Kiellettyä hedelmää

Niih. No tuossapa se on aika hyvin sanottu. Miltä tuntuu rakastua johonkuhun johon ei missään nimessä saisi? Tunne on ihana ja jännittävä, mutta samalla tiedät koko ajan ettei juttu voi päättyä hyvin. Noissa tilanteissa on oikeastaan kyse lähinnä siitä, kuinka montaa ihmistä päätyy itsensä lisäksi satuttamaan.

Toki on olemassa sellaisia miehiä, jotka ovat yleisesti ottaen huonoja kohteita ihan kenen tahansa rakkaudelle: sitoutumiskammoiset playboyt ja muut vastaavat tyypit, joista ei ole poikaystäväksi ikimaailmassa. Mutta en nyt puhu heistä, vaikka toki heihinkin rakastuminen usein päättyy ikävästi eikä ole kauhean kivaa. Nämä tyypit keistä tässä postauksessa puhun ovat kuitenkin niitä ns. kiellettyjä: varatut, kavereiden exät, sisarusten kaverit tai kavereiden sisarukset, you name it. On tietty ihan mahdollista että suhde tällaisenkin ihmisen kanssa onnistuu, mutta ihan riskitöntä se ei ole. Eikä aina moraalisestikaan kovin kestävää.

Pahinta on tietysti varattuun mieheen rakastuminen tai se, että itse suhteessa ollessaan rakastuu toiseen. Korkean moraalin ihminen tietty kieltäisi tällaiset tunteet itseltään ja piilottaisi ne syvälle eikä olisi enää missään tekemisissä ihmisen kanssa joka tunteet aiheuttaa, mutta ainakaan itselleni se ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin miltä kuulostaa. En missään tapauksessa halua tahallani rikkoa kenenkään parisuhdetta, mutta entä jos tyyppi on todella ihana ja vaikuttaa kiinnostuneelta itsekin? Sitä alkaa helposti kuvittelemaan että josko tuo vaikka lemppaisi tyttöystävänsä ja tästä voisi jotain tullakin. Tiedän tapauksia jossa näin on tapahtunut mutta en välttämättä laskisi sen varaan. Ja vaikka näin tapahtuisikin, syntyisi iso luottamusongelma: tyyppi jätti exänsä toisen naisen takia, miksei hän tekisi sitä minullekin? Ja sitten on se pikkuinen ongelma nimeltä entinen tyttöystävä. Eikä tilanne ole kovin mukava miehellekään: erot eivät ole helppoja ja suoraan suhteesta toiseen hyppääminen ei välttämättä onnistu kovin hyvin, ja tilanteesta voi kokea valtavaa syyllisyyttä. Tietysti on myös vaihtoehtona ryhtyä salasuhteeseen, mutta en edes viitsi luetella syitä miksi se on maailmankaikkeuden huonoin idea. Varattu mies joka haluaa sinua mutta anna itseään kokonaan ei todellakaan ole vaivan arvoinen.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa sekä varatun että varattua haikailevan roolissa. Lisäksi olen myös kokenut hämmentävän tilanteen, jossa varattu ihminen käy kuumana perääni mutta en itse ole hänestä niin innoissani. Ollessani vielä seurustelusuhteessa tapasin erään miehen opiskelijabileissä ja hän ihastui minuun lujaa. Pidin hänestä itsekin ja oli tosi imartelevaa kun hän näytti kiinnostuksensa tosi avoimesti ja kohteli minua kuin prinsessaa, kun kotona oma poikaystävä lähinnä valitti ruokieni proteiiniköyhyydestä. Oli tosi jännittävää tuntea sellainen jännittynyt lataus välillämme. Suhde ei koskaan edennyt sen pidemmälle, mitä nyt kerran nukuin jätkän vieressä yhden yön juotuani itseni kyvyttömäksi selviytyä kotiin asti, mutta ei sitä ehkä lasketa. Koin suhteesta silti tosi huonoa omaatuntoa ja lopulta laitoin välit poikki jätkän kanssa kun alkoi ahdistaa liikaa. Puolen vuoden päästä kuulin että hän on löytänyt tyttöystävän. Tapasimme kertaalleen kun olin itse eronnut ja hän seurusteli, eli osat vaihtuivat toisinpäin. En minä silti hänen peräänsä vaikeroinut vaan se oli hän joka tunnusti miettivänsä minua edelleen vaikka itse seurustelikin. Tilanne on helpompi nyt kun en itse seurustele enkä tavallaan tee mitään väärää vaikka jotain välillämme tapahtuisikin, mutta koen tilanteesta silti vähän huonoa omaatuntoa. Tuntuu pahalta tyypin tyttöystävän vuoksi ja en missään nimessä halua tulla heidän väliinsä, varsinkin kun en tunne mitään vetoa kyseistä jätkää kohtaan. Kamalinta olisi, jos tyyppi haluaisi jättää tyttöystävänsä vuokseni. Siinä menisi hyvä suhde täysin hukkaan, sillä minusta hän ei kyllä uutta tyttöystävää itselleen saa.

Ja sitten oli eräs tapaus jolloin itse ihastuin varattuun mieheen, Olen kirjoittanut tyypistä aikaisemminkin, hän esiintyy tässä postauksessa. Kyseessä oli siis eräs kanssani samassa koulussa opiskeleva tyyppi, joka veti polveni veteliksi heti ensi kerralla kun hänet näin. Sitten sain ikävä kyllä tietää että hän on varattu. No ei siinä mitään, yritin sitten puoliviattomasti olla hänen kanssaan tekemisissä niin paljon kuin projektin puitteissa oli mahdollista. Kävi ilmi, että aika paljon. Juttelimme aika paljonkin kahdestaan aina silloin kun tyypin tyttöystävä oli muualla ja hän oli aivan silminnähden kiinnostunut minusta tai vähintäänkin tosi imarreltu huomiosta jota hänelle osoitin. Kuulin kuitenkin pariskunnan tuntevalta kaveriltani että he ovat sellainen tosi symbioottinen pariskunta joka tekee aina kaiken yhdessä. Eipä siihen väliin tainnut olla menemistä. En kuitenkaan osannut tuntea tilanteesta huonoa omatuntoa: jotenkin tiesin koko ajan, että se olen minä itse jolle tässä käy huonosti jos jollekulle ja koska en antanut tilanteen mennä liikaa tunteisiin, selvisin ilman isompia sydänsuruja. Koko juttu tuntui oikeastaan vaan tosi hyvältä: se muistutti hieman sellaista yläasteaikaista pää pilvissä-ihastumista, jolloin ihastuksen kohteet olivat usein aika saavuttamattomia. Kai olin vain iloinen, että kykenin vielä sellaisiin tunteisiin.


Taitaa olla aika ilmiselvää miksi kaverin exät ovat ehdottomasti don't touch this-kamaa. Ehkä jos erosta olisi tosi pitkä aika, siihen ei liittynyt draamaa ja exä ei herätä enää mitään tunteita. Siitä huolimatta en haluaisi ainakaan että kukaan hyvä ystäväni alkaisi seurustella exäni kanssa. Tiedän erään tällaisen tapauksen, missä eräät tyttö ja poika seurustelivat, erosivat ja tyttö alkoi seurustella erään pojan kaverin kanssa. En tiedä kuinka hyviä ystäviä he keskenään ovat, mutta tuskimpa ainakaan enää hirveästi hengailevat yhdessä. Tilanteesta tekee toki vieläkin mutkikkaamman se, että sekä tytön ex että tämän nykyinen ovat hänen veljensä hyviä kavereita. Periaatteessa ajatuksessa siitä, että vaikkapa oma veljeni seurustelisi jonkun kaverini kanssa on ihan siedettävä, ja siitä voisi olla myös paljon iloa. Ainakin tulisin hyvin toimeen veljeni tyttöystävän kanssa ja olisi helppoa ja mukavaa hengailla porukassakin. Toisaalta olisi kuitenkin hieman arveluttavaa kuunnella kaverin seksitarinoita veljestäni, hrrr. Myös ikäerolla on asiassa merkitystä: en usko että minua kolme vuotta nuorempi veljeni suhtautuu minuun erityisen suojelevasti tai suuttuisi kavereilleen jos jotain tapahtuisi, mutta jos olisin pikkusisko tilanne voisi olla eri.

Maalaisjärkeni ja oikeudentajuni sanovat, että varattujen kanssa säätäminen on erittäin huono idea ja sitä kannattaa välttää viimeiseen asti. Ei homma kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Hyvä esimerkki on eräs ystäväni, joka tapasi nykyisen poikaystävänsä seurustellessaan vielä edellisen miehensä kanssa. Hän rakastui, jätti poikaystävänsä ja on nyt uuden miehensä kanssa onnellisempi kuin koskaan. Kai tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Sovitaanko siis, että koitetaan vältellä niitä varattuja, mutta jos nyt kohdalle sattuu se unelmien mies jolla on väljähtynyt suhde toisen naisen kanssa, ei jätetä tilaisuutta käyttämättä ?

ps. näin aikaisemmin mainitsemani varatun miekkosen baarissa viime viikolla. Edelleen polvet menivät löysiksi ja kieli solmuun hänen läsnäolostaan. Huhhuh.