Seksipäiväkirja osa 3: Teekutsujen homoilta

Viime viikolla oli taas kaksi seminaaripäivää Sexpon seksuaalineuvojakoulutuksessa. Seminaarien aiheena oli melko kattavasti seksuaalisuuden monimuotoisuus, ja käsittelimme muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä erilaisia ihmissuhdemuotoja.

Aiheet olivat sattumalta hyvinkin ajankohtaisia, sillä joitakin päiviä ennen seminaareja minulle esitettiin kaksi väitettä. Väitteistä ensimmäinen oli, että blogini on hirvittävän heteronormatiivinen. Ja niinhän se tosiaan on, enkä ollut edes miettinyt asiaa sen kummemmin ennen kuin vasta nyt. Täällä kyllä puhutaan aika pitkälti pelkästään heterosuhteista, ja kaikki seksi- ja suhdevinkkini on suunnattu pääasiassa heteroille. Se ei johdu siitä, että minulla olisi jotakin homo- tai biseksuaaleja vastaan. Se johtuu vaan lähinnä siitä, että koska minulla ei ole minkään sortin kokemuksia suhteista oman sukupuoleni edustajien kanssa, sitä näkökulmaa ei tule huomioitua kun kirjoitan omista kokemuksistani tai niihin pohjautuvasti jostakin aiheesta. Minä en vaan kerta kaikkiaan koe minkäänlaista halua harrastaa seksiä tai olla suhteessa oman sukupuoleni edustajien kanssa. Josta päästäänkin sopivasti väitteeseen numero kaksi, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat jossain syvällä sisimmässän biseksuaaleja, ja ne jotka muuta väittävät, eivät vain ole tajunneet sitä vielä. Me ihmiset olemme kuulemma niin kulttuurin ja kasvatuksemme orjia, että me heterot olemme mitä olemme vain siksi, että meidät on aivopesty ajattelemaan niin, ja jos vapauttaisimme itsemme näistä turhista ahdasmielisyyden kahleista, voisimme valaistua ja päästää biseksuaaliset taipumuksemme valloilleen.

Okei, en puhunut äsken ihan totta. Onhan minulla kokemusta tyttöjen kanssa säätämisestä, melko paljonkin. Olen pussaillut kavereideni kanssa, laittanut käden toisen naisen rintsikoiden sisälle ja antanut ystäväni hiplata tissejäni. Mutta näitä kokemuksia leimaa vahvasti sellainen "kännissä ja läpällä"-meininki, että hihitellään ja vähän lääpitään toista. Kaikki edellämainituista tilanteista ovatkin tapahtuneet tilanteissa, joissa kukaan osapuolista ei ollut selvinpäin. Joten sitä ei minusta ehkä ihan lasketa. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella sellaista tilannetta, että toisin vaikkapa jonkun tytön baarista kotiin harrastaakseni seksiä hänen kanssaan. Puhumattakaan siitä, että ryhtyisin vaikkapa tosissani suhteeseen toisen naisen kanssa. Ei, ei ei, ei vaan kerta kaikkiaan sytytä. Ja se on kurjaa, sillä tavallaan haluaisin tykätä myös tytöistä. Ihan vaan jo senkin takia, että jotenkin viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että heterouteni mielletään hyökkäykseksi seksuaalivähemmistöjä ja kaikkia sellaisten edustajia kohtaan: siis että minä olisin jotenkin suvaitsematon ja ahdasmielinen siksi, etten halua harrastaa seksiä naisten kanssa. Minusta se on aika epäreilua, koska pidän homo- ja biseksuaalisuutta ihan yhtä normaalina ja luonnollisena asiana kun heteroseksuaalisuuttakin. Se, että heterous nyt sattuu olemaan se yleisesti hyväksytty muoto, ei ole minun valintani. Oma heteroutenikaan ei ole minun valintani, vaan satun nyt vaan olemaan tälläinen enkä sille mitään voi, vaikka kuinka haluaisin. Joten loukkaannuin hieman siitä yllämainitusta väitteestä, jonka mukaan heterouteni johtuu vain siitä, että minut olisi aivopesty uskomaan siihen. Koko teoria on mielestäni aika älytön, koska se jättää kokonaan huomioimatta homot. Tuskinpa vain homot ovat homoja siksi, että heidät olisi kasvatuksella aivopesty siihen? Olisivatko hekin ehjiä ja kulttuurin kahleista vapaita ihmisiä vasta sitten, kun he kiinnostuisivat myös vastakkaisen sukupuolen edustajista?

Tässä sitä nyt sitten haettiin yhteyttä sisäiseen lesbooni eräänä vappuna.

Kuitenkin siitä huolimatta, etten itse ole homo- tai biseksuaali, voisin vallan mainiosti ottaa heitä enemmän huomioon tekstejä kirjoittaessani. Yksi asia, jota painotettiin myös koulussa seminaaripäivien aikana paljon, on sukupuolisensitiivinen kielenkäyttö. Käytän täällä blogissa aika paljon sukupuolittuneita substantiiveja, kuten mies, nainen, tyttö, jätkä. Käytän myös neutraalimpaa tyyppi-ilmaisua, mutta sekin ehkä viittaa hintsusti enemmän mieheen kuin naiseen. Sen kummempaa miettimättä puhun tuiki tuntemattomistakin ihmisistä miehinä tai naisina, vaikka mistä minä voin tietää, mitä sukupuolta he kokevat olevansa. Kirjoitan tänne että joku mies tuli juttelemaan baarissa, vaikka kyseessä voi yhtä hyvin olla transsukupuolinen, intersukupuolinen tai sukupuoltaan pohtiva ihminen. Tai vaikkapa muunsukupuolinen, joka kokee olevansa jotakin aivan muuta kuin mies tai nainen. Toki ulkonäöstä voi joskus päätellä jotain, mutta ei aina. Koulussa tuli ilmi sellainenkin kiinnostava ilmiö, että eräs transnainen piti aikaisemmin yllä todella vahvaa maskuliinista roolia tukahduttaakseen kokemuksensa naiseudestaan. Mistäs minä tiedän, vaikka se minua baarissa iskemään tullut machoista machoin mies olisikin todellisuudessa transsukupuolinen nainen? Vastaisuudessa yritän siis kiinnittää enemmän huomiota sanavalintojeni sukupuolisensitiivisyyteen. Ja hei, eiköhän nämä täällä käsiteltävät ilmiöt kuitenkin ole aika samoja sukupuolesta riippumatta, joten kun minä puhun ärsyttävästä miehestä joka ei vastaa viesteihin, siihen voi varmasti samastua myös jonkun toisen sukupuolen edustajalta vastausta odottava ihminen.

Toistan tähän loppuun vielä, että minä tiedän aivan järkyttävän vähän seksuaalivähemmistöjen asioista. En tiedä mitään homokulttuurista tai niistä asioista, jotka ovat seksuaalivähemmistöjen edustajille arkipäivää, kuten ennakkoluuloista tai omien oikeuksien puolustamisesta. En edes tiedä, kuinka paljon nuo edellämainitut asiat koskettavat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni elämää. Mutta onneksi tiedän sentään jotain: luin nimittäin koulussa erään tauon aikana miesten kanssa seksiä harrastaville miehelle suunnatun oppaan nimeltä Anaaliseksin ABC. Joten siitä asiasta jaan mielelläni vasta hankittua vankkaa asiantuntemustani, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan!