tiistai 20. helmikuuta 2018

Veljen kanssa asuminen hankaloittaa tiettyjä asioita

Minä ja veljeni olemme asuneet kämppiksinä reilut puolitoista vuotta ja yhteiselomme on sujunut varsin kitkattomasti. En pahastuisi jos tuo velipoika olisi hieman innokkaampi siivooja, mutta satunnaisia tiskivuoria, kuivahtaneita avokadoja ja haisevia roskapusseja lukuunottamatta homma toimii ihan hyvin. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, ettei tällainen asumisjärjestely ole varsinaisesti ihanteellinen meidän kummankaan seuraelämän kannalta.

Harvan näkemykseen unelmien treffeistä tai romanttisesta illasta kuuluu paikalla randomisti haahuileva kämppis. Ei se ehkä jotain leffan katsomista tai muuta perus illanviettoa haittaa, mutta seksihommiin ryhdyttäessä se seinän takana norkoileva ulkopuolinen tyyppi saattaa olla todellinen turn-off. Ajatus siitä, että toinen kuulee kaiken, voi nolottaa kovasti. Se, että kämppiksenä sattuu olemaan oma sisarus, ei varsinaisesti helpota asiaa: oman sisaruksen seksielämää ei juurikaan haluta ajatella eikä varsinkaan tietää mitään äänten tapaisia yksityiskohtia. Tilanne on siis nolostuttava jokaiselle osapuolelle: yhtäältä toisessa huoneessa olevalle kiimaiselle pariskunnalle, joka ei kuitenkaan pysty keskittymään touhuihinsa ajatellessaan vain tuottamiaan ääniä, ja toisaalta myös sille viereisen huoneen asukkaalle, joka tunkee sormet korviinsa ja lallattaa välttyäkseen saamasta liikaa informaatiota sisaruksensa voihkinan äänenkorkeudesta. Kiihkeän yön jälkeen kukaan ei kehtaa katsoa toisiaan silmiin aamupalapöydässä. Ei siis ideaalitilanne millään tavalla.



Toki seksiä voi harrastaa ilman eläimellistä voihkinaa tai kurkku suorana kiljumista. Olen huomannut, että joskus on jopa todella kiihottavaa kun ei saa äännellä vaikka tekisikin mieli, ja täytyy oikeasti keskittyä siihen että on hiljaa. Laukeaminen on kuitenkin silloin joskus vaikeaa, kun ei pysty rentoutumaan kunnolla ja hengittäminenkin unohtuu, kun yrittää pysyä hiljaa. Ja vaikka siitä seksistä poistaisi kaikki suusta tulevat äännähdykset, jäljelle jää kuitenkin ne litinät, lotinat, peiton kahinat ja sängyn natinat, joita onkin sitten vaikeampaa vaimentaa. Viimeksi mainittua yritin tosin kerran erään tyypin kanssa eliminoida siirtymällä lattialle, mutta jätkä onnistui lyömään päänsä vaatekaappini oveen ja herätti varmaan koko taloyhtiön kiroilullaan. Eli ei kovin toimiva ratkaisu sekään. Mietin lähes joka viikonloppu uuden sängyn ostamista, kun ärsyttää niin paljon se kuuden kilometrin päähän kuuluva natina. Ja vaikka yhteenmuutto poikaystäväni kanssa ei olekaan vielä ajankohtaista, olen sitäkin harkinnut moneen otteeseen ihan vain siksi, että saataisiin panna rauhassa. Onneksi hän sentään asuu yksin.

Veljelläni, joka ei (ainakaan tietääkseni) tällä hetkellä seurustele, on hieman toisenlainen tilanne. Välillä hän tuo tyttöjä kotiin, mutta kovinkaan montaa en ole sen yhden kerran jälkeen uudestaan nähnyt. Syitä en tiedä, mutta pahoin pelkään, että isosiskon läsnäolo on saattanut säikäyttää ainakin osan tyttöparoista pois. En tiedä mikä minuun menee, mutta välillä huomaan kuulostavani varsin äitimäiseltä veljeni naisille puhuessani. Kerrankin kysyin typerästi joltain sohvallamme istuskelleelta random tytöltä että seurustelettekos te. Siis joltain täysin random muijalta jota en ollut koskaan ennen nähnyt ja josta veljeni ei ollut koskaan maininnut mitään. Tyttö ja veljeni vaan katsoivat toisiaan kiusaantuneena ja vastasivat että eeeei, ja hetken päästä tyttö lähti. Arvatkaa hävettikö. Onhan se nyt noloa, että seksuaalineuvoja ja ihmissuhdebloggari, jonka pitäisi olla asiantuntija näissä jutuissa, rupeaa heittämään tuollaisia keski-ikäisten suuhun sopivia kommentteja, jotka saattavat asianosaiset noloon tilanteeseen. Kai se on joku isosiskon huolehtimisvaisto. Onneksi olen aika paljon öitä poissa kotoa, jolloin veljenikin saa mahdollisuuden olla naistensa kanssa rauhassa ilman huutelevaa siskoa. Ja jos oikeasti aina onnistuisin kaikki hänen juttunsa pilaamaan, hän todennäköisesti sanoisi asiasta jotain. Tai muuttaisi pois.

Ehkä pitäisi sopia jonkinlainen protokolla näitä tilanteita varten. Laittaa vaikka joku sukka oveen, niin toinen tietäisi mikä on homman nimi. Vaikka kyllähän sen voi sieltä huoneesta kuuluvista äänistäkin toki päätellä. Mutta jos sen laittaisi jo ulko-oveen. En tiedä, oman veljen kanssa tuntuu kovin hankalalta puhua seksiasioista. Varmaan lähtisi siinäkin joku tätivaihde silmään ja alkaisin paasata kuin joku kiusallinen yläasteen terveystiedon opettaja. Joten varmaankin jatkamme vain kuten tähänkin asti, eli toinen yrittää tukahduttaa ääntelynsä tyynyllä ja seinän takana toinen painaa omaansa korviensa peitoksi.

ps. oma lukunsa on myös vibraattorin surina. Yritäpä sitä jotenkin vaientaa..

Ei kommentteja: