maanantai 9. lokakuuta 2017

Parisuhde on maailman suosituin tasohyppelypeli

Ensin pari tapaa toisensa jossain. Sitten ihastutaan, käydään treffeillä, suhde syvenee pikku hiljaa. Tulee ensimmäinen suudelma, ensimmäinen seksikerta, ensimmäinen rakkaudentunnustus. Sovitaan ettei olla muiden kanssa. Seurustellaan, muutetaan yhteen, hankitaan lapsia, mennään naimisiin, ja eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Siinäpä se perinteinen elämän ja parisuhteen käsikirjoitus. Hyvin pitkälti samanlainen kuin mikä tahansa tasohyppelypeli. Ainoa ero on, että mahdollisuuksia päästä peli loppuun asti on huomattavasti vähemmän, kuin vaikka kännykällä pelattavassa tasohyppelypelissä. Siksi parisuhdepeli vaatii enemmän harkintaa ja huolellista valmistautumista tuleviin hyppyihin.


Bloggarikollegani Sofia kirjoitti Suoraanpuhujan päiväkirjassaan viime viikolla kiinnostavan postauksen elämän suurista tavoitteista ja välietapeista sekä siitä, kun yhtäkkiä huomaa saavuttaneensa ne kaikki. Tai ei kaikkia, mutta niin ison osan, että tuntuu ettei olisikaan mitään uutta tavoiteltavaa. Sofialla tuntuu tosiaankin olevan homma hyvin hallussa juuri nyt: löytyy korkeakoulututkinto, koulutusta vastaava työpaikka ja poikaystävä. Hän on suorittanut erinomaisesti tasohyppelypelinsä sellaiselle tasolle, että seuraavaan merkittävään virstanpylvääseen on jo hieman enemmän matkaa. Tekstissään hän varoittaa siitä, että tasohyppely jää herkästi päälle ja sitä saattaa helposti hyppiä tasolta toiselle tulematta ajatelleeksi sitä, että olisi ehkä viihtynyt hetken vielä siellä edellisellä tasolla.
"Tavoittelu on motivoiva mielentila, mutta elämä ei voi olla vain sitä. Kun katsoo meitä vastikään aikuisten-oikeaan-aikuisikään ennättäneitä, ei ole vaikea löytää esimerkkejä siitä, kuinka tavoittelu jää helposti päälle. On niin helppoa mennä vaiheesta seuraavaan ajattelematta ollenkaan, kuinka paljon itse siihen seuraavaan vaiheeseen haluaa. Jo deittailusta tuttu tasohyppely jää herkästi päälle, vaikka omat ajatukset saattavat laahata monta tasoa jäljessä." - Sofia, Suoraanpuhujan päiväkirja 2.10.2017

Olen omassa elämässäni hyvin samanlaisessa vaiheessa kuin Sofia. Olen valmistunut ammattikorkeasta, työpaikkakin löytyy sekä ihana poikaystävä. Elämä on periaatteessa sellaisessa vaiheessa, että sellaisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ei ihan hirveästi ole näköpiirissä. Nuo alussa esitellyt parisuhteen vaiheet ja virstanpylväät voi minun mielestäni nimittäin jakaa tarkasti kahteen erilaiseen ryhmään: alussa on lyhyen tähtäimen tavoitteita, joita voi saavuttaa useita suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja sitten pidemmän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamisen välillä voi mennä useita vuosia. Tasohyppelypeli muuttuu siis hieman toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun on saavutettu se taso että parisuhde on vakaalla pohjalla mutta ei vielä asuta yhdessä. Deittailuvaiheessa suhde menee lyhyessä ajassa useita tasoja eteenpäin: esimerkiksi ensimmäisistä treffeistä saattaa kulua seurustelupäätöksen tekemiseen parhaimmillaan vain viikkoja, ja siihen väliin mahtuu monta vaihetta ensipususta rakkaudentunnustuksiin. Sen jälkeen alkaakin vaihe, jolloin seuraava taso häämöttää vasta todella pitkän matkan päässä. Yhteenmuutot, lapset ja häät ovat sellaisia asioita, jotka harvoin tapahtuvat niin nopeasti kuin suhteen alkuvaiheen virstanpylväät.

Tässä vaiheessa elämää ja suhdetta onkin syytä pitää pää kylmänä ja varoa, ettei lähde hyppelemään uusille tasoille valmistautumatta niihin kunnolla. Voi nimittäin käydä niin, että jos lähtee tavoittelemaan liian korkean tason juttuja liian nopeasti, päätyykin putoamaan kovaa ja korkealta ja joutuu aloittamaan koko pelin aivan alusta. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös se, ettei kannata syödä koko kakkua kerralla, vaan nauttia palasista vähän kerrallaan. Toisin sanoen, jos vaikkapa 20 vuoden parisuhteen kaikki suurimmat virstanpylväät tapahtuisivat ensimmäisen kolmen vuoden sisällä, loput 17 voisivat käydä pikkuisen tylsiksi. Kannattaa siis mieluummin pysytellä hetki yhdellä tasolla ennen hyppyä seuraavalle, nautiskella siitä rauhassa ja hypätä vasta sitten, kun aika tuntuu oikeasti kypsältä.


Itsestäni ainakin tuntuu siltä, etten ole ihan vielä valmis sellaiseen "oikeaan aikuisten elämään". Vaikka olenkin jo korkeakoulutettu ja työssäkäyvä ihminen, en koe löytäneeni vielä sitä suuntaa mihin haluan kulkea elämässäni. Joten vaikka parisuhde onkin periaatteessa siinä tilassa, että kai tässä voisi jo kohta ajatellakin seuraavaa tasohyppyä (iik), se tuntuu hurjalta kun koko muu elämä saattaa vaihtaa suuntaa minä hetkenä hyvänsä. Niin ei ihan vielä.

Jos elämäntilanne ei sitä ihan vielä salli, tasohyppelyä voi onneksi harrastaa muutenkin kuin parisuhteessa. Oma suosikkini on puhelimelle saatava Ice Cream Jump, josta postauksen kuvatkin on napattu. Toinen hyvä on vanha kunnon nostalginen Winterbells.

Ei kommentteja: