Mitä asioita ottaisin ystävyyssuhteista parisuhteeseen ja toisinpäin

Jännää, miten eri tavoin käyttäydymme ja toimimme parisuhteissa verrattuna siihen, miten olemme ystäviemme kanssa. Jotkut asiat jotenkin ajatellaan kuuluviksi enemmän parisuhteeseen kuin ystävyyssuhteeseen ja toisinpäin, jotkut ihan perustellusti, toiset vähän niinkuin tottumuksesta. Toisinaan ei tekisi yhtään pahaa sotkea pakkaa vähän ja ottaa niitä parisuhteessa tyypillisiä juttuja ystävyyssuhteisiin ja päinvastoin. Tässä teille kuusi sellaista juttua:

Nämä lainaisin parisuhteesta ystävyyssuhteisiin:

1. Treffeillä käyminen. Olen kuullut monen pariskunnan käyvän esimerkiksi kerran kuussa jollain spessummilla treffeillä joita kumpikin suunnittelee vuorotellen. Miksei samaa voisi tehdä ystävän kanssa tai isommassa kaveriporukassakin! Lähtisin mielelläni ystävieni kanssa esimerkiksi ravintolaillalliselle, keilaamaan, kylpylään tai vaikka katsomaan romanttista auringonlaskua, ei sellaiseen poikaystäviä tarvita.

2. Riitely ja häiritsevien asioiden puheeksi ottaminen. Ystävien kanssa riidellään usein paljon vähemmän kuin parisuhteessa, enkä kyllä varsinaisesti toivo riitelyn lisääntyvän, mutta jotenkin kynnys siihen mieltä painavien asioiden sanomiseen on ystävien kanssa korkeampi kuin kumppanin kanssa. Puhun usein siitä, että harmitukset ja ärsytykset kannattaa sanoa heti ääneen etteivät ne jää vaivaamaan ja kasva kohtuuttoman isoiksi, ja kyllä se sääntö koskee ihan samalla tavalla ystävyyssuhteita kuin parisuhdetta.

3. Fyysinen läheisyys. Läheisyys ja kosketus jotenkin niputetaan aina seksin kanssa yhteen, vaikkei kaikki parisuhteenkaan läheisyys ole seksuaalista. Halaileminen tai silittäminen tuntuvat muuten vaan kivoilta, enkä nää mitään syytä miksei sellaista voisi kavereidenkin kanssa tehdä. Hassua tavallaan kuinka voikin olla niin lähellä jotakuta henkisesti mutta pitää silti isoakin fyysistä etäisyyttä. Se menee kyllä ehkä vähän #vainsuomijutut-kategoriaan, meillä on niin iso henkilökohtaisen tilan tarve eikä sellaista halailu- ja poskipusukulttuuria mitä muualla, että ajatus lähellä olemisesta ja koskettamisesta tuntuu oudolta. Nykyään se on kyllä vähän muuttumassa, minäkin halaan melkein kaikkia kavereitani aina kun nähdään, niin ehkä muukin läheisyys muuttuu normaalimmaksi jossain vaiheessa.

Nämä lainaisin ystävyyssuhteista parisuhteeseen:

1. Kohteliaisuus ja ystävällisyys. Puhumme ystävillemme pääsääntöisesti varsin kauniisti, mutta kumppanille saatetaan vaan tiuskia. Miksi ihmeessä puhuisimme rumasti ihmiselle, jota rakastamme kaikista eniten? 

2. Ei laiteta toista vastuuseen omasta onnellisuudesta. Parisuhteessa saatetaan ajatella sen kumppanin jotenkin "eheyttävän" ja tekevän onnelliseksi, ja vaaditaan toiselta sen vuoksi mahdottomuuksia. Ystäviin ei kohdistu samanlaisia vaatimuksia. Kaikki me olemme kuitenkin loppupeleissä itse vastuussa omasta onnellisuudestamme, ketään toista ei voi vaatia siitä vastuuseen, oli kyseessä sitten ystävä tai kumppani.

3. Pidetään hauskaa myös yhdessä. Eli ei anneta parisuhteen muuttua pelkäksi tylsäksi arjeksi, josta haetaan irtiottoa kavereiden kanssa. Myös oman kumppanin kanssa on hyvä joskus vaihtaa vapaalle, irrotella ja pitää hauskaa.

Tuli muuten hirveä ikävä kesää näitä kuvia katsellessa. Noh, enää puoli vuotta.. :D

Kivaa sunnuntaita kaikille!