Sinkku tarvitsee sinkkukavereita

Yksi on ylitse muiden, ja se on vertaistuki. Ja sanon nyt ihan suoraan, että sinkkukavereiden olemassaolo on aika helvetin tärkeää siinä vaiheessa, kun oma parisuhde menee päreiksi ja romukoppaan.

Kaikki läheisimmät ystäväni ovat parisuhteissa. Heistä ei siis ole ollut vertaistueksi, vaikka he ovatkin muuten auttaneet minua eron käsittelyssä ja yrittäneet parhaansa mukaan piristää minua surkeiden fiilisten iskiessä. Valitettavasti se ei vaan ole yksin riittänyt, koska pelkästään se fakta, että he ovat parisuhteessa, on tehnyt tilanteeni hyväksymisestä minulle vaikeampaa. Kun joku on vaikkapa valittanut jostain kumppaninsa ärsyttävästä tavasta tai muusta tyhjänpäiväisesti, minun tehnyt mieli ravistella häntä ja huutaa, että älä valita vaan arvosta nyt hyvä ihminen suhdettasi, kun sinulla kerran sellainen on. Olen myös tuntenut itseni epäonnistuneeksi sen vuoksi, että kaikilla muilla on kumppanit, ja olen ainoa joka on yksin. Kaverini puhuvat kesähäistä, yhteenmuutoista ja yhteisistä ulkomaanreissuista, minulle kaikki sellainen on kaukana kuin Oortin pilvi Auringosta (eli noin 14690000000000 kilometrin päässä, näin lyhyellä matematiikalla laskettuna, eli aika kaukana). Tiedän etten ole maailman ainoa sinkku, mutta siltä se välillä tuntuu, kun siinä tiiveimmässä lähipiirissä ei ole ketään samassa tilanteessa olevaa.

Viini lämmittää vertaistuen puutteessa.

Juhannuksena kaikki läheisimmät ystäväni lähtivät kumppaneidensa kanssa parisuhteilemaan kuka minnekin, joten jäin itse Helsinkiin ja juhlin yötöntä yötä toisenlaisessa porukassa. Osan juhlijoista tunsin paremmin, osan pintapuolisemmin, mutta kukaan heistä ei ollut sellainen ystävä johon olisin tässä erokriisissäni tukeutunut. Sain heidän kanssaan olemisesta kuitenkin valtavasti lohtua, koska koko porukassa ei ollut yhtäkään vakavassa parisuhteessa olevaa tyyppiä. Koko ilta oli uskomattoman vapauttava, koska sekä unohdin sen minua vaivanneen epäonnistumisen tunteen että myös tajusin, kuinka turhaa sellaista on edes miettiä. Ahdistuneisuuden sijaan aloin tuntea ensimmäistä kertaa aitoa iloa siitä, että olen taas sinkku, ja vapaa tekemään mitä haluan. Yleensä läpi yön kestävä juhliminen ei ole mikään terveysteko, mutta tuo ilta (ja aamu ja päivä) teki kyllä henkiselle hyvinvoinnilleni erittäin hyvää. Vihaan voimaantuminen-sanaa, mutta ei kokemustani oikein muullakaan voi kuvata.

Parasta juhannusviikonlopussa oli se, kuinka kaikki kenen kanssa tilanteestani puhuin näkivät sen ennen kaikkea mahdollisuutena, eivät huonona asiana. Kukaan ei ollut tätä aikaisemmin esittänyt minulle asian johdosta muuta kuin surunvalitteluita, mikä on vähän ikävää, vaikka erot tietysti harvoin ovatkaan mitään onnittelemisen arvoisia juttuja. Yleinen asenneilmapiiri tuntuu olevan se, että sinkkuus on aina parisuhdetta huonompi vaihtoehto, ja parisuhteen loppuminen automaattisesti menetys eikä voitto. Moni on hyvää tarkoittaen koettanut lohduttaa sanomalla esimerkiksi "kyllä sä löydät jonkun uuden" tai "ehkä te palaattekin vielä yhteen", mutta ne ovat olleet mielestäni kehnoja lohdun sanoja, koska ne ovat vain vahvistaneet tunnetta siitä, että sinkkuus on epäonnistuminen. Toisaalta ei kuitenkaan ole ystävieni vika, etteivät he pysty lohduttamaan minua samalla tavalla kuin toinen sinkku voi, koska eivät he voi uskottavasti liputtaa sinkkuelämän puolesta. Vielä hetki sitten olin itsekin yksi niistä parisuhteessa olevista, jotka tuntevat suurta myötätuntoa eronneita kohtaan ja kiittävät onneaan ettei heidän tarvitse käydä läpi samaa, enkä ole unohtanut miltä se tuntuu. Tietysti heidän näkökulmastaan minulla menee huonommin kuin heillä. Sen vuoksi tarvitaan sinkkukavereita, jotka auttavat ymmärtämään, että elämäni on oikeastaan varsin hyvää ja nimenomaan eron ansiosta, ei siitä huolimatta.

Kiitos kuitenkin joka ikiselle ystävälleni, kaverilleni ja tutulleni joka on ollut jollain tavalla tukenani tässä eroprosessissa ja auttanut minua pääsemään tähän pisteeseen, missä olen nyt. Teidän ansiostanne voin paljon paremmin kuin olisin kuukausi sitten uskonut. Ja erityiskiitos jätkille joiden kanssa olin kylvyssä juhannuksena: se jos mikä sai tajuamaan, ettei tässä sinkkuelämässä oikeastaan mitään vikaa olekaan!

ps. Jos et halua päästää sammakoita suustasi, lue tämä postakseni ärsyttävimmistä asioista, joita sinkuille sanotaan. Varsin ajankohtainen teksti, allekirjoitan kyllä edelleen ihan kaiken mitä tuossa sanon!