Mitä olen oppinut vanhoista suhteistani

Sanon aina, että loppunutkaan suhde ei välttämättä ole epäonnistunut, koska niistä voi oppia tosi paljon, ja se jos mikä on onnistumista. Onnekseni minäkin olen ottanut onkeeni päättyneistä suhteistani ja petrannut aina seuraavaan, eli ihan selkeä kehityskaari on tässä tapahtunut. Tärkeitä oppeja saa myös niiltä random yhden illan ihanuuksilta ja muilta ex-heiloilta, mutta tänään aion nyt käydä läpi kaikki vanhat parisuhteeni ja kertoa vähän, mitä kaikkea olen niistä oppinut.

Selvennykseksi vielä, että määrittelen parisuhteeksi tässä yhteydessä sellaisen suhteen, jossa on selkeästi sovittu että nyt seurustellaan ja ollaan poika- ja tyttöystävä.

Ja bonuksena ihastuttavia kuvia teiniajoiltani! Olin ylästeella aikamoinen kuvanmuokkausvelho.

Aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni vähän ennen seiskaluokan alkua. Poika oli erään kaverini isoveli, jonka tiesin tulevan kanssani samalle luokalle. Olimme vähän aikaamme edellä, koska suhteemme perustui pääasiassa verkossa, tarkemmin sanottuna legendaarisessa Mesessä, tapahtuvaan kommunikaatioon, joka oli sinänsä ihan loogista, koska emme olleet suhdetta aloittaessamme nähneet toisiamme kuin etäältä vain. Emme sitten kuitenkaan uskaltaneet puhua toisillemme oikeasti edes silloin kun se koulu lopulta alkoi, vähän vaan hymyilimme toisillemme etäältä ja ehkä juuri ja juuri moikkasimme. En tiedä olinko edes ihastunut, tuntui vaan tosi jännittävältä kun oli poikaystävä, ja tein sillä tosi ison vaikutuksen uusiin kavereihini. Kyllä, olimme tosi teinejä.

Suhde kesti kaksi viikkoa ja sitten jätkä jätti minut, muistaakseni Mesessä tapahtui sekin. Se oli ensimmäinen kerta kun minut jätettiin, ja muistan kun vollotin kunnon huutoitkua ja äiti lohdutti, että kyllä se helpottaa. Ja helpottihan se, parin viikon päästä en edes muistanut koko asiaa. Sain kuitenkin tietää miltä sydänsuru tuntuu, ja pääsin pikkuisen kärryille tästä seurusteluasiasta.

Seuraavan poikaystäväni tapasin parin viikon päästä edellisestä erottuani, ja tällä kertaa ihan livenä, tarkemmin sanottuna eräässä leikkipuistossa jossa vietimme kavereideni kanssa villiä lauantai-iltaa. Tapahtui siis selkeää edistystä edelliseen suhteeseen nähden, koska tällä kertaa jopa keskustelimme oikeasti. Mitään kovin järkevää se keskustelu ei kuitenkaan ollut, jätkä ei ollut yhtään minun tyyliseni ja minua vähän ahdisti hänen sinnikäs ihailunsa, mutta toisaalta se tuntui hyvältäkin koska en ollut yhtään tottunut sellaiseen. Niimpä seuraavalla viikolla, kun istuskelimme koulun jälkeen eräässä toisessa leikkipuistossa, suostuin ihan vahingossa hänen tyttöystäväkseen.

Suhdetta kesti viikon, ja sen koko ajan minua ahdisti, koska kyseinen ihminen ei ollut minusta tipan vertaa kiinnostava. Sitten päätin, että nyt saa riittää, ja jätin hänet erään K-kaupan roskiksen takana. Jättäminen oli vaikeaa, en meinannut saada jännitykseltäni sanoja ulos suustani, mutta kun se oli ohi, oloni oli mahtava ja helpottunut. Opin siis, ettei missään nimessä kannata alkaa seurustella kenenkään sellaisen kanssa, josta ei tykkää, ja sain ensimmäisen kokemukseni jättämisestä. Se oli tärkeä kokemus, koska olin teininä niin ujo enkä oikein osannut pitää puoliani, oli minulta varsinainen uroteko sanoa ei kiitos jollekulle. Erityisesti sellaiselle, joka oli "suhteemme" aika kertonut mm. puukkotappeluista johon oli osallistunut. Joo, en pyörinyt seiskaluokan alussa kovin hyvissä porukoissa.

Koin valitettavasti myös ensisuudelmani tämän tyypin kanssa, lue tarina täältä.

Seuraavan kerran löysin itseni seurustelusuhteesta ysiluokan alussa erään pojan kanssa, johon olin tutustunut kesällä rippileirillä. Aluksi en ollut yhtään kiinnostunut hänestä, mutta riparin jälkeen aloimme hengata yhdessä ja ihan vahingossa homma kehittyi kaveruudesta seurusteluksi. Muistan, että asia sovittiin kun istuskelimme ennen balettituntiani roskalaatikon päällä ja pussasimme. Romanttiset lokaatiot ovat todellakin vahvuuteni..

Olimme yhdessä ehkä kuukauden, mutta ehdimme siinä ajassa edetä fyysisellä puolella aimo harppauksin. Aikaisemmat seksuaaliset kokemukseni olivat oikeastaan vaan ne pari pusua sen seiskaluokalla sattuneen virhearviointini kanssa, mutta jotenkin vaan yhtäkkiä löysimme itsemme puolialasti sängystä ja tyyppi oli työntämässä sormeaan neitseelliseen pimppaani. Se oli minusta kuitenkin lähinnä pelottavaa, olimme kokemattomia kumpikin eivätkä kiimaisen teinipojan hatarat otteet saaneet minua juuri syttymään. Säikähdin näitä seksikokeiluja sen verran etten halunnut jatkaa suhdetta sen pidempään, vaan pitäydyin vielä melkein vuoden verran turvallisissa teini-ihastuksissa saavuttamattomiin kohteisiin, ennen kuin uskaltauduin uudestaan kokeilemaan seksijuttuja.

Vaikka en ollutkaan kiinnostunut seksistä eksäni kanssa, tykkäsin hänestä ihmisenä paljon ja suhde jatkuikin tiiviinä ystävyytenä. Siinä samalla tutustuin hänen parhaisiin kavereihinsa, ja ihastuin vuorollaan molempiin. Ensimmäinen ihastus ei johtanut mihinkään, bro code tuli väliin, mutta toisen kanssa päädyttiin jollain ihmeen kaupalla yhteen. Hänen kanssaan valitsin sentään vähän paremman miljöön ensipusulle, se tapahtui nimittäin Töölönrannassa ilotulituksissa. Muistatteko kun oli niitä ilotulitusten sm-kisoja vai mitä lie? Nehän olivat sellainen teinien dokausparaati, samalla tavalla kuin Taiteiden yö.

Jatkoin seksikokeiluja uuden poikaystäväni kanssa siitä mihin olin edellisen kanssa jäänyt, mutta siinä missä edellinen oli ollut kokemattomuudestaan huolimatta varsin innokas ja itsevarma, tämä uusi oli toinen ääripää, erittäin ujo ja minuunkin verrattuna kokematon. Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että kokemattomat ja ujot miehet eivät vaan ole minua varten. Minä en jaksa kouluttaa ketään, en jaksanut silloin enkä ole jaksanut sen jälkeenkään, ainakaan sellaisia joilla ei riitä intoa ja itsevarmuutta opetteluun. Ja vaikeaa se kouluttaminen olisikin siinä vaiheessa ollut, kun en itsekään osannut tai tiennyt mistään mitään.

Uutta suhdettani varjosti koko ajan myös se, ettei eksäni oikein hyväksynyt sitä. Periaatteessa hän antoi siunauksensa, mutta ei kuitenkaan halunnut kuulla suhteestamme mitään ja se rasitti välejämme, koska olin tottunut puhumaan hänelle kaikesta. Koko tilanne purkautui yhtenä iltapäivänä, hengailimme kotonani olkkarin sohvalla ja yhtäkkiä olimme toistemme kimpussa. Ja se oli kuumaa, jotain sellaista mitä en ollut kokenut aiemmin, en hänen kanssaan enkä poikaystäväni kanssa, kunnon hillitöntä kiihkoa jota vielä lisäsi se, että se oli kiellettyä. Se oli ensimmäinen kokemukseni pettämisestä. Kiimaisen pussailusession jälkeen totesimme, että minun on pakko erota poikaystävästäni, koska ei siihen suhteeseen ollut enää mitään paluuta kokemuksemme jälkeen.

Aloimme seurustella eksäni kanssa uudestaan, ja tällä kertaa pysyimme yhdessä kaksi vuotta. Siitä tuli ensimmäinen kunnon parisuhteeni, jossa opin sellaiset suhteessa olemisen perusasiat, kuten läheisyydestä nauttimisen ja tunteista puhumisen. Ja menetin neitsyyteni "virallisesti" eli sain sitä munaa pimppiin. Suhteestamme kuitenkin puuttui jotain: vaikka poikaystäväni sanoi rakastavansa minua ja sain häneltä paljon ihania lahjoja ja sen sellaista, en saanut häneltä tarpeeksi huomiota ja aikaa. Joten tilanne eskaloitui siihen, että päädyin pettämään häntä usean tyypin kanssa.

Eka kerta sattui yksissä kotibileissä, tapasin siellä jätkän jonka kanssa nukuimme vierekkäin sohvalla ja pussailimme. Tapahtuneen jälkeen koin hirveää morkkista ja kerroin poikaystävälleni, joka antoi anteeksi mutta sanoi että jättäisi minut jos sama toistuisi. No, sama toistui, kerran saman jätkän kanssa ja parin muunkin. Viimeinen niitti oli, kun tapasin baarissa erään ihanan jätkän jota halusin tosi paljon, mutta kaverini möläytti että seurustelen, ja ajattelin homman lässähtävän siihen. Kun jätkä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla onnistui löytämään minut Facebookista ja tuli juttelemaan, pidin sitä jonain kohtalon merkkinä ja jätin poikaystäväni.

Näin upeaa baarijätkää pari kertaa, mutta tilanne ei kehittynyt sen pidemmälle. Sen sijaan pari kuukautta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että yksi tanssikoulumme pojista on muuten todella kuuma. Yksi asia johti toiseen ja siinä sitä taas oltiin suhteessa. Tällä kertaa kyseessä oli oikeasti kunnon parisuhde, kolme vuotta seurusteltiin ja oli yhteenmuutot ja asuntosäästötilit ja kaikki, melkein hääpäiväkin jo päätettynä. Valitettavasti en ollut oppinut riitelemään kunnolla edellisessä suhteessani, joten tappelimme välillä rajusti, varsinkin yhteenmuuton jälkeen. Opin kantapään kautta paljon siitä, kuinka kahden eri tavalla reagoivan ihmisen riitely voi toisinaan olla todella vaikeaa, kun kumpikin tahattomasti satuttaa toista omalla käytöksellään. Eihän siitä mitään tule, että toinen itkee hysteerisenä ja toinen sulkeutuu lukitun oven taakse mököttämään.

Riitelyn lisäksi myös yhteisen ajan puute alkoi hiertää suhdettamme, ja lopulta ihan vaan sekin, että kaipasin elämältäni jotain muuta. Eropäätös oli vaikea, hyppy turvallisesta suhteesta tuntemattomaan yksineloon pelotti kovasti, mutta lopulta se kannatti, koska ilman sitä en olisi se ihminen joka nyt olen. Ja minun ja eksäni elämät ovat todellakin menneet aika päinvastaisiin suuntiin: minä bloggaan seksistä, häntä kiinnostaa kirkko ja uskonto. Joten tuskin suhteemme olisi kovin pitkälle kantanut.

Ja kuten tiedätte, eron jälkeen vietin kolme vuotta villiä sinkkuelämää, jonka jälkeen tapasin nykyisen poikaystäväni. Ja olen iloinen, että olen oppinut kaikki edellämainitut asiat edellisissä suhteissani, jotta tämän nykyisen kanssa ei tarvitse niitä enää miettiä. Opittavaa riittää reilusti ilmankin niitä.