tiistai 6. lokakuuta 2015

Bilettäjä avautuu

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa tyttöporukalla baarissa. Kyseessä oli muutenkin hieman tavallista spesiaalimpi tapahtuma, sillä olimme pitkällä viikonloppureissulla Budapestissa. Yhdellä ystävistäni oli lisäksi ollut selvä syyskuu, joten olimme jo etukäteen suunnitelleet pientä juhlimista reissussa lokakuun alkamisen kunniaksi.

Kun ilta lähestyi ja itse puhkuin intoa ja bilefiilistä, alkoivat ystäväni hieman vastustella. Yksi heistä sanoi ettei oikein viihdy baareissa enää ja on hieman sellainen kausi nyt päällä ettei biletys oikein kiinnosta. Sitten toinen ystäväni komppasi perään, että hänkin on jo ihan liian vanha käymään baareissa eikä oikein jaksa katsella kun muut juoksevat miesten perässä. Siinä vaiheessa rupesi vähän ärsyttämään: mitä tekemistä juhlimisella ja miesten iskemisellä on toistensa kanssa? Ja ollaanko me oikeasti muka liian vanhoja bilettämään, ei todellakaan?

Okei, on ihan ymmärrettävää että pitkässä parisuhteessa bailausinto saattaa joskus vähän laantua. En silti ihan tajua sitä ajatusta, että baariin menemisen ainoa pointti olisi iskeä joku jonka kanssa lähteä kotiin. Tänä aamuna laskeskelin, että olen viimeksi tainnut lähteä baarista löytämäni miehen matkaan joskus tammikuussa. Harvemmin edes tanssin kenenkään sellaisen kanssa johon olisin tutustunut samana iltana. Tykkään jutella ihmisille mutta ei bilettämisessä minulle ole kyse mistään pariutumisrituaalista. Yksinkertaisesti vain rakastan sitä fiilistä kun päässä vähän heittää, musiikki soi lujaa ja se vie mukanaan. Sellaista elämä on tässä ja nyt-oloa, missä jotenkin irtautuu arkitodellisuudesta ja leijuu pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Ei siitä haittaa ole jos mukana on joku kiva mies, mutta harvemmin niitä sieltä itse bileistä löytyy. 



Ja mitä tulee tuohon ikäasiaan, sekin on varmaan aika subjektiivinen kokemus. En kyllä itse vain oikein tajua kuinka voisin olla liian vanha bilettämään jos Helsingistäkin löytyy baareja joihin en ikäni puolesta edes pääse sisään. Toki on sellaisia baareja joissa välillä tuntee itsensä vanhaksi, mutta en tykkää sellaisista mainstream-baareista muutenkaan missä tuota nuorempaa porukkaa usein pyörii. Kaverini elämäntilanne on toki myös erilainen kuin omani: hän on jo valmistunut koulusta, asuu ulkomailla poikaystävänsä kanssa ja on myös vuotta vanhempi, mutta oma hyvin vapaa opiskelijaelämäni on mielestäni se ihanteellisin hetki elämässä juhlia niin paljon kun sielu sietää. Ei tarvitse sitten vanhempana harmitella että tuli tuhlattua koko nuoruus viinin siemailuun villasukat jalassa, sitä kun ehtii harrastaa vaikka eläkkeellä.

Ja viimeinen pointtini: on tilanteita joissa kannattaa lähteä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle kokemaan siistejä juttuja. En voi käsittää sellaista elämänasennetta jossa jämähdetään helppoihin ja turvallisiin juttuihin ja pelätään ihan kaikkea mahdollista uutta. Jos ei ehkä tykkääkään käydä baareissa joka viikonloppu, on ulkomaanmatka ehkä ihan hyvä syy tehdä poikkeus ja lähteä katselemaan miten paikalliset tykkäävät juhlia. Niin me sitten onneksi teimmekin, sillä siinä aloitellessamme kavereillanikin bilefiilis nousi ja kävimme katsastamassa erään paikallisen tyypin (lue: Tinder-matchini, tästä lisää myöhemmin) suositteleman klubin. Klubilla oli mielettömän cool sisäpiha (kuvassa), hyvää tanssimusaa ja ihanan edullinen hintataso joka mahdollisti vähän hienompienkin juomien maistelun kuin sen perinteisen halvimman hanasiiderin. Juttelimme usean miehen kanssa ja erityisesti juuri se kaverini, joka oli valittanut miesten perässä juoksemisesta, oli eniten innoissaan kaikista miehistä. Kukaan ei silti juossut kenenkään perässä vaan tanssimme keskenämme ja meillä oli tosi hauskaa. Ihan niin seikkailunhaluinen en itsekään ole että olisin lähtenyt tuntemattoman unkarilaisen miehen matkaan hankkimaan eksoottisia itäeurooppalaisia sukupuolitauteja.

Ihmiset on erilaisia ja kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista. Minä kuitenkin tykkään bilettämisestä ja on mahtavaa että ystäväni lähtevät kanssani juhlimaan vaikka eivät itse olisikaan ihan niin innoissaan aina. Ehkä ihan hyvä vaan että on joku joka vähän jarruttelee menoa, kun olen itse välillä niin hurjapäinen ja menossa päistikkaa kaiken maailman juttuihin mukaan. Mutta liian vanhoja me ei kyllä olla vielä pitkään aikaan, se on varma!

Ei kommentteja: