Näin ei kannata viritellä tunnelmaa ensimmäiseen suudelmaan

Ensimmäinen suudelma uuden ihmisen kanssa on aina jännittävä. Tai oikeastaan jännittäviä ovat suudelmaa edeltävät hetket, kun mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta ilmassa on käsinkosketeltavaa sähköistä jännitettä. Sitä istuu jonkun vieressä sohvalla, aistii että kohta tapahtuu, vatsassa lepattaa tuhat perhosta ja tuntuu ylitsepääsemättömältä rohkaistua ja ottaa se ratkaiseva askel. Tai sitten sitä istuu siinä sohvalla, jutustelee mukavia ja yllättyy perinpohjaisesti, kun joku yhtäkkiä ilmoittaakin suuteluhalukkuudestaan. Koin tuollaisen jälkimmäisen kaltaisen tilanteen tässä hiljattain, ja siitä tuli kertaheitolla hämmentävin ja absurdein kokemukseni johdattelusta pussailuhommien suuntaan.

Olimme siis erään jätkän kanssa treffeillä, ja päätyneet teenjuonnin jälkeen juttelemaan hänen kotiinsa. Tyyppi vaikutti erittäin asialliselta, ei ujolta mutta ei varsinaisesti kovin flirttailevaltakaan, ja minusta tuntui kuin olisin keskustellut jonkun hyvän ystäväni kanssa. Istuimme juttelemassa olohuoneen sohvalla, minä toisessa päässä ja hän toisessa, ja yhtäkkiä hän totesi että "mietin tässä että haluaisin ehkä suudella sua". Olin kuin puulla päähän lyöty, enkä tiennyt yhtään mitä sanoisin. Pöllämystyneenä kuuntelin vain, kun jätkä jatkoi; "Niin, haluaisin ehkä suudella sua, koska kiinnostais tietää mitä tapahtuu, mutta mietityttää vaan, että ollaanko me liian väsyneitä." "Ei mulla siis sellanen fiilis oo että tyyliin seisois hullun lailla, kunha vaan mietin että mitäköhän sit tapahtuis." Tyyppi siis istui siinä metrin päässä minusta analysoimassa hyvin asialliseen sävyyn, että saattaisi mahdollisesti olla kiinnostunut tietämään, miltä tuntuisi suudella minua. En pystynyt kuuntelemaan tyypin juttuja vakavalla naamalla, vaan repesin nauramaan. En tiennyt yhtään mitä sanoa, ja tunsin oloni hieman kiusaantuneeksikin. Jätkä sen sijaan ei nolostunut yhtään, jatkoi vaan juttuaan ja se eskaloitui koko ajan pidemmälle ja pidemmälle, ja kohta olimme eksyneet jo aika pitkälle alkuperäisestä aiheesta. Lopulta tyyppi sentään kysyi "No, voinko mä nyt sit suudella sua?", siirtyi lähemmäksi sieltä sohvan toisesta päästä ja painoi huulensa omiani vasten. Eikä se sitten ollut yhtään hullumpaa, vaikka aluksi kyllä keskityin aika paljon pidättelemään naurua: sen verran hämmentävän pohjustuksen tyyppi oli touhulle antanut. 

Että sillä lailla. En sentään saanut mitään jälkianalyysia siitä, miltä se homma nyt sitten tuntui, vaikka kyllä kysyinkin läpällä sen ekan pusun jälkeen, että onko odotettavissa sellainen. Ilmeisesti hän vain halusi sanoa ajatuksensa suoraan sen sijaan että olisi vähitellen hivuttautunut lähelleni ja viritellyt sitä jännittynyttä tunnelmaa, ja se oli toisaalta ihan hyvä. Toivoisin kuitenkin, että seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa homma hoituisi vähemmällä puhumisella, koska pitkä ja polveileva analyysi aiheesta ei varsinaisesti vähentänyt tilanteen kiusallisuutta..