Jos edellistä postaustani mukaillen läheisyyspula onkin yksi sinkkuelämän kurjimmista puolista, on yksi parhaita ehdottomasti se, että on paljon omaa aikaa. Siis sellaista yksin kykkimistä ja omien ajatusten kanssa olemista, ja se jos mikä on ihanaa!
Olen aina viihtynyt hyvin yksin, ja huomasin sen erityisen hyvin yksin asuessani. Edellisen seurustelusuhteeni kolmivuotiseen kestoon vaikutti luultavasti melko paljon se, että eksälläni oli paljon pitkiä koulu- ja työpäiviä ja sain viettää paljon aikaa yksin, ilman niitä hetkiä suhde olisi varmaan kariutunut paljon aikaisemmin. Toki välillä kaipaan seuraa ja tykkään viettää aikaa ystävien kanssa ja seurassa muutenkin, mutta kyllä yksinolo on sellainen henkireikä jota yritän vaalia mahdollisuuksien mukaan. Tykkään makoilla yksin sohvalla telkkaria katsellen, kuljeskella kaupoissa itsekseni vaatteita hypistellen tai käpertyä kaikessa rauhassa hyvän kirjan ääreen jotakin pientä hyvää napostellen. Kaipaan omaa rauhaa ja tilaa erityisesti myös silloin, kun olen tosi väsynyt tai vaikka kipeänä.
Suuri yksinolon kaipuuni aiheuttaa välillä ongelmia suhteissani, sillä joidenkin miesten on ollut vaikeaa ymmärtää sitä. Moni jätkä on ajatellut suhteessa olevan jotakin pielessä, kun en ole halunnut viettää jokaista vapaahetkeäni heidän kanssaan vaan hienovaraisesti vihjaillut haluavani olla välillä yksinkin. Onhan se toki hyvin ymmärrettävää, varsinkin kun tosi ihastuneena sitä mielellään viettäisi toisen kanssa aikaa paljon, ja sitten toinen tahtookin olla mieluummin yksin. Toisten mielestä yksinolo on pikemminkin ahdistavaa, ja heidän on vaikea ymmärtää minunlaisteni tarvetta sille. Vaikka kyllä minäkin ihastuneena haluan sen toisen kanssa olla paljon, tarvitsen vain välillä pientä breikkiä. Jos ei muuta, niin edes pienen hetken jossain toisessa huoneessa omassa rauhassani.
Vaikka yksinolosta tykkäänkin, välillä tunnen itseni myös tosi yksinäiseksi. Yksinäinen fiilis iskee silloin, kun on paljon vapaata aikaa eikä oikein mitään tekemistä, ja sitä alkaa kummasti kaipaamaan jonkinlaista aktiviteettia ja seuraa ympärilleen. Yksinäisimmältä tuntuu silloin, kun puhelinkin on hiljaa eikä kukaan laita viestiä. Harvemmin nuo fiilikset kuitenkaan hiipivät pintaan, elämäni on töineen ja opiskeluineen kuitenkin sen verran kiireistä etten paljoa ehdi kotona yksin märehtimään. Viime kesänä olin kuitenkin välillä tosi maassa ja yksinäinen, kun kaikki muut olivat töissä ja itse lomailin.
Näin joulun alla tykkään rauhoittua ja nauttia yksinolosta esimerkiksi lahjoja paketoiden, joulumusaa kuunnellen tai kotia jouluiseksi laittaen. Tänään ajattelin viettää hetken itseni kanssa päivän tehtävän tapaan, tehkää te samoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti