perjantai 13. lokakuuta 2017

Pieruja ei tarvitse pidättää

Uuden suhteen alussa haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Monille se tarkoittaa illuusiota täydellisestä ihmisestä, joka ei kakkaa tai piereskele, sheivaa karvojaan tai tee muutakaan noloa tai ällöttävää tavallisten ihmisten elämään kuuluvaa. Sellaisten puolien näyttämisen itsestä ajatellaan tuhoavan suhteesta romantiikan ja erotiikan. Näemme ihan hirveästi vaivaa sen eteen, ettei toinen huomaisi meidän olevan ihmisiä, ja loppujen lopuksi turhaan, koska kukaan ei voi pidättää pierujaan ikuisesti.

Kaikkia näitä pierujuttuja sun muita pidetään sopimattomina erityisesti naisten kohdalla, ja niimpä moni meistä naisista pitää aktiivisesti yllä illuusiota siitä, että pyllyistämme tulee pelkkiä ruusun tuulahduksia ja vaahtokarkkeja. Tässä muutama tapa, joiden avulla olen itse piilotellut miehiltä epänaisellisia ruumiintoimintojani:

- Kakkahädän yllättäessä miehen luona olen laittanut pönttöön kerroksen paperia vaimentamaan pökäleen tippumisesta kuuluvaa molskahdusta.

- Ex-tempore yöreissuilla olen lainannut salaa miehen kylppärin kaapista partahöylää, jotta olen saanut suoritettua pikaisen kainalokarvojen sheivauksen. Toisinaan käyttöön ovat päässeet myös miesten kämppisten höylät, koska mistä siellä kaapissa olevista kamoista voi tietää, mikä on kenenkin omaisuutta..

- Olen käärinyt käytettynä tamponeja vessapaperiin ja piilottanut niitä omaan laukkuuni, koska en ole kehdannut jättää niitä miehen luo roskikseen haisemaan.

- Joskus olen syyttänyt kissaani erittäin pahanhajuisesta pierustani.



Enää en sentään harrasta noista mitään, koska nykyinen suhteeni on kestänyt sen verran pitkään että olemme jo tietoisia toistemme ihmisyydestä eikä tarvitse esittää. Vahinkopieru toisen edessä nolottaa silti ehkä pikkuisen, mutta tilanteesta selviää nauramalla eikä sitä jää miettimään sen enempää. Olemme siis saavuttaneet suhteessamme yhteen tärkeän virstaanpylvään: joidenkin mukaan "pierututuiksi" pääseminen on yhtä tärkeä etappi kuin vaikka ensimmäinen suudelma tai rakkaudentunnustus. Ja tottahan se on, että esimerkiksi toisen edessä pieraiseminen vaatii kovaa luottoa siihen, että toinen pysyy vierellä vaikka näyttäisi itsestään ällöttäviä ja luotaantyötäviäkin puolia. Ei se minusta ole mikään romantiikan- tai erotiikantappaja, vaan tuo vaan pariskuntaa lähemmäs toisiaan. Olen kuullut joskus sanottavan niinkin, ettei mikään tee kahta ihmistä läheisemmiksi kuin yhteinen ripulitauti. Siinä saattaa olla oikeasti vinha perä (pun intended, heh), koska kun kumpikin on nähnyt toisen tuuttaavaan perseestään litratolkulla löysää paskaa, tuntuu varmaan aika turhalta kuumotella jotain pikkuisia pieruja.

Omia ruumiintoimintoja ei siis ole mitään syytä hävetä tai piilotella, mutta ei niistä tarvitse mitään numeroakaan tehdä. Ja ehkä siinä suhteen alkumetreillä voi pikkuisen yrittää pitää matalaa profiilia pierujuttujen ja muun vastaavan suhteen: itselleni ainakin olisi melkoinen turn off, jos mies ehdottaisi ekoilla treffeillä röyhtäilykilpailua tai kävisi vessassa ovi auki. Sellaiset jutut kuuluvat vakiintuneempaan parisuhteeseen, jos siihenkään: itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta jakaa yksityisiä vessa-asioitani poikaystäväni tai sen puoleen kenenkään muunkaan kanssa. Tiedän kuitenkin sellaisiakin pareja, jotka suunnilleen pierevät kilpaa, mutta mikäs siinä, hyvä vaan jos kaksi sellaisesta tykkäävää löytävät toisensa.

Pierututuiksi ei tarvitse välttämättä tulla kertarysäyksellä, kuten ripulitautitapauksessa, vaan maaperää voi tunnustella pikku hiljaa. Voi aloittaa kevyesti, vaikka jättää sen tamponin roskikseen tai uskaltautua käymään kakalla ilman pöntön vuorausta puolikkaalla vessapaperirullalla. Vahinkopieru tai vaikka se ripuli voi kuitenkin iskeä milloin tahansa, niin parempi että siihen on sitten henkisesti valmistautunut.

Prööt prööt!

Ei kommentteja: