Ärsyttävimmät asiat, mitä sinkuille sanotaan

Olin aika pitkään läheisimpien ystävieni keskuudessa ainoa sinkku. Ja välillä tuntui siltäkin, että olisin ollut koko maailman ainoa sinkku. Välillä oli tosi rankkaa ja raivostuttavaa kuunnella kavereiden selitystä parisuhdeonnesta ja erityisesti niitä vähän sääliviä kommentteja siitä, kuinka minullakin kaikki vielä muuttuu paremmaksi. En pitänyt yhtään siitä, miten parisuhteessa olevat joskus asettuivat yläpuolelleni ja kokivat oikeudekseen tuntea sääliä minua ja surkeaa sinkkukohtaloani kohtaan. Rakkauselämästäni puhuttaessa (ja siitähän puhuttiin, koska varattuja tietty kiinnosti aina sinkun villit seikkailut) kuulin usein erityisesti näitä neljää lausahdusta, jotka kiteyttävät hyvin sen ylemmyydentuntoisen asenteen, joka varatuilla sinkkuja kohtaan voi joskus olla.

Kuvituksena räpsyjä Haagan alppiruusupuistosta, jossa kävin kavereideni kanssa retkellä.

"Miten ihmeessä sä voit olla sinkku?"

Toisin sanoen, miksi kukaan ei ole huolinut sinua vaikka olet noin sellainen, tällainen ja tuollainen. Useiden ihmisten mielestä olin ihan liian kaunis, hauska, älykäs ja erinomainen voidakseni mitenkään olla sinkku, eivätkä he kerta kaikkiaan keksineet selitystä sille, miten en ollut kelvannut kenellekään. "Kyllä sulle ottajia löytyy ihan varmasti", monilla oli tapana sanoa. No eipä se ongelma missään vaiheessa ollut se, etteikö niitä miehiä olisi ollut. Olisin halutessani voinut ottaa poikaystäväkseni vaikka heti ensimmäisen Tinder-deittini ja seurustella hänen kanssaan koko loppuelämän, mutta kun en ollut tipan vertaa kiinnostunut hänestä. En kuitenkaan nää mitään järkeä parisuhteessa, jossa ollaan vain siksi, että olisi joku. Kenellekään niistä sinkkuuttani hämmästelevistä tyypeistä ei tainnut tulla mieleen, että olin ihan vapaaehtoisesti valinnut sen.

"Et löydä ikinä ketään, jos oot liian nirso"

Tällä viitataan kai siihen, että pitäisi laskea kriteereitä jotta ei vaan, hui kauhistus, jää ikuisiksi ajoiksi sinkuksi. Myönnän että olen itsekin sanonut näin joskus parille kaverilleni, mutta mielestäni ihan aiheesta: jos vaikkapa pyyhkäisee Tinderissä vasemmalle kaikki muut paitsi kuumat australialaiset surffarit (ja asuu Suomessa), on ehkä turha ihmetellä miksi hyviä miehiä ei tunnu löytyvän. Omat kriteerini ovat koko ajan olleet aika paljon löyhemmät ja olen ollut valmis myös joustamaan niistä, jos kohdalle sattuisi joku muuten lupaavan oloinen tyyppi. Seksin sujuvuudesta en ole kuitenkaan ollut valmis tinkimään ja siihen onkin muutama juttu kaatunut, minkä vuoksi olen saanut kuulla näitä nirso-kommentteja. Toinen kriteeri, mikä on jopa vieläkin tärkeämpi, on se, että en ole halunnut poikaystäväkseni ketään johon en olisi ihastunut. Joidenkin mielestä se on kuitenkin ihan turha kriteeri. Vaikka pitäisihän sen olla päivänselvää, ettei sellaisella suhteella, josta puuttuu alusta asti tunteet ja intohimo, ole mitään tulevaisuutta.

"Kukaan ei tule kotoa hakemaan, itse pitää olla aktiivinen ja etsiä kumppania"

Niin, no ei tule. Mutta kun se kumppanin etsintä voi välillä olla niin äärettömän rankkaa, että tekee mieli vaan hautautua kotiin ja mennä peiton alle piiloon. Jaa miksikö se on rankkaa? Koska sinkkuihin kohdistuu ympäriltä jatkuvaa painetta siitä, että pitäisi olla jo parisuhteessa, pitäisi löytyä joku ja pitäisi olla jatkuvasti etsimässä jotain. On suorastaan edesvastuutonta olla etsimättä kumppania, koska jos ei etsi ei voi löytää. Ja jos ei löydä, on ikuisesti onneton, koska sinkkunahan ei voi olla onnellinen ja parisuhde on ainoa oikea tie ikuiseen onneen ja auvoon.

Onneksi on Tinder. Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, vaan voi olla siellä peiton alla piilossa ja hoitaa kansalaisvelvollisuutensa kumppanin etsinnässä sieltä käsin. Kätevää. Paitsi että..

"Ei se rakkaus löydy etsimällä, eikä varsinkaan mistään Tinderistä"

Sitähän sanotaan, että hyvät asiat tapahtuvat silloin kun niitä vähiten odottaa. Se vaan, että jos samaan aikaan pitää olla aktiivinen ja etsiä kumppania mutta kuitenkaan ei saa yrittää eikä nähdä asian eteen vaivaa, niin mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä?

Fakta on myös se, että suurin osa tuntemistani pariskunnista on tavannut toisensa Tinderissä tai baarissa. Että kyllä se kai on melkoisen todennäköistä, että sieltä voi sen rakkauden löytää, melkein jopa todennäköisempää kuin että romanttisen komedian tyyliin törmättäisiin kadulla tai jossain lähijunassa. Oman kokemukseni mukaan varsinkin lähijunien tarjonta on aika surkeaa, eli prosentuaalisesti olen tavannut huomattavasti suuremman määrän potentiaalisia kumppaniehdokkaita Tinderissä kuin junassa.

"Kyllä säkin vielä löydät jonkun"

Tai ylipäätään kaikenlaiset voivottelut siitä, että voi sinua raukkaa ja kyllä se siitä kohta helpottaa. Ihan kuin sinkkuus olisi joku flunssan tyyppinen inhottava vaiva, josta pitäisi päästä eroon. Tai että sinkkuna sitä olisi jotenki vajaa ja puolikas ja jostakin pitäisi löytää kumppani rinnalle, jotta voisi yhdistyä ja eheytyä kokonaiseksi. Itse ainakin olin kuitenkin suurimman osan ajasta ihan tyytyväinen elämääni sinkkuna, jopa niin tyytyväinen, että elin pitkään edes toivomatta parisuhdetta. Ja silloinkin, kun sitä toivoin, pystyin nauttimaan elämästäni vaipumatta epätoivoon sinkkuuteni vuoksi. Mutta niinä harvoina epätoivon hetkinä, kun oikeasti tuntui etten kerta kaikkiaan jaksa enää olla se maailman ainoa sinkku joksi itseni välillä tunsin, kaikkein vähiten lohdutti yllämainitun kaltaiset muka tsemppaavat lausahdukset. Helppohan se on varattuna huudella, että kyllä se siitä, kun on täysin unohtanut miltä se yksinolo tuntuu.

Nyt kun sinkkuajat ovat takanapäin ja olen päässyt mukaan parisuhteellisten ylevään joukkoon, olen välillä ärsyyntynyt siitä miten ihmiset ympärilläni suhtautuvat seurusteluuni. Ihan kuin ihmiset olisivat huokaisseet helpotuksesta, että huh saatiinpa tuokin nyt vihdoin suhteeseen. Että ei tarvitse enää huolehtia, koska minulla on nyt suhteeni ansiosta kaikki hyvin. Voi tosin olla, että kaverini ovat helpottuneita vaan siitä, ettei heidän tarvitse enää kuunnella selostuksiani random Tindermiehistä ja muusta sinkkusäädöstä. Vähän kuitenkin harmittaa, että minun oletetaan olevan jotenkin huikeasti onnellisempi nyt, kun seurustelen, vaikka elämästäni ei ole tullut mitenkään radikaalin erilaista. Yritänkin nyt itse olla asettamatta itseäni sinkkukavereideni yläpuolelle ja olla huutelematta sieltä mitään näitä yllämainitun kaltaisia kommentteja, kun niistä ei todistetusti mitään iloa sinkuille ole.