Kaveriporukan ainoa sinkku

Suurin osa läheisimmistä ystävistäni on parisuhteessa. Yksi on ennättänyt jo naimisiin asti, toinen taas meni vastikään kihloihin, ja muidenkin suhteet ovat varsin vakaan ja tasapainoisen oloisessa tilassa. Kaikkien ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä ja olen superonnellinen ystävieni puolesta. Siitä huolimatta välillä kaihertaa olla se porukan ainoa (tai melkein ainoa) sinkku.

Asia ei onneksi mitenkään erityisesti korostu, sillä vietämme harvoin aikaa yhdessä niin että ystävieni miehet olisivat mukana. En joudu katselemaan vierestä rakastuneiden parien ällösöpöä lääppimistä tai tuntemaan itseäni kolmanneksi, viidenneksi tai seitsemänneksi pyöräksi. Välillä tulee silti ulkopuolinen olo, kun kaverit puhuvat yhteisistä asunnoista, hääsuunnitelmista tai joulunvietosta kumppanin sukulaisten kanssa. Varsinkin nyt, kun monen suhde alkaa olla oikeasti vakava, tulee joskus tunne, että he ovat elämässä niin paljon minua pidemmällä. Heille moni tosi arkinen asia on minulle edelleen pelkkää etäistä ja saavuttamattoman tuntuista haavetta. Elämä ei ole kilpailua eikä parisuhde mikään saavutus, mutta toisinaan koen sinkkuuteni silti aikamoisena epäonnistumisena.

Olen pohdiskellut tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että oikeastaan kyse ei ole siitä, että kadehtisin ystäviäni heidän kihlauksistaan tai avioliitoistaan. Ei minulla ole mikään kiire niiden asioiden suhteen, vaan mielelläni nautin vielä näistä nuoruuden ja vapauden päivistäni kaikessa rauhassa. Pelkään vain, että sillä välin kun minä jatkan elämääni täsmälleen samoin kuin olen tehnyt viimeiset viisi vuotta, ystäväni menevät eteenpäin ja alkavat elää sellaista ”oikeaa aikuisten elämää”, johon minä en enää mahdu. Luultavasti jossain vaiheessa tuleekin käymään niin, että kosteat baari-illat ja railakkaat mökkireissut vaihtuvat rauhallisempiin aktiviteetteihin, mutta en haluaisi, että niin käy ihan vielä. Minun elämästäni tulee kovin tylsää, jos ystäväni päättävätkin yhtäkkiä valita jatkossa aina kotisohvan ja kumppanin kainalon ja oma osani on kyyhöttää yksin kotona kissa sylissä Tinderiä selaillen.

Toivottavasti näitä reissukuvia ystävien kanssa tulee vielä paljon lisää.

Sinkkuna ystävien merkitys korostuu, ja minulle he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset. Tiedän olevani myös heille tärkeä, mutta tavallaan satuttaa tietää, että tulen kaikille vasta kakkossijalla. Mitä tahansa elämässäni tapahtuukaan, kerron siitä ensimmäisenä ystävilleni. Vastaavassa tilanteessa he kertovat siitä kumppaneilleen. Eikä siinä ole mitään pahaa, minun suruni tästä asiasta ei ole heidän vikansa. En koe, että ystäväni laiminlöisivät minua tai olisivat millään tavalla vähemmän minulle läsnä. Kyse on vaan enemmän siitä meihin syvälle iskostetusta ajatuksesta, että oman kumppanin täytyy olla elämän tärkein ihminen. Itse olin tosin edellisessä parisuhteessani tarkka siitä, että ystävilläni oli elämässäni yhtä tärkeä asema kuin poikaystävälläni. Olen ystävilleni ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta, mitä he ovat tehneet auttaakseen minua selviämään milloin mistäkin sydänsurusta ja kurjuudesta, joten en todellakaan maksa sitä kiitollisuudenvelkaa asettamalla jotain miestä heidän edelleen.

Onneksi ihan koko lähipiirini ei sentään seurustele, vaan on minulla myös läheisiä sinkkukavereita. Heidän kanssaan oleminen on välillä suorastaan terapeuttista, sillä vertaistuen merkitys on todella suuri. Joskus on tosin vaikeaa samastua kavereideni tilanteisiin, sillä monet heistä ovat minua paljon nuorempia ja elävät ihan erilaista elämänvaihetta. Olen toisaalta oppinut heidän kanssaan sen, että joskus ikä on todella vain numero. Voin paljon paremmin silloin, kun lakkaan miettimästä ikäasioita ja vain teen kivoja asioita mukavien ihmisten kanssa. Huonot epäonnistumisen fiilikset taas iskevät aina silloin, kun alan miettiä ikääni, sitä mitä kaikkea tähän mennessä olisi jo pitänyt saavuttaa ja miten kaverini ovat jo saavuttaneet sen kaiken. Eiköhän tästä voida vetää aika selkeä johtopäätös siihen, kumpi ajattelutapa on järkevämpi.

Kaveriporukan ainoana sinkkuna olemisessa on tosin se hauska puoli, että saan aina kunnian viihdyttää ystäviäni tarinoilla villistä sinkkuelämästäni. Aina on jotain hauskaa kerrottavaa, ja jos ei ole, niin avaan vain Tinderin ja annan ystävieni selata sitä.