sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uudenvuodenlupauksia

Vuoden viimeiset hetket ovat käsillä ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika luvata ummet ja lammet parannuksia elämään tulevalle vuodelle. Mutta katsotaan ensin, mitä olen vuosi sitten luvannut, ja kuinka hyvin olen onnistunut pitämään lupaukseni.

Viime uutenavuotena kirjoitin blogiin seuraavasti:

"Johonkin se tämäkin vuosi taas meni. Eikä muuten ollut mikään mun vuosi, vaikka niin kovasti olinkin toivoa täynnä vuosi sitten tähän aikaan. Ensi vuodella ei ole rima kovinkaan korkealla ollakseen tätä nykyistä parempi, eli ihan positiivisella fiiliksellä lähden uutta vuotta vastaanottamaan. Asiaan kuuluu tietysti myös pitkä lista lupauksia, jotka unohtuvat viimeistään tammikuun tokalla viikolla. Minäkin aion muutaman lupauksen tehdä, tai enemmänkin ottaa tavoitteekseni pyrkiä kohti joitakin asioita. Tässä siis uuden vuoden yritykseni:"

Olin näköjään fiksusti tehnyt porsaanreiän lupauksiini, paljon vähemmän paineita tulee kun lupaa vain yrittää tehdä jotain. Tätä lukiessa muistin myös selkeästi ne viimevuotiset fiilikset ja ahdistuneen olon, ja onnekseni voin sanoa että tämä vuosi on ollut huomattavasti parempi. Toisaalta siinä missä vuosi sitten odottelin vuoden vaihtumista innoissani, nyt se hieman jännittää, mutta palataan siihen kohta. Katsotaan ensin ne viimevuotiset lupaukset, tai siis yritykset.

"Yritän olla tuhlaamatta aikaa miehiin, jotka eivät ole minusta kiinnostuneita."

No tässä ainakin onnistuin, koska tapasin poikaystäväni ihan vuoden alkumetreillä niin ei ole tarvinnut murehtia ja märehtiä mitään muita miehiä. Jee!

"Yritän olla tuhlaamatta aikaa miehiin, joista en itse ole kiinnostunut."

No sama homma, paitsi kävin kyllä ihan vähän ennen poikaystäväni tapaamista treffeillä yhden tyypin kanssa joka ei herättänyt kyllä minkäänlaisia tuntemuksia, pelkkää ikävystymistä vaan. Siis niin tylsä tyyppi, että alkupuoliskon treffeistä mietin jotain hyvää tekosyytä karata ja toisen puolikkaan ajan yritin säikyttää tyyppiä pois kertomalla itsestäni kaikenlaista hullua. Valitettavasti se ei toiminut, tyyppi oli aivan lääpällään ja olisi halunnut nähdä uudestaan. Tein sitten vähän ilkeästi ja ghostasin tyypin, mutta empähän tuhlannut häneen ainakaan enempää aikaa, joten tämänkin lupauksen onnistuin pitämään varsin hyvin.


Uudenvuodenaaton varusteet: glitteriä ja tähtisädetikkuja.

"Yritän päivittää blogia niin usein kuin pystyn, ja postata blogin Fb-sivulle jotain pientä hauskaa niinä päivinä, kun en ehdi kunnolla kirjoittamaan."

Noh, tuo FB-sivun päivittely on kyllä jäänyt, ei siellä paljon muuta ole kuin postaukset linkitettyinä. Mutta perustin blogille Instagram-tilin, jonne päivittelen enemmän juttuja postausten välilläkin. Blogin postaustahtikin on varsinkin loppuvuodesta ollut ihan hyvällä tolalla, kun olen viikkoteemojen myötä saanut kirjoittamiseeni enemmän suunnitelmallisuutta.

"Yritän olla vähän suunnitelmallisempi, kirjoittaa hoidettavat asiat ylös ja hoitaa ne ajoissa."

Blogin suhteen tämä on toteutunut hyvin, kun olen merkannut kalenteriin mitä aion kirjoittaa milloinkin, mutta noin muuten elämässä olen edelleen varsin epäjärjestelmällinen ja unohtelen asioita. Puhelinlaskuja en ainakaan ikinä muista maksaa ajoissa, muihinkin laskuihin tulee myöhästymismaksuja ja huomasin juuri, etten pysty lainaamaan kirjastostakaan mitään kun myöhästymismaksuja on niin paljon. Hupsista vaan, ehkä tässä asiassa voisin yrittää vähän petrata vielä ensi vuonnakin, säästäisin varmaan pitkän pennin..

"Yritän lopettaa turhan stressaamisen ja täydellisyydentavoittelun, varsinkin töissä."

Välillä stressaan kyllä kovasti, mutta työjutuista en ole ottanut niin paljoa paineita tänä vuonna. Enemmän olen kokenut sellaista tulevaisuusahdistusta ja yleistä tyytymättömyyttä elämääni, tuntui ettei se kulkenut haluamaani suuntaan. Niimpä päätin irtisanoutua ja hakea kevään yhteishaussa uudestaan opiskelemaan, joten keväällä sitten stressataankin pääsykokeita. Sen takia tämä vuoden vaihtuminen vähän jännittää, koska sekä päivätöiden lopettaminen että pääsykokeisiin valmistautuminen ovat aika isoja elämänmuutoksia ja varsinkin se kouluun hakeminen jännittää, koska haluan tosi paljon päästä opiskelemaan..


Vuoden vika aamupala.

Lopputulemana voi siis sanoa, että edellisvuoden lupauksissa on pysytty ihan kohtuullisen hyvin. Varsinkin ihmissuhde- ja blogirintamalla on tapahtunut hyvää edistystä, ja aion jatkaa samalla linjalla. Ensi vuoden kolme tärkeintä juttua ovatkin blogi, parisuhde ja ne pääsykokeet. Lupaan siis seuraavaa:

1. Yritän kirjoittaa blogiin 2-3 laadukasta postausta viikossa, lisätä blogin Instagramiin uuden kuvan vähintään kerran viikossa ja postata Insta Storyyn jotain vähintään kahdesti viikossa.

2. Harjoittelen rakentavia riitelytapoja ja omien tunteideni tunnistamista ja hallintaa, jotta olisin parempi tyttöystävä.

3. Aloitan pääsykokeisiin valmistautumisen jo nyt lukemalla vanhoja pääsykoekirjoja, ja heti kun uusi pääsykoemateriaali julkistetaan, luen ja harjoittelen joka päivä.


Hieman on rima korkeammalla kuin viime vuonna, mutta eiköhän noista selvitä! Ja onneksi tuon pääsykoetreenaamisen vastapainoksi on luvassa keväällä peräti kolme ulkomaanreissua, joita odotan innolla koska en ole päässyt mihinkään Tallinnaa pidemmälle pitkään aikaan. Ja tänään saa tietty vaihtaa vapaalle ja juhlia kunnolla, juhlasuunnitelmat ovat kyllä edelleen vähän auki mutta se on tavallaan hauskaakin kun kaikki on mahdollista ja mitä vaan voi tapahtua.

Mahtavaa uudenvuodenaattoa ja uutta vuotta 2018 kaikille lukijoilleni, pitäkää hauskaa ja nauttikaa vuoden vikasta päivästä! Toivottavasti pysytte Teekutsujen matkassa myös ensi vuonna! <3

torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 huippuhetket blogissa ja elämässä

No niin, taas on joulusta selvitty, pari kiloa painavampana ja monta kivaa lahjaa rikkaampana. Oma jouluni ja oikeastaan lähes koko joulukuu on mennyt rattoisasti myös sairastaessa, mutta ainakin on nyt nämä välipäivätkin aikaa keskittyä esimerkiksi bloggaamiseen, kun ei tarvitse olla töissä.

Tähän aikaan vuodesta blogit täyttyvät aina kaikenlaisilla vuosikatsauksilla. Vuodenvaihde on aina vähän sellainen uuden ajan alku, ja itselleni se on sitä varsin konkreettisesti siinä mielessä, että elämässäni menee nyt joitakin asioita uusiksi. Tuleva vuosi jännittää, ja tuntuu että tämä vuosi 2017 on kulunut ihan hirveän nopeasti eikä ole tapahtunut oikeastaan mitään. Vaikka kun asiaa alkaa enemmän tarkastelemaan, niin onhan tähän vuoden varrelle mahtunut yhtä sun toista.



Tässä top 5 vuoden 2017 kivoimmista asioista, parhaista saavutuksista ja mieleenpainuvimmista jutuista:

1. Parisuhde

Vuosi sitten olin rakkauselämässäni umpikujassa, mitään potentiaalista ei ollut näköpiirissä eikä miehet tai deittailu edes jaksaneet kiinnostaa. Toivoin miestä rinnalleni, mutta en kerta kaikkiaan meinannut jaksaa enää tutustua kehenkään uuteen tyyppiin ja käydä läpi sitä tutustumisrumbaa, joka ei milloinkaan johtanut lopulta mihinkään. Uutenavuotena tirautin pikku itkutkin siinä vaiheesa, kun vuosi vaihtui rakettien paukkeessa ja jouduin katsomaan vierestä kun onnelliset pariskunnat suuteloivat toisiaan. Tuntui siltä, etten ikinä löytäisi ketään, kun sitten yhtäkkiä tilanne kääntyikin päälaelleen.

Alku ei ollut paras mahdollinen, sillä ensimmäiset treffimme siirtyivät monella päivällä kun sairastuin rajuun oksennustautiin, ja makasin kolmisen päivää raatona sängynpohjalla syömättä käytännössä mitään. Treffipäivänä homma lähtikin sitten varsin vauhdikkaasti käyntiin, kun maistoin muutaman hörpyn gin & tonicia, jonka poikaystäväni halusi tarjota, ja olinkin saman tien pikku huppelissa. Parin päivän oksentelu ja paastoaminen teki todellakin tehtävänsä. Noh, ilmeisesti ensivaikutelma oli tästä huolimatta varsin onnistunut ja homma on selittänyt sen jälkeenkin, kun tässä edelleen ollaan ja ensimmäinen vuosipäivä on jo ihan kohta. Ajattelen päivittäin, kuinka onnellinen olen kun tämä ihminen on elämässäni. Olet paras <3


2. Seksuaalineuvojaksi valmistuminen

Maaliskuussa sain päätökseen opinnot Sexpo-säätiöllä ja sain käteeni seksuaalineuvojan paperit. Neuvojakoulutus (tai siis "seksikoulu", joksi koulutustani kavereilleni kutsuin) oli varsin antoisaa aikaa, opin hirvittävästi uutta ja tutustuin moniin tosi siisteihin tyyppeihin joiden kanssa oli hauskaa ja kiinnostavaa keskustella seksistä ja kaikesta muustakin. Monet opiskelutovereistani tekevät nyt töitä seksuaalineuvojina, osa on perustanut oman yrityksen ja osa on jatkanut opintojaan seksuaaliterapiakoulutuksessa. Itselläni ei rahatilanne sallinut terapiakoulutuksen aloittamista, enkä ole muutenkaan varma olisiko terapointi minun heiniäni: varsinaista asiakastyötä enemmän minua kiinnostaa tällainen kirjallisessa muodossa toteutettu tiedon levittäminen ja neuvonta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

3. Blogger's Inspiration Day huhtikuussa

Pääsin huhtikuussa bloggarikollegani Sofian (Suoraanpuhujan päiväkirja) siivellä mukaan Indiedaysin järjestämään Blogger's Inspiration Dayhin. Päivä oli hieno kokemus, koska olin haaveillut pääsystä bloggariyhteisöön ja blogitapahtumiin siitä asti, kun niitä on ollut olemassa. Oli myös hauskaa bongailla tuttuja bloggareita, kierrellä näytteilleasettajien pisteitä, maistella ilmaisia ruokia ja juomia (join ihan liian monta lasia viiniä btw, hupsis) ja erityisesti tutustua Sofiaan, jonka kanssa meillä lähti juttu luistamaan ihan saman tien. Sofia, nähdäänkö taas pian?


4. Se, kun tajusin päässeeni eräästä sydämeni särkeneestä ihmisestä viimein yli

Olen kirjoittanut tänne blogiin monta monituista kertaa siitä yhdestä suhteesta, jonka päättyminen pisti minut palasiksi vuosia sitten. Toipumiseni on ollut varsin hidasta siitä syystä, ettei tyyppi ole missään vaiheessa poistunut elämästäni kokonaan vaan on aina silloin tällöin palannut sinne, laittanut viestiä tai tullut vastaan yhteisten tuttujen bileissä. Pari kertaa olemme päätyneet suhteemme päättymisen jälkeen yhdessä sänkyynkin, ja uskonette ettei sellainen ole ollut omiaan edistämään hänestä yli pääsemistä.

Nyt on vihdoin sellainen olo, ettei kyseinen ihminen enää saa minua tolaltaan. Todisteen siitä sain pari viikkoa sitten, kun satuin samoihin pikkujouluihin hänen ja hänen uuden tyttöystävänsä kanssa. Aluksi olin vähän yllättynyt, mutta alkushokin mentyä ohi tajusin, etten oikeastaan edes välitä. Voi sitä riemua, kun katsoin jätkää eikä kehoani pitkin enää kulkenut niitä samoja väristyksiä, joita hän aina ennen oli minulle aiheutti. Huh, se oli kyllä voimaannuttava tunne, kaiken sen sydänsurun ja mielipahan ja kyynelten ja epätietoisuuden ja vitutuksen ja turhautuneisuuden jälkeen.

5. Kaikki bileet ja reissut poikaystävän ja kavereiden kanssa

Ja ylipäätään se, että poikaystäväni tykkää viettää aikaa kavereideni kanssa ja hänestä on tullut osa porukkaa, ei pelkästään "Larissan jätkä". Meidän pariskuntaharrastus ei siis olekaan joku parijooga tai lenkkeily matchaavissa tuulipuvuissa, vaan teknobileet. Se on mahtavaa, koska sinkkuna ollessani aina toivoin löytäväni miehen, joka kävisi bileissä kanssani ja jonka kanssa voisin fiilistellä hyvää musiikkia. No, sain todellakin mitä halusin, teknoa on tullut kuunneltua paljon.

Ollaan myös ekaa kertaa koskaan järjestetty toisten kavereideni kanssa pariskuntailtoja, joissa on läsnä me neljä naista ja kaikkien poikaystävät. Oltiin jopa keväällä yksi viikonloppu mökillä, ja oli ihan huippureissu varsin talvisesta kelistä huolimatta.

On ollut kivaa tutustua myös poikaystäväni kavereihin. Yhden illanvieton aikana pääsin jopa pikkuisen konsolipelaamisen makuun, siis minä joka osaan käyttää Pleikkaria sen verran että saa Netflixin päälle, eli ihan hyvin.


Ja, jotta vuosi tulisi kunnolla käytyä lävitse, olen lukenut läpi kaikki tänä vuonna kirjoittamani blogitekstit ja muistellut, mitä kaikkea mielessäni on pyörinyt. Blogin suhteen olen tänä vuonna mennyt askeleen vakavampaan suuntaan ja kirjoittanut paljon isoista yhteiskunnallisista aiheista. Sisäinen feministini on todellakin herännyt eikä ole enää pelkästään sisäinen, mutta näitä postauksia lukiessa tuli kyllä vähän sellainen olo että voisin välillä vähän rauhoittua sen paasaamisen kanssa ja yrittää kirjoittaa jotain kevyempääkin, ettette te lukijat ihan ahdistu. :D

Tässä blogivuosi pähkinänkuoressa, parhaat postaukseni jokaiselta kuukaudelta:

Fantasioi vaan

Kolme vuotta sinkkuna

Mikä ihmeen sukupuolineutraali?

Täti Punainen kylässä - Pari menkkatarinaa

Pillumanuaali

Panopäivyri osa 5: Nolointa mitä minulle on käynyt seksin aikana (ja myös muut Panopäivyrit)

Pakko ottaa: Päihteet parisuhteessa

Miten aloittaa viestittely kiinnostavan tyypin kanssa

Tyynysotaa ja munanmittausta

SWOT-analyysissa avoin suhde

Miksi seksi hävettää?

#tissiviikko: Millaiset tissit saavat näkyä?

Olipa vaikeaa valita vain yksi teksti per kuukausi. Blogin kannalta vuosi onkin ollut varsin hyvä, lukijamäärät ovat kasvaneet pikku hiljaa ja varsinkin loppuvuodesta olen löytänyt hyvän rutiinin postaamiseen. Jatkan ensi vuonna samoilla linjoilla, ja vielä ennen vuoden vaihtumista kerron hieman lisää siitä, mitä muuta elämässäni ensi vuonna tapahtuu. ;)

lauantai 23. joulukuuta 2017

"Ämmät vähän huutelee" ja muita huonoja yrityksiä hiljentää #MeToo-kampajan naiset

Alan pikku hiljaa uskoa siihen, että #MeToo-kampanja saattaa todella saada aikaan jonkinlaisen muutoksen yhteiskunnassamme. On se jo onnistunutkin herättämään keskustelua ja voimaannuttamaan monia ahdistelua ja häirintää kokeneita, mutta toivon, että tekeillä on vielä suurempi muutos, joka poistaisi seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun kohdistuvat vähättelevät asenteet.

Koko #MeToo-kampanjan ajan olen lueskellut paljon erilaisia kirjoituksia siitä, mikä kaikki #MeToossa on pielessä ja millä tavoin se on kerrassaan turha ja typerä kampanja. Kaikki ne ovat olleet alusta loppuun pelkkää pikkuasioihin takertumista ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Olen myös nähnyt lukuisia kampanjasta tehtyjä meemejä, koska mikä olisikaan parempi vitsin aihe kuin seksuaalinen häirintä. Läppää voi toki heittää periaatteessa kaikesta, mutta mukaviaton meemi edustaa silti sitä samaa vähättelyn ja hiljaiseksi nauramisen kulttuuria, minkä vuoksi häirinnän uhrit eivät ole voineet kokemuksistaan kertoa. 

Muun muassa tällaisia vasta-argumentteja olen saanut todistaa:

"Kaikki miehet eivät ole ahdistelijoita" tai "Kyllä miehetkin kokevat seksuaalista häirintää, kyllä tässä nyt taas syrjitään miehiä"

Tähän vetoavat ovat toki täysin oikeassa. Suuri osa miehistä ei ole ahdistelijoita ja moni mieskin on kokenut häirintää naisten tai toisten miesten taholta. Miehiin kohdistuva ahdistelu ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin mihinkään muuhunkaan sukupuoleen kohdistuva. Keskustelu ei kuitenkaan etene mihinkään, jos tästä "entäs miehet"-argumentista ei päästä eteenpäin. Ehkä keskustelussa voitaisiin yrittää välttää niin rankkaa sukupuolittamista ja miesten leimaamista syyllisiksi, mutta kyllä niiden häirintään syyllistymättömienkin miesten on tajuttava se, että syytökset eivät kumpua tyhjästä vaan useimmiten ne ahdistelijat ja häiriköitsijät ovat miehiä. Eikö niiden fiksujen miesten kannattaisi siis mieluummin suuttumuksensa niihin ahdistelijamiehiin, joiden takia koko miessukupuoli saa syyt niskoilleen, kuin niille, jotka yrittävät herättää keskustelua miesten toteuttamasta häirinnästä?

"Eihän tässä uskalla enää lähestyä ketään, ettei vahingossa ahdistele"

Puhuin jo edellisessä postauksessani siitä flirttailun ja ahdistelun erosta ja siitä, että jos siinä on jotain epäselvyyksiä, kannattaa jättää lähestymisyritykset väliin kokonaan. Typerät känniset kommentit koskien vaikka toisen vartaloa ovat huonoa käytöstä, eivät ehkä ahdistelua ellei huutelija jatka lopetuspyynnöistä huolimatta tai käy käsiksi, mutta fiksua tai oikeaa toimintaa kuitenkaan. Flirttailla toki saa, mutta kannattaa miettiä mitä se flirttailu tarkoittaa: onko oikea tapa kiinnostuksen ilmaisuun toisen nöyryyttäminen?

Muutenkin joku baariflirtti on ihan epäolennainen asia verrattuna vaikkapa työpaikoilla tapahtuvaan häirintään. Lähtökohtaisesti töissä pitää käyttäytyä asiallisesti, joten on ihan käsittämätöntä että edes puhutaan jostain "lähestymisyrityksistä" ja "flirttailusta": miksi töissä pitäisi sellaista harrastaa? Miten seksi ja työ liittyvät muka yhteen? Miksi jonkun pomon pitäisi saada kähmiä alaisiaan, ei sillä ole työn kanssa mitään tekemistä? Valta-aseman, esimerkiksi esimiesaseman väärinkäyttö seksin saamiseksi on todella väärin. Ei se liity mitenkään flirttailuun, sehän on suorastaan kiristämistä tai uhkailua.

"Ihan turhaan vie tällainen asia palstatilaa, kun maailmassa on isompiakin ongelmia"

Aivan, koska yhteen epäkohtaan tarttuminen tarkoittaa, ettei välitä maailman muista ongelmista? Ja koska on olemassa joku virallinen lista, jossa asiat on laitettu tärkeysjärjestykseen, eikä listalla olevia ongelmia saa ottaa käsittelyyn ennen kuin kaikki ylempänä tärkeysjärjestyksessä olevat on ratkaistu? Jos haluan että seksuaalinen häirintä loppuu, tuomitsen samalla Afrikan lapset ikuiseen kurjuuteen ja nälänhätään?

Ei. Ja hei, seksuaalinen häirintä on maailmanlaajuinen ongelma. Taistelumme sitä vastaan täällä hyödyttää myös mm. niitä Afrikan lapsia.


"Vitun feminatsit taas huutelemassa jotain turhaa paskaa, olkaa huorat hiljaa"

Vihaan sitä, että feminismillä on niin negatiivinen kaiku. Jostain syystä ihmisiä ärsyttää se, kun pidämme niin kovaa ääntä itsestämme ja vaadimme muutosta yhteiskuntaan. Tavallaan ymmärrän sen, koska nämä jutut pakottavat kyseenalaistamaan vallitsevan maailmanjärjestyksen ja omat ajatukset, eikä se ole aina hauskaa. Aina ei vaan jaksa. Ymmärrän sen, mutta eikö ole vähän väärin jättää voimaan mätiä rakenteita jotka järjestelmällisesti sortavat yli viittäkymmentä prosenttia ihmispopulaatiosta, vaan siksi että "ei jaksa ajatella"?

Se, että #MeToon kaltaista kampanjaa vähätellään sanomalla sitä pelkäksi "akkojen huuteluksi" on taas loistava esimerkki siitä, kuinka vuosikausien ajan naisten äänet ovat saaneet vaimentua miesten tieltä ja meidän osaksemme on tullut hiljainen kärsimininen. Ei enää. Minä en hiljene enää yhdenkään urpon edessä. Sanokaa vaan vihaiseksi huutelijaksi jolla on kilo hiekkaa häpyhuulten välissä, aion jatkaa silti.



Huoneeni seinää koristaa nyt tällainen voimalause. Toistan sitä päässäni aina kun luen vaikkapa erilaisiin artikkeleihin tulleita kommentteja, joissa ihmiset dissaavat feminismiä ja esimerkiksi puolustavat Teuvo Hakkaraisen kaltaisia palliaivoja. (Kyllä, ehkä ihan vähän menee tunteisiin tämä asia. :D)


"Ei tuo nyt ole mitään ahdistelua, miehet vaan on sellaisia, ei siitä kannata välittää"

Jotkut naiset yrittävät ilmeisesti todistella miehille olevansa heidän puolellaan ja ovat liittyneet tähän vähättelyn kuoroon kertomalla, kuinka heitäkin on lääpitty ja puristeltu ja he kyllä kestävät sen kuten kunnon naisten kuuluu, koska sellainen on naisen osa. Meidän pitäisi vaan naureskella mukana sovinistiselle läpälle ja olla ihan coolisti vaan välittämättä, vaikka tuntuisikin vähän ikävältä. Nämä naiset antavat ymmärtää, että he ovat parempia ja vahvempia kuin me, jotka asetumme vastustamaan huonoa kohtelua ja häirintää. Vaikka luulisi sen nyt olevan ilmiselvää, että itselleenhän he vain hallaa tekevät.

Toinen hyvä esimerkki tästä on myös se, kun häirinnän kohteiksi joutuneita syyllistetään tapahtuneesta. Että mitäs laitoit noin paljastavat vaatteet, joit niin paljon tai lähdit jatkoille. En jaksaisi enää vääntää tästä asiasta, mutta kai se on kerran vielä sanottava: naisellakin on täysi oikeus pukea päälleen ihan mitä lystää ilman, että se antaisi oikeuden ahdistella häntä. Seksikkäät vaatteet eivät tarkoita, että naista saisi vapaasti lääppiä. Seksikkäät vaatteet saattavat tarkoittaa, että nainen on liikkeellä seksi mielessä, mutta se ei tarkoita, että hän tahtoisi seksiä kenen tahansa tai just sun kanssa. Ja vaikka tahtoisikin, hänen ei ole pakko sitä harrastaa, vaikka kuinka olisi avonainen paita ja lupailtu yhtä sun toista. Seksikkäisiin vaatteisiinkin pukeutunut nainen saa muuttaa mieltään kesken kaiken ja vaikka se mielen muutos tapahtuisi siinä vaiheessa, kun muna on jo puolimatkassa menossa suuhun, naisella ei ole velvollisuutta suorittaa hommaa loppuun. Siitä eistä eteenpäin tapahtuva seksi on yksiselitteisesti raiskaus, eikä seksikäs asu ole mikään lieventävä asianhaara. Voisitteko nyt ystävällisesti tajuta tämän asian.

#MeToo on muuten tuonut tapetille erään tärkeän asian Suomen raiskauslainsäädännöstä. Tällä hetkellä laki nimittäin painottuu vahvasti fyysiseen väkivaltaan ja sen uhkaan, kun sen pitäisi ehdottomasti olla niin, että kaikki ilman suostumusta tapahtuva seksi on raiskaus.  Minulle ainakin on ihan itsestäänselvä asia, että seksissä kaikkien osapuolten suostumus on ihan ensiarvoisen tärkeää. Suostumuksen käsitettä avataan hyvin tässä videossa.





Noniin, ehkä siinä oli tarpeeksi paatosta ja paasausta yhdelle päivälle. Toivon todella, että tästä huutelusta on jotain apua niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi niin paljon huudella tai tuijotella uutta voimalausekorttiani seinällä.

Nyt menen paketoimaan loput joululahjat ja sen jälkeen vaihdan hetkeksi vapaalle ja joulutunnelmiin. Palaan blogin pariin ensi viikolla, silloin luvassa kevyempiä aiheita. Rentoa Joulua kaikille lukijoille, ja kiitos jaksamisesta. :D

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Seksuaalinen häirintä ei lopu ennen kuin miehetkin tuomitsevat sen

#MeToo on onnistunut tosi hyvin tuomaan esille sen, kuinka laaja ilmiö seksuaalinen häirintä on, ja tarjonnut monille häirintää ja ahdistelua kokeneille mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja saada vertaistukea. Rohkenen kuitenkin epäillä, että kovinkaan moni nainen ei oikeasti edes yllättynyt siitä, kuinka yleistä häirintä on, koska ainakin oman kokemukseni mukaan lähes jokainen tuntemani nainen on kokenut jonkinasteista häirintää. Se on meille niin normaalia, ettemme ole osanneet oikein edes kyseenalaistaa sitä ennen kuin nyt.

En ole onnekseni joutunut koskaan kokemaan mitään oikeasti pahoja seksuaalisen ahdistelun muotoja, kuten raiskauksia, hyväksikäyttöä tai vaikkapa työpaikalla tapahtuvaa ahdistelua. Eivät ne lievemmätkään häirintätapaukset silti mukavalta tunnu. Tässä pari esimerkkiä:

- Kävelin miehen ohi, joka pissasi pusikkoon, ja ohi kävellessäni hän kääntyi minuun päin ja heilutteli munaansa kusi suihkuten.

- Kaupasta kotiin kävellessäni eräs mies huusi perääni "Saanko panna sua takaapäin?"

- Kerran yöbussissa eräs mies istui eteeni, kääntyi minuun päin tullen ahdistavan lähelle ja alkoi kysellä minne olen menossa. Samaan aikaan toinen mies, ilmeisesti hänen kaverinsa, hivuttautui viistosti taakseni niin, etten päässyt paikaltani pois, ja alkoi kosketella hiuksiani. Silloin pelkäsin todella että he kävisivät kimppuuni, ja puristin kotiavaimia kädessäni valmiina juoksemaan rappukäytävään heti bussista jäätyäni, mutta miehet eivät onneksi lähteneet seuraamaan.

- Teininä, joskus 13-15-vuotiaana tuntemattomat miehet kommentoivat IRC-Galleriassa kuviini kaikenlaista epäasiallista sekä lisäsivät minut Meseen, jossa he pyysivät alastonkuviani ja tahtoivat esitellä webbikamerassa omaa runkkaamistaan.

- Lukemattomat miehet ovat kourineet baareissa tissejäni ja peppuani, eivät lopettaneet vaikka pyysin, tai jos lopettivat, niin samalla haukkuivat huoraksi tai "vihaiseksi ämmäksi". Kerran minulta myös kysyttiin paljonko veloitan seksistä.

Joidenkin mielestä nämä kokemukset eivät edes ole mitään, enkä näillä olisi edes ansainnut käyttää #MeToo-hashtagia, kun tämä pikkuasioista uhriutuminen kuulemma vie tilaa niiltä oikeilta ahdistelukokemuksilta. Mutta olen eri mieltä, koska kaikki nämä teot, vakavuudestaan riippumatta, kertovat siitä samasta asennoitumisesta meitä naisia kohtaan: että me olemme objekteja, vapaata riistaa, olemassa miesten miellyttämistä varten ja maailma nyt vaan on sellainen, että naisia joskus ahdistellaan ja se pitää kestää. Minusta juuri tuo viimeisenä mainittu on se kaikkein karuin asia koko tässä #MeToo-hässäkässä: moni noista yllämainituista tilanteista ei edes aiheuttanut minulle mitään tuntemuksia, ohitin ne olankohautuksella. Mutta kyllä tässä maailmassa täytyy jotain vikaa olla, jos 13-vuotiasta tyttöä vaan naurattaa, kun tuntematon 45-vuotias pyytää lähettämään kuvan tisseistä. Ei sen pitäisi olla ok.


Pitääkö se "ei" kirjoittaa paitaan, jotta saisi olla rauhassa?

(Puhun aika paljon naisista ja miehistä, vaikka ahdistelua ja häirintää kokevat ja tekevät myös muut. Ei ole todellakaan helppoa vaikkapa muunsukupuolisilla tai transsukupuolisilla, joiden kehot ovat jatkuvan kommentoinnin, kummastelun ja arvostelun alaisina. Tai vaikkapa lesbonaisilla, joille miehet ehdottelevat seksiä tarkoituksenaan "parantaa" kyseinen nainen tai pyytävät päästä katsomaan vierestä kun nainen harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Puhun miehistä ja naisista, koska yleisimmin häiritsijöitä ovat miehet ja kohteita naiset, mutta en halua tehdä näkymättömäksi myöskään muiden kokemaa tai tekemää häirintää.)

#MeToo on saanut näkyvyyttä ja vaikuttanut erityisesti niihin, jotka häirintää ovat kokeneet, mutta jotta todellista muutosta voisi syntyä, sen pitäisi tavoittaa myös ne, jotka ovat häirintään ja ahdisteluun syyllistyneet. Sekä tietysti myös ne, joita koko asia ei millään tavalla kosketa, eli valtaosan miehistä. Miespuoliselle perustallaajalle seksuaalista häirintää ei ole käytännössä olemassakaan, heille #MeToo on vaan yksi iso somejuttu muiden joukossa, ehkä hauska läppä josta vitsaillaan kaveriporukassa. Eivät he tiedä millaista on elää niin, että jatkuvasti on takaraivossa pelko siitä että jotain sattuu, ja joutuu miettimään miten voi pukeutua ja missä voi liikkua että saa olla rauhassa. He tietävät, että häirintää tapahtuu, mutta eivät usko kenenkään heidän tuttunsa voivan sellaiseen syyllistyä. Ja heitä ärsyttää, kun niiden joidenkin häirintään ja ahdisteluun syyllistyneiden vuoksi koko miessukupuolta syyllistetään, eivätkä he senkään vuoksi edes halua ottaa #MeToota vakavasti.



Jotkut sanovat, että tasa-arvo on valmis eikä sen eteen tarvitse tehdä enää töitä, mutta niin ei ole. Ei niin kauan kun tytöt opetetaan jo pieninä välttämään syrjäisiä metsäpolkuja, jotta kukaan ei käy kimppuun, kun pojat saavat kulkea vapaasti missä haluavat. Minä olen jo kauan sitten tottunut katsomaan poispäin jos mies kävelee vastaani tyhjällä kadulla, katseeni kääntyy vaistomaisesti varpaisiini, askeleeni tihentyvät ja otteeni laukustani kiristyy. Ikäisilleni miehille toimintani on yllättävää, eivät he ole koskaan edes tulleet ajatelleeksi sellaista, että silmiin katsominen voisi merkitä väkivallan tai ahdistelun uhkaa. Tämän kaltaisten asioiden tajuaminen voisi auttaa miehiäkin ymmärtämään paremmin sitä, ettei #MeToo ole mitään turhaa nillitystä vaan yrittää tuoda tietoisuuteen ihan oikeaa ongelmaa, jonka poistamiseksi tarvitaan erityisesti juuri miesten aktiivisuutta.

Tässä hyvä video, jossa bloggaaja ja tubettaja Pesojoonas ottaa kantaa siihen, kuinka naisen ja miehen ei tuntuu tarkoittavan joillekin aivan eri asiaa. Onko siellä muita jätkiä, joita ärsyttää aina esittää baareissa jonkun naisen poikaystävää, jotta tämä saisi olla rauhassa lääppijöiltä? Arvatkaa vaan kuinka ärsyttävää on olla se nainen, joka sanoo tuhat kertaa ei mutta ahdistelija uskoo vasta, kun toinen mies tulee sanomaan sen..



Hirveän huolissaan ollaan myös siitä, että nyt tämä #MeToo lannistaa kaikki ujot miehet, joiden on jo valmiiksi vaikeaa lähestyä naisia: miten heidän käy nyt, kun jokainen lähestymisyritys tulkitaan ahdisteluksi? Ollaan uhriuduttu siitä, kuinka enää ei saa edes flirttailla, ja kuinka on niin mahdotonta ymmärtää että missä se häirinnän ja flirttailun raja menee. Oikeasti, jos asiaa ajattelee hetkenkin pidempään, sitä ei ole niin hirveän vaikeaa ymmärtää, Kukaan ei ole kieltämässä flirttailua, mutta olisihan se toivottavaa, että se flirttailu tuntuisi toisesta kivalta, ei nöyryyttävältä ja ahdistavalta.

Jos tunnet, että #MeToo on ajanut sinut ansaan etkä koe enää mahdolliseksi lähestyä ketään esimerkiksi baarissa, tässä yksinkertaiset ohjeet flirttailuun:

Flirttailu tarkoittaa hienovaraista seksuaalisen tai romanttisen kiinnostuksen ilmaisemista toista ihmistä kohtaan. Flirttailun ideana on tuottaa toiselle hyvää mieltä, sen pitäisi tuntua imartelevalta ja hyvältä. Ja mikä tärkeintä, flirttailu kohdistetaan koko ihmiselle, ei hänen yhdelle kehonosalleen. Vaikka sinua kiinnostaisi jossakussa pelkästään perse, kannattaa se flirtti silti suunnata sille koko ihmiselle, koska perse ei valitettavasti ole oma kokonaisuudesta erillinen yksikkönsä eikä voi osoittaa sinulle vastakaikua ellei perseen omistaja ole samaa mieltä. Ja niin tuskin käy, mikäli flirtin osoittaa pelkälle perseelle. Sellaisesta tulee olo, että on toiselle pelkkä objekti, esine, hyödyke jota voi käyttää. Se on nöyryyttävää ja yksiselitteisesti ahdistelua.

Flirttailuun voi kuulua koskettelu, mutta siitä ei kannata aloittaa. Pieleen menee heti, jos ensimmäisenä tarttuu tisseistä kiinni. En usko, että kukaan, joka käyttää toisen (tai omien) intiimialueiden puristelua ja kourimista oman kiinnostuksensa osoituksena, tulee menestymään kovinkaan hyvin ihmissuhdemarkkinoilla. Vaikka toisen keho olisi valtavan houkutteleva, älä koske siihen ilman lupaa. Se ei vaan käy.

Käytä flirttailuun ja oikeastaan mihin tahansa lähestymiseen mummotestiä, eli mieti, kehtaisitko sanoa saman asian mummollesi. Huomaat äkkiä, että mummolle voi kyllä mennä kehumaan kauniita silmiä, hienoja vaatteita tai taitavaa tanssityyliä, mutta saa olla aika sairas ihminen, jos omalle mummolle alkaisi ehdottelemaan pikapanoa baarin vessassa. Mummotesti pätee hyvin myös esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaan kanssakäymiseen tai muidenkin sukulaisten väliseen keskusteluun. Esimerkiksi baareissa voi joissain tapauksissa keskustelun edetessä heittää rohkeampiakin juttuja, vaikka ehdottaa sitä pikapanoa vessan puolella, mutta työpaikalle sellainen ei sovi.




#MeToo on nyt jo merkittävä ilmiö, mutta todellista merkitystä sillä on vasta sitten, kun päästään sanoista tekoihin. Esimerkin meille tarjoilevat maamme päättäjät ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, joka suuteli väkisin edustajatoveriaan Veera Ruohoa ja sai siitä hyvästä "vakavan varoituksen". Kuitenkin vain päiviä aikaisemmin eduskunnassa oltiin keskusteltu siitä, kuinka seksuaalista häirintää ei missään tilanteessa voida hyväksyä: nyt jos päättäjät seisoisivat oikeasti sanojensa takana, pitäisi Hakkaraisen teolla olla paljon vakavammat seuraukset kuin pelkkä muodollinen varoitus, joka käytännössä on yhtä tyhjän kanssa. Enää ei kerta kaikkiaan voi olla niin, että ahdistelijat pääsevät teoistaan kuin koira veräjästä.

Olisiko nyt viimeistään aika avata ne silmät, nostaa pää sieltä pusikosta ja tajuta, että seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun hiljaisen hyväksynnän aika on kerta kaikkiaan ohi. Häirinnän hyväksyminen ei hyödytä ketään, jokaisen kehollisen itsemääräämisoikeuden puolustaminen taas on kaikkien etu. #MeToo on oikealla asialla, mutta tarvitaan jokaisen panosta, jotta todellinen muutos saataisiin aikaan.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Tällä viikolla: Seksuaalinen häirintä

Kyllä vaan, aion kirjoittaa tästä aiheesta joulunalusviikolla. Mikä nostattaisikaan joulutunnelmaa paremmin! :D

Ei vaan ihan oikeasti, olen seurannut aktiivisesti keskustelua seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta siitä asti, kun #MeToo-kampanja räjäytti somen tuossa pari kuukautta sitten. Koska minä, niin kuin moni muukin, olen saanut kokea oman osani häirinnästä ja ahdistelusta, ja, kuten moni muukin, toisinaan syyttänyt siitä itseäni. Tai oikeastaan en ole edes syyttänyt siitä ketään, olen vaan ohittanut tapaukset pelkällä olankohautuksella, häirintä on niin normaalia että siihen turtui jo kauan sitten. Mutta nyt olen tajunnut, että on todella väärin ja kauheaa että se on normaalia eikä tunnu miltään, tai että olen kuvitellut olevani itse syypää siihen että minua kohtaan käyttäydytään epäasiallisesti. Seksuaalinen häirintä ei kerta kaikkiaan ole eikä saa olla hyväksyttävää tai normaalia, ja haluan näillä postauksilla edistää parhaani mukaan muutosta turvallisempaan ja häirinnästä vapaampaan yhteiskuntaan.

Kirjoitan aiheesta kaksi postausta, joista ensimmäisessä jaan omia kokemuksiani seksuaalisesta häirinnästä ja yritän hieman selventää sitä, miksi häirintä ei todellakaan ole ok. Otan kantaa myös paljon esillä olleeseen kysymykseen flirttailun ja ahdistelun erosta. (Tässä vaiheessa jo voin sanoa, että jos oikeasti ei ymmärrä mikä on flirttailua ja mikä ahdistelua, täytyy olla sen verran rajoittuneet sosiaaliset taidot että on parempi olla olematta tekemisissä ihmisten kanssa. Ihan oikeasti.) Toisessa postauksessa pohdin sitä, mikä MeToo-kampanjassa ärsyttää, sillä varsin paljon olen kuullut keskustelua siitä kuinka turha ja typerä kyseinen kampanja on, kuinka sillä ei saada mitään muutosta aikaan ja kuinka tämäkin on taas vaan yksi vihervassari-suvakkihuora-feminatsien huomionkalasteluyritys. Ainakin monille miehille koko kampanja on lähinnä vitsin aihe, ja helppohan se on huudella jos ei ole itse joutunut koskaan mitään häirintää kokemaan. Mutta en nyt avaudu siitä sen enempää, vaan palaan aiheeseen itse postauksessa myöhemmin tällä viikolla.

Viikonloppuna lopetan huutelut hetkiseksi ja keskityn joulunviettoon, ja vuoden viimeisellä viikolla en kirjoita teemapostauksia vaan lähinnä jotain perinteistä blogihässäkkää, kuten vuosikatsauksia ja uudenvuodenlupauksia. Teemapostaukset jatkuvat taas tammikuussa.

Seksuaalisesta häirinnästä ja #MeToo-kampanjasta löytyy niin paljon blogitekstejä, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia kuin vain jaksaa etsiä, mutta jos ei jaksa, niin linkkaan tähän alle muutaman hyvän. Hyvää keskustelua aiheesta sekä häirinnän ja ahdistelun kohteiksi joutuneiden kokemuksia löytyy myös suljetusta Facebook-ryhmästä #memyös (suunnattu naisille ja muunsukupuolisille).



lauantai 16. joulukuuta 2017

Jouluisia treffi-ideoita

Joo, elikkäs tarkoituksena oli tehdä postaus kaikesta siitä hauskasta, mitä voi oman puolison tai tapailuihmisen tai jonkun vastaavan kanssa tehdä. Olin suunnitellut valmiiksi koko viikon täyteen kaikenlaista aktiviteettia, joista ottaisin paljon kuvia ja laittaisin ne tänne blogiin. Piti tehdä pipareita, käydä syömässä jouluherkkuja ja fiilistellä joulutunnelmaa Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Vaan ei menneet taaskaan hommat ihan suunnitelmien mukaan, ei ehditty eikä jaksettu tehdä noista mitään. Paitsi markkinoilla kyllä käytiin viime sunnuntaina, mutta olin aika väsynyt ja huonovointinen edellisen illan pikkujoulujuhlinnan jäljiltä, niin en ihan päässyt sellaiseen rauhallisen seesteiseen joulutunnelmaan.


Pikkujouluskumpat.Tai no, ei, kuva otettu joskus sata vuotta sitten, mutta pikkujouluskumpat näyttäisi varmaan ihan samoilta.

Tässä nyt kuitenkin pari ehdotusta, jos tekemiset meinaa loppua kesken:

- piparien tai joulutorttujen leivonta

- joulumarkkinat tai muuten vaan joulushoppailu yhdessä (jos hermot kestää, ruuhkainen ja hikinen kauppakeskus ei ole ehkä se paras miljöö jaksamisen kannalta)

- kaikki talviset jutut, kuten pulkkamäki, niin kauan kun tätä lunta riittää

- paketointitalkoot

- pikkujoulujen juhlinta kahdestaan tai kaveriporukalla

Ja riittäähän noita, enempää en nyt kuitenkaan jaksa luetella. Kohtapuoliin lähden harrastamaan tuon listani viimeistä kohtaa, tavallaan, joten tästä postauksesta tuli hieman tynkä. Palaan asiaan, kun tulee mieleen jotain järkevämpää sanottavaa. :D

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulu sinkkuna

Sinkkuus voi olla välillä yksinäistä aikaa, ja erityisesti se yksinäisyys korostuu juhlapyhinä, kuten vaikka jouluna. Tavallisen tiistai-illan tai kokonaisen viikonlopunkin viettää helposti yksin mitään sen kummempaa tähdellistä tekemistä, mutta "pakollisina" juhlapäivinä kuten jouluna, juhannuksena ja uuden vuoden aattona tuntuu nihkeältä olla yksin, kun koko muu maailma on kerääntynyt yhteen juhlimaan. Tai olo voi silti tuntua yksinäiseltä vaikka olisikin vaikka sukulaisilla joulunvietossa, jos ympärillä on pelkkiä pariskuntia ja itse saa lähinnä vaan vastailla niihin isotätien kiusallisiin kysymyksiin parisuhdetilanteesta.

Olen selvinnyt itse suht vähällä siinä mielessä, että minä ja veljeni olemme sukumme nuorimmat ja edelleen muiden silmissä vähän kuin lapsia, joten sinkkuvuosieni joulut tuntuivat lähinnä samoilta kuin lapsuusjoulut. Sukulaiset eivät kuumotelleet minua mahdollisista vävykokelaista, ennemminkin kaikki olivat iloisia kun vietin taas joulut heidän enkä eksäni perheen luona (meidän "lasten" poissaolo menee heillä ilmeisen kovasti tunteisiin, koska viime vuonna veljeni oli ulkomailla joulun ajan ja sain kuunnella koko ajan sukulaisten valitusta siitä kuinka heidät on nyt kylmästi hyljätty). Perheen luona vietetyn päivän jälkeen palasin kuitenkin joka joulu aina omaan kotiin, missä ei kissan lisäksi odottanut ketään, ja kyllä siinä vähän yksinäinen fiilis tuppasi tulemaan. Jouluaattoilta on muutenkin ehkä yksi vuoden hitaimmin kuluvista hetkistä, kun joka paikka on kiinni ja ainoa mitä voi tehdä on käpertyä sohvannurkkaan mutustamaan pipareita ja tuijottamaan joululeffoja tai lukemaan lahjaksi saatuja kirjoja. Vielä hitaammin se kuluu silloin, kun sohvalla joutuu kyhjöttämään yksin ja jotain jouluista rakkauselokuvaa tuijotellessa tulee se fiilis, että olispa mullakin joku ketä halailla tässä sohvalla ja pussailla mistelin alla.


Toisaalta se oma rauha ja yksinäisyys on myös suuri siunaus, koska voin vaan kuvitella kuinka nautinnollinen joulu on niillä sinkuilla jotka matkustavat koko jouluksi johonkin maalle sukulaisten luo ja siellä sitä sitten ollaan jumissa jossain pienessä pirtissä viisi päivää eikä omaa rauhaa ole sekuntiakaan. Siihen kun lisätään vielä jotkut sisarusten tai serkkujen perheet lapsineen sekä ne kuumottavasti kuulustelevat isomummot ja tädit, niin on kyllä joulu parhaimmillaan siinä. Tuossa vaiheessa melkein valitsisin mielummin jo sen yksinolon ahdistuksineen päivineen, mutta eihän se ole vaihtoehto jos sukulaiset ovat samaa sorttia kuin minun ja loukkaantuvat verisesti jos jättää saapumatta paikalle.

Itseäni harmitti sinkkujouluissa itse joulunpyhien lisäksi myös se, ettei ollut ketään kelle olisin voinut ostaa kivoja joululahjoja. Viime vuonnakin löydettiin kavereideni kanssa yhdestä kaupasta ihan älyttömän siistejä muna-pekoni-kuvioisia boksereita, jollaiset molemmat kaverini ostivat poikaystävilleen. Arvatkaa harmittiko, kun itselläni ei ollut ketään kenelle olisin voinut sellaiset hankkia. Ei edes mitään tapailusäädön puolikasta. Jos olisin siinä vaiheessa tiennyt, että kahden kuukauden päästä siitä hetkestä olisin parisuhteessa, olisin kyllä ostanut ne ja antanut tänä jouluna. Vitsit, nyt harmittaa, olisi pitänyt tehdä niin!


Jos yksinäisyys ja sinkkuusahdistus meinaavat iskeä jouluna, suosittelen tekemään jonkun seuraavista:

1. Kutsu kaveri kylään tai, jos olette joulunvietossa jossain Perähikiän laitamilla, soita maratonpuhelu.

2. Paukuta Tinderiä ja viihdytä itseäsi keskusteluilla uusien tyyppien kanssa. Tai, jos ihan villiksi ryhdyt, sovi vaikka Samu Sirkan joulutervehdys & chill-treffit.

3. Lähde baariin. Ainakin joulupäivänä ja tapaninpäivänä on usein ihan hyviä bileitä, kun porukka kaipaa tuulettumaan joulunvieton jälkeen.

4. Käperry sinne sohvannurkkaan telkkarin tai kirjan ääreen ja nappaa kylkiäiseksi mukillinen kaakaota tai vaikka lasi (jos toinenkin) viiniä. Ei siinä ketään tarvita kylkeen nyhjäämään.

5. Ajattele, että nyt on vaan tavallinen sunnuntai, jonka vietät yksin kotona. Ei siinä mitään ihmeellistä.

Ja hei, joulu on kerran vuodessa vaan. Kyllä se menee tarvittaessa vaikka päällä seisten.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Mitä joululahjaksi kumppanille?

Kenellä kaikilla on joululahjat hankittuna jo? Jep, ei mullakaan. Onneksi tässä on vielä aikaa.

Lahjojen hankkiminen tuntuu välillä ylivoimaisen hankalalta siksi, että ihmisillä tuntuu oikeasti olevan jo kaikkea. Harva tykkää turhasta krääsästä tai varsinkaan laittaa rahojaan sellaiseen, joten mieluummin sitä antaisi sellaisia lahjoja, joilla on oikeasti saajalle jotain käyttöä. Varsinkin sille omalle kumppanille antaisi mielellään jotain ihan spessukivaa lahjaksi, mutta sitten kun niitä jouluja ja synttäreitä on tarpeeksi monet alla rupeaa se lahjan keksiminen olemaan tosi vaikeaa. Itselläni on kyllä vasta ensimmäinen joulu oman poikaystäväni kanssa, mutta hänelläpä oli justiinsa synttärit ja saan kivasti keksiä kaksi lahjaa näin parin kuukauden sisään..

Tykkään antaa lahjoja ja lahjaideani ovat ainakin omasta mielestäni yleensä ihan hyviä, eikä kukaan muukaan ole lahjoistani valittanut, niin tarjoan teille lahjojen keksimisen suossa tarpoville auttavan käden ja pikkuisen helpotusta urakkaan. Ensin pari vinkkiä lahjoista ylipäätään, ja sen jälkeen muutamia ihan konkreettisia asioita mitä voi antaa esimerkiksi omalle tyttö- tai poikaystävälle joululahjaksi. (Tai mieheksi tai naiseksi identifoitumattomalle kumppanille. Kuvakollaasit tein tosin tylsästi miehille ja naisille erikseen, mutta toki niistä voi kuka tahansa sukupuoleen katsomatta napata ideoita.)

Kun mietit lahjaa kumppanillesi:

- Yritä muistella, onko kumppanisi maininnut vuoden aikana haluavansa jotain tiettyä asiaa tosi paljon. Monilla on jotain haaveita, kuten tietyt kengät tai laukku tai peli tai mikä tahansa, mistä haaveilee, tai mitä joskus miettii että olisi kiva hankkia. Sellainen juttu on erityisen kiva saada siksi, että samalla osoittaa kuunnelleensa toista ja painaneensa mieleen tämän puheet.

- Jos kaikki mieleen tulevat lahjat ovat ns. liian pieniä tai tylsiä, yhdistä niistä yksi iso lahja. Esimerkiksi pelkkä suklaarasia tai pelkät sukat ovat ehkä vähän tylsä lahja, mutta kun kerää 3-4 pienempää juttua yhteen, lahjasta tuleekin tosi kiva. Parhaiten onnistuu silloin kun kerää lahjan jonkun tietyn teeman ympärille, vaikka "Talven selviytymispakkaus" tai "10 keltaista asiaa".

- Jos budjetti on rajallinen, tee lahja itse. Neulo, ompele, leivo, veistä puusta, mitä tahansa osaatkin, sitä kannattaa hyödyntää. Itse tehty lahja voi olla muutakin kuin joku käsityö, esimerkiksi itse tehty biisi tai vaikkapa joku koodattu asia.

- Paketoi lahja kauniisti. Jos et osaa, hyödynnä esim. kauppakeskusten paketointipalveluita tai pidä jonkun näppäräsormisen kanssa paketointitalkoot. Kaunis ja viimeistelty paketti on paljon kivempi saada kuin ryppyiseen paperiin huolimattomasti kääräisty. Lahjapussit on tietty hyvä vaihtoehto myös, niistäkin saa pienellä vaivalla tosi kivan näköisiä!

Okei, ja sitten niitä lahjaideoita:



Sukat, bokserit, rusetti ja tyyny H&M. Kello Zalando. Shampoo ja hoitoaina Cocopanda. Tuikkukippo Granin. Halparuokakirja ja Alias löytyvät kirjakaupoista, Pleikkari elekroniikkaliikkeestä.



Body, sukat, kaulakoru ja kynttilät H&M. Korvakorut Zalando. Valoköynnös Granit. Luomiväripaletti ja meikkisiveltimet Cocopanda. NE - Kuukautiskirja ja Twister löytyvät kirjakaupoista.

Sitten vielä listaksi perään pari lahjavinkkiä, jotka eivät mahtuneet kollaasiin:

- Julisteet & taidekortit

- Astiat ja keittiötarvikkeet

- Siivousvälineet (jos tiedätte että toinen tarvitsee jotain tiettyä luuttua, muuten jonkun tiskirätin saaminen joululahjaksi ei ehkä tunnu kauhean kivalta)

- Mikä tahansa toisen harrastuksiin liittyvä, vaikka treenivaate, sykemittari, valokuvauskamppeita, uusi peli tai mitä vaan mieleen juolahtaa

- Matka, vaikkapa kylpyläloma tai joku muu pieni reissu

- Keikkaliput

- Lehtitilaus

- Jotain mitä vain te kaksi tajuatte, joku yhteiseen inside-vitsiinne liittyvä juttu

- Joku suhteenne kannalta symbolinen asia, esim. avain jolla toinen pääsee luoksesi

- Seksilelu, kuten vaikka vibra tai käsiraudat tai tekopimppi tai mikä vaan (muista varoittaa ennen kuin toinen avaa sen koko suvun edessä)

- Lahjakortti esimerkiksi johonkin liikkeeseen tai vaikka parturiin/kampaajalle, kauneushoitolaan tai hierojalle

Jos tämä ei vielä auttanut, tässä vanhassa tekstissäni esittelen pienen budjetin joululahjaideoita poikaystävälle/tapailuihmiselle/mille ikinä. Siinä on kyllä aika paljon samoja kuin tässäkin tekstissä, mutta muutamia eri juttuja myös. Luulisi nyt jotakin ideoita näillä eväillä tulevan mielen päälle!

ps. kollaasien tuotteet on valikoitu ihan randomilla, en saa mitään rahallista hyötyä minkään postauksessa mainitun liikkeen mainostamisesta.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Tällä viikolla: Jouluvalmisteluja

En jaksanut tehdä blogiin joulukalenteria tänä vuonna, ja miksi olisikaan, eihän täällä muitakaan juhlapyhiä mitenkään huomioida. Sen verran iso juttu tämä joulu kuitenkin on, että pitää siitä muutama postaus kirjoittaa.


Tiedän, että monet tuskailevat tälläkin hetkellä yrittäessään keksiä hyvää joululahjaa omalle kumppanille, joten ensimmäisessä postauksessa tarjoan hieman apua keksimisurakkaan ja esittelen muutamia lahjavinkkejä. Joulun aika on myös ihanan tunnelmallista treffiaikaa, joten toinen postaus sisältää jouluisia ja talvisia treffi-ideoita. Kolmannessa postauksessa poistutaankin sitten parisuhdekuplasta ja pohditaan, millainen on sinkun joulu ja miltä se tuntuu, kun on joulunakin ihan yksin.

Mikäänhän ei tietenkään estä odottamasta joulua viime ja sitä edellisen vuoden joulukalenterieni avulla, vaikka tänä vuonna sellaista en teekään. Tässä parhaita paloja edellisvuosien kalentereista.

2015:

Luukku 18: 7 asiaa mitä ei kannata sanoa seksin aikana

Luukku 16: 9 miestyyppiä baarissa

Luukku 13: 12 kaksimielistä joululaulua ja -ruokaa

Luukku 10: 15 GIFiä seksistä, suhteista ja deittailusta

Luukku 8: 17 tapaa harrastaa seksiä keinutuolissa

Luukku 3: 22 kriteeriä täydelliselle miehelle

2016:

Luukku 22: Miksi miesten ei kannata stressata seksihaluista, erektiosta tai laukeamisesta

Luukku 18: Isoimmat turn-onit ja turn-offit miehissä

Luukku 14: Hauskoja ja kiinnostavia videoita

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Hyvät tissit

Koska Jodelista saa aina hyviä vastauksia kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin, päätin selvittää sen avulla ihmiskuntaa pitkään askarruttaneen kysymyksen tissien koosta. Joten ei muuta kuin @kysymiehiltä-kanavalle aloitus: kummat on paremmat, isot vai pienet, luomut vai silarit?


Jodelin miehet olivat enimmäkseen sitä mieltä, että tissien koolla ei ole juurikaan väliä. Eli jipii, yksi huolenaihe vähemmän meille naisille! Kenenkään ei tarvitse enää ottaa silareita siksi, että omat tissit olisi niin pienet ettei miehille kelpaa. (Vaikka ehkä muutenkin ne silarit kannattaa ottaa mieluummin oman itsen kuin muiden miellyttämisen takia.) Silarit olivat muutenkin vastaajien mielestä pikemminkin turn-off, suurin osa vastasi että tykkää ehdottomasti luomuista enemmän. Kukaan ei tykännyt silareista luonnollisia tissejä enemmän. Eli miehiä ei näköjään hurmata rintaimplanteilla, sehän on varsin mukava uutinen.

Jossain päin maailmaa täytyy kuitenkin olla joku, tai oikeastaan kokonainen jokujen joukko, joka tykkää enemmän isoista rinnoista, kun niitä niin kovasti ihannoidaan. Pieniä tissejä näkyy lähinnä vaan huippumalleilla, paitsi nykyään heilläkin on kunnon uhkeat rintamukset, mikä on vähän ikävää koska ennen oli sentään yksi juttu mihin tällaiset tavalliset persjalkaiset pulliaiset pystyivät malleissa samastumaan. Että vaikka ei olisikaan huippumallin kilometrisääriä tai hoikkaa vyötäröä, niin on sentään saman kokoiset rinnat. Enää ei ole sitäkään iloa. No, joka tapauksessa tuntuu ettei ole tissit eikä mitkään jos ei ole vähintään D-kuppia, ainakin jos on mediaa ja sen sellaista uskominen.

Ja sitten on tietysti vielä se muoto. Se on vielä kokoakin tärkeämpää. Harmillisesti en tajunnut kysyä Jodelissa siitä mitään, olisi ollut varsin kiinnostavaa kuulla miesten mielipiteet. Veikkaan kyllä, että suurin osa olisi kertonut tykkäävänsä eniten kiinteistä, pyöreistä ja terhakoista tisseistä. Riippuvat ja roikkuvat on aika no-no, ei sellaisista tisseistä kukaan tykkää joilla on imetetty kolme lasta. Sinänsä vähän hassua kyllä, että ajatellaan että tissit "menevät pilalle" kun niitä käyttää siihen tarkoitukseen mitä varten ne ovat ensisijaisesti olemassa, mutta miten vain. Sellaisista ketunnokkamaisistakaan ei niin kovasti taideta välittää, tai eri suuntiin sojottavista tai keskenään eri kokoisista. Normaalit keskivertotissit eivät ole kiinnostavia, vaan täydelliset ja pyöreät joita aika harvalla on, paitsi nykyään kun joka toisella on silarit. Pakko ne on ottaa, kun muuten saa kriiseillä koko ikänsä sitä etteivät tissit täytä niille asetettuja ulkonäkökriteereitä. Sitten on nätit tissit jotka sojottavat terhakkaasti ylöspäin vaikka makaisi selällään, ja kohta aletaan ihmettelemään että mikä noiden toisten tissejä vaivaa kun ne valahtavat kainaloihin päin eivätkä pysy pystyssä.

Mulla ei ole mitään silareita vastaan, eikä isoja tissejä tai isorintaisia ihmisiäkään, harmittaa vaan kun tisseistä on tullut niin iso juttu että moni oikeasti vihaa rintojaan eikä uskalla olla edes seksin aikana ilman rintsikoita kun hävettää niin paljon. Se ei kylläkään ole miesten vika, koska aika moni jätkä kuulemma ajattelee samalla tavalla kuin moni Jodel-kyselyyni vastanneista: ei sillä koolla tai muodolla ole niin väliä, kaikki tissit on kivoja. Ehkä tähänkin asiaan auttaisi se, että tissien näkyminen ei olisi sellainen skandaali kuin se nykyään on ja että mediassa ja muualla näkyisi enemmän moninaisuutta myös tissikuvastossa. Että vaihtelun vuoksi olisi niitä ketunnokkia ja eriparisia tapauksia myös. Niin sitten me naisetkin tajuttaisiin, että hyvät tissit voi olla millaiset vaan.

torstai 7. joulukuuta 2017

#tissiviikko: Millaiset tissit saavat näkyä?

Viime viikolla oli käynnissä Tissiviikko-kampanja. Kampanjan pointtina oli normalisoida tissejä ja kiinnittää huomiota esimerkiksi tisseihin liittyviin epätasa-arvoisuuksiin, tabuihin ja ajattelumalleihin. Käytännössä Tissiviikko toteutui niin, että ihmiset postailivat somen täyteen kuvia ja tarinoita tisseihin liittyen. Itsekin osallistuin julkaisemalla blogini Instagramissa kuvan omasta rintavarustuksestani, ja lupasin sen kuvatekstissä palata aiheeseen täällä blogin puolella. Nyt palaan.

Tässä ote toisen Tissiviikko-kampanjan käynnistäjän, Sanna-Mari Paakin blogista:

"Haluamme, että rinnat nähdään ensisijaisesti tavallisena osana ihmisen kehoa: hikitissit, roikkutissit, eriparitissit, ihan tavalliset tissit. Sellaiset tissit, joiden vilahtaminen ei aiheuta kohuotsikoita. Sellaiset nännit, joiden näkyminen ei ole rohkeaa vaan tavallista.


Rinnat voivat olla seksikkäät. Me tiedämme sen emmekä halua ottaa keneltäkään pitsiä pois. Haluamme ainoastaan purkaa tisseihin liittyvää tarvetta olla viehättävä: haluamme, että moninaiset rinnat saavat näkyä kaikessa tavanomaisuudessaan ilman sisäänrakennettua odotusta viehättävyydestä."


Tässä kiteytyy oivallisesti koko kampanjan idea: meidän yhteiskunnassa tissit ovat olemassa pelkästään seksiä ja miesten (ja tietty myös muiden tisseistä kiihottuvien) miellyttämistä varten. Tuntuu, että on suorastaan joku kansalaisvelvollisuus omistaa sellaiset tissit, joiden katseleminen on kiihottavaa, vaikka sitten niin että maksaa niistä tuhansia euroja. Niitä tissejä ei kuitenkaan saa esitellä julkisesti, koska jos pukeutuu paljastavasti tai julkaisee vähäpukeisia kuvia somessa, on hirveä huomiohuora ja suorastaan kerjää epäasiallista kommentointia.

Minkään muun kehonosan näkyminen ei aiheuta samanlaista kuohuntaa kuin tissien. Ei tarvitse kuin pikkuisen vilauttaa rintsikoita tai rintavakoa niin se tulkitaan suoraksi kutsuksi seksiin tai vähintäänkin tarkoittaa sitä, että niitä tissejä saa kommentoida vapaasti miten haluaa. Tissien näkymistä paheksutaan, pidetään siveettömänä ja melkeimpä pornona, verrataan suoraan siihen, että miehet kuljeskelisivat munat paljaina. Vaikka eihän tissit ole sukupuolielin. Isorintaisia pidetään automaattisesti lutkamaisina, koska heidän tissinsä ovat esillä, vaikka ei se välttämättä ole heidän oma valintansa. Ei niitä tissejä välttämättä saa piiloon vaikka olisi päällä mitä, sitä voi pukeutua vaikka roskapussiin ja silti joku tulee huutelemaan, että pitääkö niitä tissejä nyt saatana tyrkyttää. Ja entä jos niistä tisseistä tosiaan on maksettu isot rahat, miksi ne pitäisi piilottaa? Eikö se nyt ole vähän kuin heittäisi rahaa roskikseen?

Tissiviikko-kampanja on herättänyt keskustelua myös siitä, onko reilua että miehet saavat kulkea kadulla ilman paitaa mutta naiset eivät. Mitään kovin hyvää perustelua sille ei kyllä ole, koska ainoat erot naisten ja miesten rinnoissa ovat ne, että naisilla on maitorauhaset ja enemmän rasvaa. En henkilökohtaisesti koe mitään tarvetta kulkea ympäriinsä tissit paljaana, mutta olisi toki kivaa, jos voisin niin halutessani tehdä. Minun ihannemaailmassani pidettäisiin julkisilla paikoilla paidat päällä sukupuolesta riippumatta, paitsi tietty rannoilla, jossa saisi valita, kuuluuko uikkareihin yläosa vai ei. Ihannemaailmassani saisi myös käyttää istuvaa paitaa ilman rintsikoita ja imettää julkisesti ilman, että joku nostaisi äläkän nännin vilahtamisesta. Saisi postata someen kuvan, jossa näkyy tissivakoa, ilman tusinaa törkykommentteja. Saisi pukeutua miten haluaa ja tuntea ylpeyttä omista tisseistään ilman lutkaksi leimaamista ja huolimatta siitä, onko sinkku vai parisuhteessa (koska uskokaa tai älkää, joidenkin mielestä parisuhteessa oleminen tarkoittaa sitä, että oma kroppa pitää piilottaa jotta muut eivät ala himoitsemaan sinua).


Uskon, että tissiviikon sanoma kyllä tavoittaa monet tissilliset ja voimme kokea jonkinlaista yhteisöllisyyttä kampanjan ansiosta, mutta en tiedä saako se isompaa muutosta aikaiseksi kuitenkaan. Tuntuu vähän, että ainakin monelle miehelle tissiviikko näyttäytyy vaan runkkausmateriaalin huomattavana lisääntymisenä, eivätkä tajua ajatella sen syvemmin miksi ne kuvat ovat sinne someen yhtäkkiä ilmestyneet. Ei kai voi kuin toivoa, että edes jonkun jätkän päässä syntyisi sen runkkusession jälkeen pieni ajatuksenpoikanen siitä, mikäköhä juttu se Tissiviikko nyt olikaan ja ottaisi asiasta vaikka hieman selvää. Ehkä tulevaisuudessa kampanja kasvaa niin suureksi, että tissikuvien tulva kyllästyttää sitkeimmänkin runkkarin ja porukka alkaa oikeasti ajatella niitä asioita, joiden vuoksi tissiviikko on olemassa. Toivossa on hyvä elää.

Alun lainaus napattu täältä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Tällä viikolla: Tissit

Kävi taas sama juttu kun sen parisuhdeviikon kanssa pari viikkoa sitten: viime viikolla oli käynnissä Tissiviikko-kampanja, josta sain kuulla vasta kun olin jo päättänyt kaikki viikon postausaiheet, joten tissiasiaa tulee nyt sitten taas viikon myöhässä.

Somessa on siis viime viikon ajan pyörinyt paljon kuvia tisseistä #tissiviikko-hashtagilla varustettuina. Kuvia löytyy laidasta laitaan, osassa on vaatteet päällä, osassa ei, pointti on kaikissa kuitenkin sama: tissien normalisointi. Mikään ihmisen kehonosa ei ole niin yliseksualisoitu kuin tissit. Ja nimenomaan naisten/naisoletettujen tissit, miesten paidattomuudessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun naisella näkyy sentti tissivakoa, hän on huomiohuora ja vapaata riistaa kaikenlaiselle huutelulle ja kommentoinnille sekä luonnollisesti halukas seksiin. Samaan aikaan tissejä on kuitenkin media täynnä, mutta vain niitä täydellisen pyöreitä ja siloteltuja versioita: aidot ja luonnolliset tissit loistavat poissaolollaan, ja sen takia moni suorastaan vihaa tissejään ja häpeää niitä, koska ne ovat niin erilaiset kuin ne, mitä ympäristö meille näyttää. Tissiviikon aikana näkemissäni kuvissa sitä aidon tissin mallia oli kuitenkin runsaasti tarjolla: näkemissäni kuvissa poseerasi upeita ja rohkeita ihmisiä, joiden tisseissä ei tosiaan ollut moitteen sanaa. Varsin voimauttavaa, varsinkin kun en itsekään ole välttynyt tissikriiseilyltä, vaan olen tosiaankin tuskaillut pikku palleroitteni kanssa yhden jos toisenkin kerran.

Jatkan tissiviikon teemoja myös tämän viikon postauksissani. Sen verran aloitin jo, että postasin blogin Instaan kuvan mistäpä muustakaan kun niistä tisseistä. Mietin pitkään laitanko edes koko kuvaa, koska sain poikaystävältäni vähän sen suuntaista palautetta ettei ihan kaikkea kuulemma tarvitsisi koko maailmalle näyttää. Laitoin kuitenkin, koska jos en laittaisi, toistaisin vaan sitä samaa piilottelua ja häpeää mistä tissiviikolla pyritään eroon. Eli siellä se nyt on.

Tissiviikko-kampanjasta voi lukea lisää esim. tästä linkistä. Tissikuvia pääsee tiirailemaan esim. Instagramissa laittamalla hakuun @tissiviikko2017 ja #tissiviikko.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Missä on seksiä vonkaavat naiset?

Olin alunperin ajatellut kirjoittaa kaikista Tinderin (ja Jodelin) rinnalle tulleista deittailusovelluksista, mutta taannoinen Jodel-episodi sai minut toisiin aatoksiin. Aloin miettimään sitä, miksi Jodelissa, muissa sovelluksissa ja ihan oikeassakin elämässä seksiseuraa hakevat suurimmaksi osaksi miehet, ja naisia tuntuu kiinnostavan miehiä enemmän sitoutuminen ja parisuhde. Mistä se johtuu, etteivät agendat kohtaa?

Tein kyllä jo taustatutkimusta sitä alkuperäistä postausaihettakin varten, ja latasin Heya-sovelluksen yhdeksi illaksi. Poikaystävän luvalla tietenkin, älkää huoliko. Kovin kauaa en jaksanut sitä näpertää, kaksi matchia ehdin saada ennen kuin alkoi todellakin riittää ja  poistin koko sovelluksen. Ei minua enää kiinnostanut selailla miesten profiileita, ne ajat ovat onnellisesti takanapäin, minä olen oman osani siitä hommasta jo hoitanut. Itse sovelluksesta ei kuitenkaan ole pahaa sanottavaa, monilta osin hyvin samanlainen kuin Tinder ja siinä mielessä jopa parempi, että profiileita pystyi selaamaan ns. peräkkäin eikä niin, että pitäisi aina painaa ruksia tai sydäntä jotta pääsisi seuraavaan profiiliin. Eli kaikki sinkut Heyaan vaan, voin suositella! Tässä on hauska videopostaus Heyasta bloggarikollegaltani Henriikka Rönkköseltä ja tässä puolestaan kattavahko katsaus muihin deittisovelluksiin.


Kuvituksena kollaasi Instagram-kuvistani. Näitä samoja kuvia olen pyöritellyt Tinderissäkin.

Mutta niin, siihen varsinaiseen aiheeseen siis. Eli ihmetyttää se, mistä johtuu että miehet ovat naisia useammin kiinnostuneet kasuaalista seksistä ja naiset taas tuntuvat deittisovelluksissakin hakevan useammin vakituista kumppania ja parisuhdetta. Koska minua ärsyttää suunnattomasti kaikki kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään perustuvat stereotypiat että miehet aina sitä ja naiset aina tätä, en suostu uskomaan että tässäkään asiassa kyse olisi jostain biologisista sisäsyntyisistä sukupuolten välisistä eroista. Seksuaalisen halukkuuden määrässä on varmasti paljon isommat erot sukupuolten sisällä kuin niiden välillä, eli kumpaankin sukupuoleen mahtuu sekä niitä, jotka haluavat paljon, ja niitä, jotka haluavat vähemmän. Missä ovat siis seksiä vonkaavat naiset?

Ymmärrän tosi hyvin sen, miksi monet (varsinkin nuoret) miehet pysyttelevät mielellään sinkkuina ja haluavat vaan nauttia seksistä ilman sitoumuksia. Heitä tuntuu kuitenkin olevan tosi paljon enemmän kuin niitä naisia, jotka ovat samanlaisella agendalla liikkeellä. Miksei näille miehille tunnu löytyvän seksikumppaneita? Näin äkkiseltään tulee mieleen ainakin tämmöisiä syitä, miksi naisia ei random säädöt välttämättä niin paljon kiinnosta:

- Irtosuhteet katsotaan edelleenkin sallitummiksi miehille kuin naisille: vaikka naiset niitä harrastaisikin, voi olla vaikea nauttia, kun koko ajan painaa takaraivossa syyllisyydentunne ja ympäristö tuomitsee

- Seksi tuntemattoman kanssa ei välttämättä ole kovin hyvää, eikä varsinkaan naisen nautinnon kannalta optimaalisinta. Veikkaan, että jos seksin harrastamisen normina olisi yhdynnän sijaan pillun nuolenta, naiset harrastaisivat irtosuhteita paljon nykyistä enemmän.

- Naisilla voi olla miehiä isompi kynnys lähteä tuntemattoman ihmisen mukaan, koska meidät on opetettu pelkäämään ja varomaan kaiken maailman murhaajia ja raiskaajia.


Itseäni ei pelkät kertaluontoiset panot kiinnostaneet edes silloin sinkkuna, joten skippasin suosiolla  Tinderissä aina kaikki pelkkää seksiseuraa hakevat tyypit. Jotenkin se seksi edellä meneminen toi hommaan sellaisen viban, että se toinen näkisi minut vaan objektina, reikinä joihin voisi ulokkeensa työntää, eikä olisi kiinnostunut minusta ihmisenä. Minua kiinnosti silloin enemmän sellaiset suhteet, joissa olisi vähän mukana myös sitä henkistä puolta. Toisin sanoen, halusin harrastaa seksiä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnen ja joista pidän myös sängyn ulkopuolella, ja veikkaan, että moni nainen ajattelee samoin. Jostain syystä toiveeni tuntui menevän miehiltä kuitenkin yli hilseen: heille tuntui olevan olemassa vain kaksi ääripäätä, tunteeton paneminen tai parisuhde. Minua ärsyttää, kun puhutaan että kaikki naiset haluaa vain rakkautta ja ruusuja eivätkä pysty seksiin ilman tunteita, koska siinä tunteet on mielestäni ymmärretty sanana ihan väärin. Ei seksiin rakkautta tarvita, mutta kyllä siinä kovasti auttaa jos on edes jonkinasteisia pitämisen tunteita sitä toista kohtaan. Ehkä sitten miehet kiihottuvat naisia enemmän erityisesti juuri siitä, että se seksikumppani on tuntematon, mutta jotenkin maalaisjärkeni sanoo, että kuka tahansa nauttii seksistä enemmän sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää mistä toinen tykkää. Tuntematon ei voi sitä tietää. Okei, monet miehet kyllä harrastaa fwb-juttuja, mutta usein niin, ettei sen toisen kanssa tehdä muuta kuin panna. Se on okei ja ihan hyväkin juttu, mutta itse tykkäsin fwb-järjestelyissäni tosi paljon myös siitä aspektista, että seksin jälkeen makoiltiin vierekkäin sängyllä ja juteltiin. Monet naiset kaipaavat sellaista, sitä henkistä yhteyttä fyysisen yhtymisen rinnalle.

Onhan tässä toki huomioitava myös naisten biologinen kello, joka on ihan oikeasti olemassaoleva asia ja vaikka se ei kaikilla tikitäkään, monet naiset haaveilevat perheestä ja sensellaisesta vähän nuorempana kuin miehet. Niimpä saman ikäisillä ihmisillä voi mennä intressit pahasti ristiin, kun toinen haluaisi jo perheen ja toinen vielä rellestää. Onneksi meillä on näitä sovelluksia, joissa voi aika selkeästi ilmaista minkälaista meininkiä itse juuri toivoo, niin voi sitten helpommin löytää samalla agendalla liikkeellä olevaa seuraa.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Voiko Jodelista löytää seuraa?

Sitten kun me ollaan vanhoja, on olemassa pariskuntia jotka istuskelevat kiikkustuoleissa vierekkäin ja muistelevat hykerrellen ensitapaamistaan Jodelissa.

Jodel-deittailu on ihan oikeasti juttu, ja sen verran mielenkiintoinen ilmiö, että otin vähän selvää miten homma toimii.


Jodel on siis anonyymi keskustelusovellus, jossa on yleisen etusivun eli main feedin lisäksi useita alakanavia, joissa keskustelunaiheet ovat rajatumpia. Yksi näistä kanavista on @jodeltreffit, jossa jäsenet yksinkertaisesti etsivät treffiseuraa toisistaan. Käytännössä homma menee useimmiten niin, että treffikumppania etsiskelevä postaa kanavalle aloituksen, tyyliin "Lähtisikö joku kiva nainen lasilliselle tänään", muut vastailevat ja jos löytyy kiinnostuneita lähtijöitä, käyttäjät vaihtavat Kik-nimimerkkejä keskenään jotta voivat jatkaa keskustelua privaatisti. Kanava on ainakin täällä Helsingissä suht aktiivinen: olen seurannut sitä nyt kaksi päivää tutkimusmielessä ja uusia aloituksia tulee kyllä monta kertaa päivässä. Kaikkiin ei tule välttämättä vastauksia, mutta olen todistanut varsin monta tapausta joissa on päästy etenemään ainakin siihen Kik-nimimerkin vaihtoon. Eli ilmeisesti homma voi toimia!

Äkkiseltään arvioituna kanavan käyttäjäkunta on aika miesvoittoista: ensimmäisistä 20 aloituksesta 10 on miesten laittamia, 5 naisten ja loput sellaisia, joista sukupuoli ei käy ilmi. Naisiakin kanavalla kyllä pyörii, ainakin miesten aloitusten saamien kommenttien perusteella. Käyttäjäkunta vaikuttaa myös melko heteropainotteiselta, ja olenkin kuullut että seksuaalivähemmistöjen edustajilla on jotkut omat kanavansa joiden kautta he löytävät toisiaan. Kuulemani mukaan Jodel on juuri heidän tapauksessaan kuulemma varsin hyvä keino löytää treffiseuraa, varsinkin juuri niiden heidän omien kanaviensa kautta jota eivät heterot (toivon mukaan) häiriköi.


Jodel-treffit ovat jo itsessään käsite, mutta sitten on vielä myös Jodel-seksitreffit. Jodelista löytyy nimittäin myös @seksiseuraa-kanava, jonka kautta käyttäjät hakevat no, seksiseuraa. Siellä ei paljon kierrellä ja kaarrella, vaan lyödään faktat tiskiin saman tien. Esimerkiksi tähän tyyliin:

"Panettaa! Kaipaan jotai daamia tyhjentää mun kassit ja antaa mulle kyytiä. M27"

Käyttäjäkunta on vielä selkeämmin miesvoittoista kuin treffikanavalla, ja suurin osa aloituksista on miesten laittamia. Naisten laittamat aloitukset keräävät hirveät määrät kommentteja miehiltä, kun taas moni mies ei saa aloituksilleen mitään vastakaikua. Tein tieteellisen kokeen ja kirjoitin kanavalle oman aloituksen. Siitä seurasi mielenkiintoinen keskustelu:




Tein kyllä ikävän tempun kiimaisille jodlaajille kun tuolla tavalla heitä huijasin, mutta hei, tieteen nimissä täytyy joskus kärsiä. Muutama vastaaja taisi kyllä pahoittaa mielensä tekosestani, ainakin niistä kommenteista päätellen joita keskusteluun tuli vielä tuon viimeisen viestini jälkeen. Kurja juttu, vaikka kyllä minusta on vähän kummallista että 36-vuotias mies alkaa haukkumaan tuntematonta ihmistä jossain Jodelissa siksi, ettei saanut tältä seksiä. Mutta joo, kokeilustani selvisi joidenkin miesten keskenkasvuisuuden lisäksi myös se, että seksinnälkäisiä miehiä on Jodelissa todellakin liikkeellä. Parasta koko keskustelussa on mielestäni toisen naisen mukaantulo ja se, kuinka jotkut miehistä innostuivat saman tien hänestäkin vaikka hän ei kertonut itsestään yhtään mitään muuta kuin sukupuolen. Se jotenkin huvittaa, mutta samalla harmittaa etteivät kysyntä ja tarjonta oikein tunnu kanavalla kohtaavan.

Että joo, ilmeisesti myös Jodelista voi löytää vaikka minkälaista seuraa. Mitäköhän seuraavaksi, vauva.fi-deittailu?

ps. En tee tänä vuonna blogiin joulukalenteria. Eiköhän se joulu tule ilmankin.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Näin onnistut Tinderissä

Minulla oli Tinder-profiili melkein kolme vuotta. Löysin poikaystävänikin sitä kautta: hän oli se yksi helmi useiden vähemmän hyvien treffikumppaneiden joukossa, jotka hekin olivat vain murto-osa tarkalla seulalla valikoiduista matcheistani. Ja kun ne tarkkaan valikoidut matchit, joita ehti kolmen vuoden aikana olla satoja, olivatkin hekin kaikki vain häviävän pieni prosenttiosuus siitä miesmäärästä, jonka Tinder-urani aikana kahlasin läpi. Olen nähnyt valehtelematta tuhansia Tinder-profiileja, ja niissä todellakin on eroja, joten jos jossain olen asiantuntija niin tässä. Enkä edes perusta asiantuntijuuttani pelkkään omakohtaiseen kokemukseen, vaan kirjoitin aiheesta myös seksuaalineuvojaopintojeni lopputyön. Kyseessä oli toki vain hyvin pienimuotoinen kirjoitelma eikä mikään väitöskirja, mutta ihan validia tutkimustietoon perustuvaa faktatietoa sisältävä kuitenkin. Nyt jos koskaan kannattaa siis lukea ajatuksella, kun kerrankin ihan oikeasti tiedän mistä puhun.

Tinder on kuulemma vähän vanha juttu jo, mutta deittisovellukset ovat kyllä tulleet jäädäkseen, sen verran monia muita on noussut tähän Tinderin rinnalle. On siis edelleen varsin ajankohtaista miettiä millainen profiili toimii parhaiten, oli kyseessä sitten mikä tahansa sovellus. Haki niistä sitten mitä tahansa panoseurasta aviopuolisoon, hommasta saa varmasti paljon enemmän irti kun profiilin perusasiat ovat kunnossa.

(Kirjoitin muuten vahingossa ensin "profiilin persasiat". Tärkeitä nekin.)





En ole tässä kuvassa Tinder-treffeillä vaan viinittelemässä tyttökavereideni kanssa, mutta Kampin yläkerrassa sijaitseva Bar Cón toimisi varmaan hyvin treffimestanakin, ihan vinkkinä vaan.

Tärkein juttu Tinderissä on profiilikuva. Vain tarpeeksi kiinnostava profiilikuva saa selaajan klikkaamaan profiilin auki ja katsomaan läpi myös käyttäjän muut kuvat, mutta useimmiten sitä profiilikuvaa katsotaan se sekunnin murto-osa ja tehdään sen perusteella salamannopea päätös jatkoonpääsystä. Jotkut, useammin miehet, eivät kyllä juurikaan katso edes niitä profiilikuvia vaan pistävät vaan sarjatulituksella kaikki jatkoon, mutta naiset tekevät useammin päinvastoin eli vain erittäin kiinnostava profiilikuva pysäyttää vinhasti vasemmalle viuhtovan sormen. Kuvaan kannattaa siis panostaa.

Hyvä profiilikuva on tuore ja selkeä kasvokuva, jossa käyttäjä näyttää itseltään. Kannattaa hymyillä ja katsoa kameraan päin sekä jättää hatut, aurinkolasit ynnä muut kasvoja peittävät asiat pois. Profiilikuvan lisäksi on hyvä olla pari muutakin kuvaa, ainakin yksi kokovartalokuva ja yksi hauska/persoonallinen/kiinnostuksenkohteista kertova kuva. Vältä kuitenkin näitä:

- Kaveriporukkakuvat profiilikuvina, ärsyttävää arvailla kuka se kyseinen käyttäjä siitä porukasta on ja sitten kyllä harmittaa, jos se ei olekaan se porukan kuumin tyyppi.

- Kuvat autoista, koirista, lehmistä, tiikereistä, lentokoneista, traktoreista, tietokoneista tai uusista lenkkareista. 

- Netistä otetut kuvat, kuten hassunhauskat memet (paitsi jos on muuten hyvät kuvat ja joku tosi hauska juttu). Kaikista kauheinta on kun ihmisillä on jotain jääkiekkojoukkueiden logoja Tinderissä, ketä kiinnostaa?

- Kuvat, joissa käytetään päihteitä. Joku skumppalasi vielä menee, mutta rööki kädessä? Ei tyylikästä, ei jatkoon.

- Suttuiset ja epäselvät kuvat joista ei saa mitään selvää.

- Pelkät selfiet. Ja snäppifiltterikuvat.

- Kuvat entisistä heiloista. Myös ne, joista se toinen on rajattu pois mutta vähän näkyy kuitenkin hiuksia tai olkapäätä siitä kuvan reunasta. Etkö ihan tosissaan viitsinyt sen vertaa panostaa, että olisit erosi jälkeen ottanut yhden uuden kuvan itsestäsi?

- Lasten kuvat. Oli kyseessä sitten oma jälkikasvu tai vanhat luokkakuvat 90-luvulta, niitä ei tarvitse Tinderissä esitellä.

On muuten kiinnostavaa, että ihmiset kokevat tutkitusti luotettavimmiksi sellaiset profiilit, joista löytyy linkki esim. Instagram-profiiliin. Jotenkin se muualla somessa esiintyminen lisää luotettavuutta siihen, että tyyppi on oikeasti olemassa ja se kuka väittää olevansa. Kannattaa siis liittää instatili osaksi profiilia, samalla pääsee esittelemään muille laajempaa kuvarepertuaaria itsestään. Kamalan kätevää!

Kuvien lisäksi tärkeä juttu on myös bio eli esittelyteksti. Sillä on yleisesti ottaen vähemmän painoarvoa kuin kuvilla, mutta toisinaan hyvä teksti voi paikata heikompia kuvia tai tylsä teksti vähentää hyvien kuvien kiinnostavuutta. Tekstin sisällön suhteen ihmiset tuntuvat jakautuvaan kolmeen leiriin: on niitä, jotka jättävät tekstin kokonaan tyhjäksi, niitä jotka listaavat kaiken pituudesta ja painosta työhistoriaan ja lempiruokaan, ja niitä jotka kirjoittavat tekstiinsä jotakin hauskaa ja nasevaa. Ei kun on vielä neljäskin porukka, Live Love Laugh Carpe Diem-aforismityypit. Kaikille löytyy kannattajansa, mutta jos tahdot pelata varman päälle, valitse joku muu kuin se aforismi.

Hyvä esittelyteksti on sellainen, josta vastapuoli saa jotain jutunjuurta. Omasta mielestäni parhaita ovat sellaiset pilke silmäkulmassa kirjoitetut heitot, koska usein sellaisten pohjalta aloitetuissa keskusteluissa on jo valmiiksi sopivan humoristinen pohjavire. Kattava lista kiinnostuksenkohteista antaa toki vastapuolelle lukuisia vaihtoehtoja keskustelunaloitukseen, mutta vaarana on, että keskustelusta tulee liian haastattelumainen ja vakava jotta se lähtisi kunnolla käyntiin. Eikä myöskään kannata kirjoittaa mitään "Tykkään hyvästä ruuasta ja matkustelusta" koska öö, niin kaikki muutkin, ei siitä saa mitään kiinnostavaa keskustelua irti.

Esittelytekstissä on myös hyvä mainita jos:

- hakee jotain tosi spesifiä seuraa, vaikka dominaa tai pelkkää panoseuraa

- on esim. avoimessa suhteessa tai muuten poissa ns. vapailta markkinoilta

- on lapsia

- on lähdössä viikon päästä vuodeksi vaihtoon.

Siinäpä ehkä ne tärkeimmät. Eiköhän noilla pääse jotenkin alkuun.