Talvi vie seksihalut

Vihaan talvea. Pimeys ja kylmä ja märkä sää vetävät mielen matalaksi, ja siihen vielä sinkkuus päälle, niin ei paljon naurata. Kesällä oli niin paljon helpompaa ja hauskempaa olla sinkku. 

Olen huomannut seksihaluissani selkeän notkahduksen parin viime kuukauden aikana. Ne vain hiipuivat jonnekin, muurautuivat syväjäähän samaa tahtia kuin sää kylmeni ulkona. Haluttomat kaudet ovat tietty ihan luonnollisia, mutta ikinä ennen ei ole seksi kiinnostanut niin vähän, etten olisi halunnut edes runkata. Marraskussa aloin myös tapailla uutta miestä, jonka luulisi vaikuttavan positiivisesti seksihaluihin, mutta ei. Melkein ehdin jo diagnosoida itselleni masennuksen, kunnes tajusin, että koko juttu johtuukin talvesta.

Okei, pari viime kuukautta eivät ole olleet elämäni parhaat muutenkaan. Talvi ei ole siis ainoa syypää tilanteeseeni, mutta siitä huolimatta olen varma, että vuodenajat vaikuttavat haluihini. On ihan tutkittu juttu, että libido voi olla kuin lämpömittari, eli seksiä tekee enemmän mieli silloin, kun sää on lämmin. Syynä tähän on muun muassa auringosta saatava D-vitamiini, joka nostaa hormonitasoja. Ja onhan selvää, että jos on jatkuvasti pimeyden takia rättiväsynyt, ei seksikään samalla tavalla maistu.

Tuore tapailusuhteeni alkoi siis hieman hankalissa merkeissä, kun sänkyhommat eivät ottaneet onnistuakseen. Mies oli aivan ihana, mutta jostain syystä emme osanneet pelata seksissä yhteen. Välillä sujui, mutta yhtä hyvää kertaa kohti oli aina viisi huonoa. Aloin jännittää seksitilanteita, koska pelkäsin, että taas menee metsään. Jännitys vähensi halujani entisestään, ja kun halusin vähemmän, pelkäsin epäonnistumista kahta kauheammin. Kierre oli valmis.

Tilannetta pahensi se, että mies tykkäsi tosi paljon läheisyydestä, enkä itse tottunut siihen, että toinen on jatkuvasti iholla. Tulkitsin kaikki lähestymisyritykset seksialoitteiksi, ja muutuin hänen kosketuksestaan tikkujäykäksi ja ahdistuneeksi. Lopulta en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin antaa koko jutun olla, koska en nähnyt tulevaisuutta miehen kanssa, jota en halunnut seksuaalisesti ollenkaan. Yritin kyllä kaikkeni, mutta valitettavasti halu ja vetovoima eivät ole sellaisia juttuja, jotka lisääntyvät yrittämällä. Väkipakolla vääntäminen on niille oikeastaan aika tuhoisaa. Tähän kun yhdistää vielä sen talven vaikutuksen (ja mm. sen eksäni seurustelu-uutisen) niin juu, ei ihme ettei paljoa panettanut…

Yksi lempiharrastuksistani on bongailla kaduilta ja ties mistä hyvännäköisiä miehiä. Silmäkarkin katselu piristää aina, ja yritinkin hakea ratkaisua haluttomuuteeni tiirailemalla vastaan tulevia komistuksia. Ongelma oli vaan, että kaikki vastaantulijatkin alkoivat näyttää epäkiinnostavilta ja mitäänsanomattomilta. Skannasin yliopiston ruokalan läpi päivittäin, eikä mitään. Kaduilla, junissa tai baareissakaan ei tullut vastaan ketään kiinnostavaa. Tämä sai minut toden teolla huolestumaan, koska eihän voinut olla niin, että kaikki hyvännäköiset miehet olisivat yhtäkkiä kadonneet maailmasta. Sitten tajusin, että talvihan se taas on tehnyt tepposensa ja piilottanut kaikki kuumat yksilöt toppatakkien ja villavanttuiden alle. Tuskin olen itsekään erityisen seksikäs ilmestys paarustaessani tuolla räntäsateessa paksuissa talvivaatteissani, joiden alta minusta näkyy vain nenä. On myös vaikeaa tähyillä adoniksia, kun keskittyminen menee siihen, ettei liukastuisi jäisillä kaduilla. 

Talvi on surkeaa aikaa olla sinkku, koska uusien ihmisten tapaaminen on vaikeampaa. Kaikki energia menee pakollisiin juttuihin, kuten töihin. Sen jälkeen ei tosiaan riitä kiinnostus lähteä ulos kurjaan säähän taistelemaan julkisten kulkuneuvojen kanssa, jotta pääsisi tapaamaan jotain random Tinder-matcheja. Talvella pitäisi olla kumppani, jonka kanssa voisi hautautua vilttien ja peittojen alle panemaan. En minä esimerkiksi viime vuonna huomannut mitään tällaista ongelmaa, kun olin vielä eksäni kanssa.

Loskakelitkään eivät erityisesti lämmitä sydäntäni, mutta huomaan kyllä tämän vähäisenkin sään lämpenemisen vaikuttavan positiivisesti haluihini. Myös sen epäonnisen tapailusuhteen lopettaminen auttoi: heti seuraavana päivänä näin kolme hyvännäköistä miestä, ja halutkin alkoivat palailla. Ihan kuin kehoni olisi yhtäkkiä muistanut kaikki ne orgasmit, jotka jäivät kuivan kauden aikana saamatta, ja alkanut himoita niitä nyt. Tässä sitä nyt siis ollaan, kiimaisena keskellä helmikuuta eikä miehiä mailla halmeilla. Mutta se ei oikeastaan haittaa, olen vain tyytyväinen kun taas haluttaa.

ps. Jos yliopistolla tahtoo lounaan lisäksi nauttia silmänruuasta, kannattaa suunnata Porthanian Unicafeen. Eilen silmääni osui peräti kokonainen kaveriporukka silmää ilahduttavia miehiä. Saimme myös nauttia musiikkiesityksestä, kun paikalle pölähti jostain siniseen mekkoon pukeutunut jätkä, joka lauloi Frozenista tutun Let It Go-biisin. 

Aiheeseen liittyvää:

Kiiman paluu

Kun mieli haluaa, mutta kroppa ei kiihotu