Vanha ja viisas 24-vuotias

Viime maanantaina oli kahdeskymmenesneljäs syntymäpäiväni. Olen siis viikon verran ehtinyt totutella uuteen numeroon, ja makustella elämää 24-vuotiaana. Vaikka viikko ei hirveän pitkä aika olekaan, siihen voi mahtua yhtä sun toista: seuraavaksi siis kerronkin, miten olen ensimmäisen viikon aikana vanhentumiseni myötä viisastunut.

Ensinnäkin 24-vuotiaan elämä on oletettavasti aika rankkaa, koska kolme ystävääni antoi minulle synttärilahjaksi selviytymispakkauksen. Toisaalta jos pakkauksen sisällön avulla selviän taas yhden vuoden elämästäni, näyttää tulevaisuus aika valoisalta: sisälsiväthän pakkaukset kuitenkin esimerkiksi popcorn-yöpuvun, karkkia ja suklaata, saippuakuplia, tikkareita ja yhden "kiihkeän illan kumisen ritarin". Ylläolevassa kuvassa 24 asiaa joita tarvitset 24-vuotiaana- selviytymispakkauksen sisältö, lukuunottamatta parhaiden ystävieni valokuvaa, yhtä ananasta sekä totuus vai tehtävä-pelikortteja.

24 vuotta on myös siinä mielessä kriittinen ikä, että tässä vaiheessa porukka alkaa jakaantua kahteen leiriin: osalla on jo perhettä, osa taas, kuten allekirjoittanut, juoksentelee vielä viikonloppuisin klubeilla. Kertoessani harjoittelupaikassani synttäreistäni eräs työkavereistani päivitteli että kuvittele, sun ikäisenä mulla oli jo kaksivuotias lapsi. Tuon tyylisiä kommentteja on luultavasti odotettavissa lisää, vaikkakin onneksi omat vanhempani ovat hankkineet minut ja veljeni vasta yli kolmikymppisinä joten he tuskin vielä alkavat kuumotella lapsenlapsista. On nimittäin hyvin epätodennäköistä, että olisin pyöräyttelemässä muksuja tähän maailmaan vielä hetkeen.

Selviytymispakkaus sisälsi myös listan siihen kuuluvista esineistä.

Bilettämisestä on sanottava vielä sen verran, että minua välillä huvittaa, kun minua nelisen vuotta nuoremmat työkaverini päivittelevät biletarinoitani ja viettävät itse aika rauhallista elämää. Muistan itsekin olleeni kahdenkympin taitteessa aika kotona viihtyvä enkä hirveästi käynyt juhlimassa. Eräs kaverini sanoi 22-vuotissynttäreideni korvilla sen olevan kuin täyttäisi 16 uudestaan, ja sillä logiikalla 24 on siis uusi 18. Siltä kyllä todellakin välillä tuntuu, kun juttelen työkavereideni kanssa: heilläkin taitaa kai olla välillä vaikeuksia muistaa minkä ikäinen olinkaan, koska he elävät paljon aikuismaisempaa elämää kuin minä.

Toinen selviytymispakkaus sisältö erinäisiä bileistä selviytymiseen tarkoitettuja tuikitarpeellisia esineitä, kuten aurinkolasit, kosteuspyyhkeitä, matkahammasharjan ja anti-wrinkle-silmänympärisvoidetta. Aku Ankka-reppu on aika makea, eikö?

Olen myös oppinut kantapään kautta menneen ja sitä edellisen viikon aikana, että yöuniaan arvostava 24-vuotias laittaa puhelimensa äänettömälle yöksi. Jostain syystä viime viikkoina olen ollut erityisen haluttua juttuseuraa noin kahden ja viiden välillä aamuyöllä: yksi jos toinenkin tyyppi on soitellut ja lähetellyt viestejä keskellä yötä. Viimeisin tapaus sattui perjantaina puoli viideltä, kun eräs kaverini soitti ja kissani säikähti puhelinta, tarrasi kynsillään olkapäähäni ja heräsin säikähdykseen ja äkilliseen kipuun. Juttelinkin sitten tyypin kanssa melkein tunnin, koska sydämeni hakkasi säikähdyksen jäljiltä pitkään niin lujaa, etten pystynyt nukahtamaan uudestaan.

Sellainenkin juttu on tullut tässä parin viime viikon aikana huomattua, että kaikki parhaat jutut tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Minullekin on tässä menneen viikonkin aikana sattunut juttuja, jotka ovat tulleet ihan puun takaa, ja vielä sitäkin enemmän sitä edellisellä viikolla. Tämä opetus on erään hyvän ystäväni sanoja ja hän kyllä tiesi mistä puhui. Hankaluus vaan on, että kun niitä kivoja ja odottamattomia juttuja on alkanut tapahtumaan, on vaikea olla odottamatta lisää kivoja asioita tapahtuvaksi, koska niiden odottaminen estää niitä tapahtumasta. Möh, hankalaa.

Erittäin fresh ja levännyt 24-vuotias sunnuntaityöläinen

Loppuun vielä juttu, joka on tullut uutuutena uudelle ikävuodelle siirtyessäni, vaikkakaan ei suoranaisesti liity syntymäpäivääni tai vanhenemiseen mitenkään. Sitä vain, että kun tarpeeksi pitkän aikaa viettää hiljaiseloa makuuhuoneosaston puolella, rupeaa telkkarin katsominen olemaan vaikeaa. Pannassa on nimittäin kaikki seksiin viittaavakin: en pysty katsomaan edes suutelukohtauksia tuntematta oloani turhautuneeksi, vaikeaksi, kiemurtelevaksi ja noh, aika kettuuntuneeksi. Kantani aiheeseen on edelleen se, etten halua korjata ongelmaa random yhdenillanjuttujen avulla vaan mieluummin ottaisin jonkun oikeasti kiinnostavan miehen lakanoihini, vaan kun sellaisia on tällä hetkellä vähän heikosti näköpiirissä. Niimpä minun Netflixini pyörittää tällä hetkellä puhtaasti seksitöntä tv-viihdettä, kuten fantasialeffoja.