Perusoletus tuntuu olevan, että kun cismies ja cisnainen ovat parisuhteessa, nainen ottaa ehkäisyn hoitaakseen. Jonkinlaisen ehkäisyn, kuten vaikkapa e-pillereiden aloittamista pidetään asiana, joka kuuluu erottamattomasti lähes jokaisen nuoren naisen elämään. Pojat ja miehet taas pääsevät helpolla, kun voivat luovuttaa vastuun ehkäisystä naisille, ja elää elämäänsä ehkäisyasioista välittämättä.
En pidä siitä, että hormonaalinen ehkäisy, erityisesti e-pillerit, nähdään selviönä, jonka riskejä vähätellään. Harva tietää, että ehkäisyvalmisteilla voi olla vakavia tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Ne ovat harvinaisia, mutta kaikenlaisia pienempiäkin sivuvaikutuksia esiintyy valtavasti. Ei tunnu reilulta, että naiset joutuvat kantamaan ehkäisyn taakan omassa kehossaan miesten ollessa tyytyväisiä vapaamatkustajia. Olisi kiva, jos vastuu ehkäisystä jakautuisi tasaisemmin, tai edes että kummallakin parisuhteen osapuolella olisi sopivaa ehkäisyä valitessa realistinen käsitys eri ehkäisymuotojen vaikutuksista.
Sivuvaikutukset eivät ole leikin asia
Aloitin itse yhdistelmäehkäisypillerit 16-vuotiaana, ja söin niitä viisi vuotta. Kaikki tuntui sujuvan aluksi hyvin, mutta sitten aloin kärsiä kuukausittain toistuvista päänsäryistä, joista kehittyi nopeasti migreeni. Muutaman vuoden jälkeen päätin vaihtaa halvempaan pillerimerkkiin, koska tuntui typerältä maksaa isoja summia kovasta päänsärystä. Merkin vaihto ei kuitenkaan helpottanut tilannetta, mutta toi tullessaan iho-ongelmat sekä sekopäiset mielialanvaihtelut, jotka tekivät minusta aivan eri ihmisen. Parisuhteeni alkoi voida jatkuvan sekoiluni vuoksi huonosti, joten lopetin pillerit, ja migreeniä lukuun ottamatta oireet poistuivat kahdessa viikossa.
Lopettamisen jälkeen tajusin kärsineeni tietämättäni koko ajan myös haluttomuudesta ja kostumisongelmista. Olin ajatellut, etten ole niin kovin seksuaalinen ihminen, eikä seksi nyt vaan ole minun juttuni. Noh, kuten olette ehkä huomanneet, se osoittautui varsin virheelliseksi luuloksi. Vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, pillerit olivat olleet haluilleni jonkinlainen sammutuspeite, joka tukahdutti ne. Ero entiseen oli kuitenkin jo sen pari viikkoa lopettamisen jälkeen niin huomattava, että ehkäisyn vaikutus oli aivan kiistämätön.
Huonomminkin olisi toki voinut käydä. Katsoin eilen Mitä mietit, Ronja Salmi? -dokumenttisarjan jakson, jossa Salmi tapaa nuoren, vakavasti e-pillereiden takia vammautuneen tytön. Hän oli saanut pillereiden vuoksi veritulpan, joka vei hänet lähelle kuolemaa ja aiheutti aivovamman. Veritulppariski on pieni, mutta yhdistelmäehkäisy (eli sellainen, jossa käytetään estrogeenijohdannaisia) tekee siitä kymmenkertaisen. Pillereitä tai muuta yhdistelmäehkäisyä ei siis saisi käyttää, jos lähisuvussa on ollut veritulppia.
Missä viipyy miesten e-pilleri?
En tiedä, aiheuttivatko e-pillerit minulle migreenin vai olisiko se puhjennut muutenkin jossain vaiheessa, tai kuinka suuri osa esimerkiksi haluttomuuteen liittyvistä ongelmista liittyi siihen, etten vielä tuntenut itseäni ja seksimieltymyksiäni kovin hyvin. Näihin on mahdotonta vastata, koska olin pillerit aloittaessani 16-vuotias ja vasta aloittelin seksielämääni. En tiennyt, miten kehoni olisi toiminut ilman pillereitä, joten en osannut kyseenalaistaa tuntemuksieni normaaliutta. Sama tapahtuu monille muillekin nuorille tytöille, jotka itseni tavoin opettelevat elämään kurjien sivuvaikutusten kanssa, koska eivät osaa yhdistää niitä pillereihin tai jopa ajattelevat niiden kuuluvan asiaan. Sivuvaikutuksista nimittäin puhutaan pitkälti siihen sävyyn, että ne ovat normaaleja pikkuvikoja, jotka ovat osa naisena olemista.
Myös miesten tietämys ehkäisyn sivuvaikutuksista on varsin kapea. Tiedetään, että sivuvaikutuksia voi tulla, mutta niitä pidetään pieninä ja siedettävinä. Tästä syystä on jopa huvittavaa, että kun miesten hormonaalista ehkäisyä kehiteltäessä on huomattu samanlaisia sivuvaikutuksia, niitä on pidetty liian isoina esteinä valmisteiden käyttöönotolle. Näköjään naisen voidaan siis olettaa kärsivän kaikenlaista paskaa seksin harrastamisen takia, mutta samaa ei olla valmiita ottamaan omalle kontolle. Lääkeyhtiötkään eivät halua lähteä kehittämään valmisteita, koska niille ei nähdä markkinoita: miesten ei uskota haluavan altistaa itseään sivuvaikutuksille, joista naisten on katsottu kärsivän vuosikymmenten ajan. Suoraselkäistä kuin mikä.
Sekään ei toki ole hyvä tai oikein, että miehet joutuisivat jatkossa kärsimään sivuvaikutukset naisten sijaan – siinähän vain siirretään vahinkoa eteenpäin. Parempi ratkaisu olisi alkaa nähdä muut ehkäisymuodot varteenotettavina vaihtoehtoina myös parisuhteessa. Kondomin käyttö yhdistetään ihan turhaan satunnaiseen irtoseksiin kuuluvaksi, kun se toimii erittäin hyvin myös vakituisen parisuhteen ehkäisykeinona. Ei sivuvaikutuksia, käyttö on helppoa, ja kaupan päälle selviää vähemmällä sotkulla. Varsinkin nuorilla kondomia pitäisi ehdottomasti pitää ensisijaisena ehkäisykeinona hormonaalisen ehkäisyn sijaan myös parisuhteissa.
Ehkäisyvastuu on molemmilla
Naisen hormonaalinen ehkäisy näyttäytyy toki miesnäkökulmasta varmasti houkuttelevana vaihtoehtona, koska vastuun ehkäisystä voi luovuttaa toiselle ja pääsee itse painelemaan huolettomasti paljaalla. Pitkäaikainen kondomin käyttö ei houkuttele, koska sen kanssa paneminen ei kuulemma tunnu yhtä hyvältä. Se on toki validi pointti, mutta sen painoarvo vaakakupissa hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksiin nähden kyseenalainen. Vaatii aikamoista röyhkeyttä olettaa, että toinen ottaisi mukisematta kantaakseen haluttomuuden, päänsäryt, vuotohäiriöt, painonnousun, iho-ongelmat, mielialanvaihtelut ja kohonneen veritulppariskin vain siksi, että mies saisi panna ilman kortsua.
Joiltakuilta tätä röyhkeyttä ilmeisesti kuitenkin löytyy. Postasin viime kesänä Instagramiini meemin, jossa tiivistettynä kummasteltiin miesten intoa säätää tiukkoja aborttilakeja ja haluttomuutta ottaa vastuuta ehkäisystä tai seksin harrastamisen seurauksista. Tämän jälkeen sain eräältä seuraajaltani viestin, jossa hän tulikivenkatkuisesti tilitti tekopyhyydestäni: kuinka voin kutsua itseäni feministiksi ja yhdenvertaisuuden puolestapuhujaksi, kun vaadin miehiä kantamaan KAIKEN VASTUUN ehkäisystä. Hänen mukaansa tasa-arvoa on se, että irtosuhteissa mies kantaa vastuun käyttämällä kondomia ja parisuhteissa nainen hankkii itselleen hormonaalisen tai jonkun muun ehkäisyn. Kondomin käytön vaatiminen pitkässä parisuhteessa on hänen mukaansa sortoa ja miesvihaa. On kuulemma myös aivan typerää väittää, että miehet haluaisivat jotenkin rajoittaa aborttioikeutta. Esimerkkini maailmalta eivät häntä vakuuttaneet, koska ”Alabama on vaan joku pikkukaupunki eikä vaikuta Suomeen”.
Keskustelun edetessä kävi ilmi, että kondomin käyttö on hänelle itselleen fysiologisista syistä hankalaa. Tällaisissa tapauksissa on totta kai selvää, ettei kondomi ole yksiselitteisesti paras ehkäisymuoto. En myöskään ajattele, että hormonaalinen ehkäisy on aina huono vaihtoehto, vaan monille se sopii ja moni saa siitä apua erilaisiin terveysongelmiin. Tarkoitukseni oli vain kyseenalaistaa tapaamme mieltää ehkäisystä huolehtiminen ensisijaisesti naisten asiaksi. Aborttikeskusteluissa miehen vastuu asiasta loistaa poissaolollaan, vaikka on selvää, etteivät kohdulliset neitseellisesti sikiä. Suomen verrattain hyvä tilanne aborttilainsäädännön suhteen ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi huonontua, tai ettei meidän kannattaisi huolestua esimerkiksi Alabaman, noin viiden miljoonan asukkaan osavaltion, aborttivastaisuudesta.
Hormonaalinen ehkäisy alkaa näyttäytyä miehillekin erilaisessa valossa heti, kun he joutuvat konkreettisesti kosketuksiin sen sivuvaikutusten kanssa. Kun joutuu katsomaan vierestä yhden kumppanin kärsimystä ja sen helpottumista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä, ei ehkä ehdota tulevissakaan suhteissa sen aloittamista. Harva myöskään tietää esimerkiksi veritulppariskistä: omakin poikaystäväni kauhistui, kun juttelimme aiheesta, koska tieto oli hänelle täysin uusi. Hänen mielestään olisi erittäin tärkeää, että varsinkin näistä vakavammista sivuvaikutuksista puhuttaisiin enemmän, jotta kaikilla olisi niistä oikeellista tietoa. Kondomin aiheuttama hankaluus alkaa tuntua aika pieneltä asialta, kun toisella puolella painaa vaakakupissa kumppanin henki.
Joillekuille hormonaalinen ehkäisy sopii erinomaisesti, ja heidän kannattaa sitä ehdottomasti käyttää. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, joten olisi tärkeää, ettei sitä tuputettaisi jokaiselle ensisijaisena vaihtoehtona niin terveydenhuoltohenkilökunnan kuin miestenkään toimesta. Miesten hormonaalinen ehkäisy pitäisi myös ehdottomasti saada markkinoille pian, koska vaihtoehdon olemassaolo lisäisi tasa-arvoa itsessään. Myös luonnolliset, kiertotietoisuuteen perustuvat ehkäisymenetelmät ovat nostaneet suosiotaan, ja kenties teknologian kehittyessä niistä tulee vielä potentiaalinen haastaja kaikelle hormonaaliselle ehkäisylle. Oli ehkäisymuoto mikä tahansa, vastuu siitä kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle.
Aiheeseen liittyvää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti