Some-mammat, hukkasitteko itsenne?

Eräs nuoruuden tuttavani sai hiljattain lapsen. Tai oikeastaan aika monikin tuttuni on viimeisen parin vuoden aikana tehtaillut muksun jos toisenkin, taidan olla jo sen ikäinen että niitä tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Kukaan näistä tuoreista vanhemmista ei kuitenkaan ole niin läheinen ystäväni että olisin heidän perheidensä elämässä millään lailla mukana tai näkisin perhe-elämää lähietäisyydeltä. Tiedän heidän elämiensä menosta lähinnä sosiaalisen median kautta, jonne monet vanhemmat päivittävät aktiivisesti perheidensä kuulumisia.

On kiinnostavaa ja myös melko huvittavaa, kuinka monen ihmisen somesisältö muuttuu koskemaan lähes pelkästään lapsia ja perhe-elämää sillä salaman sekunnilla, kun tieto lapsen tulosta tulee. Saan paljon hupia raskaana olevien tai juuri äidiksi tulleiden tuttujeni Facebook-päivityksistä. Raskaudesta ilmoitetaan tietysti ultraäänikuvalla, mieluiten jollain kornilla runolla varustettuna. Tyyliin: "Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen, mut' aikaan sai muutoksen melkoisen:
toi elämään tullessaan valoisan lisän, teki toisesta äidin toisesta isän" tai jotain muuta yhtä ällösöpöä. Totuuden siemen tuossa runossa kyllä piilee, koska tuntuu, että se äidiksi tuleminen on niin hirvittävän kokonaisvaltainen muutos, että oma vanha persoona katoaa kokonaan. Raskauspäivityksen jälkeen somefeedi täyttyy potkupukujen ja helistimien kuvista, välillä tulee niitä neuvolapäivityksiä joissa vakuutellaan "äidillä ja pienellä olevan kaikki hyvin" ja sitten loppuhuipennuksena kuva vastasyntyneestä. Mukana tietysti sukupuoli ja strategiset mitat (koska ketäpä ei kiinnostaisi lapsen syntymäpainon tarkka grammamäärä) ja höysteenä ylläolevan kaltainen kammottava runo.

Mietin välillä, että onko niissä raskaushormoneissa jotain aivot sulattavaa mönjää, niin pehmeäpäisiltä vaikuttavat monet odottajat ja tuoreet äidit. Kuvitellaan, että koko maailmaa kiinnostaa vauvan joka ikinen tekeminen, kakan koostumus ja päiväunirytmi, joista kaikista päivitellään aktiivisesti someen. Saahan sitä tietty päivittää mitä haluaa, ja itse katselen ehkä jopa mieluummin kuvia vauvoista kuin niistä iänikuisista puuroannoksista tai ihmisten naamoista, mutta rajansa kaikella. Ja pahinta on mielestäni se, kuinka moni äiti alkaa puhua itsestään kolmannessa persoonassa "mammana". Vaikka someen päivittäisi jotain täysin lapseen liittymätöntäkin, itseen täytyy silti viitata mammana. Mamma kuntoilee, mamma juo viiniä, mamma tekee sitä ja mamma tekee tätä. Ja mamman puoliso on tietysti isi tai iskä. Kamalimpia päivityksiä ovat sellaiset naisporukoiden illanistujaiskuvat, joiden tekstinä on jotakin tyyliin "Mammojen vapaailta, Pekka-Irmeli iskän kanssa kotona, mitäköhän siitä tulee hehhehhee". Tekee varmaan hyvää parisuhteelle puhua toisesta vaan iskänä ja vielä kyseenalaistaa hänen kykynsä hoitaa omaa lastaan.

Sama ilmiö on havaittavissa joskus rakastuneiden parien kohdalla. Someen tulvii yhteiskuvia viikoittain, toista kutsutaan hanipuppeliksi ja rakkautta vannotaan suureen ääneen kuvateksteissä. Joka ikinen somepäivitys liittyy jotenkin siihen omaan kumppaniin, aina ollaan yhdessä eikä suhteen ulkopuolista elämää ole somen perusteella ollenkaan. En minäkään kyllä päivitä jokaista kahvitteluhetkeä kavereideni kanssa, mutta en kyllä myöskään kaikkea mitä teen poikaystäväni kanssa. (Huutelen vain julkisesti seksielämästämme täällä blogissa, mutta eihän sitä nyt lasketa.) Olen kuullut sanottavan, että suhteen jatkuva esittely somessa on usein merkki siitä, etteivät asiat ole oikeasti niin hyvin kuin miltä näyttää, ja olen havainnut sen pitävän usein paikkansa. Näin ollen pitäisi ehkä kantaa huolta niistä perheistä, joiden elämän ihanuudesta päivitetään someen päivittäin.

Toivon kovasti saavani lapsia joskus, mutten usko oman persoonani katoavan lisääntymisen myötä mihinkään. Lapsen saaminen muuttaisi toki elämääni paljonkin ja vaikuttaisi varmasti myös parisuhteeseen, mutta olisin silti sama vanha Larissa enkä pelkkä mamma. Ja ne runot. Ne ovat siirappisuudessaan niin karmeita, että oksennus lentää. Sellaisia ei tulla minun somefeedissani näkemään.

Onnittelut nyt kuitenkin kaikille odottaville ja hiljattain vanhemmiksi tulleille tutuilleni ja lukijoilleni! Lapsen saaminen on varmasti ihana asia, älkää kuitenkaan unohtako itseänne vauvahuuman keskellä.