Täydellisen munan metsästys

Kun olin sinkku, menin aina uusien miesten kanssa melko nopeasti sänkyyn. Syy siihen oli se, etten tahtonut kiintyä mieheen liikaa ennen hänen rakastajantaitojensa selvittämistä ja sitä, minkälainen vehje hänen housuistaan löytyy. Sanokaa vaan pinnalliseksi, mutta minulle se muna ei ole mikään yhdentekevä asia, ja jos tarkoituksena on sitoutua yhteen munaan koko loppuelämäksi, sen pitää todellakin olla hyvä.

Tämän postauksen aihe ei kuitenkaan ole hyvän munan kriteerit, vaan täydellisen. Tai ainakin erittäin hyvän ellei täydellisen, sen verran löytyy kriteereistä joustovaraa. Ja muistutuksena nyt vielä että nämä tosiaankin ovat minun henkilökohtaisia preferenssejäni, älkää siis munalliset lukijat vaipuko epätoivon alhoon vaikka ette täyttäisikään jokaista kohtaa täysin, teillä on silti kaikki mahdollisuudet hyvään ja tyydyttävään seksi- ja rakkauselämään. Tosin ei ehkä minun kanssani, mutta en juuri nyt muutenkaan etsi uusia munia elämääni, joten sillä nyt ei oikeastaan ole edes kauheasti väliä mitä minä teidän munistanne ajattelisin.

Mutta joo, eiköhän väännetä munasta asiaa. Täydellinen muna koostuu viidestä osa-alueesta.

Kuten olen täällä blogissa ennenkin todennut, kyllä sillä koolla on väliä, mutta, kuten olen myös aikaisemmin todennut, isompi ei välttämättä ole aina parempi. Lisäksi paksuus on pituutta tärkeämpää, valitsen mieluummin lyhyemmän ja paksumman kuin pitemmän ja ohuen. Täydellinen on kuitenkin sen verran reilun kokoinen, että sitä ei saa ihan helposti kokonaan suuhun, koska elämä olisi kamalan tylsää ilman haasteita.

Paksuuden olisi hyvä jakautua tasaisesti koko munan mitalle ihan sieltä varresta kärkeen asti. Myös sellainen tattimainen, joka on terskan kohdalta paksumpi, on aika kiva. Pyramidimunista, aka suppilopippeli aka porkkanapippeli, eli sellaisista ylöspäin kapenevista, en kauheasti tykkää. Eli täydellinen muna on tasapaksu, tai ehkä vähän nuijamainen ja kärjestä paksu, mutta ei kuitenkaan liian, jotta se ohuempi varsi jaksaa kannatella koko komeutta ylväästi pystyssä.

Sellainen uljaasti pystyssä jöpöttävä muna on hieno, oikein ilo silmälle. Kaikista kaunein on ihan suora, mutta ei ylöspäin kaartuvakaan hullumpi ole, ja tuntuu oikeastaan aika kivalta. Alaspäin käyrät taas ovat jotenkin surullisen näköisiä, ja osuvat pillussakin ihan väärään kohtaan. Nihkeimpiä ovat kuitenkin sellaiset sivusuuntaan käyrät, koska pillun sivuseinämä ei tosiaankaan ole se eniten stimulaatiota kaipaava kohta. Ykkösluokkaisen munan on siis oltava mieluiten yhtä suora kuin EU-direktiivin mukainen kurkku.

Valiomunasta on toki pidettävä hyvää huolta samalla lailla kuin vaikka näyttelykoirasta, koska huonosti hoidetulle yksilölle ei palkintoruusuketta todellakaan tipu. Munan täytyy olla puhdas, koska koko päivän housuissa hautunut hikinen kusimuna ei juuri houkuttele maistamaan. Myös sellaiset yllätysmunat, joiden esinahan alta löytyy haiseva mönjäyllätys, jäävät ehdottomasti kaupan hyllylle.

Ja tietysti myös turkinhoito on tärkeää. Oma suosikkini on miehekäs siistitty puutarha, joka tekee munalle saman kuin hyvät kehykset taululle tai julisteelle. Posliinipippeli ei saa ääntä tästä suunnasta, koska se näyttää parhaimmillaankin siltä kuin häpykummun päällä makaisi kuollut siili. Joissain tapauksissa tulehtuneet karvatupet saavat siilin näyttämään siltä, kuin se olisi kuollut paiseruttoon. Ei kovin eroottista siis, eikä sekään ole mukavaa, kun munasänki hankaa seksin aikana toisen ihon lähes verille. Luomupuskakin voi toisinaan olla vähän överi, varsinkin jos se ulottuu navasta polvitaipeisiin, niin joku kultainen keskitie niiden kahden väliltä olisi ihan hyvä.

Onko siis ihme, että hyvän miehen löytäminen tuntuu joskus lähes mahdottomalta tehtävältä, kun pelkästään munalle on jo näin monta kriteeriä ja sitten munassa kiinni olevan ihmisenkin pitäisi olla hyvä tyyppi?

Tässä vielä Lettukestit-podcastin toissapäiväinen jakso, jossa myös puhuttiin munien ominaisuuksista.