Miespulan korvikkeet

Pula-aikana ihmiset söivät puunkuoresta tehtyä pettuleipää ja kahvin korvike tehtiin paahdetuista voikukan juurista. Silloin ihmisten luovuus pääsi kukoistamaan korvikkeita kehitellessä ja niin on omanikin, sillä menossa on tällä hetkellä oma henkilökohtainen pula-aikani. Ruokaa ja elintarvikkeita onneksi riittää hengenpitimiksi, mutta elämässäni on akuutti pula miehistä.

Ihana Sofia kirjoitti Suoraanpuhujan päiväkirja-blogissaan tämän hauskan postauksen, jossa oli havainnollistava video kuinka hän korvaa elämästään poistuneen miehen. Hänen reseptinsä oli Bridget Jones-leffa, Muumiteetä, suklaamoussea ja karkkia. Allaolevassa kuvassa näette yhden esimerkin omista miehenkorvikkeistani, joita on tuon lisäksi lukuisia muita.

Kuulosti se sitten kuinka säälittävältä tahansa, on se klassinen "suklaata seksin korvikkeeksi"-juttu oikeasti aika paikkansapitävä. Toki olisi olemassa toisenlaisiakin keinoja seksinhimon helpottamiseksi, mutta ei se oikeastaan ole tässä se ongelman ydin. Vähintään yhtä paljon kaipaan sellaista toisenlaista läheisyyttä: jonkun vieressä nukkumista, käsi kädessä kävelemistä tai vaikka jonkun halaamista. Kyllä vain, minä yksinelämisen suurin puolestapuhuja toivoisin jotakuta viereeni kuorsaamaan ja varastamaan peittoani! Ja tuntuu jotenkin että puhelimenikin on hirveän hiljaa: tykkään tekstaamisesta ja kaverini tulevat aika hulluiksi kanssani kun pommitan heitä kaiken maailman asioilla kun ei ole miestä kenelle höpöttää. Tai tavallaan on, mutta jotenkin viime aikoina olen saanut vähän sellaista signaalia ettei kauheasti nappaa niin olen pitänyt tarkoituksella matalampaa profiilia. Ärsyttävää, koska kestäisin ehkä sen fyysisen seksittömyyden mutta en tätä "kukaan ei haluu mua"-tunnetta. Niimpä sitten lohdutan itseäni herkuttelemalla.

Mä fiilaan sua, Muumipeikko.

Toimivaksi osoittautuneita keinoja säälittävän tilanteen unohtamiseksi ovat ruuan lisäksi myös rankat työpäivät tanssitunteja pitämässä, kavereiden seura sekä alkoholi. Töissä en ehdi miehiä miettiä kun luotsaan viattomia lapsukaisiani kohti tanssitähteyttä: heillä kun riittää vielä motivaatiota olla maailman paras ballerina kun ei tarvitse noista miehistä välittää. Varsinkin parhaiden ystävieni seurassa huolet kaikkoavat aika nopeasti: heidän kanssaan puhuminen auttaa aina ja rauhoittaa mieltäni. Ja mitä alkoholiin tulee, ei mikään poista stressiä ja huolta paremmin kuin kunnon bileilta. Joskus olen kyllä lähtenyt vähän pahoilla mielin baarista kotiin jos tavoitteena on ollut löytää joku yhden illan ilo eikä ketään sopivaa ole tarttunut mukaan, mutta se ei ole nyt tästä epämiellyttävän kiimaisesta olostani huolimatta suunnitelmissani. Viime lauantainakin olisi ollut tilaisuuksia vaikka mihin, mutta ei huvittanut lähteä kenenkään randomin matkaan. Vaikka olisikin tosi kiva saada, random känniseksi on harvoin vaivan arvoista. Eikä noiden random yhdenillanjuttujen kanssa ikinä ole sellaista muunlaista läheisyyttä mitä kaipaan. Eli tuloksena olisi todennäköisesti parhaimmillaan keskinkertaista seksiä, huonosti nukuttu yö ja aamuinen walk of shame hirveän morkkiksen saattelemana.

Noh, niin, Charlottella oli kyllä pointti. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kaverini päätti elokuussa pitää selvän syyskuun ja vitsailin itse joskus syyskuun kymmenes päivä että hahhah tuleekohan minulle sitten seksitön syyskuu kun on ollut aika hiljaista. Naurettiin kavereiden kanssa että no ei kai nyt sentään, olisihan se kauheaa. Tässä sitä nyt sitten ollaan, syyskuuta kolme päivää jäljellä eikä tietoakaan mistään toiminnasta. Eipä se kuukausi nyt kai ole yleisellä mittapuulla hirveän pitkä tauko, mutta olen tottunut aika säännölliseen seksiin ja jatkuvaan läheisyyteen ja siksi jo kaksi viikkoa tuntuu kurjalta. Toivon tilanteeseen pikaista muutosta, sillä en tahtoisi löytää itseäni Mirandan tilanteesta jossa hän syö miehenkorvike-suklaakakkuaan morkkiksen kourissa roskiksesta.

edit: Homma hoidossa, syyskuusta ei tullut sittenkään seksitön. Miespula on nyt totaalisen ohi, vanhat heilat voitte siis lopettaa ne booty callit ;)