Kuulin itse ensi kertaa sukupuolineutraaliuden käsitteestä lukiessani jotain romaania, jossa joku hippipariskunta nimesi lapsensa vuodenaikojen mukaan eikä kertonut perheen ulkopuolisille ihmisille lastensa sukupuolia ollenkaan, ja ajattelin silloin, että jopa on sairasta ja sekopäistä hommaa. Ja sitä mieltä olen vieläkin: minusta sukupuolen ja sen ilmaisun kieltäminen on todella julmaa. Se ei kuitenkaan ole sukupuolineutraaliuden tavoite, minkä myöhemmin opin, mutta mikä on ehkä unohtunut Mikanderilta hänen mielipidetekstissään. Sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa ketään ei kielletä olemasta nainen tai mies. Asia on pikemminkin päinvastoin: sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa ketään ei pakoteta olemaan nainen tai mies, tai käyttäytymään jollain tietyllä tavalla sen vuoksi, että sattuu olemaan jotakin sukupuolta. Ihmisiä ei siis pakoteta olemaan sukupuoleltaan neutraaleja tai sukupuolettomia. Saa silittää puolisonsa vaatteita tai vaikka palvoa maata tämän jalkojen alla jos haluaa, mutta muille täytyy antaa oikeus halutessaan valita toisin. Sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa yksikään tapa ilmaista omaa sukupuoltaan ei ole toista parempi tai huonompi.
Minusta perinteiset sukupuoliroolit, jossa nainen hoitaa lapsia ja kotia ja passaa miestään ja mies käy töissä ja on vahva ja suojelee heikkoa naistaan pahalta maailmalta, ovat typeriä, vanhentuneita muinaismuistoja. Jos joku haluaa välttämättä olla muinaismuisto, siitä vaan, minulla tai kenelläkään muulla ei pitäisi olla siihen mitään sanomista. Toivoisin vain, että nämä muinaismuistot eivät tulisi älisemään siitä, että on se niin väärin kun nykyisin pojatkin saa leikkiä barbeilla ja miehiltäkin vaaditaan tunneilmaisua, kyllä ennen oli kaikki paremmin. Tuossa Mikanderin tekstissä minua häiritse eniten se kohta, jossa hän totesi tasavertaistamisen menneen jo liian pitkälle, kun "miehen on opittava kommunikoimaan ja tuntemaan naisten lailla". Kertokaapa hyvät ihmiset minulle, miksi on väärin ja huono asia, että miehet osaisivat kommunikoida ja puhua tunteistaan paremmin? Kyllähän se varmasti vaikeaa on niille miehille, jotka on kasvatettu perinteisillä "isot pojat ei itke" ja "kestä se kuin mies"-tyyppisillä mantroilla, mutta väärin ja kohtuutonta? Ei minusta vaan. Eihän se kuitenkaan niin ole, että toisilla ihmisillä olisi syntyessään penis ja kasa ongelmia tunneilmaisussa, ja toisilla vagina ja loistavat kommunikaatiotaidot. En tunne yhtäkään miestä, jolla ei olisi tunteita. Sen sijaan tunnen ison kasan miehiä, jotka nauttivat suunnattomasti saadessaan vapaasti näyttää ja tuoda ilmi tunteensa, koska heille siihen niin harvoin suodaan mahdollisuuksia. Minusta juuri miehet kärsivät eniten näistä nyky-yhteiskunnassa vallitsevista perinteisten sukupuoliroolien rippeistä, koska siinä missä naisille jo sallitaan enemmän maskuliinisiksi miellettyjä piirteitä, miehet eivät vieläkään saa olla feminiinisiä, tai toisin sanoen herkkiä ja tunteellisia. Ei sellainen olisi sukupuolineutraalissa yhteiskunnassakaan pakko olla, saisi toki ihan rauhassa olla perinteinen puhumaton ja pussaamaton suomalainen yrmykkä, mutta halutessaan saisi olla mies toisellakin tavalla.
Sukupuolineutraaliudesta ei tietenkää voi puhua ottamatta puheeksi myös niitä miehen ja naisen lisäksi olemassa olevia lukuisia muita sukupuolia. Joidenkin mielestä kaikki kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän raameihin istumaton on lähinnä vitsi, ja kyllähän se kuulostaa kieltämättä vähän hassulta ajatukselta, että tässä nyt yhtäkkiä olisi joku miljoona muuta sukupuolta. Asiaa mietittyäni keksin kaksi eri syytä siihen, miksi ajatusta muista sukupuolista voi olla vaikeaa hyväksyä. Ensimmäinen on se, että ihmisellä on vahva taipumus lokeroida asioita mielessään, ja kaikki lokeroon sopimaton aiheuttaa ahdistusta, koska luolamiesaikoina uudet asiat olivat aina riski eloonjäämiselle. Niinpä ihminen, joka ei istu miehen tai naisen lokeroon, on jollain primitiivisellä tasolla uhkaava. Toinen syy on se, että olemme tottuneet määrittämään ihmisen sukupuolen hänen ulkonäkönsä tai viime kädessä haarovälinsä perusteella. Sitten kun vastaan tulee vaikkapa androgyyni ihminen, joka voisi ulkonäkönsä perusteella olla kumpaa vaan, tavallista cis-ihmistä alkaa ahdistaa, kun lokerointi ei onnistukaan. (Cis-sukupuolinen = ns. tavallinen mies/nainen, jolla fyysinen ja koettu sukupuoli vastaavat toisiaan). Ihmisen valtaa suunnaton tarve saada jollakin keinolla tietää vastaantulijan sukupuoli, vaikka sillä ei olisikaan yhtään mitään väliä, mutta se nyt vaan on tiedettävä, koska hänet täytyy saada laitettua johonkin lokeroon. Seuraavaksi voisikin pohtia, mistä kumpuaa se tarve tietää ihmisen sukupuoli ja miksi sitä kysytään esimerkiksi virallisissa lomakkeissa tai lähes missä vaan, mutta ei nyt mennä siihen, ettei tämä teksti veny loputtoman pitkäksi. Sen sijaan totean vain sen, että lokerointiahan helpottaa suunnattomasti se, että hyväksyisi miehen ja naisen rinnalle muitakin sukupuolia tai edes sellaisen sekalaisen muut-kansion, johon voisi omassa päässään luokitella kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät miehen tai naisen lokeroon istu. Sitten kun tämä lokerointi on tehty, voi alkaa miettiä asioita näiden ihmisten kannalta, ja herätä tajuamaan, kuinka hankalaa heillä mahtaakaan olla täällä meidän kaksijakoisesti sukupuolitetussa maailmassamme, joissa heille ei tunnu löytyvän edes sopivaa vessaa.
(Pakko muuten tähän väliin todeta tuosta sukupuolineutraalit vessat-ajatuksesta, että sitähän vastustetaan kai kovasti siksi, että ajatellaan sen suovan miehille loistavan tilaisuuden tirkistellä pahaa-aavistamattomia naisia. Tämä ajattelu on taas yksi ah niin ihana stereotypia, jonka mukaan jokainen mies on potentiaalinen seksuaalirikollinen ja paljaan pimpin näkeminen laukaisee miehessä kuin miehessä vastustamattoman kiihkon tunkeutua siihen. Jokainen voi sitten miettiä, että onko se asia sitten ihan oikeasti näin.)
Mikanderin ansioksi on luettava se, että hän kyllä tuo hyvin ilmi sen, että erittäin rankasti yleistäen joissain asioissa miehet nyt vaan ovat naisia parempia. Useimmiten miehet ovat ainakin fyysisesti vahvempia, enkä minäkään Mikanderin tavoin pistä yhtään pahakseni sitä, että saan heikompana erivapauden olla kantamatta niitä raskaimpia muuttolaatikoita tai kauppakasseja. Ei sitä raskaiden taakkojen nostelua pitäisi minusta silti julistaa miksikään viralliseksi lakisääteiseksi Miesten Työksi, jota naisella ei olisi oikeutta tehdä. En ole tippaakaan sitä mieltä, että asioita pitäisi luokitella naisten tai miesten töiksi. Miettikää mitä olisin tehnyt yksin asuessani, kun vaikka tietokoneeseen tuli ongelma ja olisin ollut siinä vaan että jooh, kai se on laitettava jollekin Tinder-matchille viestiä että voisitko tulla korjaamaan kun se nyt on Miesten Työ enkä minä voi sitä naisena tehdä, vaikka ihan hyvin osaisinkin. Kärjistettyä, mutta pohjimmiltaan noinhan se menisi, jos asioita ruvettaisiin sukupuolen mukaan jaottelemaan. On hassu ajatus, että sukupuoli toisi mukanaan jotain velvotteita tykätä jostain tai olla hyvä tietyissä asioissa. Sama kun ajateltaisiin, että kaikkien vaaleatukkaisten kuuluu siivota ja kaikkien ruskeatukkaisten tykätä jääkiekosta. Samanlainen ominaisuushan se sukupuolikin on, jostain syystä vaan siihen liit etään kauheasti kaikkea muuta. Sukupuolineutraalius tarkoittaakin mielestäni pohjimmiltaan sitä, että sukupuoli olisi samalla lailla neutraali ominaisuus kuin vaikka se hiustenväri, että se vaan olisi, ei tarkottaisi tietynlaisia käytösmalleja tai mahdollisuuksia elämässä. Eikö olisikin mukavaa, jos voisimme ihan rauhassa olla miehiä, naisia tai mitä tahansa muuta, tasavertaisiksi kasvatettuina ja samanlaisin mahdollisuuksin varustettuina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti