keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kun mieli haluaa, mutta kroppa ei kiihotu

Välillä on sellaisia päiviä, iltoja ja öitä, kun mielessäni haluaisin seksiä tosi paljon, mutta vartaloni ei ole yhtään samalla aallonpituudella. Jotenkin se viesti kiihottumisesta ei vaan mene aivoista eteenpäin, eikä kropassa tapahdu mitään. Erilaiset kiihottumisen ja laukeamisen vaikeudet ovat esimerkiksi yksi tavallisimmista seksuaalineuvontaan tai -terapiaan hakeutumisen syistä, joten yksin en tilanteessani ole, vaikka kohdallani tilanne ei olekaan niin dramaattinen, että kaipaisin siihen ammattilaisen apua. Inhottavalta se silti tuntuu, kun oma kroppa ei tottele tai toimi niin kuin pitäisi, vaikka sitä sattuisikin vain silloin tällöin.

Kuten olen täälläkin aikaisemmin kertonut, nuorempana käyttämäni e-pillerit vähensivät seksihaluni melkoisen minimaalisiksi, koska niiden vuoksi limakalvoni olivat kuivat kuin hiekkapaperi ja kostuminen oli todella vaikeaa. Niinpä joka ikisellä seksikerralla jännitin vain sitä, pystynkö kostumaan tarpeeksi vai en, ja jos se ei tapahtunut tarpeeksi nopeasti, aloin heti soimata itseäni epäonnistumisesta. Sellaiset ajatukset eivät varsinaisesti innostaneet ryhtymään petipuuhiin, vaan saivat minut enemmänkin välttelemään niitä, ettei taas tarvitsisi epäonnistua. Onneksi tilanne helpottui huomattavasti hankkiuduttuani pillereistä eroon, ja vielä enemmän sitten erosin eksästäni ja innostuin sinkkuvuosieni aikana seksistä aikaisempaa enemmän. Nykyään saatan kiihottua jo pelkästä katseesta tai halauksesta niin paljon, että pikkarit melkein kastuvat läpi. Mutta toisinaan sitten tuntuu, että joku hermoyhteys kropassa pätkii ja pahasti, kun jalkojen välissä ei vaan tapahdu mitään, vaikka mieli olisikin kiimainen kuin nuori jänis. Tunnen itseni varsin kädettömäksi näissä tilanteissa erityisesti siksi, että niitä sattuu kuitenkin suhteellisen harvoin ja ne tuntuvat siksi niin oudoilta. Toisaalta hyppään aika nopeasti myös siihen epäonnistumisen pelon moodiin, eli ahdistun jos kostumisessa joskus kestääkin tavallista kauemmin, ja alan ajatella että minussa on jotain vikaa. Teen siis pahimman mahdollisen virheen, ja sen sijaan että yrittäisin rentoutua ja vaikka ajatella jotain kiihottavia ajatukseni, mieleni täyttävät vain hirveät suorituspaineet ja yritän suurin piirtein puristaa kosteuspisaroita väkisin pillustani ulos, vaikka tiedänkin ettei sellainen ole mahdollista. Että näin, suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja seksuaalineuvojalla pyörii päässä ne täsmälleen samat huonot kelat kuin asiakkaillakin.



Sama ongelma liittyy myös laukeamiseen. Pystyn useimmiten tulemaan suht helposti, mutta toisinaan sitä huippua ei vaan tule, vaikka toinen tekisi mitkä temput ja kieputtaisi kieltään helikopterin lailla klitoriksen päällä samalla käsillään seisten. Nämä pulmat kun liittyvät nimenomaan niihin tilanteisiin, joissa harrastan seksiä jonkun toisen kanssa, koska itsekseni saan orgasmin joka kerta ja useimmiten melkein liiankin helposti (olisi kiva nautiskella pidempään, mutta en malta). Toisen ihmisen kanssa laukeaminen on hieman suuremman työn takana, vaikka ei mitään sirkustemppuja vaadikaan. Välillä otan vaan hirveän stressin siitä, jos orgasmini antaa odottaa itseään erityisen kauan. Että jos se toinen nyt hyvää hyvyyttään viitsii vaikkapa nuolla pilluani, niin olisihan se nyt epäkohteliasta jättää tulematta tai pidätellä toista työn touhussa kohtuuttoman kauan. Näitä keloja päässään pyöritelleet tietänevät hyvin, että jos on olemassa takuuvarma keino olla saamatta orgasmia, se on tämä. Kiirehtiminen ja suorituspaineet ovat maailman epäkiihottavimpia ajatuksia. Välillä on sitten vaan sanottava toiselle etten pysty nyt tulemaan, vaikka tekisi mitä.

Kostumisongelmaan auttaa onneksi liukkari, ja sen avulla saa toisinaan vauhtia omienkin lemmennesteiden virtaukseen. Liukkari pelastaa erityisesti kuivakat kännipanot, kun kostuminen on nestehukan vuoksi melkoisen mahdotonta. Mutta liukkarissa on kaksi ongelmaa: toki se liukastaa, mutta samalla ei tapahdu muita kiihottumiseen kuuluvia asioita, kuten klitoriksen turpoamista, joka sitten vaikeuttaa orgasmin saamista. Ja toisaalta se, että kumppani on kovin herkkä tarttumaan liukkaripulloon, voi voimistaa sitä epäonnistumisen fiilistä. Tuntuu ettei jotenkin saisi edes mahdollisuutta syttyä ja kiihottua omaan tahtiin, vaan toinen vaan ottaa liukkarin kehiin kun ei jaksa odotella. Että ei sekään ole mikään oikotie onneen, vaikka toisinaan onkin ihan kiva lisävaruste.

Olen huomannut, että mitä kiihottuneempi olen, sen helpompi minun on saada orgasmi (no shit Sherlock). Kiihottuneisuuteen taas vaikuttaa miljoona asiaa, kuten vireystila, vuorokaudenaika, kuukautiskierron vaihe, nälkä, jano, kylläisyys, humalatila, planeettojen asennot ja valtion poliittinen ilmapiiri. Kaksi viimeistä ehkä muita vähemmän, mutta ymmärtänette pointin. Kumppanin tekniikka vaikuttaa ehkä luultua vähemmän, vaikka ihan onneton räpeltäminen ei riitä orgasmiin hyperkiimaisenakaan, mutta iso tekijä kuivuuden muuttamisessa kosteikoksi on kyllä se, mihin ja millä tavalla toinen koskee. Muun muassa tässä postauksessa esittelen muutaman hyvän perusohjeen pillun kanssa toimimiseen, joita noudattamalla ei voi mennä kovin pahasti pieleen, vaikka sattuisikin olemaan sellainen hieman hitaammin syttyvä tapaus.


Nihkeintä näissä kiihottumisen ja laukeamisen vaikeuksissa ovat kuitenkin ne suorituspaineet, vaikka tiedostaisikin että joskus ihan luonnollisista ja normaaleista syistä saattaa kestää vähän kauemmin. Kaikki järkisyyt vaan unohtuvat, ja sen sijaan että tosiaankin vaan yrittäisi rentoutua ja päästä tunnelmaan, mielessä pyörii vaan se, että nyt on pakko kiihottua ja pakko tulla. Luulen, että se liittyy ainakin omalla kohdallani vahvaan tarpeeseeni miellyttää toista: en halua olla vaivaksi, vaan tahdon että toinen nauttii. Unohtuu vaan se, että useimmiten se toinenkin haluaa saada minut nauttimaan, ja mielellään vähän näkee vaivaakin sen eteen. Toisaalta se toisen miellyttämisintokin saattaa aiheuttaa suorituspaineita, kun tuntuu ikään kuin pakollista laueta ihan vaan siksi, ettei toinen pahoittaisi mieltään. Kuulemma tuota esiintyy varsinkin miehillä, kun heillä orgasmin saamisen hankaluudet ovat kai jokseenkin harvinaisempia kuin naisilla, ja sen vuoksi heidän naispuoliset seksikumppaninsa ottavat herkästi itseensä jos eivät saakaan miestä tulemaan. Ja olen minäkin muutaman miehen mielen pahoittanut sillä, etten ole saanut orgasmia heidän käsittelyssään. Niinpä olen muutaman kerran vaan alkanut itkeä lohduttomasti miehen pää jalkovälissäni, kun en ole pystynyt tulemaan ja olen pelännyt loukkaavani miestä sen sanomalla. Miettikää nyt miten älytöntä, itkeä nyt sitä että pahoittaa jonkun mielen siitä ettei itse saa orgasmia! Eihän sen niin pitäisi mennä.

Itseäni ainakin auttaisi sellaisen ajatuksen muistaminen, ettei seksi ole suoritus eikä siinä tarvitse olla nopea. Minulla ja meillä kaikilla muillakin on oikeus nauttia siitä kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin omaa kroppaa kuunnellen. Mitenköhän saisin sen pidettyä mielessä seuraavan kerran, kun ajatukset meinaavat lipsahtaa itsesyytösten ja suorituspaineiden puolelle? Pitäisikö tehdä aiheesta vaikka joku sisustusjuliste, jonka voisi ripustaa johonkin näköetäisyydelle sängystä, olisikohan siitä apua?

Tässä vielä loppukevennykseksi kuva, jonka pointtina on, että aina ei pysty tulemaan, vaikka jalkojen välissä sykkisi millainen tykki. Hehheh.




ps. Nyt kun tänne asti jo pääsit, niin lukaisepa samaan syssyyn myös tämä orgasmiaiheinen vanha postaukseni!

Ei kommentteja: