torstai 4. tammikuuta 2018

Estääkö seksi miehen ja naisen ystävyyden?

Totta kai mies ja nainen voivat olla kavereita. Niin ajattelin ainakin ennen, ja minulla on ollut paljon miespuolisia kavereita ja ystäviä. Tai siis, onhan se periaatteessa ihan aivokuollut ajatus ettäkö vastakkaisten sukupuolten ystävyys olisi jotenkin lähtökohtaisesti mahdoton jos ongelmalliseksi siinä koetaan se, että ystävyksistä jompi kumpi kiinnostuisi toisesta romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä. Koska kyllähän niin voi käydä samaa sukupuolta olevien ystävyyssuhteissa myös, ja onhan olemassa myös koko joukko ihmisiä jotka eivät naisia eivätkä miehiä, niin mitenkäs heidän ystävyyssuhteensa sitten. Joten olen varsin sinnikkäästi pitänyt kiinni siitä ajatuksesta, ettei sukupuolella ole ystävyyden kanssa mitään tekemistä ja naiset ja miehet voivat vallan mainiosti muodostaa läheisiä ystävyyssuhteita keskenään.

Kuitenkin, kun asiaa tarkemmin ajattelen, seksi on liittynyt tavalla tai toisella joka ikiseen läheiseen kaverisuhteeseeni (hetero)miesten kanssa. Sinkkuaikoinani kaveerasin paljon vanhojen heilojeni kanssa, joiden kanssa tuli sitten välillä vähän muisteltua vanhoja hyviä aikoja sängynkin puolella, vaikka periaatteessa "vaan kavereita" oltiinkin. Ne miehet hävisivät elämästäni heti kun alkoivat tahoillaan seurustelemaan, osittain siksi etteivät tyttöystävät hyväksyneet minua, mutta osittain varmaan siksikin, että olin ehkä täyttänyt heille jotain tyttöystävälle varattua paikkaa ja nyt minua ei enää tarvittu. Sitten on ollut muutamia sellaisia kaverisuhteita, joiden aikaan jompi kumpi, minä tai mies, oli parisuhteessa, ja vaikka niistä se fyysinen seksi ja säätäminen puuttuikin, joka ikinen teki kyllä selväksi että jos tässä sinkkuja oltaisiin niin todellakin pantaisiin. Nykyään minulla on muutamia kaverimiehiä joiden kanssa kaikenlainen seksuaalinen jännite loistaa poissaolollaan, mutta he eivät ole läheisiä ystäviä joiden kanssa viettäisin aikaa kahdestaan vaan nähdään silloin tällöin kaveriporukassa vaan. Tavallaan olisi kiva, jos olisi niitä jätkiäkin läheisinä kavereina, mutta jostain syystä seurani ei ole enää niin kiinnostavaa kuin silloin kun olin sinkku.



Kuvat ystävieni fiestabileistä kuukausi takaperin. 


Yleisin argumentti, jota olen kuullut esitettävän miesten ja naisten ystävyyttä vastaan onkin se, etteivät miehet pysty olemaan naisten kanssa pelkästään kavereita vaan ajattelevat aina myös seksiä tai parisuhdetta. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa miehistä olisi valmiita hyppäämään sänkyyn naispuolisten ystäviensä kanssa silmänräpäyksessä, jos siihen tulisi mahdollisuus. Joillekin se kaverin esittäminen on kuulemma pelkkä iskutaktiikka: mies voi odottaa vuosikaudet kuunnellen naisen kaikkia huolia ja murheita pelkästään sen toivossa, että jonakin päivänä naisen silmät avautuvat ja hän haluaakin sänkyyn miehen kanssa. Tietenkään ei voida yleistää että kaikki miehet tekisivät niin, ja todella toivon ettei niin olekaan, mutta kyllä tässä väkisinkin alkaa kelaamaan kaikkia vanhoja kaveruuksia miesten kanssa ja joutuu toteamaan, että suurinta osaa on kiinnostanut minussa eniten se seksi, en välttämättä minä ihmisenä.


Tällaisia ajatuksia pyöritellessä on vaikea suhtautua kauhean suopeasti sellaiseen ajatukseen, että esimerkiksi poikaystävälläni olisi läheisiä ystävyyssuhteita naisten kanssa. Periaatteeni on kuitenkin etten kiellä tai rajoita hänen ystävyyssuhteitaan mitenkään enkä koe olevani mitenkään supermustasukkainen, mutta jotenkin se ajatus kuitenkin vähän tökkii. Tajusin kuitenkin hiljattain, että on olemassa eräs erityisen hyvä argumentti sille, miksi melkein miehellä kuin miehellä pitäisi olla naispuolisiakin ystäviä.




Nimittäin, kun ainakin oman kokemukseni ja käsitykseni mukaan miehet eivät kavereidensa kanssa juuri harrasta sellaista syvällistä keskustelua, omien huolien ja tärkeiden juttujen purkamista mitä monet naiset tekevät noh, koko ajan kavereidensa kanssa. Monet miehet ovat sanoneet että naisten kanssa on paljon helpompi puhua vaikkapa ihmissuhteista tai mistä vaan diipimmästä, ja olenkin saanut osani jopa lähes tuntemattomien miesten avautumisista koska heillä ei ole ollut ketään muuta asiansa kertoa. Parisuhteessa olevilla miehillä on sentään se tyttöystävä kelle puhua, mutta siinä kaatuu kyllä tyttöystävän niskaan aika jäätävä määrä paskaa kun hän joutuu olemaan se ainoa likakaivo kenelle mies voi fiiliksensä purkaa. Eikä tyttöystävälle voi vuodattaa parisuhdeongelmia samalla tavalla kuin ystävälle voi. Sen takia naispuolinen ystävä voi olla monelle miehelle todellinen henkireikä, ja ehkäistä monia parisuhteen ongelmia. Koska miettikää nyt, siinähän sekoaisi jos joutuisi käsittelemään kaikki parisuhteen ristiriidat omassa päässään voimatta puhua niistä kenenkään kanssa.

Ajatus siitä, että poikaystäväni puhuisi minusta ja suhteestamme jollekin random naiselle ei kyllä kuulosta lähtökohtaisesti kovinkaan hauskalta, mutta kerronhan minäkin ystävilleni lähes kaiken, joten on vaan reilua että hänkin saa tehdä samoin. On tärkeää, että voi puhua jollekulle niinä hetkinä kun se oman puolison naama lähinnä vituttaa, koska useimmiten se puhuminen rauhoittaa aika paljon ja vitutus katoaa. Ulkopuoliselle puhuminen asettaa ne asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kun oman pään sisällä ne vaan paisuisivat kohtuuttoman isoiksi. Ja sitä paitsi, minäkin puhun lähes pelkästään ihania ja positiivisia asioita suhteestamme kavereilleni, koska sellainen yhdessä hehkuttaminen ja iloitseminen on niin mukavaa. Todellakin haluan antaa poikaystävällenikin mahdollisuuden samaan. Mitä väliä sillä on, jos sillä kanssahehkuttajalla nyt sattuu olemaan tissit. Me tissilliset kun nyt satumme useammin olemaan niitä, joita kiinnostaa höpötellä ihmissuhteista.




Ja hei, mitä sitten, vaikka suurin osa miehistä ajattelisikin joskus seksiä naispuolisten kavereidensa kanssa? Jos ystävyyden perustana on kuitenkin se, että viihdytään yhdessä ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mitä se haittaa vaikka miettisikin, että kyllähän tuota lasauttais ennemmin kuin turpiinsa ottais. Romanttiset tunteet ovat tietty eri juttu, ihastuneena voi olla tosi rankkaa olla kaverina kuuntelemassa toisen rakkaushuolia, mutta jos vaan pitää toista pantavana yksilönä, kaveruudelle ei ole mitään estettä. Olen itsekin ajatellut yhdestä jos toisestakin kaverijätkästäni kaikenlaista, mutta silti aina halunnut mielummin vaalia niitä kaverisuhteita kuin lähteä säätämään heidän kanssaan jotain. Maailma on kuitenkin täynnä porukkaa, niin random säädöksi voi vallan hyvin valita jonkun muunkin kuin sen kaverin.

On silti pikkuisen kuumottava ajatus, että se oma puoliso viettäisi paljon aikaa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa: mitäs vaikka sitten, jos suhteessa tulisi huonompi jakso ja puoliso purkaisi huonoja fiiliksiään sille kaverilleen, joka lohduttaisi ja homma eskaloituisi sänkykamarin puolelle? Ei se niin kaukaa haettu ajatus ole etteikö sellaista lipsahdusta voisi sattua. Ymmärrän siis logiikan miksi joidenkin entisten kaverimiehieni tyttöystävät kielsivät jätkiään olemaan kanssani tekemisissä, mutta en itse aio tehdä omalle poikaystävälleni samaa. Pitäisi nimittäin olla ihan itsestäänselvää, ettei toista rajoittamalla tee muuta kuin hallaa sille suhteelle.

Eli eiköhän nyt voida sopia, että miehet ja naiset ja kaikkien muidenkin sukupuolien edustajat voivat ihan hyvin olla kavereita keskenään. Ja koitetaan me naiset muistaa, ettei poikaystävien naispuolisista kavereista kannata välttämättä vetää kovin isoa hernettä nenään, koska he voivat olla suhteenne parhaita suojelusenkeleitä.

Tässä vielä pari artikkelia, jotka luin taustalukemistoksi tälle postaukselle. Tuo viimeinen oli.. Noh, lukekaa itse. Aikamoista.

Can Men and Women Just Be Friends? | The Art of Manliness

Sorry ladies - but we men can NEVER just be your friends: As a scientific research confirms what he learnt the hard way, COSMO LANDESMAN gets a few things off his chest | Daily Mail Online

Why Men and Women Can Never Be "Just Friends" | The Federalist

Ei kommentteja: