavat miksi asia on tärkeä, mutta vanhassa pitäytyminen on helpompaa kuin muutoksen vastaanottaminen. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että feminismillä on sanana monen korvissa todella huono kaiku, ihan niin kuin veganismillakin.


Ylpeä feministi julistaa aatettaan sukkia myöten.

Monen mielikuva feminististä on siilitukkainen räyhääjänainen joka juoksee sääri- ja kainalokarvat rehottaen ja tissit heiluen julistamassa naisten ylivaltaa ja miesten polkemista maan rakoon. Tosiasiassahan feminismi ei missään nimessä tähtää naisten ylivaltaan vaan sukupuolten tasa-arvoon, eli se on niin naisten, miesten kuin muunsukupuolistenkin asialla. Feminismin pointti ei ole viedä miehiltä heidän oikeuksiaan, vaan taata muidenkin sukupuolten edustajille samat oikeudet. Suurin osa miehistä tuskin sitä vastustaisi mitenkään, eihän se heiltä ole pois, mutta kun ne räyhäävät siilitukkaiset julistavat suureen ääneen kaikki maailman miehet syyllisiksi ja pahantekijöiksi, heillä nousee ymmärrettävästi karvat aika nopeasti pystyyn. Siinä vaiheessa on aika turhaa alkaa yrittää virittelemään keskustelua mistään feminismiin liittyvästäkään, kun koko sanan mainitseminenkin pistää miehiltä luukut kiinni. Se on harmi, sillä meidän kaikkien tulisi todellakin olla feministejä. En keksi yhtäkään haittapuolta siinä, että kaikkien sukupuolien edustajilla olisi samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet elämässään, eikä ketään sorrettaisi sukupuolen perusteella.

Avoimuus ja ennakkoluulottomuus ovat piirteitä, joihin jokaisen tulisi mielestäni pyrkiä. Mitä hyötyä on olla aina muutosvastarintainen ja suhtautua kaikkeen lähtökohtaisesti negatiivisesti? On parempi suhtautua uusiin juttuihin avoimin mielin ja yrittää nähdä niiden omien ennakkoluulojen ohi. Vahingossa voi vaikka oppia jotain tai saada elämäänsä jotakin uutta sisältöä. Kannattaa siis kuunnella, mitä ne vegaanit, feministit tai muut ärsyttävät paasaajat puhuvat. Niillä karvaisilla huutelijoilla ja omahyväisillä porkkananpuputtajillakin on nimittäin oikeasti asiassaan todella hyvä pointti.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Sun, mun ja meidän ympyrät

Meillä kaikilla on omat ympyrämme. Työ, opiskelu, perhe, ystävät, harrastukset, mitä näitä nyt on. Ympyrät yhdistyvät useiden ihmisten kanssa, ja usein parisuhteessa sen kumppanin kanssa tulee jaettua vähän isompikin siivu ympyrästä. Toisilla pariskunnilla melkein koko elämä on yhtä isoa samaa ympyrää.



Lainasin ympyrävertauksen erään kaverini poikaystävältä, joka joitakin vuosia sitten sanoi kaverilleni että heillä pitäisi nyt parisuhteessa ollessaan olla yhteinen ympyrä. Siis niin, että ollaan mukana toisen elämän jokaisella osa-alueella. Minusta se oli silloin jo kummallisesti ajateltu, ja nykyäänkin pidän sellaista ajatusta varsin vahingollisena että pariskunnan pitäisi tehdä joka ikinen asia varpaankynsien leikkuusta lähtien yhdessä. Uskon enemmän sellaiseen ympyröiden tasapainoon, jossa kummallakin on se oma ympyrä, ja ne menevät siitä keskeltä lomittain niin, että muodostuu yhteinen alue. Sen yhteisen alueen koko on parin itsensä määritettävissä, toisille riittää pienempi siivu omaa tilaa ja toiset taas haluavat sitä enemmänkin ja jättävät parisuhdealueen pienemmäksi. Olennaisinta kuitenkin on, että yhteinen alue muodostuu tasapuolisesti kummankin parisuhteen osapuolien ympyröistä, eikä niin, että toinen tuo siihen huomattavasti toista enemmän.

Ympyröiden epätasapaino voi näkyä vaikka niin, että kaikki parisuhteessa tapahtuu pelkästään toisen ehdoilla: tapaamiset sovitaan pelkästään toisen osapuolen menojen mukaan, aikaa vietetään pelkästään toisen osapuolen ystävien kanssa tai tehdään pelkästään toisen osapuolen kiinnostuksenkohteisiin liittyviä asioita. Silloin pariskunnan yhteinen ympyrä ei ole oikeasti yhteinen, vaan pelkästään toisen, johon toinen on otettu mukaan. Joskus voi olla niinkin, että enemmän omasta ympyrästään antava toivoisi pääsevänsä enemmän mukaan kumppaninsa ympyrälle, mutta kumppani ei halua toista sinne päästää. Suhteen toimimisen kannalta se on kuitenkin miltei välttämätöntä.

Niinkin voi olla, että suhteen toinen osapuoli valtaa hirveän suuren osan kumppaninsa ympyrästä, vaikka kumppani toivoisi enemmän om
aa tilaa. Toinen on siinä koko ajan, eikä tilaa ja aikaa omille asioille meinaa enää löytyä. Tai oikeastaan omat asiat lakkaavat olemasta omia, niistä tulee yhteisiä kun toinen tunkee kaikkeen mukaan. Yhteiset jutut, tekemiset ja kiinnostuksenkohteet ovat tosi tärkeitä suhteessa, mutta niin ovat omatkin. Uskaltaisin jopa väittää, että ne omat jutut ovat ihan yhtä tärkeä suhteen rakennuspalikka kuin se elämän jakaminenkin.

On todettu, että salaisuus seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen pitkässä parisuhteessa on erillisyyden kokemuksen säilymisessä. Toisin sanoen suhteessa pitää säilyä tasapaino oman ja yhteisen elämän välillä, jotta liian tiivis yhteensulautumien ei tapa erotiikkaa ja rakkautta kokonaan. Kannattaa siis pitää ympyrät sen verran erillä toisistaan, että se toisen ympyrä pysyy edes pikkuisen tutkimattomana alueena joka kiinnostaa ja vetää puoleensa. Sillä jos ne vaan länttää päällekäin jättämättä edes pikkiriikkistä aluetta pelkästään omaan käyttöön, käy miltei väkisinkin niin, että ympyrät repeytyvät irti toisistaan kivuliaasti. Eli yhdistäkää ympyröitänne sopivasti ja tasapuolisesti, niin niitä ei tarvitse repiä irti toisistaan.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Epävarmat naiset Jodelissa & huolestuttavat kauneusilmiöt

Seuraan keskustelusovellus Jodelissa suht aktiivisesti Kysy miehiltä-kanavaa. Siellä on usein paljon mielenkiintoista asiaa esimerkiksi seksiin liittyen, mutta ylivoimaisesti eniten kuitenkin epävarmojen naisten aloittamia lankoja siitä, millaisista naisista miehet pitävät. Päivittäin kysellään onko joku tietty ulkonäöllinen tai muu ominaisuus miesten mielestä turn off, tyyliin "onko minulla ikinä toivoa saada poikaystävää kun vasen pikkurillini on kolme milliä pidempi kuin oikea" tai muuta vastaavaa. Niiden keskustelujen lukeminen tekee minut välillä aika surulliseksi, koska on tosi harmillista että niin moni nainen on noin epävarma ulkonäöstään. Kuulun itsekin siihen joukkoon, ainakin silloin tällöin. Juuri kyseiset Jodelin keskustelut aiheuttavat epävarman fiiliksen omasta kropasta, väkisinkin tulee hieman riittämätön olo kun lukee keskustelua jossa miehet kuvailevat unelmanaistaan ja eikä täytä yhtäkään kriteeriä.

Naisten kysymyksiin kyseisellä kanavalla vastailevat miehet eivät sinänsä tee mitään väärää, ei ole väärin kertoa suoraan ihannoivansa tietynlaista vartalotyyppiä, pukeutumistyyliä tai hiusten väriä. He ovat vain hieman ajattelemattomia, sillä kun naiselle sanoo pitävänsä pienistä ja siroista naisista, melkein kuka tahansa nainen ajattelee oman kroppansa koosta riippumatta olevansa liian iso. Uskoisin sen johtuvan laihuutta ihannoivasta yhteiskunnastamme, jossa joka tuutista tyrkytetään laihdutusvinkkejä ja treeniohjelmia ja dissataan lihavia ihmisiä. Minulla ainakin on ollut lähes koko elämäni sellainen olo, että kropassani on jotain vikaa ja se on väärän kokoinen, vaikka olen aina ollut melko pieni ja hoikka. Enkä usko, että olen tuntemuksieni kanssa yksin.

Laihuus tuntuu pysyvän kauneusihanteena ajasta toiseen, mutta muiden kehonosien ihannekoko ja -muoto vaihtelevat paljonkin. Minua ärsyttää todella paljon viimeaikainen thicc-trendi, eli se, että naisella pitää olla olemattoman pieni vyötärö ja sen vastapainoksi jäätävän iso peppu. Siis sellainen kunnon Kim Kardashian-tyylinen möykky, kuin kaksi maapalloa vierekkäin, niin että housujen pitää olla lantion ja reisien kohdalta viisi numeroa isommat kuin lahkeista. Miehet hehkuttavat että uuh isot ja muhkeat peput jeejee, ja sitten naiset kyselevät epätoivoisesti vinkkejä pepun kasvattamiseen tai jopa ihan oikeasti laittavat implantit pakaroihinsa. Jälkimmäinen ei kai ole onneksi kovin yleistä, toivottavasti ei sellaiseksi muutukaan, koska en keksi kovinkaan montaa turhempaa asiaa. Ei sellainen suhteettoman suuri peppu edes näytä kauniilta, vai näyttääkö? Olenko jotenkin vanhanaikainen, kun minusta sopusuhtaisuus on viehättävämpää kuin överit muodot?


Kuvassa meikäläisen oma booty. Ei kovinkaan thicc, mutta tarpeeksi edustava että kehtaa kuvan laittaa nettiin. 

Peppuimplantit ovat sentään vielä aika harvinainen juttu, toisin kuin silikonitissit, joita näkee nykyään suunnilleen joka toisella vastaantulijalla. Porukka on ilmeisesti samoilla linjoilla kuin eräs tuttavamieheni, jonka mielestä kaikilla naisilla pitäisi ehdottomasti olla silarit. Kun ne ovat kuulemma niin kivan näköiset kun ne sojottavat pystyssä naisen maatessa selällään. Ihmettelin tuon kuullessani, että ajatteleeko joku mies oikeasti tissien sojotussuuntaa siinä vaiheessa kun katselee edessään tissit paljaana makaavaa naista, mutta näköjään asia on sitten niin. Tai ehkä sitä ei ajatella, mutta kun yhä useammalla on ne ylöspäin törröttävät silarit alkavat tavalliset sivulle päin leviävät luomutissit alkaa näyttää tylsiltä. Ja kohta käykin niin, että luonnollisuudesta tuleekin luonnottomuus, vähän niin kuin ympärileikkaamattomista miehistä sellaisissa maissa joissa ympärileikkaus on standarditoimenpide. Eli tällä kehityssuunnalla näyttää siltä, että kohta kaikkien on pakko hankkia silarit. Minusta se on melkoisen huolestuttavaa.

Kuulin hiljattain ensi kertaa käsitteen "bloukkarihuulet". Eli semmoiset oikein isot ja muhkeat huulet, jotka näyttävät kivoilta pippelin ympärille puristettuna. Onko minut nyt siis ymmärrettävä, että koska huuleni eivät näytä siltä, että niihin olisi pistänyt ampiainen, antamani suuseksi on vähemmän kiihottavaa? Toivottavasti se sentään ei ole syy siihen, että huulien täyttö on nykyään todella yleistä ja jopa niin mainstream-juttu, että naiset järjestävät "huulibileitä" joissa osallistujille pistetään täytettä huuliin. Niin että aikaisemmin järjestettiin Tupperware-kutsuja, nyt lipitetään skumppaa ja turvotetaan huulia. Vaikka eipä siinä, hyvin ja hillitysti tehty huultentäyttö voi näyttää kauniilta ja sopia kantajalleen tosi hyvin, mutta sitten kun menee överiksi, lopputulos on aika karsea. Aika usein huuliaan täyttäneillä on sellainen kesto duckface päällä, eikä se minusta ainakaan ole kovin nättiä. Luulisi miestenkin haluavan mieluummin panna ihmisen kuin ankan näköistä naamaa, mutta mistäpä minä tiedän. Katkerana täällä huutelen vaan, kun en kunnon bloukkarihuulia omista.




Tästä kuvasta tuli vahingossa vähän hävytön, niin teksti sensuroi sitä. Niin paljon en halua peppuani esitellä kuitenkaan.

Ulkonäköpaineista kärsiminen on inhottavaa, koska samanaikaisesti olen oikeastaan aika tyytyväinen ulkonäkööni mutta silti ahdistun välillä siitä, kun en pysty täyttämään ympäröivän maailman kauneusihanteita. Tai enemmän oikeastaan ahdistaa se, etten edes haluaisi niitä täyttää, vaan haluaisin maailman olevan vähän hyväksyvämpi erilaisia vartaloita kohtaan. Ja ennen kaikkea naisten pitäisi olla armollisempia itselleen ja lakata miettimästä, mikä miesten mielestä on hyvännäköistä ja mikä ei, koska epävarmuus jos mikä on tosi iso turn off. Onneksi Jodelissakin on kyseinen asia tiedostettu ja luin tänään sieltä tähän epävarmuuteen ja ulkonäköpaineisiin liittyvän hyvän keskustelun. Ja myös toisen keskustelun, missä jälleen kerran kysyttiin miesten ihannenaisen ominaisuuksia, ja uskoni miehiin palautui kun heti ensimmäinen vastaus kuvaili ihannenaisekseen 160-165cm pitkän bruneten joka jaksaisi ainakin esittää olevansa kiinnostunut urheilusta ja olisi huumorintajuinen eikä nalkuttaisi koko ajan tai olisi takertuva. Vau, olen jonkun miehen unelmanainen!

lauantai 16. syyskuuta 2017

Tyynysotaa ja munanmittausta

Vietimme eilen kolmen ystäväni kanssa tyttöjen iltaa. Mikäs sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa ja hieman hengähtää raskaan työviikon jälkeen. Illan resepti oli sama hyväksi havaittu jolla ollaan menty jo monen vuoden ajan, eli paljon hyvää ruokaa, juotavaa ja höpötystä.

Toisille tyttöjen ilta herättää sanana ihan toisenlaisia mielikuvia. Poikaystävälleni tuli kuulemma ensimmäisenä mieleen sellainen skenaario, että leikkisimme vähäpukeisina tyynysotaa ja joku vahingossa hipaisisi kädellään toisen nänniä. "Ja eka se olis vähän awkward mut sitten se toinen tykkäiskin siitä, ja kaikki ois ihan uu jee ja alkais perus tyttöjen ilta lesboilu", poikaystäväni selitti. Valitettavasti hän joutui pettymään, sillä tyynysotaa olemme leikkineet kavereideni kanssa viimeksi joskus vuonna 2007 ja silloinkin vaatteet pysyivät päällä. Olen kyllä aikaisemminkin kuullut jätkien suusta vastaavia juttuja, että heidän päässään tyttöjen ilta tarkoittaa suurin piirtein sitä että hengaillaan seksikkäissä alusvaatteissa ja testaillaan vuorotellen jonkun dildoa. Todellisuudessa hengailemme yleensä verkkareissa, mätämme kaksin käsin ruokaa ja puhumme, puhumme ja puhumme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Välillä kyllä dildoistakin, ja seksistä muutenkin, varsinkin pikkuisessa hiprakassa.



Ruoka ja keskustelut ovat ainakin oman kokemukseni mukaan sellainen tyttöjen ystävyyssuhteiden koossapitävä voima, joiden parissa viihdytään pitkään. Käymme kavereideni kanssa paljon esimerkiksi syömässä, kahvilla tai viinillä tai sitten kokoonnumme jonkun kotiin syömään ja juomaan. Siinä ruokapöydässä tai lasillisen ääressä sitten jutellaan, ja aiheissa on usein taivas vaan rajana. Tytöt todellakin kertovat toisilleen aivan kaiken: jaamme toistemme kanssa elämämme jokaisen yksityiskohdan kuukautiskivuista työongelmiin ja parisuhderiidoista peräpukamiin. Tai noista viimeisenä mainituista ei olla kyllä muistaakseni koskaan juteltu, ei ole tullut vielä ajankohtaiseksi, mutta eiköhän niistäkin päästä vielä avautumaan jossain vaiheessa elämää. Joka tapauksessa aika avoimesti kaikesta puhutaan. Eilisen illan top 5 keskustelunaiheet olivat seuraavat:

1. Yhden kaveriporukkani jäsenen häät, jotka ovat ensi kesänä

2. Tuoreimmat kuulumiset parisuhderintamalta

3. Työ, opiskelu, tulevaisuudensuunnitelmat

4. Mitä seuraavaksi syötäisiin/tehtäiskö vielä yksi pussi popparia/miksi syön vaikka olen jo ihan täynnä/otetaanko vielä lisää viiniä

5. Tanssitreenit ja pohdinta siitä, pitäisikö katsoa vanhoja tanssivideoita (ei katsottu, koska tietokone alkoi juuri silloin ladata jotain päivityksiä joissa kesti ikuisuus ja yhden kyyti tuli ennen kuin oltiin päästy edes puoleenväliin latausta, joten videot jäivät toiseen kertaan)

Jos olisimme juoneet enemmän viiniä, olisimme varmaan puhuneet vähemmän häämekoista ja enemmän suihinotoista, vaikka kyllä meistä selvinkin päin lähtee tarvittaessa ihan sopivan irstaita juttuja. Meidän tyttöjen mielissä semmoinen panojuttujen huutelu kuuluu enemmän poikien iltoihin, jotka ovat meille ihan yhtä jännittävän ja mystisen kuuloinen juttu kuin tyttöjen illat miehille. Ainakin aikaisemmin ajattelin itse poikien iltojen olevan sellaisia, että saunotaan ja juodaan kaljaa ja kerrotaan kavereille yksityiskohtia viimeaikaisista seksikokemuksista. Ja pikkuisen mittaillaan samalla kenen muna on isoin. Tai sitten vaihtoehtoisesti harrastetaan jotain veljellistä ristiinrunkkausta piirissä tai muuta vastaavaa.

Todellisuudessa poikien illat tuppaavat kai olemaan enemmän sellaisia, että istutaan sohvalla hiljaa katsomassa lätkämatsia, lipitetään kaljaa ja kommentoidaan lähinnä pelaajien tekemisiä. Tai sitten pelataan yhdessä pleikkaria tai jotain tietokonepeliä. Jotain pitää joka tapauksessa tehdä, pelkkä istuskelu ja juttelu ei käy. Siinä kävisi nimittäin aika pitkäksi nopeasti,
koska puheenaiheet loppuisivat niin nopeasti. Poikien iltojen keskustelunaiheiden top 5 näyttää nimittäin kuulemma suunnilleen tältä:

1. Krapula

2. Kuka on porukan kovin panomies

3. Mistä saa lisää kaljaa

4. Koulu, ura, uralla eteneminen

5. Autot, asunnot, veneet ja elektroniset härvelit



Seksistä ja ihmissuhteista kyllä puhutaan poikien illoissakin, mutta ei ehkä ihan sillä tavalla mitä me naiset kuvittelisimme. Ei siellä mistään yksityiskohdista jauheta, vaan kysytään että saitko ja jos toinen sanoo joo, heitetään yläfemmat. Jos kyseiseen tapahtumaan liittyvällä naisella sattuu olemaan joku erityisen hyvin muodostunut kehonosa tai seksiin on liittynyt penetraatiota johonkin tavallisuudesta poikkeavaan reikään, siitä saatetaan mainita ja saada kavereilta vastaukseksi fistbump.  Sen sijaan ristiinrunkkailut ja munanmittaukset ovat ilmeisesti melko harvinaisia aktiviteetteja, vaikka satunkin tietämään yhden poikaporukan jonka erikoisuus on Tiernapojat alasti esitettynä ja kikkelimiekkailukohtauksella varustettuna.

Minä en ole sukupuolistereotypioiden ystävä enkä ajattele, että sukupuoli olisi esteenä minkäänlaisten asioiden tekemiselle. Niinpä ajattelen, että kuka tahansa voi viettää kavereidensa kanssa joskus tyttöjen iltaa, jossa syödään hyvin ja oikeasti keskustellaan kaveriporukan jäsenille tärkeistä asioista. Sitten toisinaan voidaan viettää poikien iltaa, pelata jotain ja vaan juoda sitä kaljaa, vaikka omasta mielestäni sellainen olisikin aika ankeaa ilman sitä keskusteluaspektia. Ehkä sitten joku sellainen peli, missä saa jutella, vaikka Alias. Ja mikäpä estää joskus vähän leikkimästä sitä tyynysotaakin, jos sellainen sopii kaveriporukan meininkeihin.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Teekutsuilla goes Instagram

Moi tyypit! Tulin vaan kertomaan, että Teekutsuilla löytyy tätä nykyä myös Instagramista nimellä @teekutsuillablogi. Koska en töiden ja muiden tylsien arkielämän velvollisuuksien vuoksi ehdi postaamaan blogiin niin usein kuin haluaisin, voin Instan kautta tuottaa teille lukijoille edes hitusen verran enemmän sisältöä seurattavaksi. Toivottavasti innostutte myös lisääntymään, siis siinä mielessä että seuraajien määrä kasvaisi, vai mitä te oikein ajattelitte.

Eli kipin kapin Instagram auki ja sieltä seuraamaan @teekutsuillablogi! <3

maanantai 11. syyskuuta 2017

Mitä huonoa Sex and the City on opettanut minulle

Olen katsonut Sex and the City-televisiosarjan alusta loppuun niin monta kertaa, etten edes muista. Näin ensimmäisen jakson joskus 11-vuotiaana ja se on opettanut minulle tässä vuosien varrella yhtä sun toista hyödyllistä miehistä. Voin jopa miltei liioittelematta sanoa pitäneeni sarjaa suoranaisena ihmissuhderaamattuna, jonka neuvojen mukaan olen toiminut omissakin suhteissani. Osa neuvoista on toiminut hyvin, mutta osa on myös aiheuttanut isoja ongelmia suhteissani.

Vaikka olenkin katsonut sarjan jokaisen jakson moneen kertaan ja osaan jotkut niistä melkein ulkoa, löytyy niistä vieläkin joka katselukerralla jotain uutta. Niin kävi tälläkin kertaa, kun aloin taas katsoa sarjaa alusta blogi-inspiraation toivossa. Kiinnitin ensimmäistä kertaa koskaan huomiota siihen, kuinka Carriella on ainakin ensimmäisillä kausilla hankala tapa käyttäytyä ihmissuhteissaan, varsinkin Mr. Bigin kanssa. Huomasin, että aina kun heidän välillään tapahtuu jotakin mikä jää vaivaamaan Carrien mieltä, hän ei kerro Mr. Bigille tuntemuksistaan mitään vaan märehtii asiaa vain omassa päässään ja sinkkuystäviensä kanssa. Tästä seuraa, että kaikki ihan vähäpätöisetkin jutut paisuvat Carrien päässä todella isoiksi ja aiheuttavat hänelle suurta ahdistusta, koska hän toivoisi Mr. Bigiltä jotain korjausliikettä jota hän ei tietenkään voi tehdä, koska ei tajua minkään olevan huonosti. Lopulta Carrie ei kestä enää vaan räjäyttää koko jättikokoiseksi paisuneen jutun suoraan Mr Bigiä päin, joka luonnollisesti säikähtää ja hämmentyy yhtäkkistä purkausta. Sama kuvio toistuu monessa jaksossa varsinkin heidän ensimmäisen suhteensa aikana.


Minulla on itselläni tismalleen sama ärsyttävä tapa, mitä en ollut tajunnut ennen kuin poikaystäväni alkoi huomautella minulle siitä. Siitä oli toki koitunut paljon ongelmia jo aikaisemmissa suhteissanikin, en vain ollut tajunnut aikaisemmin mistä kenkä puristaa eikä kukaan miehistäkään ollut osannut sitä minulle selittää. Nykyisessä suhteessani olen kuitenkin miettinyt aikaisempaa enemmän syitä käytökselleni, ja luulen nyt oivaltaneeni ongelman ytimen. Ongelmani on se, että jään hautomaan minua häiritseviä asioita oman pääni sisälle, jossa ne sitten turpoavat isoiksi ja lopulta räjähtävät pitkin seiniä, sen sijaan että sanoisin niistä heti suoraan ja päästäisin ne ulos pieninä ja harmittomina. Niinpä poikaystäväni, aivan kuten Mr. Big, on toisinaan hieman ihmeissään ja vihainen odottamattomista tunteenpurkauksistani, koska ne tuntuvat hänen näkökulmastaan varmasti melko epäreiluilta ja, noh, tarpeettomalta riidan haastamiselta. Katsoessani Carrien touhua ymmärsin Mr. Bigin tunteet enkä ihmetellyt ollenkaan sitä, miksi heidän suhteensa päättyi kerta toisensa jälkeen eroon. Ei mikään rakkaus, oli se kuinka vahvaa tahansa, voi kestää sellaista käytöstä.

Ilmeisesti olen ottanut onkeeni sarjan opeista vähän liiankin hyvin, koska tuollainen käyttäytymismalli ei ole kovinkaan toimiva. Tietenkään en voi syyttää omasta käytöksestäni pelkkää televisiosarjaa, mutta varmasti sillä on ollut asian kanssa jotain tekemistä, kun en ole aikaisemmin pitänyt Carrien käytöstä mitenkään erikoisena. Toisaalta eivät tainneet pitää sarjan tekijätkään, koska ei Carrie eikä kukaan muukaan sinkkutytöistä sitä sarjan aikana mitenkään kyseenalaista. Ylipäätään sarjassa on yleisenä trendinä vaan olla puhumatta suhteissa suoraan ja mieluummin lopettaa ne kuin edes yrittää selvittää ongelmia tai koittaa hyväksyä toisen ihmisen vikoja.

Sex and the Cityssä toistuu jatkuvasti sellainen kaava, että joku neljästä päähenkilöstä on suhteessa jossa ilmenee joku ongelma ja josta neljä päähenkilöä sitten keskustelevat keskenään. Yleisimpiä ongelmia ovat esimerkiksi sellaiset, että jonkun mies haluaa tehdä sängyssä jotain mistä nainen ei pidä. Vaikkapa kokeilla anaaliseksiä, pissaleikkejä tai puhua tuhmia. Itse lähestyisin tilannetta kertomalla miehelle etten itse juuri pidä kyseisestä asiasta, mutta voimme varmasti löytää jonkun ratkaisun tilanteeseen. Sex and the Cityn naiset taas ovat joko suoraan että ei jatkoon, seuraava kehiin kiitos tai sitten jos he antavatkin tilaisuuden, he ensin kuumottelevat asiaa hirveästi omassa päässään ja sitten kun on tilanne päällä he yhtäkkiä kiljaisevat että ei apua en pysty tähän ja juoksevat pois. Se vähän hämmentää, koska kyseessä on kuitenkin yli kolmikymppiset naiset jotka ainakin ovat olevinaan seksuaalisesti melko avoimia, joten voisi kuvitella heidän osaavan puhua seksistä suoraan. Vaan ei.

Puutteistaan huolimatta Sex and the City on kuitenkin yksi lempisarjoistani, eikä sen viihdyttävyttä voi kiistää mikään. Pätevänä ihmissuhdeoppaana sitä ei kuitenkaan kannata käyttää, ainakaan ilman kriittistä suodatinta.

torstai 7. syyskuuta 2017

Miten seksi loppuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu

Opimme jo nuorina miten lapsia tehdään ja mitä seksi on. Television ja elokuvien seksikohtaukset näyttävät meille, miten seksi alkaa, mutta missään ei oikeastaan kerrota, miten se loppuu. Onko miehen orgasmi ja siemensyöksy aina homman loppuhuipennus? Entä mitä tapahtuu sitten, kun koko touhu on ohi?

Meidän yhdyntäkeskeisessä maailmassamme (hetero)seksiakti loppuu yleensä siihen, että mies laukeaa. Usein naisen orgasmi jää ihan toisarvoiseksi asiaksi, naisten pitää erikseen sitä pyytää ja silloinkin sen saaminen riippuu ihan miehen viitseliäisyydestä. Kaikki naiset eivät edes pyydä, se ajatus on meihinkin niin sisäänrakennettuna että seksi on yhdyntää ja loppuu kun mies tulee, ettemme osaa välttämättä ajatellakaan mitään muuta. Homman nurinkurisuuden tajuaa siinä vaiheessa kun kääntää asetelman toisin päin: kuinka moni teistä naisista lopettaa seksin oman orgasmin jälkeen yrittämättäkään tyydyttää miestä? Niin just, ei varmaankaan kovin moni.

Itse olen tehnyt niin tasan kerran. Eräs mies oli luonani yötä ja herätteli minut aamulla pienellä kielitaidonnäytteellä, mutta lauettuani huomasin kellon olevan niin paljon että minun oli pakko nousta ja lähteä töihin. Ollessani kylppärissä peseytymässä mies koputti oveen hieman närkästyneenä ja vaati minua tuottamaan hänelle orgasmin. Hänelle ei tullut mieleen sellainen vaihtoehto, että seksi voisi loppua ennen hänen tulemistaan. Olihan se hieman törkeästi tehty, minkä vuoksi minua ärsyttääkin suunnattomasti kun miehet tekevät niin eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä. Olen miettinyt tekeväni niin monta kertaa myöhemminkin, ihan vaan purkaakseni ärsytystäni kyseistä ilmiötä kohtaan, mutta en ole kehdannut. Jotenkin perusluonteeseeni on niin vahvasti iskostunut sellainen kohteliaisuus ja muiden huomioon ottaminen, etten tahdo tahallaan loukata ketään. Niin että olen sitten vaikka hampaat irvessä (tai suu ammollaan leuka krampaten) kärvistellyt siihen asti, että mies saa lastinsa lentämään. Sekään ei ole tietenkään kovin hyvä juttu, mutten varmaan ole ainoa nainen joka niin tekee, kun taas miesten keskuudessa en usko moisen olevan kovin yleistä.

Onneksi nykyään miesten keskuudessa on yhä suositumpaa olla kiinnostunut naistenkin nautinnosta. On nimittäin aika mahtavaa saada laueta ilman, että sitä joutuu erikseen pyytämään.

Ymmärrän toisaalta senkin, että oman orgasmin jälkeen ei aina niin huvita tai jaksa säätää. Monille miehille iskee laukeamisen jälkeen kova väsymys, jopa niin kova, että sitä nukahtaa saman tien. Kuulin joskus, että se johtuisi siitä että miehen kroppa alkaisi heti laukeamisen jälkeen tuottaa uutta siemennestettä ja siihen kuluisi paljon energiaa. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, mutta faktaa on kuitenkin se, että orgasmin jälkeinen väsymys on merkki siitä, että seksi on ollut hyvää. Naisesta ei välttämättä kuitenkaan tunnu siltä, kun toinen vaan kääntää kylkeä ja nukahtaa ja itse jää makaamaan viereen kiimaisena ja turhautuneena.

Eksälläni oli tapana usein nukahtaa sekunneissa laukeamisensa jälkeen, ja sekös minua suututti, varsinkin kun oma laukeamiseni jäi usein valovuosien päähän. Muistan useammankin kerran hiplailleeni itse itselleni orgasmin hänen kuorsatessaan vieressäni tietämättä touhuistani mitään. Se oli tavallaan hauskaa, omaa salaista kivaa toisen ollessa kuitenkin niin lähellä, mutta ei silti sama asia kuin jos hän olisi ollut touhuissa mukana. Nukahtelijamiesten kumppaneiden kannattaakin mieluummin yrittää tulla ennen miehiään, niin ei sitten niin haittaa vaikka toinen sammahtaisikin heti.

Miehen orgasmi on myös jotenkin lopullisempi kuin naisen, joka myös on syy siihen miksi se usein lopettaa seksiaktin. Naiset kun voivat ainakin teoriassa tulla useita kertoja, tai vaikka tulisikin vaan yhden kerran, touhujen jatkamiselle ei ole mitään fyysistä estettä. Korkeintaan paikat vähän liukastuvat, mikä on yleensä vaan hyvä juttu. Miehetkin voivat toki olla moniorgasmisia, mutta omalle kohdalleni ei ole heitä sattunut.  Omien kokemusteni perusteella mällit lennättänyt muna muuttuu aika nopeasti pehmoiseksi, eikä sellaisella saa juuri mitään aikaiseksi.

Ja siitä, mitä seksin jälkeen oikeasti tapahtuu, ei puhuta oikeastaan missään. Ehkä siitä joo, että makoillaan romanttisesti sylikkäin sängyssä ja jutellaan, mutta ei siitä kaikesta sotkusta. Olin ensimmäisen yhdyntäkertani jälkeen kovin järkyttynyt siitä, että minusta valui tavaraa ulos vielä pitkään aktin päättymisen jälkeen. Ei siitä oltu missään mitään kerrottu. Ei siitä, että jos nauraa mällit pillussa, ne ryöpsähtävät sieltä aika äkkiä reisille. Ei siitä, että täytyy istua vessanpöntöllä ja yrittää lihaksilla työntää sitä mälliä itsestään ulos, eikä sitä kuitenkaan saa kaikkea, koska kun hetken päästä naurattaa, jostain sitä vaan ryöpsähtää taas lisää. Siitäkään ei puhuta, että hiuksiin kuivunut sperma ei kovin helposti lähde siitä pois. Kuulin hiljattain myös, että sperma peräsuolessa aiheuttaa ripulia. Varsin hurmaavaa!

Eli tiivistetysti kaikki mitä pitää tietää seksin lopetuksesta ja sen jälkeisestä elämästä on:

1. Elämää on myös miehen orgasmin jälkeen.

2. Jos sisääsi on lauettu, et voi käyttää housuja ennen kuin valutat kaiken ulos sisältäsi, ja siinä kestää. Ja jos hiuksissasi on mälliä, pese se heti pois, koska kuivuessaan se jämähtää niin tiukasti kiinni ettei sitä saa irti kuin leikkaamalla.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Some-mammat, hukkasitteko itsenne?

Eräs nuoruuden tuttavani sai hiljattain lapsen. Tai oikeastaan aika monikin tuttuni on viimeisen parin vuoden aikana tehtaillut muksun jos toisenkin, taidan olla jo sen ikäinen että niitä tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Kukaan näistä tuoreista vanhemmista ei kuitenkaan ole niin läheinen ystäväni että olisin heidän perheidensä elämässä millään lailla mukana tai näkisin perhe-elämää lähietäisyydeltä. Tiedän heidän elämiensä menosta lähinnä sosiaalisen median kautta, jonne monet vanhemmat päivittävät aktiivisesti perheidensä kuulumisia.

On kiinnostavaa ja myös melko huvittavaa, kuinka monen ihmisen somesisältö muuttuu koskemaan lähes pelkästään lapsia ja perhe-elämää sillä salaman sekunnilla, kun tieto lapsen tulosta tulee. Saan paljon hupia raskaana olevien tai juuri äidiksi tulleiden tuttujeni Facebook-päivityksistä. Raskaudesta ilmoitetaan tietysti ultraäänikuvalla, mieluiten jollain kornilla runolla varustettuna. Tyyliin: "Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen, mut' aikaan sai muutoksen melkoisen:
toi elämään tullessaan valoisan lisän, teki toisesta äidin toisesta isän" tai jotain muuta yhtä ällösöpöä. Totuuden siemen tuossa runossa kyllä piilee, koska tuntuu, että se äidiksi tuleminen on niin hirvittävän kokonaisvaltainen muutos, että oma vanha persoona katoaa kokonaan. Raskauspäivityksen jälkeen somefeedi täyttyy potkupukujen ja helistimien kuvista, välillä tulee niitä neuvolapäivityksiä joissa vakuutellaan "äidillä ja pienellä olevan kaikki hyvin" ja sitten loppuhuipennuksena kuva vastasyntyneestä. Mukana tietysti sukupuoli ja strategiset mitat (koska ketäpä ei kiinnostaisi lapsen syntymäpainon tarkka grammamäärä) ja höysteenä ylläolevan kaltainen kammottava runo.

Mietin välillä, että onko niissä raskaushormoneissa jotain aivot sulattavaa mönjää, niin pehmeäpäisiltä vaikuttavat monet odottajat ja tuoreet äidit. Kuvitellaan, että koko maailmaa kiinnostaa vauvan joka ikinen tekeminen, kakan koostumus ja päiväunirytmi, joista kaikista päivitellään aktiivisesti someen. Saahan sitä tietty päivittää mitä haluaa, ja itse katselen ehkä jopa mieluummin kuvia vauvoista kuin niistä iänikuisista puuroannoksista tai ihmisten naamoista, mutta rajansa kaikella. Ja pahinta on mielestäni se, kuinka moni äiti alkaa puhua itsestään kolmannessa persoonassa "mammana". Vaikka someen päivittäisi jotain täysin lapseen liittymätöntäkin, itseen täytyy silti viitata mammana. Mamma kuntoilee, mamma juo viiniä, mamma tekee sitä ja mamma tekee tätä. Ja mamman puoliso on tietysti isi tai iskä. Kamalimpia päivityksiä ovat sellaiset naisporukoiden illanistujaiskuvat, joiden tekstinä on jotakin tyyliin "Mammojen vapaailta, Pekka-Irmeli iskän kanssa kotona, mitäköhän siitä tulee hehhehhee". Tekee varmaan hyvää parisuhteelle puhua toisesta vaan iskänä ja vielä kyseenalaistaa hänen kykynsä hoitaa omaa lastaan.

Sama ilmiö on havaittavissa joskus rakastuneiden parien kohdalla. Someen tulvii yhteiskuvia viikoittain, toista kutsutaan hanipuppeliksi ja rakkautta vannotaan suureen ääneen kuvateksteissä. Joka ikinen somepäivitys liittyy jotenkin siihen omaan kumppaniin, aina ollaan yhdessä eikä suhteen ulkopuolista elämää ole somen perusteella ollenkaan. En minäkään kyllä päivitä jokaista kahvitteluhetkeä kavereideni kanssa, mutta en kyllä myöskään kaikkea mitä teen poikaystäväni kanssa. (Huutelen vain julkisesti seksielämästämme täällä blogissa, mutta eihän sitä nyt lasketa.) Olen kuullut sanottavan, että suhteen jatkuva esittely somessa on usein merkki siitä, etteivät asiat ole oikeasti niin hyvin kuin miltä näyttää, ja olen havainnut sen pitävän usein paikkansa. Näin ollen pitäisi ehkä kantaa huolta niistä perheistä, joiden elämän ihanuudesta päivitetään someen päivittäin.

Toivon kovasti saavani lapsia joskus, mutten usko oman persoonani katoavan lisääntymisen myötä mihinkään. Lapsen saaminen muuttaisi toki elämääni paljonkin ja vaikuttaisi varmasti myös parisuhteeseen, mutta olisin silti sama vanha Larissa enkä pelkkä mamma. Ja ne runot. Ne ovat siirappisuudessaan niin karmeita, että oksennus lentää. Sellaisia ei tulla minun somefeedissani näkemään.

Onnittelut nyt kuitenkin kaikille odottaville ja hiljattain vanhemmiksi tulleille tutuilleni ja lukijoilleni! Lapsen saaminen on varmasti ihana asia, älkää kuitenkaan unohtako itseänne vauvahuuman keskellä.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Tyttöystäväpisteitä

Kirjoitin viime vuoden blogijoulukalenteriin postauksen, jossa mietin minkälainen tyttöystävä olisin. Silloin se ajatus tuntui kovin kaukaiselta, vaan vähänpä tiesin, että tapaisin tulevan poikaystäväni reilun kolmen viikon päästä postauksen kirjoittamisesta.. Luin kirjoittamani tekstin uudestaan ja totesin, että aika pitkälti olen onnistunut pitämään sanani ja ollut lupausteni kaltainen tyttöystävä. Katsotaan vielä vähän tarkemmin, miten homma on oikeasti mennyt.

Viime joulukuussa lupasin siis, että jos minulla olisi poikaystävä..

... antaisin hänen nukkua pitkään aamuisin, ja hänen herättyään tekisin hänelle valmiiksi aamupalaleivän

No joo, tykätään molemmat nukkua pitkään, joten tämä lupaus on ollut helppo pitää. Silloin tällöin olen kyllä herätellyt unikekoani silittelemällä vähäsen munasta, mutta en usko että hän on juuri pistänyt sitä pahakseen. Aamupalaleipiäkin olen hänelle tehnyt, ja muitakin aamupaloja, mutta sitä voisin ehkä tehdä enemmänkin. Tai ainakin ostaa valmiiksi hyviä aamupalatarvikkeita, ettei tarvitsisi tarjota mitään kuivahtanutta leivänkänttyä.

... katsoisin hänen kanssaan kaikkia "poikien leffoja", enkä yhtään pakottaisi katsomaan romanttisia komedioita (ellei hän itse kovasti haluaisi)

Hassua kyllä, poikaystäväni ei ole mikään varsinainen leffaihminen. Tai siis hän ei juuri katsele leffoja itsekseen. En ole siis joutunut katselemaan hänen kanssaan mitään räiskintäpätkiä tai muita "poikien leffoja", lähimpää liippaa ehkä erilaiset supersankarielokuvat mutta tykkään niistä itsekin, joten eipä ole paha. Tyttöleffoja ei olla katsottu senkään takia, etten itsekään niistä juuri välitä.

... veisin hänet katsomaan balettia ja nauttisin hänen hämmästyksestään, kun se olisikin siistiä eikä sukkahousupellejen hassua pomppimista


Valitettavasti emme ole vielä ehtineet katsomaan balettia, vaikka siitä ollaankin puhuttu jo ihan suhteen alussa. Ehdottomasti tämän syksyn to do-listalla.

... antaisin hänen valita, kummalla puolelle sänkyä hän nukkuu


Oma sänkyni on seinän vieressä, joten siinä nukun mieluiten reunan puolella etten liiskaudu yöllä seinän ja miehen väliin, mutta esimerkiksi viime viikolla vaihdettiin paikkoja poikaystäväni toiveesta. Tyttöystäväpisteet kotiin.

... treffeillä maksaisin itse omat osuuteni tai tarjoaisin omalla vuorollani, koska olen moderni nainen enkä halua köyhdyttää ketään


Tässä olen kyllä vähän luistanut, ja antanut poikaystäväni hoitaa maksupuolen vähän liiankin monta kertaa. Ei minua tietenkään mitenkään haittaa se että hän haluaa maksaa, päinvastoin, mutta koen hieman huonoa omaatuntoa asiasta. Nyt, kun oma tulotasoni on hieman kohentunut uuden työpaikkani ansiosta, voin vuorostani tarjota hänelle seuraavan kerran kun menemme vaikka ulos syömään. Tai sinne balettiin, ne liput ovat sen verran kalliita että tulisi kuitattua parikin ravintolaillallista samalla.

... tutustuisin hänen kavereihinsa, mutta antaisin hänen myös olla rauhassa niiden kanssa ilman, että tunkisin joka kerta mukaan


Olen hengannut hänen kavereidensa kanssa pariin otteeseen, lähinnä bileissä, ja kivaa on ollut. Mihinkään heidän keskinäisiin juttuihinsa minulla ei ole ollut mitään tarvetta tunkea mukaan.

... veisin hän
et ulos juhlimaan ja tutustuttaisin hänet kavereihini, jotka tykkäisivät hänestä ihan varmasti

Vein, tutustutin ja tykkäsivät.

... käyttäisin aina kauniita alusvaatteita

Yritän kyllä aina valita jotain suht nättiä päälle silloin kun näämme, mutta välillä on olosuhteiden pakosta ollut urheilurintsikat tai jotkut tylsät kalsarit päällä. Ehkä tässäkin voisi olla pienen ryhtiliikkeen paikka.

... yrittäisin olla olematta mustasukkainen, vaikka varmasti vähän olisinkin koska hän olisi niin söpö ja kuuma ja ihana, mutta en silti yrittäisi kontrolloida ja omistaa häntä


Yritän ja olen onnistunutkin siinä aika hyvin. Mielestäni en kontrolloi hänen tekemisiään mitenkään ja toivon että hän sanoo heti, jos tuntuu että rupean sellaista tekemään. En halua olla sellainen ihminen.

... ostaisin hänelle kivoja lahjoja, kuten siistit muna-pekoni-bokserit jotka näin eräässä kaupassa ja joista heti ajattelin, että olisipa joku mies jolle voisin ostaa nuo


Odotan jo innolla hänen synttäreitään ja sitä, kun pääsen keksimään jotain kivaa lahjaa. Toisaalta sain itse häneltä synttärilahjaksi liput Flow-festareille, joten pelkät hassut kalsarit olisivat siihen verrattuna aikamoinen rimanalitus..

... käyttäisin nukkuessani hänen paitojaan


En käytä, koska nukun hänen kanssaan alasti. ;)

... antaisin hänen pelata pleikkaa tai tietokonepelejä rauhassa, ja yrittäisin vähän ehkä kuunnella kun hän selittäisi niistä jotain mistä en ymmärtäisi mitään


Pelaamiseen minulla ei ole mitään sanomista, pari kertaa ehkä vähän ollut tylsää kun hän on pelannut luurit päässä ja olen hengaillut yksin hänen luonaan, mutta niitä kertoja on tässä puolen vuoden aikana ollut tosiaan ehkä yksi tai kaksi. Pelijuttuja en ole juuri jaksanut kuunnella, siinäkin ehkä hyvä kehittämiskohde.

... menisin hänen kanssaan shoppailemaan ja auttaisin häntä valitsemaan vaatteita joissa hän näyttäisi niin kuumalta, että haluaisin repiä ne vaatteet saman tien hänen päältään pois


Kerran autoin häntä valitsemaan kenkiä, kivat valitsi. Jalat eivät kuitenkaan kiihota minua niin että kokisin suurta halua repiä kenkiä niistä pois. Muita vaatteita ei olla hänelle muistaakseni yhdessä shoppailtu, hän on enemmän nettishoppailun ystävä joten ei olla kauheasti kierrelty kaupoissa vaateostoksilla.

... en seisoisi hänen unelmiensa tiellä


En seiso, vaikka toivonkin etteivät hänen unelmansa mene pahasti ristiin omieni kanssa. Haluan mieluummin seistä hänen rinnallaan ja tukea häntä hänen unelmiensa saavuttamisessa, ja uskon hänen tekevän saman minulle.

(ja sanomattakin on selvää, että siitä suhteesta ei seksiä puuttuisi..)


No. Ei puutu.

Myös kissani Kaneli osallistui viime joulukuisen postaukseni tekoon jakamalla omat mietteensä siitä, mitä hän tekisi jos minulla olisi poikaystävä. Katsotaan vielä, miten kissan lupaukset ovat täyttyneet:

... kävelisin hänen päällään ja leipoisin kynsilläni siitä paidankauluksen yläpuolelta missä näkyy paljasta ihoa, koska kynnet jää siihen niin paljon kivemmin kiinni kuin kankaaseen

Jep.
... en cockblockaisi, mutta istuisin syyllistävän näköisenä katselemassa, koska todellakin tiedän tasan tarkkaan, mistä hommassa on kyse


Silloin tällöin joo. Välillä myös täytyy hypätä mukaan kiehnäämään ja toisinaan on jouduttu tyytymään huutamaan oven takana.
... haistelisin innokkaasti hänen kainaloitaan, vähän voisin nuolaistakin, koska miesten kainalot ovat mielestäni jostain syystä vastuttamattomia


Haisteltu on, mutta nuolemaan ei ole päästy, koska kainaloiden omistajaa on varoitettu.
... tykkäisin hänestä tosi paljon, varsinkin jos hän antaisi minulle ruokaa


Kiehnäämisen ja syliin tunkemisen ja kehräämisen määrän perusteella ainakin kyllä.

Eli nyt Kaneli jatkaa touhuaan samaan malliin ja minä panostan kauniimpiin alusvaatteisiin, kuuntelen hieman enemmän pelijuttuja ja ostan parempaa aamupalaa kotiin, niin eiköhän homma lähde skulaamaan entistäkin paremmin.

tiistai 29. elokuuta 2017

Kumilla vai ilman?

Saan nykyään paljon blogi-inspiraatiota keskustelusovellus Jodelista. Paljon kiinnostavia juttuja tulee esille erityisesti Kysy miehiltä-kanavalla. Tänään näin siellä langan, jossa puhuttiin siitä, tuntuuko seksi kondomin kanssa vähemmän kivalta kuin ilman, ja mistä se voisi ehkä johtua.

Minulla ja poikaystävälläni on käytössä kondomi ainoana ehkäisyvälineenä, koska pelkään kaikkia hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksia. Olemme ainakin tietääkseni molemmat tyytyväisiä eikä meitä haittaa, vaikka se kortsun käyttö aiheuttaakin pientä ylimääräistä säätöä. Joskus on kuitenkin tullut vähän lipsuttua ja vedeltyä hetken aikaa ihan ilman mitään, muutaman kerran ihan loppuun astikin. Perus meininki, suutarin lapsella ei ole kenkiä ja seksuaalineuvoja on huolimaton ehkäisyn kanssa. Hupsista vaan, mutta ainakin voin nyt vertailla hyvin niitä kumin vaikutuksia seksiin, kun on kokemusta panemisesta saman miehen kanssa sekä sen kanssa että ilman.


Moni mies sanoo, että kondomi vie tuntoa pois eikä seksi sen takia tunnu niin hyvältä. Ja varmaan viekin, mutta monen mielestä se on vaan hyvä juttu kun ei laukea niin nopeasti. Itse en periaatteessa huomaa juurikaan eroa siinä, onko siinä munan päällä jotakin vai ei, aika samanlaiselta jyystöltä se tuntuu. Hyvällä tavalla siis. Silloin kyllä vähän häiritsee jos kortsu ei pysy kunnolla päällä ja sinne kärkeen tulee paljon tyhjää tilaa, jolloin siitä kuuluu sellainen ällöttävä lussahdus joka työnnöllä. Se on tosi iso turn-off. Mutta jos kortsu on sopivan kokoinen eikä vedä huomiota puoleensa tuoksullaan tai värillään, niin on melkein kuin sitä ei olisikaan. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole ollut kortsujen kanssa mitään sellaisia pulmia, jotka olisivat vaikuttaneet nautintooni.

Mutta.

Silloin kun sattuu käymään niin, että se kortsu syystä tai toisesta unohtuu, niin kyllä se touhu vaan jostain syystä tuntuu pikkiriikkisen paremmalta. Se johtuu ehkä siitä, että ilman kortsua paneminen on pikkuisen "kiellettyä", ja tuntuu siksi erityisen kiihottavalta. Toinen mielenkiintoinen teoria on se, että kortsun puuttuessa touhutipat pääsevät kosketuksiin pillun limakalvojen kanssa ja tekevät siellä jotakin taikoja, jotka saavat seksin tuntumaan paremmalta. Luin Maria Nordinin blogista touhutippoja käsittelevän postauksen ja opin siitä, että touhutippojen kai uumoillaan muokkaavan naisen limakalvoja jotenkin siittiöille edullisemmiksi. Kenties niillä on sitten jotain vaikutusta nautintoonkin. Oli miten oli, pieni ero on kyllä havaittavissa kun tarkasti alkaa miettimään. Laukean ehkä helpommin kun sitä kondomia ei ole, mutta toisaalta suht helposti kyllä sen kanssakin, joten vaikutus ei ole siinä mielessä niin merkittävä.

Toisaalta kaikki paljaalla panemisen hyvät puolet kumoutuvat sillä, että kortsu säästää mällisotkujen siivoamiselta. En nimittäin tykkää yhtään siitä kun jätkä tulee sisään ja sitten sitä mälliä valuu pillusta ulos pitkin päivää ja pikkarit saa vaihtaa miljoona kertaa. Ja kyllä, olen yrittänyt työntää sitä ulos ja pestä huolellisesti, mutta jonnekin perimmäiseen sopukkaan aina jää kuitenkin pieni satsi vielä, joka sitten syöksähtää ulos kun vähän yskii tai naurahtaa. Ja jos nyt ei satu yskittämään eikä naurattamaan, niin hyvällä tuurilla se pieni satsi jää sinne sopukan perälle ja aiheuttaa hiivatulehduksen, mikäs sen parempaa. Joten jos siltä voi säästyä käyttämällä sitä kumia ja kaupan päälle sulkee samalla pois raskauden ja sukupuolitautien riskit, niin kyllä minä ainakin sanon että parempi kumilla kuin ilman!