Ikävimmät asiat sinkkuudessa

Tuli tuossa vastaan artikkeli, jossa kerrottiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin mikä ihmisten mielestä on sinkkuudessa ikävintä. Vastaukseksi saatiin yksinäisyys, seksin puute, taloudelliset syyt, tapahtumiin osallistuminen yksin sekä ympäristön tuomitseva asenne. Ja näinhän se just on.

Ylivoimaisesti paskin asia sinkkuna olemisessa on se, että joutuu olemaan yksin. Vaikka samaan aikaan se on kyllä myös ihanaa, koska viihdyn tosi hyvin omissa oloissani, enkä kaipaa siihen jatkuvasti toista ihmistä vierelle. Mutta ei sitäkään koko ajan jaksa. Asiaa ei ehdi ajatella kovin paljoa silloin, kun on paljon tekemistä ja koko ajan menossa jonnekin, mutta jos vapaa-aikaa on vähänkin enemmän, alkaa kaivata sitä toista siihen vierelle. Tai vähintäänkin jotakuta, jolle laittaa viestejä ja kertoa omasta päivästä. Älypuhelimen kanssa olo ei edes tunnu kovin yksinäiseltä, mutta jos puhelinkin on hiljaa, silloin tuntuu pahalta. Kaikista pahiten yksinäisyys konkretisoituu silloin, kun oikeasti tarvitsisi toista ihmistä, eikä sellaista ole. Esimerkiksi sairastaessa, kun ei edes voi pyytää ketään käymään kaupassa, vaan sinne on raahauduttava itse puolikuolleena.

Otin tämän postauksen kuvat kaksi päivää eron jälkeen. Oli muuten yksinäinen olo.

Yksinäiseltä tuntuvat välillä myös sellaiset juhlat ja tilaisuudet, missä muut ovat kumppaneidensa kanssa ja itse joutuu menemään yksin. Eipä se missään kavereiden illanvietoissa niin haittaa, mutta esimerkiksi häissä harmittaa enemmän. Tämä ei itseäni kuitenkaan niin hirveästi vaivaa, koska esimerkiksi sukulaiseni ovat onnekkaasti sellaisia, etteivät juuri kysele rakkauselämästäni tai kuumottele perheenlisäyksen hankkimisen suhteen. Välillä on silti ikävää, kun joutuu viettämään viikonlopun yksin kotona, koska kaikki kaverit ovat jossain sydänkäpystensä kanssa. Tai kun kaveripariskunta intoutuu suuteloimaan jossain niin, että sitä joutuu katsomaan vierestä.

Seksin ja ylipäätään fyysisen läheisyyden puute myös varsin surkea juttu. Hetken aina pärjää ilman, mutta se käy vaikeammaksi tietyn ajan jälkeen. Ärsyttävintä on, että periaatteessa voisin saada seksiä koska tahansa: senkun vain nappaisin Tinderistä jonkun tai laittaisin Jodelin seksiseuraa-kanavalle ilmoituksen. Ongelmana on vaan se, ettei minua kiinnosta vähääkään panna ketään tuntematonta. Seksi ei ole silloin sellaista mitä haluaisin, eikä läheisyydestä voi edes puhua, joten olen mieluummin ilman. Se vaan on aika tylsää. Blaah. Onneksi vibraattori on keksitty, mutta kyllä sekin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Olen sen verran vaihteluhaluinen ihminen, etten jaksaisi sitoutua seksisuhteeseen pelkästään itseni kanssa.

Taloudellinen puoli on näin opiskelijan ja osa-aikatyöläisen näkökulmasta tosi iso miinuspuoli sinkkuudessa, koska yksin kaikki maksaa paljon enemmän kuin kaksin. Onneksi itselläni on sentään kämppiksenä veljeni, jonka kanssa puolitamme asuinkustannukset. Yhteiselomme tuskin kuitenkaan kestää ikuisesti, joten jossain vaiheessa joutunen muuttamaan johonkin törkeän kalliiseen yksiöön ja maksaa sen päälle kaikki mahdolliset kulut omasta pussistani. Pariskuntana olisi tässäkin asiassa helpompaa.

Kaiken tämän päälle tulee vielä se yhteiskunnan asenne, että sinkkuus on välivaihe kohti oikeaa elämää eli parisuhdetta, ja että sinkussa on automaattisesti jotain vikaa, jos hän ei löydä itselleen kumppania. Tosi kivaa. Oma lähipiirini ei onneksi suhtaudu minuun minään toisen luokan kansalaiseen sinkkuuteni vuoksi, mutta vähän kyllä tulee kevyttä vihjailua, että pitäisi joku mies löytää. Aina kun kerron jostain tapaamastani miehestä, niin heti kysytään, että onko se vakavaa. Hitostako minä tuollaista tiedän yksien treffien perusteella. Sen tiedän kuitenkin, että kaikki tarkoittavat vain hyvää, ja haluavat nähdä minut yhtä onnellisena kuin olin suurimman osan edellisestä parisuhteestani.

Itse lisäisin tähän vielä yhden jutun, mikä minua sinkkuudessa harmittaa: nimittäin sen, että joudun itse ottamaan kaikki kuvat itsestäni tätä blogia varten, koska ei ole omaa hovikuvaajaa. En hyödyntänyt eksääni tässä asiassa tarpeeksi, ja nyt ei sitten ole ketään. Oi missä olet, jonkinlaiset taidot omaava mutta ei liian professional valokuvaajamies?

ps. tässä se artikkeli, mistä repäisin nämä tutkimustulokset.

Minulle tehtiin oharit

Olen harvoin oikeasti vihainen, mutta viime lauantaina kyllä meinasi mennä kuppi nurin ja orava muuntajaan. Minulle nimittäin tehtiin oharit ja vietin koko illan yksin kotona, koska deittini ei suvainnut saapua paikalle.

En ymmärrä mitä oikein tapahtui. Olimme sopineet deittini kanssa näkevämme lauantai-iltana ja keskustelleet siitä useaan otteeseen kuluneen viikon aikana, ja laitelleet vielä päivälläkin viestiä aiheeseen liittyen. Tyyppi kyseli monelta pääsen töistä ja oliko päiväni mukava, myöhemmin ilmoitti käyttävänsä koiran ulkona ja lähtevänsä sitten, mutta ei sitten koskaan kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Laitoin monen tunnin odottelun jälkeen vielä viestin, että mihinköhän hän mahtoi jäädä, mutta mitään vastausta ei ole tullut. Hän vaan katosi kuin tuhka tuuleen. Kävin kuitenkin stalkkaamassa että puhelinta on katsottu viestini lähettämisen jälkeen, joten hän tuskin on kuollut eikä puhelimessakaan pitäisi olla mitään vikaa. Ilmeisesti hän vain päätti, että eipä sittenkään viitsi vaivautua, vaikka oli vaikuttanut varsin innokkaalta aikaisemmin. 

Tajuan kyllä että välillä kiinnostus treffeille lähtemiseen on pyöreä nolla. Itsekin olen joskus skipannut treffejä johonkin tekosyyhyn vedoten, kun en ole jaksanut mennä, tai jos kiikarissa on ollut joku kiinnostavampi tyyppi. Olen kuitenkin sentään ollut sen verran kohtelias, että olen ilmoittanut deitelleni etten ole tulossa ja vieläpä kertonut jonkun syynkin siihen, keksityn tai totuudenmukaisen. En ikinä voisi olla niin kusipäinen, että jättäisin vaan menemättä treffeille enkä sanoisi toiselle mitään, saatikka ilmoittaisin olevani kohta lähdössä ja sen jälkeen lopettaisin viesteihin vastaamisen. Sakko tämä ihminen kenties jotain sairasta tyydytystä siitä, että vedätti minua ja sen jälkeen jätti minut kuin nallin kalliolle? Mikä ihmeen pointti tällaisella käytöksellä voi olla?

Ilmeeni, kun istuin kymmeneltä illalla sohvalla tajuten, että jätkä ei todellakaan ole tulossa...

Luin tuossa taannoin Jodelin Tinder-kanavalta tapauksista, joissa ihmiset ovat sopineet matchiensa kanssa treffeistä, ja joutuneet heti ajankohdan sopimisen jälkeen poistetuiksi. Tällainen toiminta kuulostaa kaikessa älyttömyydessään vähän samanlaiselta kuin minun kokemani, en tajua logiikkaa kummankaan taustalla. Keräävätkö nämä ihmiset jotain listaa tyypeistä, joiden kanssa olisivat halutessaan päässeet treffeille, vai mitä tässä tapahtuu? Onko tämä joku uusi fuckboy-juttu: ennen sentään käytiin panemassa ja kadottiin vasta sen jälkeen, nyt skipataan seksi kokonaan ja mennään suoraan pettymyksen tuottamisvaiheeseen? Mitä kukaan voi siitä saada irti? En oikeasti vaan saa päähäni mitään järkevää selitystä.

En edes tiedä mikä tässä ärsyttää kaikista eniten. Se, että kiirehdin turhaan töistä kotiin siivoamaan, vai se, että kuvittelin saavani seksiä, mutta jäinkin ilman. Tai ehkä kuitenkin se, että heti ensimmäiseksi aloin miettiä mitä olin tehnyt väärin, kun tässä kävi näin. Koska miksi ihmeessä syyttäisin itseäni jonkun toisen kusipäisyydestä, en minä ole tehnyt kenellekään mitään pahaa enkä todellakaan ansaitse tällaista kohtelua. Olen toki saattanut omalla toiminnallani jotenkin aiheuttaa tyypin kiinnostuksen hiipumisen, mutta en sitä, että hän päätti tehdä minulle näin katalan tempun. Enää en syytä itseäni tästä vähääkään, vaan syy on pelkästään miehen. Olin aluksi todella vihainen: heräsin keskellä yötä kissani metelöintiin ja valvoin tunnin muistaessani tapahtuneen, koska ärsytti niin paljon. Nyt pari päivää myöhemmin lähinnä naurattaa, koska koko juttu on niin älytön. Haluaisin kyllä tietää, mistä tässä oikein oli kyse, oliko takana jotain suurempaa logiikkaa, vai oliko tyyppi vain joku maailman piittaamattomin idiootti. Mene ja tiedä, tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Mutta hei ihmiset, jos ette jaksa mennä treffeille, niin keksikää edes joku tekosyy. Ei ole iso vaiva ja säästää toisen aika paljolta ihmettelyltä. Tai sitten voi vaikka sanoa ihan suoraan, jos ei kiinnosta. Ei siihen kuole.

Pelottaa, että minusta tulee lapseton vanhapiika

Olin (ja olen vähän vieläkin) rikki parisuhteeni päättymisestä: toki siksi, että sattui menettää rakas ihminen, mutta ehkä vielä enemmän siksi, että se tuntui kuin olisin ottanut askelen taaksepäin elämässäni. Pelottava uhkakuva yksinäisen vanhanpiian elämästä syöksyi aivoihini heti kun erosta tuli todellisuutta, eikä se lähde sieltä pois. Asiaa ei yhtään auta se, että olen "jo" 26-vuotias, eli siinä iässä, kun pitäisi ruveta vakiintumaan. Jos tämä olisi tasohyppelypeli (johon parisuhdetta tässä postauksessa vertasin), olisin juuri hypännyt tyhjään ja putoaisin kieppuen alas takaisin lähtöruutuun. Ja takaraivossa tykyttää paine, joka sanoo ettei aikaa alusta aloittamiseen ole enää, olen jo liian vanha, peli on menetetty.

Olen asettanut itselleni päässäni deadlineja, jolloin tiettyjen asioiden elämässäni pitäisi tapahtua. Ne eivät muuten ole hirveän tarkkoja, mutta olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että alkaisin odottaa ensimmäistä lastani viimeistään 26-vuotiaana. No, tässä alkaa olla kiire, jos pitäisi puolen vuoden sisällä löytää mies ja vielä raskautuakin, joten lienee parasta todeta, ettei tämä deadline tule pitämään. Toki voisin hankkia lapsen yksinkin, mutta jos totta puhutaan, lapsi ei sopisi elämäntilanteeseeni nyt millään tavalla. Olen tosi tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ilman lasta ja oikeastaan ilman parisuhdettakin, jopa niin tyytyväinen että vähän ahdistaa. Pelottaa, että nautin elämästäni tällaisena niin paljon, etten ikinä tule hankkineeksi miestä ja perhettä ja havahdun joskus nelikymppisenä siihen, että on liian myöhäistä. Että jos en nyt aktiivisesti ota hirveitä kuumotuksia tästä asiasta, niin tulen kuolemaan yksin ilman rakkautta. Ihan kuin se kuumottelu veisi minut jotenkin lähemmäksi noita tavoitteita. Tiedän itsekin kuinka typerältä tämä kaikki kuulostaa, ja yritän kovasti kuunnella sitä osaa minusta, joka tietää ettei aika ole vielä kypsä perhe-elämälle ja vakiintumiselle. Siltä osalta, joka saa aikaan stressin paukkuvista lapsi-deadlineista ja lähettää kauhukuvia päähäni, yritän taas parhaani mukaan sulkea korvani, koska siitä ei ole tähän mennessä seurannut mitään muuta kuin mielipahaa.

Puhelinkuvia jälleen, Tallinnan kukkaisfestivaaleilta tällä kertaa.

Osa kavereistani on samanlaisia ikäkriiseilijöitä ja deadlinejen asettajia, mutta onneksi minulla on yksi ystävä, joka osaa rauhoitella kun kuumotus ja ahdistus meinavat ottaa vallan. Hän kertoi muun muassa erään meitä kymmenen vuotta vanhemman tuttunsa sanoneen, että nykyään 30 on uusi 20 ja meidän ei todellakaan kannattaisi ottaa stressiä mistään vakiintumisesta, vaan elää nuoruutta täysillä kun vielä voimme. Hän sanoo myös aina, että miesjuttujen ja parisuhteettomuuden murehtimisen sijaan minun pitäisi "sitoutua sinkkuuteen", keskittyä nyt itseeni ja omaan elämääni. Tavoittelemaan niitä kaikkia muita unelmia, joita minulla oman perheen lisäksi on. Sain häneltä myös tehtäväksi listata kymmenen tavoitetta, jotka eivät liity mitenkään miehiin tai parisuhteeseen, ja jotka minun pitäisi suorittaa ennen niiden parisuhdetavoitteiden miettimistä. Tässä on tekemäni lista:

1. Kasvatan blogin lukijamäärää niin, että se on vuoden loppuun mennessä tuplasti isompi kuin nyt

2. Yritän menestyä eräässä työtehtävässä, jonka aloitan tänä syksynä

3. Liikun ja venyttelen vähintään kerran viikossa kunnolla

4. Otan enemmän valokuvia, jotta kehittyisin paremmaksi kuvaajaksi

5. Käyn gynekologilla selvittämässä, onko kropassani kaikki hyvin

6. Teen kestohedelmäpusseja, jotta voisin luopua muovipusseista

7. Menen hammaslääkäriin

8. Treenaan lantionpohjan lihaksiani paremmin

9. Teen koulussa muistiinpanoja luennoilla ja oikeasti keskityn enkä vaan räplää puhelinta

10. Yritän säästää rahaa karsimalla mm. ulkona syömistä

Valokuvaajan taitoni eivät todellakaan ole huippuluokkaa, joten tätä sietää hieman harjoitella vielä...

Tätä listaa tehdessä tuli sellainen olo, että elämäni on muuten todella hyvää ja mielekästä, kun oli oikeasti vaikeaa keksiä asioita, joihin haluaisin muutosta. Hyvähän se onkin tällaisessa tilanteessa ahdistua jostain sellaisesta, ettei nyt saavuta jotain oman pään sisäistä typerää deadlinea, kun ei ole mitään oikeita ongelmia mistä murehtia. No, noiden lisäksi tavoitteenani on nyt yrittää vaan nauttia elämästä ja päästä eroon tästä ahdistuksesta, koska se tekee minusta mitenkään onnellisempaa. Sitä paitsi elämästä ei ikinä tiedä: saatan tavata elämäni rakkauden vaikka huomenna, tai olla raskaana vaikka viikon päästä. Vaikka toivon kyllä että niin ei käy, koska öö, en todellakaan ole valmis nyt äidiksi. Sanoi pään sisäinen kelloni mitä tahansa.

Avaan ajatuksiani lastenhankinnasta ja lapsettomaksi jäämisen pelostani enemmän tässä postauksessa. Hienoinen sitoutumiskammokin on tässä sinkkuuteni myötä nostanut taas päätään, siitä asiaa tässä tekstissä.

Ikäeron merkitys kumppanin valinnassa

Ajattelin aika paljon ikäeroasioita viime viikonloppuna ollessani kavereiden kanssa hauskanpitohommissa Weekend-festivaaleilla. Weekend on profiloitunut aika vahvasti sellaiseksi nuorten festariksi, joten valmistauduin jo etukäteen siihen, että todennäköisesti jokainen kohtaamani mies on minua reilusti nuorempi. Jälleen oli siis ajankohtaista ottaa esille ikuinen kysymys siitä, onko se ikä pelkkä numero, ja mitä merkitystä sillä numerolla mahdollisissa festariheilakuvioissa tai muissa suhdevirityksissä mahtaa olla.

Viihdyn itse parhaiten kanssani suht samanikäisten miesten kanssa, mutta en ole ikäjuttujen kanssa turhan tarkka. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä vähemmän merkitystä muutaman vuoden ikäerolla tuntuu olevan. Joskus lukiossa ekaluokkalaisen ja abin välillä tuntui olevan valovuosia, mutta nyt se sama ikäero tuntuu ihan naurettavalta. Ja välillä sitä saattaa tavata hirveän kypsän ja aikuisen 21-vuotiaan ja seuraavana päivänä kolmikymppisen vauvan, joten syntymävuoden perusteella ei voi oikeastaan kovin paljoa ihmisestä päätellä. Periaatteessa ikähaarukkani miesten suhteen on nelisen vuotta kumpaankin suuntaan, vaikkakin törmään harvoin tuon nuoremman ääripään edustajiin joiden kanssa kokisin olevani samalla aaltopituudella. Olen siis pitäytynyt enimmäkseen itseni ikäisissä tai hitusen vanhemmissa miehissä, ja sellaisten kanssa heilastelisin nytkin mieluiten. Sellaisiin törmääminen tuntui vain varsin epätodennäköiseltä Weekendeillä, jossa ne minusta neljä vuotta nuoremmatkin olivat jo melkein senioriosastoa.

En uskaltanut ottaa kameraa festareille, niin puhelinkuvilla mennään tällä kertaa.

Vaikka ovathan ne nuoret sällit usein tosi ihania ja suloisia. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos hyvä seksi kiinnostaa, kannattaa valita mieluummin hieman kypsempään ikään ehtinyt kumppani. Nuoret miehet ovat usein tosi innokkaita ja kiimaisia, mutta kömpelöiviä ja haparoivia liikkeissään, ja heitä joutuu usein kouluttamaan. Toisaalta nuorilta miehiltä saa usein osakseen sellaista lähes palvontaa muistuttavaa ihailua sängyssä, joka kyllä hivelee itsetuntoa. Vanhemmilta miehiltä löytyy kuitenkin usein enemmän kokemusta ja itsevarmuutta sekä myös ihan konkreettisia taitoja, jotka tekevät seksistä myös vastapuolelle nautinnollisempaa. Olen kuullut huhuja, että sellaiset oikeasti vanhemmat, noin 40–50-vuotiaat miehet ovat todella hyviä rakastajia, mutta en ole itse kokeillut, joten en tiedä pitävätkö huhut paikkaansa. Selkeä ero on kuitenkin havaittavissa jo 20- ja 26-vuotiaiden seksisuorituksen välillä: pikkuisen vanhemmilla miehillä tuppaa olemaan selkeämpi käsitys omasta seksuaalisuudestaan ja mieltymyksistään, kun taas nuoret jätkät lähinnä rynkyttävät menemään ollen vain tyytyväisiä hyvästä onnestaan, kun saivat pillua. Uskoisin saman pätevän myös naisten kohdalla, sillä siinä missä nuoret tytöt ovat usein hyvin miellyttämisenhaluisia mutta epävarmoja, hieman vanhemmat naiset tuntevat jo itsensä paremmin, osaavat heittäytyä seksiin vapautuneemmin ja saavat siitä enemmän irti. Näin on ainakin omalla kohdallani kohdallani käynyt kymmenen vuoden seksinharrastamishistoriani aikana.

Parisuhteen kannalta ikäeroa enemmän vaikuttaa mielestäni se, ovatko osapuolet elämissään suht samanlaisessa vaiheessa. Elämänvaihe ei välttämättä ole sidonnainen ikään, mutta tiettyjä asioita koetaan usein tietyn ikäisenä, joten aika usein ne kulkevat ainakin jossain määrin käsi kädessä. Minun on vaikea kuvitella suhdetta esimerkiksi itseäni kaksikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa, koska mitä yhteistä meillä muka olisi, ei mitään. Minua ei tässä iässä ja elämänvaiheessa kiinnosta sellainen elämä, jota lähemmäs viisikymppiset usein elävät, eikä sellaiset lähemmäs viisikymppiset miehet, jotka tahtovat elää minun ikäisteni elämää. Enkä kyllä pysty kuvittelemaan toimivaa suhdetta kovin nuorenkaan miehen kanssa, koska joku hädin tuskin täysi-ikäinen tuskin pystyisi vielä pitkäkestoiseen vakavaan parisuhteeseen, eikä minua kiinnosta enää olla kenenkään harjoitustyttöystävä tai ensimmäinen seksikumppani. Sitä paitsi joidenkin 18-vuotiaiden jonnejen juttujen kuunnellessa tuntuu lähinnä siltä, kuin olisi taas päiväkodissa töissä. Joten vaikka iällä ei periaatteessa ole mitään väliä, niin kyllä sillä kuitenkin on.

Toisille ikäero tuntuu olevan jopa toivottava juttu, ainakin jos Jodelin seksiseuranhakukanavaa on uskominen. Bongasin sieltä tänäänkin yhden viestin, jossa joku nelikymppinen etsi itselleen 18-vuotiasta naista, ja tosi paljon näkyy kolmikymppisten viestejä joissa haetaan seuraa 18–25-vuotiaista. Ikäero voi olla kiihottava juttu siinä missä mikä tahansa, mutta jotenkin tuollaiset nuoria tyttöjä metsästävät setämiehet ovat mielestäni todella etovia. Kovinkaan kypsiltä he eivät ainakaan vaikuta, kun hakeutuvat pelkästään itseään nuorempien seuraan. Kuulemma joidenkin tällaisten tyyppien mukaan nuoret naiset saavat tuntemaan omankin olon nuoremmaksi, mutta ihmettelen tätä suuresti, koska ainakin itselleni vaikutus on päinvastainen. Tunsin itseni suurin piirtein dinosaurukseksi ja samaan aikaan hyväksikäyttäjäksi, kun tanssin Weekendeillä yhdellä keikalla 19-vuotiaan jätkän kanssa. Joka tosin veikkasi iäkseni ensin 17: mukava tietää, että vaikka ikää tulee, ulkomuoto on edelleen teinivuosien kukoistuksessa.

Weekendeillä oli loppujen lopuksi sen verran hauskaa, että aika hurahti kuin siivillä, enkä ehtinyt heilasteluja juuri miettiäkään. Ehkä parempi että tuli festareilla keskityttyä musiikkiin, kavereihin ja kesään, ja syksyn voi taas pyhittää Tinderin näpyttämiselle. Jossa mulla on muuten nykyään alaikärajana 23 vuotta. Neljän vuoden alaraja taitaa olla sittenkin liian matala...

Tässä muuten aikaisempi postaukseni ikäeroista, aika samoilla linjoilla mennään edelleen!

Miksi vain varatut miehet kiinnostuvat minusta?

Minusta taitaa lähteä jotakin kummallisia viboja, joilla houkuttelen parisuhteessa olevia miehiä, koska sellaiset kiinnostuvat minusta todella usein. Ihan oikeasti, nyt ei puhuta mistään parista yksittäistapauksesta, vaan niin on oikeasti käynyt monta kertaa. Ja se harmittaa, koska en tee mitään sellaisten ihmisten kiinnostuksella, jotka eivät kuitenkaan halua suhdetta kanssani.

Parisuhteen ulkopuoliset ihastukset ovat tosi normaali asia. Minä jos joku sen tiedän, koska olen niin monta monituista kertaa saanut olla se ihastuksen kohde, tai ainakin jonkinlainen seksifantasia. Varattujen miesten märkä päiväuni. Kerrankin yhden bileillan aikana tuli ensin yksi tyyppi kertomaan, että voisi mielellään vaihtaa tyttöystävänsä minuun, ja parin tunnin päästä toinen tunnustamaan, että vähän on ihastusta ilmassa. Siis kaksi jätkää yhdessä illassa. Arvatkaa kuinka monta kertaa joku sinkkumies on tullut kertomaan vastaavaa? Jep, enpä muista yhtäkään tapausta. Mitä ihmeen signaaleja oikein lähetän, kun joudun näihin tilanteisiin?

Oma lukunsa ovat myös vanhat heilani, jotka ovat tahoillaan alkaneet seurustelemaan. Tapasin yhden tällaisen tapauksen kesällä festareilla, eikä siinä kauhean kauaa mennyt, kun tyypin kädet lähtivät jo vaeltamaan toppini helman ja housujeni vyötärön välisellä paljaalla ihokaistaleella. Tyttöystävä odotteli toisella puolella festarialueella janoisena, ja tyyppi vaan hiplasi selkääni. Okei, hänen humalatilansa oli aikamoinen, mutta silti. Aika moni entinen heilani on löytänyt tyttöystävän nopeasti meidän tapailumme päätyttyä, mutta kuitenkin laitellut sitten viestejä että olipas meillä hyvää seksiä ja kyllä sitä vähän on ikävä. Eli parisuhteeseen en kelvannut, mutta kanssani voi kuitenkin vähän lähetellä tuhmia viestejä tyttöystävän selän takana, ettei elämä ihan liian tylsäksi kävisi. Feels good man. Onko tästä nyt sitten pääteltävä, että kahtiajako pantavien naisten ja vaimomatskun välillä on oikeasti olemassa miesten päissä, ja että kuulun näköjään tuohon ensiksi mainittuun porukkaan?

Mistä nappulasta pitää painaa, että saisin varattujen miesten houkutteluvibat pois päältä?

Valitin tuon festarikokemuksen jälkeen asiasta yhdelle kaverilleni, joka on alunperin tutustunut minuun ollessaan parisuhteessa – ja kyllä, ollut minusta silloin kiinnostunut. Story of my life, sanoinko jo? No, joka tapauksessa, sanoin hänellekin että en vaan jaksa tätä, miksi olen varatuille miehille kuin joku hemmetin konjakkipullo alkoholistille, hunaja kärpäselle, ilmainen ämpäri suomalaisille. Hän kysyi, että miksi se on huono juttu. Että eikö ole kivaa, kun miehiä pyörii ympärillä. No ei ole, koska mitä ihmeen iloa minulle on siitä, että joku toiseen ihmiseen sitoutunut kuolaa minun perääni? Se ei hyödytä minua mitenkään, koska siitä kiinnostuksesta ei koskaan voi kehittyä mitään sen suurempaa. Yhtäkään tyttöystävää ei ole koskaan jätetty minun vuokseni, enkä sitä haluaisikaan, en tahdo rikkoa parisuhteita. Sitä paitsi en mitenkään pystyisi suhteeseen sellaisen miehen kanssa, koska pelkäisin aina, että hän tekee saman minulle. Eikä kumppanin vaihtaminen lennosta ole mielestäni muutenkaan erityisen hyvä idea, vaan pieni tuumaustauko välissä on yleensä ihan paikallaan. Mihinkään pettämiskuvioihinkaan en ole halunnut sekaantua, vaikkei siinä minun puoleltani olisikaan varsinaisesti mitään väärää. Joten ainoa hyöty, mitä näiden varattujen miesten kiinnostuksesta saan, on se pienenpieni itsetuntoboosti. Eikä sekään jaksa ilahduttaa enää, kun mietin vain mikä minussa on vikana, kun olen kiinnostava ja haluttava vain varattujen silmissä.

Ensimmäinen ajatus itselläni oli tietysti se, että tämän on pakko johtua tästä blogista. Totta kai edustan miehille pelkkää seksiä, kun kirjoitan ja puhun siitä niin avoimesti. Mutta syy ei ole blogissa, ainakaan suoranaisesti, sillä eivät kaikki miehet ole tienneet että kirjoitan. Ehkä syyllinen on kuuluisa seksiaura, josta puhuimme paljon seksuaalineuvojakoulutuksessa: meidän kaikkien ympärillä tuntui leijuvan jatkuvasti jotain, joka kannusti ihmisiä puhumaan seksiasioista kanssamme ja ainakin minun tapauksessani myös ehdottelemaan niiden harrastamista. Omassani on selkeästi jokin kielletyn hedelmän tuoksu, kun se houkuttelee erityisesti niitä, jotka ovat lupautuneet toisille.

Mutta voi hyvänen aika kun olisi mukavaa, että joku sellainenkin mies kiinnostuisi minusta, jolla ei jo ole tyttöystävää!

Olen ihmetellyt tätä asiaa täällä blogissani aikaisemminkin, lue siitä täältä.

Korkkiruuvikikkeli

Kirjoitusinspiraatio on vähän hukassa, koska olen pari päivää vääntänyt blogille uutta ulkoasua. Päästiin vähän lähemmäs haluamaani lopputulosta, vaikka tekemistä olisi vielä. Teitä lukijoita kuitenkin varmasti ilahduttaa se, että löydätte nyt eri aihealueita käsittelevät postaukset omilta välilehdiltään tuolta yläpalkista (mobiiliversiossa bannerin alla oleva valikko). Tämän uudistuksen lisäksi ilahdutan teitä jakamalla yhden Tinder-keskusteluni. Jotenkin keskustelut aina eskaloituvat tällaisiksi heti kun mainitsen blogistani...

Tämän ulkoasuremontin keskellä olisi todellakin maistunut useampikin muovimukillinen tuota viiniä...

M = mies, L = minä

M: missä kontekstissa tuo siun eka kuva on otettu?

L: Toi mis makaan sängyl? Se otettii yhtä blogipostausta varten :D

M: minkälaista blogia neiti oikein pitää

L: Lähinnä ihmissuhde- ja seksijuttuja kirjottelen

M: olette herättänyt kiinnostukseni
M: haluan lukea tätä blogia

L: *lisää linkin blogiin*
L: Käyhän lukee :D

M: luin täydellisen munan speksit ja totesin olevani täydellinen
M: kiitos

L: No nyt heräs munkin kiinnostus entisestään!

M: joo seo tommonen korkkiruuvin muotonen
M: *lisää GIFin korkkiruuvina kulkevasta vuoristoradasta*

L: No mut semmosellaha on varmaa tosi kätevää kairata reikiä
L: Avaatko viinipullot sillä myös?

M: ei mahu pulloon
M: pilkkimisreiät teen

L: Kauheen käytännöllistä, kunnon monitoimivehje

M: joo tää on iha jees.
M: bloukkarit ei oikee toimi

L: No mikäs niissä mättää?

M: no ko se tuppaa kairautumaan kurkkuun niin tuo gag reflex tuppaa olemaan ongelma

L: Nii aivan
L: No onhan se salee vähä hankalaa ku korkkiruuvi kairaa kitalakee reikää

M: niin
M: elämäni on synkkää seksuaalista pettymystä


Eipä muuta. Ennustan, että tästä ei tule mitään vuosisadan rakkaustarinaa, koska keskustelu tyrehtyi tähän. Korkkiruuvimunan jälkeen on vaikeaa keksiä mitään parempaa puheenaihetta.

Lukaisepa huviksesi myös nämä aiheeseen liittyvät tekstini:

Näin onnistut Tinderissä

Miten aloittaa viestittely kiinnostavan tyypin kanssa

Panopäivyri osa 6: Kun Tinder ei mennyt ihan putkeen

Elämäni suurin virhe

"Tapasin miehen, joka oli varsinainen hullun rakkauden sanakirjaesimerkki. Kaikki hänessä ja suhteessamme oikein huusi sitä, kuinka epäsopivia olimme toisillemme ja kuinka huono idea koko juttu oli, mutta sivuutin sen kaiken, koska koin häntä kohtaan oikeasti vahvoja tunteita. Siinä missä ensimmäinen hullu rakkaus oli sellaista epätoivoa ja tuskaa, tämä oli nimenomaan sellaista ruuvit löysällä-hullua: kaikki kaverini näkivät ettei suhteessa ollut mitään järkeä, mutta minä en. Lopulta se kuitenkin valkeni minullekin ja pistin pelin poikki, mutta siinä vaiheessa touhu vasta hulluksi muuttuikin."

Ylläoleva sitaatti on tästä postauksestani, jossa kuvailin erästä parin vuoden takaista suhdettani: suhdetta, josta on koitunut minulle niin paljon vaivaa, mielipahaa ja hankaluuksia, että melkein toivon ettei sitä olisi koskaan ollutkaan.

Tapasimme eräissä bileissä, kun kolautin häntä täydellä tanssilattialla vahingossa vesipullollani päähän. Päädyimme juttelemaan, ja hän oli niin suloinen, etten voinut vastustaa, kun hän kysyi lähtisinkö seuraavalla viikolla hänen kanssaan ulos. Alussa meni hyvin, ja pidin hänessä erityisesti siitä, miten helppoa ja mutkatonta kaikki oli: hän vastasi viesteihin aina nopeasti, halusi olla kanssani paljon, teki erittäin selväksi että pitää minusta. Se tuntui niin hyvältä, että hullaannuin, vaikka järki sanoikin koko ajan, ettei jutusta tulisi pidemmän päälle mitään. Tiedostin kyllä koko ajan kaikki ne syyt, miksi jutustamme ei voisi kehittyä mitään vakavaa, mutta en halunnut tajuta, koska pidin hänestä niin paljon. Tiesin että se on hullua, mutta en osannut aavistaakaan, kuinka sekopäiseksi homma tulisi myöhemmin muuttumaan.

Hän oli hyvin mustasukkainen ja alusta asti mutristeli naamaansa aina, kun mainitsin jonkun toisen miehen. Jokainen kaveripoikani oli hänelle uhka, myös homot ja tahoillaan parisuhteissa olevat, ja hän olisi mieluiten kieltänyt minua olemasta heidän kanssaan missään tekemisissä. Kun lähdin kavereiden kanssa baariin, hän oli huolissaan siitä, että muut miehet tulevat iskemään minua. Kerran hän tosissaan suuttui, kun lähetin hänelle kuvan itsestäni bilevaatteissa: oli kuulemma aivan liian seksikäs ja selvästi oikein kerjäsin, että minua tultaisiin lääppimään. Hän huolestui aina, jos en vastannut viesteihin tarpeeksi nopeasti tai jos hän ei tiennyt missä olin ja kenen kanssa. Minun piti jatkuvasti ilmoitella hänelle menoistani ja tekemisistäni, koska jos en tehnyt sitä, sain perääni kasan vihaisia ja epäluuloisia viestejä, jotka loppuivat vasta, kun vastasin. Hän suhtautui minuun jatkuvasti erittäin omistushaluisesti, suojeli kuin lasta, joka oli ristiriitaista, koska olin häntä monta vuotta vanhempi ja huomattavasti aikuisempi ja itsenäisempi. Ahdistuin hänen kontrollointiyrityksistään valtavasti, ja keskustelimme siitä lähes viikoittain. Hän lupasi yrittää muuttua, ja muuttuikin: pahemmaksi.

Eräänä päivänä olin suihkussa, kun hän huusi minut vihaisesti takaisin olohuoneeseen. Hän oli lukenut puhelimestani viestejä eräältä vanhalta heilaltani, ja huusi naama punaisena, että haluaa minut ulos asunnostaan saman tien. Kaduttaa nyt, etten käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja lähtenyt silloin: miten suurelta määrältä paskaa olisinkaan säästynyt! Siitä kuitenkin alkoi alamäki: vaikka sovimme asian, hän ei enää luottanut minuun senkään vertaa mitä ennen, ja kyttääminen oli vielä aikaisempaakin pahempaa. Ja oma ahdistukseni kasvoi puhelintempun jälkeen pilviin, koska yksityisyyttäni oli loukattu, eikä hän tuntunut olevan siitä edes aidosti pahoillaan. Riitoja oli koko ajan enemmän, ja lopulta minua ahdisti niin paljon, että alkoi olla oman mielenterveyteni kannalta pakollista lopettaa juttu niin pian kuin mahdollista. Eroaminen teki kipeää, mutta sen jälkeinen helpotuksen tunne oli päätähuimaava. Valitettavasti sitä ei vaan kestänyt kovin kauaa.

Heti eron jälkeen alkoi viestien tulva. Hän pyysi, rukoili ja aneli minua antamaan hänelle vielä yhden mahdollisuuden, ei suostunut kuuntelemaan ei-sanaa ja takertui minuun kiinni kuin takiainen. Kun se ei auttanut, hän suuttui ja uhkasi pilata elämäni hankkimalla minulle potkut töistä ja ties mitä. Uhkailu oli todella ahdistavaa, ja kävin aika lähellä paniikkikohtausta niitä viestejä lukiessani. Jotenkin saatiin se tilanne kuitenkin selvitettyä, mutta seuraavaksi hän päätti, että haluaa takaisin kaikki minulle antamansa lahjat. En jaksanut kuunnella hänen naurettavaa öyhöttämistään, joten estin hänet joka kanavalla. Mutta edes se, että blokkasin puhelut, viestit, WhatsAppin, Instagramin, Facebookin ja pari muuta viestisovellusta ei riittänyt, vaan hän alkoi lähetellä ahdistavia viestejä blogini kommentteihin. Tässä niistä muutama esimerkki:

"no joko olet lähettäny mulle ne tavarat ? Mietin jo etten välyyämäyyä tartte niit tai on salee jo tarpeeks hyvä rangaistus sulle se et ku nussitte su uuden jäbänkaa katot vaa sitä mut mietit mua ja mietit e olikohan tämä ny t wörtti vaihto, mut ei isit muistin miten kusipää sä olet mulle ollu nii haluan joka ikisen tavaran sulta jopa sen puhelimenkuoren. Jos niitä ei tuu kahden viikon sisäl nii tuun sinne su kämpän etee boustailee ei oo varmaa liikaa pyydetty lähetät ne ja voit jatkaa su epäonnekasta elämää jonkun uuden rotanpoikasenkaa"

"noniiii vitun kusihuora nyt ne vitun tavarat tänne tai sit tulen sinne ja laitan sellasen shown pystyy et toivot ettet olis ikinä lyöny mua sil pullol. Oikeesti vasta nyt tajusin kui idiootti mä oon ollu mä annoin sulle kaikkeni ja sä vitun kiittämätön kasa vaa kusetit mua. Toivon nii paljon et tulet joskus itkemään mua takas ihan vaa sentakii et pääsisin haistattaa sulle vitut ."

"hei vittu kohta kaadan tän sun koko paskan blogisivun jos et palauta niitä vittu mikä vcoi olla niin vaikeeta miks edes haluut ne miks haluut et sul o jotai muistoja tai jotai tavaroita must ku kumminki vihaat mua etkä haluu mua mitenkää sun elämään vitun kylmä akka anna ne vitun tavartat ennen ku syntyy kunjnon show"

Ymmärrätte varmaan, miksi en enää julkaise kommentteja lukematta niitä ensin itse. Ei ollut kivaa, kun julkinen kommenttiboksi oli täynnä tällaista tavaraa.

Harkitsin hetkellisesti soittoa poliisille ja jopa lähestymiskiellon hakemista, mutta keksin sitten toisenlaisen tavan kostaa. Lähetin hänelle hänen pyytämänsä tavarat yksittäin kirjekuoriin pakattuna ilman postimerkkiä, jolloin niiden olisi kuulunut mennä postiin lunastettaviksi ja hän olisi ne maksua vastaan sieltä saanut. Kostoni meni kuitenkin pieleen, koska kuulemma tavarat tulivat perille ilman mitään ongelmia. Tämän sain tietää, kun reilu vuosi tapahtumien jälkeen olin valmis antamaan tyypille mahdollisuuden ja sallin hänen lisätä minut Snapchatissa. Onnistuimme jopa käymään muutamia asiallisia keskusteluja, ja vaikka en ollutkaan enää millään lailla kiinnostunut hänestä, vakuutuin että hän oli aikuistunut ja oppinut virheistään. Tästä opimme, että arvostelukykyyni ei todellakaan voi luottaa, ja että olen aivan liian kiltti, hyväuskoinen ja sinisilmäinen.

Nimittäin viime viikonloppuna, yli puolitoista vuotta juttumme päättymisen jälkeen, tyyppi laittoi minulle Snäpissä viestiä. Kysyi, olenko Kallio Block Partyilla ja jos olen, haluaisinko nähdä hänet siellä. No en todellakaan halunnut, joten en vastannut mitään. Hetken päästä tuli uusi viesti. "Mikset vastaa". Hetken päästä kolmas, neljäs, viides, sekosin laskuissa, sama paska alkoi uudestaan. Yhdessä viestissä hän käski haistaa vitun ja seuraavassa ihmetteli, enkö ymmärrä kuinka epäkohteliasta on olla vastaamatta viesteihin. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Karmivinta oli, kun myöhemmin illalla baarissa katsoin tanssilattialla puhelintani, johon oli tullut viesti "nään sut". Katsoin taakseni, ja  siinä hän istui sohvalla muutaman metrin päässä, aivan helvetin vihaisen ja murhanhimoisen näköisenä. Istui ja tuijotti, monta tuntia. Aivan helvetin kuumottavaa ja ahdistavaa. Olin vihainen itselleni, kun olin hetkeksikään erehtynyt uskomaan, että tyyppi olisi muuttunut. Seuraavana aamuna laitoin hänelle tiukkasävyisen viestin, jossa selitin kuinka epäasiallista hänen käytöksensä on, ja lyhyen viestinvaihdon jälkeen blokkasin hänet Snäpissä.

Otan riskin kun kirjoitan tämän tekstin, koska on erittäin todennäköistä, että hän taas sekoaa ja spämmää kommenttien roskapostikansion täyteen haukkumaviestejä. Mutta sen kun vaan. Uskon ystävääni, joka viime viikonloppuna lohdutti minua näin: "Toisilla vaan kestää kauemmin päästä asioista yli. Eiköhän se viidessä vuodessa rauhotu!"

Pussailu on aliarvostettua

Harva asia on yhtä ihanaa kuin kivan tyypin pussaaminen. Siitä huolimatta suuteleminen tuntuu olevan hirveän aliarvostettua. Nykyään on aina niin kiire seksiin, ettei ehditä pysähtyä nauttimaan suutelemisesta.

Muistan hyvin, kun teininä sitä saatettiin käyttää tuntikausia pelkkään pussailuun. Suudeltiin ja kiehnättiin vaan, jos nyt ei ihan kaikki vaatteet aina päällä, niin housut jalassa kuitenkin. Ja olihan se ihanaa. Välillä jopa niin ihanaa, että jos jätkä kiehnäsi päälläni sopivassa kulmassa, saatoin lauetakin. Varmaan sen takia en hirveästi kiirehtinytkään varsinaisen yhdyntäseksin aloittamista, ja miksi olisinkaan, olihan tämä pitkäkestoinen pussailu ja kuivapaneminen itselleni paljon tyydyttävämpää kuin se teinien pari minuuttia kestävä räpellys, joka ehkä etäisesti muistutti panemista. Toki nyt vanhemmiten sitä on tutustustunut seksin saloihin sen verran enemmän, että ihan mielellään ottaa ne housutkin pois, mutta kaipaan välillä sitä kiireetöntä pussailua. Joidenkin miesten kanssa homma tuntuu meinaan menevän nykyään niin, että aluksi pussaillaan noin kaksi sekuntia, jonka jälkeen miehen käsi vaeltaa pikkareihini ja alkaa räpeltää rutikuivaa pilluani, joka ei mitenkään olisi ehtinyt kiihottua saamallaan varoitusajalla. Tosi nautinnollista.

Ensisuudelmaa edeltävä jännitys on ihan omanlaisensa tunne. Ihana, ja samalla super kuumottava. Jännitän ensimmäistä suudelmaa usein paljon enemmän kuin ensimmäistä seksikertaa: osin siksi, että usein ne tapahtuvat varsin lyhyen ajan sisällä toisistaan (jälleen todiste siitä, ettemme vaan osaa enää pussailla ilman, että se johtaa seksiin), mutta vielä enemmän siksi, että suudelmasta voi päätellä aika paljon siitä, miten seksi tulee sujumaan. Välillä se ensimmäinen huulikontakti on kömpelö, hampaat osuvat yhteen ja vähän haetaan sitä tuntumaa toiseen, mutta yleensä se lähtee aika nopeasti sujumaan, jos on sujuakseen. Ja hyvä ensisuudelma ennakoi yleensä sitä, ettei seksikään ihan huonoa ole. Ei se ihan sataprosenttinen lupaus kuitenkaan ole, mutta sen tiedän, ettei huonosta suudelmasta ole koskaan seurannut hyvää seksiä.

Olisin halunnut laittaa tähän jonkun kivan pussailukuvan, mutta ei nyt ollut pusukaveria tähän hätään, niin tuli tällainen.

Huonoja suutelijoita on kaikenlaisia. Toiset tunkevat kielen kitalakeen asti tai nuolevat koko naaman silmäripsiä ja kulmakarvoja myöten, toiset taas pussaavat huulet kuivina ja niin supussa että tuntuu kuin suutelisi 150-vuotiasta maakilpikonnaa. Sekin on kamalaa, kun joku suutelee seksin aikana niin innokkaasti että tuntuu kuin happi loppuisi. Oma pohjanoteeraukseni on jätkä, joka parin kömpelön suudelman jälkeen kysyi minulta ihan tosissaan, tykkäänkö suudella mieluummin ylä- vai alahuulta. Siis mitä, olenko missannut jotain, kun en ole ikinä tullut ajatelleeksi että pitäisi valita jompikumpi?Tuijotin jätkää äimän käkenä, mutta ilmeisesti hän oli tosissaan, koska ilmoitti tykkäävänsä itse alahuulesta enemmän. Hänen suutelemisensa tarkoitti siis käytännössä sitä, että alahuuleni oli tiukassa puristuksessa hänen huultensa välissä, ja minä raavin omaa ylähuultani hänen viiksiinsä yrittäessäni epätoivoisesti liikuttaa huuliani siten, kuin olen tottunut suudellessani liikuttamaan. Ei varmaan yllätä, ettemme koskaan päätyneet sänkyyn asti. Huono suudelma on todellakin turn-off, ja tuo niistä kaikkien aikojen pahin.

Olen toisaalta saanut kokea myös sen toisen ääripään, sellaisen jalat alta-suudelman. Eikä se ollut mikään metafora, vaan polveni oikeasti notkahtivat ja jouduin ihan oikeasti ottamaan viereisestä pöydästä tukea, kun tämä jätkä suuteli minua ensimmäisen kerran. Sama toistui joka kerta, kun pussailimme. Seksi hänen kanssaan ei ollut mitään maatamullistavan ihmeellistä, vaikka kyllä hyvää (ja on ehkä mainittava, että alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan), mutta ne suudelmat, oijoi. Siinä on jotain, mitä voin muistella vanhana mummona kiikkustuolissa. Aivan varmasti mieleenpainuvampi kokemus kuin kaikki random yhden illan juttuni yhteensä.

Näistä kirjoittaessa sitä melkein toivoisi, että olisi joku pussailukaveri tuossa vieressä. Täytyy varmaan mennä pussailemaan kissaa.

Lue tarina ensisuudelmastani ja parista muusta mieleenpainuvasta suuteloinnista täältä!

Eroottinen tarina: #PANTYJOB

Lue tarinan ensimmäinen osa Mökkiyö täältä.

#PANTYJOB


Kohtaamisestamme mökillä on kulunut noin kaksi kuukautta. Sen jälkeen olen jännityksellä odottanut, mitä siitä seuraa. Ei seurannut mitään, ei yhtikäs mitään. Ei selityksiä, ei vihjailuja. Emme ole edes nähneet sen jälkeen. Hymyilet Facebookin profiilikuvassasi edelleen tavalliseen tapaan, mutta hymyilevältä kuvalta ei tipu minulle muuta kuin satunnaisia tykkäyksiä päivityksiini.

Olen niin turhautunut, että voisin potkia jotain rikki. Tiedän kyllä olevani täysi idiootti, sinähän olet naimisissa serkkuni kanssa! Mutta sinä yönä ilmassa leijui ikään kuin jokin lupaus jostain… Ehkä kuvittelin senkin. Ehkä kuvittelin koko asian. Ehkä sinä olit niin humalassa ja kadut nyt kaikkea.

Huokaisen, ja siivoan eteisestä kengät lipastoon pois näkyviltä. Tänään on lauantai. Kesä alkaa väistyä ja puut pudottelevat kellertäviä lehtiään, vaikka ilma on vielä lämmin. Naapuri leikkaa nurmikkoa, bensan ja vastaleikatun nurmikon haju leijailee avonaisesta ikkunasta sisään.

Ovikello soi, ja ystäväni tulee sovitusti hakemaan minua salille. Heitän kassin olan yli, nappaan avaimet taskuun ja lähdemme. Menemme hänen autollaan, omani on korjaamolla. Matkalla hän selittää 2-vuotiaan lapsensa edesottamuksista, joita kuuntelen puolella korvalla ja vastaan hymähdyksellä. Todellisuudessa mietin jotain ihan muuta.

Saavun kotiin, ja painelen suihkuun. Unohdin ottaa salille pyyhkeen mukaan, joten en voinut peseytyä siellä. Kuivaan itseni söpöön pinkkiin pyyhkeeseen ja heitän jalkaani pikkarit ja topin. Päivä on sen verran kuuma, etten halua hiostavia rintsikoita tai edes shortseja. Sitä paitsi, odotettavissa on vain koti-ilta leffan parissa.

Kello on kahdeksan illalla, ja tarkistan Facebookin. Sinä hymyilet edelleen kuvassasi, ja paljon mitään muuta ihmeellistä siellä ei ole tapahtunut muutaman tunnin aikana. Suljen somen ja laitan leffan Netflixistä pyörimään. Haen vielä viereeni pussillisen juustosuikeroita ja alan nauttia illasta.

Elokuva on päässyt hyvään alkuun, kun yhtäkkiä ovikello pirahtaa. Laitan leffan pauselle, ja etsin äkkiä jostain housut jalkaani. Menen ovelle valmiina käännyttämään mahdollisen ovelta ovelle-myyjän tiehensä sopottamalla hänelle ruotsin kieltä.

Ällistyn. Sinä seisot edessäni totisena. Et sano edes hei. Kävelet vain suoraan ovesta sisään, painat minut seinää vasten ja suutelet. Suljen silmäni ja vastaan suudelmaan. Alavatsassa tuntuu taas tuttu kouraisu ja tajuan, että nyt sitä mennään. Potkit kengät jalasta pitkin eteistä, kun lähden ohjaamaan meitä kohti makuuhuonetta. Televisioruudulla Samuel L. Jacksonin kasvot ovat jääneet hurjaan irvistykseen.

Työnnän sinut selällesi sängylle ja kiipeän päälle. Nyt jo hymyilet, ja minä hymyilen takaisin. Suutelemme jälleen, ja vien toisen käteni haaroihisi. Olet kova. Nousen istumaan päälläsi, ja alan avata farkkujesi nappeja. Vedän farkut nilkkoihin, ja hyväilen hetken miehuuttasi boksereiden päältä. Nousen pois, ja riisun omat housuni, mutta jätän pikkuhousut jalkaan. Heitän vielä topinkin lattialle.

Tulen uudestaan päällesi ja vedän bokserit alas farkkujen kaveriksi. Sitten autan sinua pääsemään eroon paidasta. Kätesi hamuavat paljaita rintojani, saat nännini kovettumaan. Sujautan kalusi pikkuhousuihini, näytät hetken yllättyneeltä, mutta sitten virnistät leveästi. Katson silmiisi samalla, kun alan liikuttaa itseäni kyrpääsi vasten. Suljet silmäsi ja huuliltasi purkautuu raskas huokaus.

Kännykkäsi putoaa farkkujen taskusta sängylle. Se vilkuttaa valoa saapuneesta puhelusta. Puhelimesi on äänettömällä. Kurotan suutelemaan sinua, ja tartut lanteisiini kiinni. Hyväilet käsilläsi peppuani ja selkää, ja ohjaat itsesi sisääni. Nousen istumaan ja korjaan hieman hankaavaa pikkuhousun reunaa. Huomaan, että kännykkäsi vilkuttaa jälleen, kun vaimosi soittaa. Pudotan koko laitteen sängyn vieressä olevalle karvamatolle. Kuuluu vaimea kolahdus ja hymyilen. Kierähdät päälleni ja katsot silmiini taas ihan totisena. Nojaat otsaasi omaani, nenämme koskettavat toisiaan. Teräsketju kutittaa kaulaani. Yhtäkkiä virnistät ja kuiskaat, että tulet pian. Käsken sinut selällesi, ja kiipeän päälle. Piilotan kalusi taas pikkareihini, ja kädellä avittaen laukeat niihin. Sperma tuntuu viileältä ja tahmealta kuumaa ihoani vasten. Suukotan poskeasi, ja nappaan puhtaat alushousut mukaan samalla kun hipsin pesulle.

Ohjaan suihkun kohti turvonnutta alapäätäni, ja saan itsekin. Ei minua harmita, vaikka kaikki oli ohi niin nopeasti. Mieluummin näin, kuin pitkään kestävä jyskytys, jonka aikana alan miettiä seuraavan päivän työvaatteita.

Tullessani suihkusta, huomaan että olet jo pukeutunut. Seisot olohuoneessa vähän eksyneen näköisenä vaivaantunut hymy huulilla. Jään seisomaan kauemmas. Tiedän jo mitä on tulossa: Selitys, että ei olisi pitänyt koskaan tapahtua mitä nyt tapahtui.

Mutta sen sijaan sanotkin, että hyvä leffa menossa, katsotaanko yhdessä loppuun? Tuumin että mikäs siinä, ja asetumme vierekkäin sohvalle. Tarjoan juustonaksuja. Soitat vaimollesi, ja sanot että leffa loppuu kohta ja tulet sitten kotiin. Tajuan, että vaimosi luulee sinun olevan jonkun kaverin luona. Olen otettu, sinä tulit sen sijaan minun luokseni. Nojaan pääni kainaloosi ja katsomme leffan loppuun.

Kiitos tarinasta (ja kuvasta) Hirsitalon emäntä-blogin Merjalle. Seuraava tarina tuleekin sitten olemaan ihan omaa käsialaani! ;)

Mitä heterot voisivat oppia homoilta seksistä

Olen melko tietämätön siitä, millaista seksiä samaa sukupuolta edustavat parit harrastavat keskenään. Vahvasti yleistäen veikkaan kuitenkin, että vähemmän kaavoihin kangistunutta kuin monet heteroparit. Miehen ja naisen välisessä seksissä toistuu varsin usein kasa ikivanhoja stereotypioita ja rooleja, josta emme pääse eroon, koska niitä ei ehkä edes tajuta kyseenalaistaa. Saman sukupuolen edustajien suhteista nämä stereotypiat puuttuvat, koska kumpikaan ei automaattisesti ole suhteen "mies" tai "nainen". Ehkä meidän heteroiden pitäisi ottaa homoista tässä asiassa hieman mallia, sillä monen seksielämä voisi nousta ihan uusille leveleille kun vaan pystyisi päästämään irti itseään rajoittavista käsityksistä.

Eroon yhdyntäkeskeisyydestä

Aika moni hetero ajattelee, että vain yhdyntä on "oikeaa seksiä". Joidenkuiden (yleensä miesten) on tosi vaikeaa ymmärtää, miten naiset harrastavat seksiä keskenään, kun kummallakaan ei ole mitään millä penetroitua toiseen. Kaikkea muuta kuin sitä vaginapenetraatiota pidetään hirveän tiukasti esileikkinä tai jonain ylimääräisenä hömpötyksenä, mutta pelkkään yhdyntään keskittyminen on tosi kapea tapa ajatella seksiä. Koska se on lopulta vaan yksi seksin muoto, ei mikään ainoa oikea eikä monille naisille millään lailla se nautinnollisin juttu tai paras tapa orgasmin saamiseen. Yhdyntä on kyllä kivaa, mutta kyllä ainakin omasta mielestäni seksi voi olla tosi nautinnollista ilmankin sitä ja silti todellakin ihan "oikeaa seksiä".

Naisparien seksistä puuttunee myös se oletus, että seksi loppuisi automaattisesti jommankumman orgasmiin. Ollaan niiden orgasmien kanssa enemmän samalla viivalla, kumpikin tuottaa toiselle nautintoa vastavuoroisesti, eikä vaan laukea, painele vessaan ja jätä toista makaamaan tyydyttämättömänä paikalleen. Tai näin ainakin kuvittelisin. Onneksi tilanne ei ole noin lohduton meille heteronaisillekaan, tai ainakin itse olen viime aikoina ollut vain sellaisten miesten kanssa, joille naisen nautinto on ihan yhtä tärkeää kuin omakin. Silti tunnen itse edelleen silloin tällöin huonoa omaatuntoa siitä, että mies joutuu "näkemään vaivaa" minun orgasmini eteen, ja harmitellut sitä miksen vaan voi tulla yhdynnässä, niin päästäisiin kaikki helpommalla. Naisten kanssa seksiä harrastavat naiset tuskin kokevat huonoa omaatuntoa siitä, että tarvitsevat klitoriksen hyväilyä tullakseen, eivätkä nää nautinnon tuottamista toisilleen "ylimääräisenä vaivannäkönä". Tässä on minusta miettimisen aihetta niin heteronaisille kuin -miehillekin: olisiko syytä hieman kyseenalaistaa sitä yhdyntäkeskeisyyttä, ja nähdä muutkin seksin muodot samanarvoisina?

Miehen peppu on pyhä

Todella monet miehet ovat pitäneet itsestäänselvänä sitä, että annan heidän jossain vaiheessa tunkea asioita peppuuni. Eikä yksikään heistä ole ollut valmis edes harkitsemaan ajatusta siitä, että sama tehtäisiin heille. Heidän perseisiinsä kajoaminen on ollut aivan ehdoton ei. Monen perustelu oli, että se on kuulemma homoa. Minusta se on aika älytön perustelu, koska kaikilla ihmisillä on reikä pyllyssä, ei vain homoilla, ja kuka tahansa meistä voi tunkea sinne ihan mitä huvittaa ilman, että se vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseemme. 

Moni mies on sanonut, että anaaliseksissä kiihottaa eniten jonkinlainen vallantunne. Että siinä se pantava osapuoli alistuu sille, joka panee. Ehkä sen takia ajatus oman anaalin avaamisesta tuntuu miehistä niin nöyryyttävältä: heidän maskuliinisuutensa joutuu koetukselle, jos he alistuvat toiselle. Se on vähän sääli, koska peppujutuista voi saada tosi paljon nautintoa, ja varsinkin miehille se alue on oikea kultakaivos, kun siihen vähän tutustuu. Sitä kautta voi löytää esimerkiksi eturauhasen, jota joskus kutsutaan myös miesten g-pisteeksi. Tietenkään kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta onhan se nyt sääli missata noin iso nautinnon mahdollisuus vain siksi, että pelkää oman hauraan maskuliinisuuden murenemista.

Sukupuolistereotypiat rajoittavat turhaan

Väitän, että stereotyyppiset käsitykset siitä, millaisia miesten ja naisten "kuuluu" olla, vaikuttavat heteroiden seksikäyttäytymiseen huomattavasti enemmän kuin samaa sukupuolta olevien parien. Esimerkiksi aloitteen tekemistä ei voi vierittää toisen osapuolen harteille sillä perusteella, että miesten kuuluu se tehdä, jos miehiä on seksitilanteessa kaksi tai ei ollenkaan. Stereotypiat menettävät merkitystään entisestään, jos joku osapuolista on vaikka trans- tai muunsukupuolinen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tuskin on aina ihan helppoa, mutta (jälleen kerran rankasti yleistäen) uskoisin heidän olevan seksuaalisesti vapautuneempia ja enemmän omia itsejään kuin monet heterot, koska he eivät edes yritä istua mihinkään valmiiseen muottiin. Sen sijaan moni hetero antaa vanhentuneiden käsitysten ja asenteiden rajoittaa itseään ihan turhaan. Sellaisten, jotka sanelevat millainen pitää ja saa olla sen perusteella, mitä jalkojen välistä löytyy. Itselleen aiheuttaa vaan turhaa vaivaa ja ahdistusta uskomalla sellaisiin stereotypioihin, kuten "miehen kuuluu aina haluta seksiä" tai "seksuaalisesti aktiivinen nainen on helppo". Eli vaikka istuisikin cisheteromuottiin, niin ihan joka ikistä perinteistä miehuuteen tai naiseuteen liittyvää käsitystä ja uskomusta ei välttämättä tarvitse omassa elämässä toteuttaa.

Ylipäätään kannustan ihmisiä, edusti sitten mitä tahansa sukupuolta tai suuntautumista, olemaan rohkeasti omia itsejään ja toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan juuri niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kunhan ei muita satuta, niin voi ihan vapaasti hakea nautintoa miten vain.

ps. En ole millään lailla seksuaalivähemmistöjuttujen asiantuntija, eikä minulla ole mitään tietoa tai kokemusta mistään muusta kuin heteroseksistä ja -suhteista, joten kaikki mitä tässä sanoin, saattaa olla ihan päin persettä. Mutu-tuntumalla täällä huutelen vain.

Lue myös:

Seksimyytinmurtajat

Fantasioi vaan

Kansainvälistä seksiä

Olin viime viikolla kahden ystäväni kanssa lomalla Kreikassa. Yhtenä iltana tuli illallispöydässä puheeksi seksihistoriani ja se, kuinka listallani ei ole yhtäkään ulkomaalaista miestä. (Kyllä, minulla on puhelimessa lista kaikista seksikumppaneistani. Kukaan ei voi ainakaan väittää, ettenkö muka muistaisi jokaista panoani.) Kaverini olivat sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti hankkia ainakin yksi kansainvälinen seksikokemus. Samaa mieltä oli eräs kaverini, jonka kanssa juteltiin aiheesta: hän oli sitä mieltä, etten jatkossa enää katsoisi suomalaisiin miehiin päinkään, jos edes kerran saisin kokeilla tummahipiäisempää ulkomaan urosta.

Tilanne on tosiaankin se, etten ole koskaan pannut ketään muita kuin suomalaisia. Löytyy toki pari joiden äidinkieli on ollut joku muu kuin suomi, mutta Suomen kansalaisia ja Suomessa asuvia tyyppejä kuitenkin olivat hekin ja puhuivat suomea, joten ei oikein voi kovin kansainväliseksi sellaista laskea. Olen matkustellut kyllä jonkin verran, mutta mitään lomaromansseja en ole koskaan kokenut lukuunottamatta kymmenen vuoden takaista kielimatkaa, jonka aikana kävin pari kertaa ulkona erään söpön ruotsalaispojan kanssa. Harkitsin kyllä silloin seksiä hänen kanssaan, mutta olin vielä neitsyt enkä tosiaan tiennyt miten olisin sitä hänelle ehdottanut. Sen jälkeen en ole reissuillani juuri tutustunut kehenkään, ja Suomen päässäkin swaippaan aina Tinderissä vasemmalle kaikki turistit, vaihto-oppilaat tai muut muuten vain ulkomaalaisilta vaikuttavat tyypit. Kotimaan tarjonta on aina riittänyt minulle paremmin kuin hyvin.

Periaatteessa voisin kyllä hyvin harrastaa seksiä jonkun ei-suomalaisenkin kanssa, mutta ongelma on se, että miesihanteeni on hyvin pohjoismaalainen: pidän pitkistä, vaaleista ja sinisilmäisistä, sellaisista vähän viikinkimäisistä miehistä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vaikkapa espanjalaisia tai italialaisia miehiä pidetään niin komeina, koska tummat piirteet eivät iske minuun samalla lailla kuin pohjoismaalainen kauneus. En ole ikinä kokenut mitään vetoa myöskään tummaihoisia miehiä kohtaan, ja aasialaiset vasta ovatkin turn-off. On siis hyvin vaikeaa lähteä etsimään niitä kansainvälisiä kokemuksia, kun miehet eivät miellytä silmääni kotimaan ulkopuolella. Paitsi tietysti muissa Pohjoismaissa, tai vaikkapa Saksassa tai muissa vastaavissa maissa, sieltä kyllä varmaan löytyisi miehiä minunkin makuuni.

Yhden kaverini kaverilla on muuten sellainen periaate, että vaikka hän ei juuri syty lyhyistä miehistä, hän antaa heillekin silti aina mahdollisuuden siksi, että eräs hänen ystävänsä on lyhytkasvuinen ja hän pitää siksi arveluttavana tuomita ihmisiä pelkän pituuden perusteella. Ihailtavaa, mutta tavallaan aika kummallinen ajattelutapa, koska vaikka minullakaan ei ole yhtään mitään vaikkapa tummaihoisia miehiä vastaan, en silti halua harrastaa seksiä heidän kanssaan. Ei minulla ole mitään kaunoja sen paremmin vaikkapa huumeaddikteja, toisia naisia tai vaikkapa noita kotini läheisellä torilla istuskelevia juoppojakaan kohtaan, mutta ei kai minun sitä tarvitse heitä panemalla todistaa. Jos ei sytytä, niin ei sytytä, en voi ulkonäköpreferensseilleni mitään.

Toki kansainvälisten kokemusteni puuttumiseen on muitakin syitä kuin ulkonäkö. En ole ikinä harrastanut seksiä englanniksi, joten se tuntuu ajatuksena vähän jännittävältä: mitä jos en saa toisen puheesta mitään selvää, ja pilaan tunnelman hokemalla että sorry what? Ja miten voin kertoa toiselle mistä pidän ja saada selville mistä hän pitää, jos joudumme kommunikoimaan vieraalla kielellä? Englannintaitoni on ihan mukiinmenevä, mutta väärinymmärrysten riski on silti olemassa. Kieliasia ei kuitenkaan ole yhtä suuri huolenaihe kuin mahdolliset kulttuurierot, sillä eri kulttuurista tulevalla miehellä voi olla paljonkin omastani poikkeava käsitys vaikkapa naisten asemasta tai seksuaalioikeuksista. Lisäksi on tietenkin sukupuolitautien riski, jota ei ollenkaan pidä vähätellä, sillä Suomesta jo miltei hävinneet kuppa ja tippuri ovat yleistyneet jälleen ulkomailta saatujen tartuntojen vuoksi. Tippurista on myös löydetty lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja, enkä minä ainakaan halua olla se tyyppi, joka tuo lomatuliaiseksi supertippurin suomalaisille.

Miten siis kävi Kreikan-matkan ja lomaromanssien? Asian teki ongelmalliseksi se, että asuimme kavereideni kanssa pitkän matkan päässä keskustasta, enkä olisi sinne voinut raahata ketään, enkä toisaalta halunnut erota kavereistani ja lähteä yksin kenenkään tuntemattoman mukaan. Ainoa vaihtoehto olisi siis ollut panna jossain baarin vessassa, ja vaikka sitäkään en ole koskaan tehnyt ja olisin siis saanut tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei se kuitenkaan hirveästi houkutellut. Enkä muutenkaan edelleenkään tykkää niistä yhden illan jutuista, vaikka se kännissä ja lomalla helposti saattaakin unohtua. Tällä kertaa jäi siis kansainväliset kokemukset välistä, mutta tarjonnan puutteesta se ei ollut kiinni: kohteemme nimittäin sattui olemaan varsin suosittu pohjoismaalaisten turistien keskuudessa. Bongasin eräästä baarista niin törkeän hyvännäköisen ruotsalaisen baarimikon, että hänen kanssaan olisin ollut valmis hankkimaan sen kansainvälisen kokemuksen vaikka siinä baaritiskillä kaikkien nähden, mutta valitettavasti sekin jäi nyt vain haaveeksi. Ehkä ensi reissulla sitten!