torstai 8. maaliskuuta 2018

Pettäminen on väärin, mutta joskus ymmärrettävää

Tilastojen mukaan noin joka kolmas suomalainen on joskus pettänyt. Sillä tuloksella pääsemme Euroopan kymmenen pahimman pettäjämaan joukkoon. Silti meillä on täällä todella kovat uskollisuuden vaatimukset ja pettäminen tuomitaan hyvin ehdottomasti. Monen mielessä pettäminen on ehkä jopa pahin asia mitä suhteessa voisi kumppanilleen tehdä, sitä ei nähdä hyväksyttävänä missään tilanteessa eikä lieventäviä asianhaaroja katsota olevan. Pettäjä ei silti välttämättä ole saatanan riivaama tai millään lailla paha ihminen, vaikka yleisesti niin tunnutaankin ajattelevan.

Toisen ihmisen selän takana toimiminen ja suhteen sääntöjen rikkominen on todella vastenmielistä ja selkärangatonta toimintaa, mutta pystyn silti ymmärtämään myös pettämään ajautuvien mielenliikkeitä. Harvemmin sellaiseen tekoon päädytään puhtaasta ilkeydestä tai siksi, että haluttaisiin tieten tahtoen tuottaa tuskaa toiselle. Useimmiten taustalla on ihan toisenlaisia syitä, joskus jopa hyvin ymmärrettäviä, mutta sen myöntäminen tuntuu olevan edelleen aikamoinen tabu. Kaikella muulla kuin täysin ehdottomalla pettämisen tuomitsemalla saa saman tien moraalittoman ihmisen leiman omaankin otsaansa. Nykyinen pettäjien syyllistäminen ja läpeensä pahoiksi kelvottomiksi ihmisperseiksi demonisoiminen ei kuitenkaan ole saanut ihmisiä lopettamaan pettämistä, kuten tilastot meille kertovat. Tuskin pettämistä pystytään kokonaan poistamaan millään, mutta ehkäpä tilastot kääntyisivät laskuun jos pettämiseen johtavista syistä voitaisiin keskustella avoimemmin ja pariskunnat voisivat ryhtyä pettämistä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin suhteissaan. Kumppaniaan voi nimittäin kohdella väärin myös muuten kuin pettämällä, ja usein ne vääryydet ovat juuri niitä asioita, jotka lopulta johtavat pettämiseen.



Kuva: Karyme França / Pexels

Syitä pettämiselle voi olla monia. Jotkut pettävät varmaan silkasta kusipäisyydestään, mutta uskoisin, että yleisimmät syyt pettämiselle ovat joko se, että parisuhteessa on jokin ongelma, tai se, ettei monogaminen parisuhde yksinkertaisesti sovi. Kumpaankin tilanteeseen on olemassa rakentavampiakin ratkaisuja kuin pettäminen, mutta voin hyvin ymmärtää sen, miksi noissa tilanteissa päädytään pettämään. Ja löytyyhän minulta aiheesta omakohtaisia kokemuksiakin.

Monogaminen parisuhde on yhteiskunnassamme niin selviö, että sitä kohti pyritään vaikka hampaat irvessä vaikka se ei tuntuisikaan omalta eikä hyvältä. Ei sitä tule välttämättä mieleen ollenkaan kyseenalaistaa, vaikka olisi olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Minusta nimittäin sellaisten ihmisten, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty olemaan uskollisia yhdelle ihmiselle, ei pitäisi sitä edes yrittää. On tosi epäreilua tehdä toiselle lupauksia uskollisuudesta, jos tietää ettei pysty niitä pitämään. Silloin on parempi vain olla rehellinen itselleen ja muille ja todeta, että itselle sopii paremmin joku toisenlainen järjestely. Ehkä avoin suhde, polyamorinen suhde tai kenties ihan vaan railakas sinkkuelämä irtosuhteineen. Monogamia ei todellakaan ole pakollista.

Toisaalta yhteen ihmiseen sitoutuminen ja uskollisena pysyminen voi olla vaikeaa ihan vaan siksi, että pettämisen rajat asetetaan joskus liian tiukoiksi. Jos esimerkiksi pornon katselu, itsetyydytys, muista fantasiointi tai muiden miesten tai naisten somejutuista tykkäily lasketaan pettämiseksi, on uskollisena pysyminen huomattavasti vaikeampaa, jos pettämisenä pidetään esimerkiksi seksin harrastamista tai suutelua. Kielletty hedelmä houkuttaa aina eniten, joten mitä tiukemmalle raja vedetään, sitä enemmän sitä tekee mieli venyttää. Ja ihan syystäkin, sillä vaikkapa runkkaamisen kieltäminen loukkaa toisen seksuaalioikeuksia pahasti, ja on ihan tervettä haluta rikkoa sellaista kieltoa. Eikä toisen ajatuksia voi kerta kaikkiaan kontrolloida mitenkään, jokaisen on annettava pyöritellä omassa päässään just niitä ajatuksia, joita itse haluaa. Tiedän ihmisiä, joille tulee huono omatunto esimerkiksi seksiunista muiden kuin oman kumppanin kanssa, mikä on älytöntä, koska eihän niille voi yhtään mitään. Jos tuollaisista ihan tavallisista jutuista joutuu kokemaan syyllisyyttä, niin väkisinkin alkaa ahdistamaan ja todennäköisemmin päätyy jossain vaiheessa tekemään jotain radikaalia, kuten panemaan viittä ihmistä saman illan aikana baarin vessaan. Uskon vakaasti, että tällaiset paniikkiratkaisut pystytään välttämään sillä, että toisen olemista ja elämistä ei turhaan rajoiteta, vaan pysytään kohtuullisissa vaatimuksissa.



Kuva: Snapwire / Pexels

Joskus pettämiseen päädytään siksi, että siitä haetaan jotain mitä ei omasta suhteesta jostain syystä saa. Oli se sitten seksiä, läheisyyttä, huomiota tai mitä tahansa. Välillä se voi tapahtua ihan vahingossakin. Sitä vaan huumaantuu siitä tunteesta, kun vihdoin saa jotain mihin on pitkään ollut kipeä tarve. Minulle kävi niin ensimmäisessä parisuhteessani: en kokenut saavani poikaystävältäni tarpeeksi aikaa ja huomiota, joten tuntui ihan superhyvältä saada sitä muilta miehiltä, vaikka vain yhden illan ajan. Niinpä päädyin useaan otteeseen pussailemaan erinäisten miesten kanssa baarien tanssilattioille. Ymmärrän hyvin sen, että tilaisuuden tullen voi olla vaikea vastustaa jos on vaikka elänyt vasten tahtoaan vuosikaudet seksittömässä suhteessa, tai ei koskaan saa kumppaniltaan minkäänlaista läheisyyttä. Tietenkään pettäminen ei silloinkaan ole oikein, mutta on hölmöä olla kovin yllättynyt siitä että toinen pettää, jos on itse laiminlyönyt parisuhdetta ja kumppaniaan. Yhtä lailla on väärin ja loukkaavaa olla antamatta kumppanilleen rakkautta ja huomiota kuin hakea sitä jonkun toisen sylistä. En kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi pitkä seksitön kausi parisuhteessa olisi oikeutus lähteä pettämään, mutta toisella ei ole kiinnostusta lähteä sen kaltaisia isoja ongelmia ratkaisemaan, saa syyttää petetyksi tulemisesta osittain myös itseään. Just saying.

Eniten tässä pettämisen tuomitsemissa risoo juuri se, ettemme näe niitä pettämiseen johtaneita asioita yhtä pahoina. Että toisesta saa ihan rauhassa olla välittämättä, saa evätä kumppanilta huomionosoitukset ja läheisyyden ja seksin ja rakkauden, saa olla kylmä ja etäinen ja uppoutua omiin asioihinsa toista huomioimatta, mutta pettämään ei saa ruveta. Vaikka yhtä paljon nuo kaikki sattuvat.  Sen takia olisi tärkeää voida puhua pettämisestä ilman siihen lyötyä stigmaa, ja tunnustaa nuo edellämainitut asiat aivan yhtä vahingollisiksi parisuhteelle. Jos ei muuta, niin ainakin sillä voitaisiin saada pari ihmistä tajuamaan, että jos kumppaniaan kohtelee huonosti, hän saattaa pettää, ja siitä on syytä syyttää lähestulkoon kokonaan itseään.

Lue myös tämä aikaisempi pettämistä käsittelevä tekstini sekä tämä Havaintoja parisuhteessa-blogin ytimekäs ja osuva postaus samaisesta aiheesta.

Ei kommentteja: