Puolustuspuhe pleijeröinnille

Minua on monesti arvosteltu siitä, että olen tapaillut useampaa miestä samaan aikaan tai säätänyt muiden kanssa tapaillessani jotakuta. Olen kuullut paljon ihmettelyä, että miten oikein pystyn siihen ja eikö omatuntoni kolkuta. Joskus myös olin tilanteessa jossa yritin tehdä valintaa kahden hyvän miehen väliltä, ja silloin kuulin monesti että jos valintaa pitää edes hetki miettiä, en välitä oikeasti kummastakaan ja sietäisin suurinpiirtein kuolla yksin onnettomana. Tietty on inhottavaa jos joku puuhailee selän takana jotakin, mutta mielestäni tapailusuhteissa kirjoittamaton sääntö on, että muita saa tapailla jos ei olla sovittu muuta. Meitä montaa yhtä aikaa pyöritteleviä ei pitäisi ehkä kuitenkaan tuomita niin nopeasti, sillä miesten tunteilla leikittelyn ja tunteettomuuden sijaan muiden kanssa säätäminen voi olla enemmänkin omien tunteiden suojelemista.

Tässä logiikassa on ihan oikeasti järkeä.

Itselleni useampi kortti hihassa on ennen kaikkea itsesuojelun keino. Yritän minimoida riskit siihen, että ihastuisin liikaa ja päätyisin satuttamaan itseni. Olen huomannut, että jos pitää useampaa miestä kuvioissa yhtä aikaa, tunteet eivät välttämättä roihahda niin voimakkaasti ketään tiettyä kohtaan. Se on hyvä juttu, sillä mitä laimeammat tunteet, sitä vähemmän sattuu jos juttu loppuu. Käytän muiden kanssa säätämistä myös keinona rauhoitella itseäni. Jos pidän jostakusta ja koen epävarmuutta hänen tunteistaan itseäni kohtaan, haen lohtua toisen miehen sylistä. Oli siihen epävarmuuteen sitten syytä tai ei, toinen mies vie ajatukset muualle ja tuo sellaista sisäistä rauhaa. Välillä olen toki kokenut hiukkasen huonoa omatuntoa, jos käykin ilmi ettei mitään syytä epävarmuuteen ollut, mutta koska tapailusuhteissa kaikki on sallittua, en ole ottanut asiasta sen kummempaa stressiä. Erotkin on helpompi kestää jos pyörittelee useampaa yhtä aikaa, sillä vaikka yksi juttu loppuisi, toinen vielä jatkuu. Usein kaikki juttuni ovat alkaneet hieman limittäin niin, että toisen alkaessa hiipua olen alkanut tutustua johonkuhun uuteen ja kun se taas vuorostaan hiipuu, on taas joku uusi kuvioissa. Se onko tämä toimintatapa järkevä, terveellinen tai millään tavalla oikeutettu, on sitten asia erikseen. Mutta näin minä suojelen itseäni sydänsuruilta.

Pystyn siis vallan mainiosti olemaan yhtä aikaa ihastunut johonkuhun ja harrastamaan seksiä toisen miehen kanssa. Seksi ja tunteet eivät ole enää pitkiin aikoihin liittyneet toisiinsa, eli minun ei todellakaan tarvitse olla rakastunut kehenkään voidakseni mennä hänen kanssaan sänkyyn. Välillä olen säätänyt miesten kanssa ihan vaan siitä ilosta että voin, eikä siihen liity mitään henkistä kostoa kenellekään kolmannelle osapuolelle. Toki on niin, että jos uskaltaisin ihan oikeasti antautua tunteideni vietäväksi ja rakastua johonkuhun, en haluaisi enää harrastaa seksiä muiden kanssa. Kiinnostus muita miehiä kohtaan laskee huomattavasti siinä vaiheessa kun ihastun johonkuhun edes vähän. Mutta kun tuntuu hirvittävän vaikealta ja pelottavalta mennä sieltä omasta suojakuoresta ulos ja antaa niiden tunteiden tulla, sillä sitten jos käykin huonosti, itsensä satuttaa todella pahasti. Niimpä minusta on tullut tälläinen pikkuisen kyynistynyt pleijeri, joka mielellään lopettaisi pleijeröinnin, mutta pelkää sydämensä puolesta eikä uskalla.