Pienissä häissä

Olin viime lauantaina pitkästä aikaa häissä. Asia on merkittävä, koska olen ollut häissä edellisen kerran melkein kymmenen vuotta sitten, ja myös sikäli, etteivät kyseessä olleet ihan tavalliset häät vaan yllätyshäät. Meidät vieraat oltiin kutsuttu paikalle mukamas kuuntelemaan morsiamen konserttia, mutta sulosoinnut jäivät nyt kuulematta kun tilaisuus paljastuikin hieman toisentyyppiseksi. Mitään erityistä häähössötystä iltaan ei kuitenkaan kuulunut: vihkiminen oli tapahtunut jo edellisellä viikolla, joten mitään seremonioita ei ollut vaan pelkästään illallinen hyvässä ravintolassa ja sen jälkeen pienimuotoiset jatkot. Rentoa ja mukavaa.

Tämä oli ensimmäinen kertani jonkun itseni ikäisen ihmisen häissä. Seuraava kerta koittaa todennäköisesti tulevana kesänä, kun yksi parhaimmista ystävistäni menee naimisiin. Hänen häänsä edustavat sitä toista ääripäätä: on upea miljöö, satasen per henkilö maksavat ruuat, koko paketti viimeisen päälle. Hössötys (ja budjetti) ovat moninkertaiset verrattuna viimeviikonloppuisiin häihin. Hääsuunnitelmien etenemistä on ollut kiinnostavaa seurata, mutta väkisinkin tulee mieleen, onko se kaikki säätäminen todella tarpeellista vain yhden päivän takia. Tai siis, mikä siinä naimisiin menemisessä on niin hirveän ihmeellistä, että moni laittaa sen juhlimiseen niin jäätävät määrät rahaa ja aikaa?

Avioliiton merkitys nyky-yhteiskunnassa kun on kovin erilainen kuin aikaisemmin. Ennen vanhaan naimisiin meneminen oli suuri siirtymäriitti aikuisen elämään, ja se muutti parisuhdetta ratkaisevalla tavalla kun samaan syssyyn muutettiin yhteen ja aloitettiin yhteinen seksielämä. Nykyään pariskunnat asuvat useimmiten yhdessä vuosia ennen naimisiinmenoa ja esiaviollinen seksikin on melkoisen tavallista, joten avioliittoon astuminen ei välttämättä muuta suhdetta mitenkään. Ainoa juttu, mikä saattaa muuttua, on toisen puolison sukunimi. Sitäkö tässä nyt sitten juhlitaan, sitä hirveää paperisotaa ja joka paikkaan soittelua ja nimenmuutoksesta ilmoittelua? Ei, avioliiton merkitys taitaa nykypäivänä olla puhtaasti symbolinen, sellainen tapa juhlia rakkautta ja sitoutumista. Tavallaan vaan yksi tapa sanoa "rakastan sinua". Melko kallis sellainen, jos minulta kysytään.

En silti kritisoi ihmisiä, jotka haluavat kaikesta huolimatta järjestää isot ja näyttävät häät. Olen itsekin haaveillut omista häistäni suunnilleen siitä asti, kun mummoni näytti minulle joskus nelivuotiaana vanhempieni hääkuva-albumin. Oli se kuinka järjetöntä tahansa, haluan jonakin päivänä pukea päälleni sen upean valkoisen mekon ja kutsua läheiseni hääjuhlaan, jossa on kauniit koristeet, herkullista ruokaa ja hyvää musiikkia. En tarvitse kahtasataa hopeista lautasliinarengasta, käsin väkerrettyjä hääkarkkeja tai humppaa soittavaa hääbändiä, mutten tahtoisi ohittaa koko juttua pelkällä ravintolaillallisellakaan. Häät ovat kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen once (or twice) in a lifetime-juttu, niin kyllä siihen mielestäni saa vähän panostaakin. Ei ehkä kuitenkaan kovin monen tuhannen euron edestä, kyllä vähempikin riittää.

Pienemmän profiilin häät tuntuvat kasvattavan suosiotaan, ja se luultavasti johtuu siitä avioliiton merkityksen muuttumisesta. Itseäni hieman surettaa se, että avioliitto ja naimisiinmeno tuntuvat merkitsevän monelle yhä vähemmän ja vähemmän. Siinä häämekkojen ja -kakkujen viidakossa pääsee helposti unohtumaan se ydinajatus, eli toiseen sitoutuminen ja rakastaminen niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Pienimuotoisemmissa häissä se ydinajatus saattaa olla vahvemmin läsnä: kun poistetaan kaikki turha höösäys ja glamour ja homma hoidetaan jollain kolmen minuutin seremonialla maistraatissa jonain tavallisena tiistaipäivänä, jää jäljelle vaan se olennainen. Mutta ei sitä isommissakaan häissä aina unohdeta, ja kyllähän rakkaus on niin hieno ja mahtava juttu, että se ansaitsee tulla juhlituksi näyttävin juhlamenoin. En keksi oikeastaan kovin montaa parempaakaan sijoituskohdetta ylimääräiselle kymppitonnille. Paitsi hääjuhlan sijaan sijoittaisin sen itse mieluummin häämatkaan. Mutta kukin tavallaan.

Pointtini tässä kai oli se, että miettikää nyt hyvät ihmiset kahdesti ennen kuin pistätte koko omaisuutenne kiinni häihinne, koska homman voi todistetusti hoitaa pienemmälläkin budjetilla. Ja vähän myös se, että menkää nyt hyvät ihmiset naimisiin, koska häät on tosi kivoja ja haluaisin päästä sellaisiin vieraaksi uudestaankin, koska vieraana on saletisti vielä kivempaa kuin morsiamena tai sulhasena. Varsinkin jos kyseessä on ne puolen miljoonan häät.

ps. haluaisin tosi paljon myös jonkun polttareihin. En ole koskaan vielä ollut. Haluaisiko joku seksibloggarin osaksi polttariohjelmaa? Stripata en osaa, mutta voin juoda ja kertoa hauskoja juttuja. Tuliko kaupat?

pps. tässä vielä mielenkiintoinen näkökulma siihen, mihin avioliittoa ylipäätään tarvitaan nyky-yhteiskunnassa.