tiistai 31. tammikuuta 2017

Fantasioi vaan


Seksuaalineuvojaopintoihini kuuluu neuvontatapaamisten ja seksuaalikasvatuksen lisäksi myös Sexpon nettineuvontaan lähetettyihin kysymyksiin vastaamista. Olen tutkinut nettineuvonnan sivuja paljon hakiessani sieltä apua omiin vastauksiini, ja huomasin erään teeman toistuvan usein. Ihmiset ovat hyvin huolissaan siitä, ovatko heidän seksuaaliset mieltymyksensä ja fantasiansa normaaleja ja ok, tai onko parisuhteessa olevalla oikeutta fantasioida jostain muusta kuin seksistä oman kumppaninsa kanssa. Minäkin olen moneen otteeseen törmännyt kysymyksiin siitä, onko joku fantasia tai ajatus normaali ja saako sellaisia olla.

Koulutuksen alussa meillä oli heti ekana päivänä luento fantasioista ja mieltymyksistä. Sen aikana opin pari tärkeää asiaa, jotka haluaisin nyt jakaa täällä, jotta maailmassa olisi vähän vähemmän huolta ja murhetta fantasioiden vuoksi.

Seksuaaliset fantasiat ja mieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä, ja voivat olla mitä mielenkiintoisimpia. Toiset fantasioivat seksistä lentokoneen vessassa, toiset piiskaamisesta ja toiset vaikkapa lampaan panemisesta. Kaikessa moninaisuudessaan fantasioilla on yksi yhteinen tekijä: ajatuksen tasolla ne ovat kaikki täysin ok ja normaaleja. Omassa päässään on sallittua ajatella ihan mitä lystää, oli sitten sinkku tai suhteessa. Onhan se suorastaan puistattava ajatus, ettei parisuhteessa olevalla saisi olla omia yksityisiä ajatuksia tai että niistä pitäisi potea huonoa omatuntoa. Fantasioista ei tarvitse kertoa kenellekään jos ei halua, tai niistä voi jakaa osan esimerkiksi kumppanin kanssa. Joskus on hyväkin jättää asioita sanomatta: jos vaikka parisuhteessa oleva fantasioi kumppaninsa parhaasta ystävästä, voi olla ihan hyvä idea pitää ajatus omana tietonaan.


Se, että fantasioi jostain asiasta tai jokin asia tuntuu omassa päässä kiihottavalta, ei tarkoita sitä, että kyseisen asian haluaisi toteuttaa oikeasti. Esimerkiksi raiskausfantasiat ovat naisilla hyvin yleisiä, mutta tuskimpa kukaan tosissaan haluaa tulla raiskatuksi. Niinpä vaikkapa se, että parisuhteessa oleva fantasioi jostain muusta kuin omasta kumppanista, ei tarkoita että hän tahtoisi oikeassa elämässä pettää kumppaniaan. Tai kai se joskus voi sitäkin tarkoittaa, mutta ei mitenkään automaattisesti. Samalla logiikalla myöskään sellainen ihminen, joka fantasioi esimerkiksi seksistä lapsen kanssa tai jonkun raiskaamisesta, ei ole seksuaalirikollinen, koska ei ajatteleminen ole rikos. Kaikkia fantasioita ei missään nimessä ole tarkoitus toteuttaa, vaan niiden tehtävä on toimia kiihottavina ajatuksina omassa päässä. Mikään ei kuitenkaan estä fantasioiden toteuttamista, kunhan ne eivät loukkaa kenenkään seksuaalioikeuksia tai niissä ei rikota lakia. Niitä ovat esimerkiksi oikeus koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeus.

Jos fantasioita kuitenkin haluaa lähteä toteuttamaan, kannattaa pitää mielessä, että todellisuus ei välttämättä vastaa omassa päässä kehiteltyä mielikuvaa. Voi käydä niin, että ajatuksissa kiihottavalta tuntunut asia ei tunnukaan hyvältä tosielämässä. On myös hyvä tarkkailla itseään niin, ettei jokin mieltymys tai fantasia muutu pakkomielteeksi ja ala häiritä normaalia elämää. Jos oma fantasia ei tuota enää mielihyvää vaan muuttuu enemmän pakonomaiseksi toiminnaksi, on syytä kääntyä esimerkiksi seksuaalineuvojan tai -terapeutin puoleen. 


Joskus fantasiat eivät toteudu tosielämässä ihan niin kuin sen mielessään ajatteli..

Hyvät lukijat, uskon vilpittömästi, että te ja sekopäiset fantasianne ovat ihan normaaleja ja hyviä. Älkää huoliko, vaikka joskus kiihottuisittekin enemmän lempitelkkarisarjanne näyttelijöiden kuin omien kumppaneidenne ajattelemisesta, tai vaikka mielessä pyörisi mitä hullua. Ei se haittaa! Fantasiat ovat hyvä asia, ja niistä kannattaa iloita ja nauttia ennemmin kuin ottaa turhaa stressiä ja murhetta.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Treffi-ideoita sohvalla makaamisen tilalle

Olen yllättävän huono deittailussa siihen nähden, kuinka paljon olen sitä harrastanut viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki suhteet etenevät jotenkin tosi nopeasti siihen pisteeseen, ettei tehdä juuri muuta kuin istuskella sohvalla telkkaria katsellen ja peuhata sängyssä. Olisi kivaa tehdä muutakin, mutta on vaikeaa keksiä mitään kivaa. Varsinkin talvi on haastavaa aikaa deittailulle, koska kylmyys rajoittaa ulkona tehtäviä aktiviteetteja, ja tekemistä täytyy keksiä sisätiloissa.

Otin luovuuteni avuksi Googlen ja etsiskelin netin syövereistä kivoja treffi-ideoita. Niitä ja omia aikaisempia kivoja kokemuksiani hyödyntäen kokosin tähän oman pienen listan hauskoista ideoista niiden päivien varalle, kun Netflix&chill kyllästyttää mutta pää lyö tyhjää. Otan mielelläni vastaan lisääkin ideoita, niitä voi huudella tuonne kommenttiboksin puolelle!

  • Ottakaa triathlon-kisa johon valitsette lajit itse. Lajeiksi voi valita jotain urheilullista, tai sitten vaikkapa juustonaksujen syömistä, hyppynaruhyppyjä ja pituussylkyä, it's up to you.
  • Lähtekää illallisen sijaan lounastreffeille tai brunssille.
  • Lähtekää yhdessä lenkille tai pitäkää vaikka yhteinen kuntopiiri. Kuntoilun jälkeen voi käväistä vaikka yhdessä suihkussa..
  • Lähtekää luontoretkelle metsään vaikka bongailemaan lintuja. Tai hakemaan kosketusta luontoon ja toisiinne.
  • Kokeilkaa viininmaistelua, fondue-iltaa tai jotain muuta vastaavaa aikuismaista ruokaan tai juomaan liittyvä aktiviteettia.
  • Dokumentoikaa yhdessä viettämänne päivä kuvien tai videoiden avulla. Ja ei, en tarkoita seksivideoita..
  • Kerätkää yhdessä vaikka marjoja tai sieniä ja tehkää niistä jotain hyvää. Vaikka piirakkaa.
  • Käykää museossa tai taidenäyttelyssä. Sopii hyvin ekoille treffeille, jos ei meinaa keksiä mitään sanottavaa, koska täytyy kuitenkin olla hiljaa.
  • Tehkää päivä tai viikonloppuretki johonkin kivaan lähellä olevaan kohteeseen. Helsingistä ainakin pääsee tunnissa tai parissa vaikka minne.
  • Pelatkaa kortti- tai lautapelejä, mieluiten niitä lapsuuden suosikkeja. Paras pariskuntapeli on tietty Twister.
  • Käykää katsomassa oopperaa tai balettia. Pukeutukaa hienosti ja siemailkaa skumppaa väliajalla.
  • Lähtekää yhdessä kylpylään nautiskelemaan tai vesipuistoon hurjastelemaan.
  • Menkää katsomaan jotain urheilutapahtumaa, vaikka lätkämatsia tai uimahyppykisoja. Oikeastaan, mitä randomimpi laji, sen parempaa.
  • Lähtekää piknikille. Talvellakin voi piknikoida, jos varustautuu hyvin ja yhdistää siihen vaikkapa reippaan kävelylenkin, jotta pysyy lämpimänä.
  • Käykää erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Helsingissä niitä ainakin riittää, Taiteiden yöstä Kiinalaiseen uuteenvuoteen (joka on btw tänään, eli sinne siis).
  • Järjestäkää next level Netflix&chill-ilta: valmistakaa kunnon leffaherkut ja pitäkää vaikka kunnon maraton, jossa katsotte esimerkiksi kaikki Harry Potter-leffat.


Instagramissa tuli vastaan tällainenkin treffi-idea. Olisko mitään?

Hauskaa perjantaita, ja kivaa treffi-iltaa kaikille joilla on sellainen tänään!

torstai 26. tammikuuta 2017

Tervetuloa chattailemaan!

Seksuaalineuvojakoulutukseni alkaa olla aivan loppusuoralla jo, enää kaksi kahden päivän seminaaria jäljellä! Tässä alkaakin siis olla jo pikkuisen kiire saada kasaan viimeisetkin neuvontaharjoittelutunnit, joita puuttuu vielä jonkin verran. Asiakkaiden löytäminen on kuitenkin olleet hieman kiven alla, ja erityisesti vaikeuksia on tuottanut löytää sopivaa aikaa ja paikkaa neuvontatapaamisille. Kasvokkain tapaaminen voi myös olla joillekin turhan iso kynnys, ja netin kautta tapahtuva neuvonta ehkä helpompaa. Niinpä kokeilen nyt toisenlaista lähestymistapaa, ja latasin tänne blogiin chat-sovelluksen, jota kautta te lukijat voitte ottaa yhteyttä ja keskustella kanssani seksiin, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista!

Huomasittekin varmaan blogin auki klikatessanne, että oikeaan alakulmaan on ilmestynyt sininen chat-palkki. Sitä klikkaamalla aukeaa ikkuna, jossa sovellus pyytää nimeä, sähköpostiosoitetta ja aloitusviestiä. Pelkkä nimi/nimimerkki kuitenkin riittää, eli sähköpostiosoitetta ei välttämättä tarvitse syöttää. Aloitusviestikään ei ole välttämätön, mutta siihen voi kirjoittaa vaikka lyhyesti mistä aiheesta haluaa keskustella.

Käytän chat-alustana MyLiveChatin Blogger-sovellusta, joka toimii testaukseni perusteella muuten varsin mallikelpoisesti lukuunottamatta tönkköjä suomenkielisiä käännöksiä. En toistaiseksi ole vielä keksinyt kuinka korjaisin asian tai voinko edes tehdä sille mitään, tai näkyykö käännös samanlaisena muilla koneilla kuin omallani. Joka tapauksessa, yrittäkää olla välittämättä sovelluksen surkeasta käännöksestä jos se teillekin näkyy muodossa "Ei aineita saatavilla vastaamaan juuri nyt" tai muuta vastaavaa. En tajua miten tuollainen käännös on edes mahdollinen? Kokeilin chattia myös puhelimellani ja siinä se ei toiminut kovinkaan hyvin, eli suosittelen käyttämään chattia koneella. Puhelimella chattailu onnistuu lähettämällä viestin blogin Facebook-sivuille. Linkki Fb-sivulle löytyy tuosta sivupalkista.

Chattiin voi lähettää viestejä koska vain, mutta vastaan niihin vain tiettyinä päivystysaikoina. Jos suljet chatin ennen kuin ehdin vastaamaan, näät vastausviestini yksinkertaisesti menemällä takaisin tänne blogiin. Uusista viesteistä tulee myös ilmoitus sähköpostiin, jos sen on on chatin alussa ilmoittanut. Suosittelen kuitenkin käyttämään chattia silloin kun olen koneen ääressä valmiina vastaamaan, niin keskustelu on mielekkäämpää eikä keskeydy koko ajan ja on helpompi keskittyä itse asiaan kuin teknologian kanssa säätämiseen. Tässä vielä ne päivystysajat jolloin kannattaa jutulle tulla (koskee sekä tätä blogin chattia että Facebook-sivulle lähetettyjä viestejä):

su 29.1. klo 20-22
ma 30.1. klo 11-15
ti 31.1. klo 15-20
pe 3.2. klo 11-15
su 5.2. klo 18-22

Tervetuloa chattailemaan! Toivottavasti olette rohkeita ja aktiivisia ja autatte minua saamaan harjoittelutuntini kasaan, jotta pääsen maaliskuussa valmistumaan!

perjantai 20. tammikuuta 2017

No onko sillä koolla nyt väliä vai ei

Nyt ratkaistaan tämä ikuisuuskysymys kertakaikkiaan ja lopullisesti! Hirveästi tästäkin jutusta vauhkotaan, vaikka se (siitä koosta riippumatta) onkin tavallaan aika pieni asia. Omasta mielestäni miesten housujen sisältö ei ehkä olekaan ihan sen kokoluokan juttu, että siitä tarvitsisi niin suurta numeroa tehdä, ja seuraavaksi perustelen, miksi.

Yleensä koosta puhuttaessa törmää kahdenlaisiin näkökulmiin. Toiset sanovat, ettei sillä koolla ole mitään merkitystä, jos välittää toisesta ja tärkeintä on rakkaus ja läheisyys ja läpälässynlää. Toinen näkemys taas on, että totta munassa on väliä, miehellä pitää olla iso meisseli ja ilman sitä seksi on automaattisesti paskaa. Tavallaan pystyn puoltamaan kumpaakin näkemystä, koska siitä tosiasiasta ei pääse yhtään mihinkään, että pieni pippeli ei välttämättä tunnu yhtä hyvältä sisällä kuin vähän isompi. Toisaalta kuitenkaan isompi ei ole aina parempi, isosta koosta voi olla haittaakin, ja usein sillä läheisyydellä ja tunnepuolen asioilla on kuitenkin aika paljon isompi merkitys kuin yhdellä lihanpalalla.

Minua ärsyttää penisten koosta vouhkaaminen erityisesti siksi, että se korostaa aivan järjettömästi typerää yhdyntäkeskeistä seksiajattelua, johon helposti sorrutaan. Minua hämmästyttää erityisesti se, että naistenkin keskuudessa on yleistä mieltää vain yhdyntä "oikeaksi seksiksi" ja muunlainen seksi pelkäksi oheistoiminnaksi tai esileikiksi, vaikka moni nainen nauttii enemmän juuri niistä muista jutuista. Yhdyntäkeskeisyys on vahingollinen ajattelutapa monesta syystä, mutta tästä kokonäkökulmasta erityisesti sen takia, että se luo typeriä paineita miehille aika turhasta asiasta. Iso muna on jätkille joku miehisyyden ja kyvykkyyden symboli, niitä vertaillaan keskenään ja kaiken lisäksi monella on ihan vääristynyt kuva siitä mikä edes on iso, pieni tai keskiverron kokoinen. Omallekin kohdalleni on sattunut monta miestä, jotka ovat olleet tosi epävarmoja varustuksestaan ja hävenneet sen pienuutta, kun itse olen purrut hammasta yhteen etten huutaisi tuskasta tyypin paukuttaessa pieneksi luulemallaan värkillä kohdunkaulaani tuusannuuskaksi. Jos yhdyntäkeskeisyydestä päästäisiin eroon, tämä yhden kehonosan ympärillä pyörivä kohkaaminen voisi loppua ja miehet voisivat olla sukukalleuksiensa sijaan ylpeämpiä vaikkapa kielitaidostaan, joka naisen näkökulmasta on usein ihan yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin juttu.

En minä väitä ettenkö tykkäisi enemmän vähän isommasta kuin vähän pienemmästä. Ei sillä koolla oikeasti ole loppupeleissä paljoakaan väliä, jos liikutaan normaalin rajoissa ja rajataan ulos mikropenikset tai jotkut kolmemetriset pytonkäärmeet. Tärkeämpää on, että mies ymmärtää seksiin kuuluvan muutakin kuin pippelin tunkemista aukkoihin ja että suurimman nautinnon aikaansaamiseksi tarvitaan pippelin lisäksi myös muita kehonosia, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kun neitsyys meni (sis. menovinkin ja kilpailun)

Yhteistyössä Clinic events

Se ilta alkoi aivan viattomasti: olin sopinut tapaavani viinilasillisten äärellä erään vanhan ystäväni, jota en ollut nähnyt aikoihin. Lasilliset muuttuivatkin useammaksi ja huomasimme tulevamme juttuun paremmin kuin kuvittelimmekaan. Illan edetessä ystäväni teki ehdotuksen, joka kuulosti hurjalta mutta samalla niin houkuttelevalta. Päätin lähteä hänen mukaansa, vaikka minua pikkuisen jännittikin: ehkä arvasin, että illan tapahtumat jättäisivät pysyvän jäljen.

Täysin kokematon en toki ollut. Pari kuukautta aikaisemmin olin tapaillut erästä jätkää, joka oli kokeneempi ja näytti minulle mistä tykkäsi esitellen hiukan omiakin taitojaan. Se oli kuitenkin sellaista ujoa tutustumista ja kokeilemista vasta, mutta emme ehtineet päästä kunnolla vauhtiin ennen kuin juttumme jo päättyi. Sen jälkeen yritin vähän kartuttaa kokemuksiani lisää ilman häntä, mutta ei se tuntunut yksin niin kivalta, enkä tuntenut oikein muita asiasta kiinnostuneita. Tiesin kuitenkin, että tässä saattaa olla minun juttuni, ja sen vuoksi lähdin niin ennakkoluulottomasti ystäväni mukaan tilaisuuden tarjoutuessa. Tiesin hänenkin olevan kokenut ja luotin, että hän pitäisi minusta huolta uusien ja jännittävien kokemusten äärellä.

Joimme viinipullomme tyhjäksi ja lähdimme vauhdilla kohti määränpäätämme. Tunnelma muuttui nopeasti kuumaksi, ja vaatteitakin oli pakko vähän vähentää. Alkujännityksen laannuttua antauduin kokonaan ympärilläni vellovaan hyvänolontunteeseen, joka voimistui, kun illan päätähti lopulta otti ohjat käsiinsä. Hänen taitavat sormensa pyörittivät ja painelivat joka puolelta ja minä nautin ja liikehdin silmät loistaen toivoen, ettei ilta päättyisi ollenkaan. Ja sen jälkeen minä en ollut enää neitsyt, eikä entiseen ollut paluuta.


Tämä oli tarina siitä, kuinka menetin teknoneitsyyteni (mitä muuta oikein kuvittelitte?) ja kävin ensimmäistä kertaa Clinic eventsin bileissä. Ennen sitä olin tutustunut tähän vangitsevan upeaan musiikkityyliin pintaraapaisun verran tarinassa mainitun miehen kautta, mutta pääsin sen makuun kunnolla vasta ystäväni vietyä minut bileisiin, joiden pääesiintyjänä soitti unkarilainen Jay Lumen. Ja sen jälkeen se oli menoa, tekno vei minut täysin mennessään. Tavalliset baarit ja nrjlistahittimusiikki ei enää tunnu miltään. Ja kauluspaita päällä ei näihin kemuihin ehkä kannata lähteä, sen huomasin itse tuolloin, koska bileissä oikeasti tanssitaan eikä vaan hytkytellä vaisusti takarivissä juoma kädessä. 

Kirjoitin tämän tarinan siksi, että teknoneitsyyteni vienyt Jay Lumen saapuu lauantaina jälleen Suomeen ja soittaa Clinicin bileissä Club Capitalissa. Toisena pääesiintyjänä on Amerikan ihme Joeski, jota en ole livenä päässyt koskaan todistamaan ja jonka keikkaa siksi odotan tällaisena avoimena ja kokeilunhaluisena naisena innokkaasti. Lisäksi bileissä soittavat Clinicin omat resident dj:t. Iltabileiden jälkeen juhlahumu jatkuu aamuun asti Aftherapy-aamubileissä, jotka järjestetään ensi kertaa uudessa lokaatiossa Bar Bäkkärillä. 

Näissä bileissä on kaikkea mitä tarvitaan ikimuistoiseen ekaan kertaan: hämyinen valaistus, tunnelmaan virittävää musiikkia, kiihkeä tunnelma ja ennen kaikkea kokeneet ja taitavat dj:t, jotka tietävät mistä kannattaa painaa ja mistä vääntää. Ja mikä parasta, näistä huveista ei voi tulla raskaaksi tai saada tauteja. Kaikki neitsyet siis sankoin joukoin paikalle, ja kokeneemmat konkarit mukaan fiilistelemään! Minä ainakin aion nautiskella koko illan vanhan tutun rakastajani rytmeissä.

Ai niin, ja nämä on samalla myös Clinicin 9-vuotissynttärit. Eikös se neitsyys aina jenkkileffoissakin menetetä jossain synttäreillä, tai tanssiaisten jatkoilla? Klikkaa tästä tapahtuman Facebook-sivulle. Siellä on mm. vielä tämän päivän käynnissä kilpailu, josta voi voittaa 100 euron juomalahjakortin Clinicin kemuihin!

ps. en aio viedä bileissä kenenkään neitsyyttä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Ihastumisen sietämätön vaikeus

Minusta on tullut tässä sinkkuvuosieni aikana jokseenkin tunnevammainen. Olen kirjoittanut täällä aikaisemminkin siitä, kuinka en vaan enää pysty ihastumaan kunnolla koska pelkään liikaa satuttavani itseni. Ulospäin olen tosi avoin ja rohkea ja hauska ja ihana, mutta sisäisesti jatkuvasti ihan kauhuissani. Se on kurjaa, koska ihastuminen on ihanaa, ja olen oikeastaan jo melkein unohtanut miltä se tuntuu. Aika surullista, eikö.

Tämä kuva on puhelimeni taustakuva, koska kuka tarvitsee rakkautta kun maailmassa on technoa? Se kyllä auttaa paljon, mutta musiikin kanssa ei ikävä kyllä voi seurustella.. 

En toki suhtaudu kylmästi ja välinpitämättömästi vastaantuleviin miehiin, vaikka ihastuminen tuottaakin hankaluuksia. Kiinnostavan miehen tavatessani sisälläni enemmänkin herää sellainen hätä, että koko ajan tavallaan odotan tyypin häipyvän. Nykyään osaan aika hyvin häivyttää sen hädäntunteenkin pois, en koskaan anna itselleni lupaa tuntea kunnolla mitään koska sitten vaan ärsyttää kun juttu taas kuoleekin kasaan. Jos taas vaan ajattelen, että ihan kiva jätkä mutta en nyt innostu liikaa, niin sitten ei harmita ihan niin paljoa kun homma kusee. Kun puhun kavereilleni jostain kivasta miehestä, sanon aina "mutta en saa innostua nyt liikaa", koska hävettää ensin hehkuttaa jotain tyyppiä ja seuraavalla viikolla kaikki onkin taas ohi. Huomaatteko kaavan, ajattelen saman tien uuden ihmisen tavatessani ettei tästä mitään tule kuitenkaan? Näin käy, kun joutuu pettymään tarpeeksi monta kertaa. Pessimisti ei pety, vaikka kyllä joka kerta vähän pettyykin ja on sen jälkeen entistä varmempi siitä, että ihan turha edes innostua, kun kohta tämäkin taas loppuu.

Opin myös aika pian sinkuksi tultuani sen läksyn, että tunteiden näyttäminen miehelle liian aikaisin on varma tapa tappaa kiinnostus, joten parempi olla näyttämättä mitään. Ja sitä läksyä olen kuulkaa noudattanut niin kuuliaisesti ettei paremmasta väliä. Olen oppinut odottamaan kärsivällisesti miehen yhteydenottoa, odotan vaikka kaksi viikkoa koska tyyppi säikähtää takuuvarmasti pois jos otan itse yhteyttä. Minulta on täysin turha odottaa mitään sanallista osoitusta tunteistani, enkä varmasti laita viesteihini mitään pusuhymiöitä tai sydämiä, koska se nyt ihan varmasti saisi jätkän kuin jätkän pötkimään pakoon niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Olen oppinut esittämään viileää ja etäistä, väittämään naama täysin pokerina etten missään nimessä halua mitään vakavaa suhdetta, vaikka oikeasti haluaisin sitä tosi paljon. Jännä juttu, miten olen pitänyt tästä strategiasta kynsin ja hampain kiinni jo monta vuotta, vaikka se ei juurikaan ole tuottanut tuloksia.

Rupesin nimittäin miettimään, voisiko epäonninen rakkauselämäni johtua ehkä siitä, etten anna sille edes mahdollisuutta olla parempi. Olen miettinyt usein, miksi miehet näkevät minut vain potentiaalisena seksikumppanina mutta eivät tyttöystävämateriaalina. Ehkä se johtuu siitä, etten näytä tunteitani kenellekään, joten miehet luulevat ettei niitä ole ja perääntyvät näennäisen kiinnostuksen puutteeni vuoksi. Enhän minäkään jaksa nähdä älytöntä määrää vaivaa sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei vaikuta kiinnostuneelta. Ehkä siis olisikin parempi joskus yrittää pikkuisen raottaa sitä paksua panssaria, jonka olen tunteideni ympärille rakentanut ja yrittää päästää niitä pikkuisen enemmän näkyviin. Tämä kun ei oikeastaan edes kauheasti suojele niiltä pettymyksiltä, joten yhtä hyvin voisin ottaa pikkuisen enemmän riskiä ja sitä kautta ehkä päästä taas nauttimaan siitä ihanasta ihastumisen tunteesta. Kuka ties joku juttu joskus vaikka lähtisi toimimaankin, kun pääsisin eroon tästä pessimismistäni.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Joskus toivon, että mulla olis mies

Olen oppinut pärjäilemään suhteellisen hyvin yksin. Siis niin, että en joka hetki tuskaile kun ei ole ketään ja jopa iloitsen siitä, että saan nukkua yksin tai viettää kotona aikaa omassa rauhassani. Mutta paljon on niitäkin tilanteita, joissa toivoisin, että olisi se poikaystävä. Niitä tilanteita ovat muun muassa...

... se, kun tilaat postimyynnistä kissalle kiipeilypuun ja paketti painaa 30 kiloa ja joudut yksin kantamaan/raahaamaan/pyörittämään sen Postista kotiin

... se, kun kaupassa joku tuote on korkealla ylähyllyllä ja joudut hyppimään tyhmästi ylettääksesi tönäisemään sitä sateenvarjosi kärjellä lähemmäs (ilman sateenvarjoa ylähyllyt on mulle usein täysin off-limits)

... se, kun leivot juustokakun juhlia varten ja unohdat sen jääkaappiin, ja mietit kuka auttaisi syömään sen


The juustokakku. Ei hätää, sain apua sen syömiseen.


... vuoden vaihtuminen, kun kaikki ympärillä pussailee 

... se, kun et saa unta yöllä koska pelkäät rappukäytävästä kuuluvia outoja ääniä

... se, kun kukaan ei lähde kanssasi katsomaan uutta Star Warsia

... sukujuhlat

... se, kun ihoosi ilmestyy outoja kutiavia paukamia, kauhuissasi päättelet ne lutikan puremiksi, et uskalla nukkua koska ajatus sängyssäsi ryömivistä luteista kammottaa ja seisot kahdelta yöllä keskellä olohuonettasi miettien, kenen luo voisit lähteä turvaan (happened last night, onneksi oli ylireagointi eikä luteita löytynyt, mutta omaan sänkyyn en silti uskaltanut yöksi mennä)

Elikkäs, kiinnostaisko ketään se Star Wars?