En ollutkaan sellainen kuin odotit. Yllättävää.

Joulukalenterijuttujen välissä teki mieli kirjoittaa muutakin kuin listaa. Tälläistä ärsyttävää ilmiötä olen nyt pyöritellyt jonkin aikaa päässäni..

Erottuani eksästäni melkein kaksi vuotta sitten on elämässäni ollut kaksi sellaista ihmissuhdetta, jotka loppuivat enemmän miehen kuin minun aloitteestani. Kumpikin suhteesta ehti kestää sen verran pitkään että sellainen ihana alkuhuuma ehti vähän haihtua ja tuli tilanteita, joissa emme olleet ihan samaa mieltä kaikesta. Omaan tyyliini kuuluu hyvin rehellisesti sanoa jos jokin asia minua vaivaa, ja niin toimin myös näissä suhteissa. Ikävä kyllä toinen yhteinen piirre näille suhteille oli näiden interventioideni saama nihkeä vastaanotto. Kummaltakin jätkältä sain palautetta että suhde ei voi onnistua, koska en ollutkaan sellainen kuin he kuvittelivat minun olevan. Siksi että kerran olin surullinen jostain asiasta.

Okei, myönnetään, tapani ottaa minua häiritsevät asiat esille ei aina ole ollut se kaikista aikuismaisin ja järkevin. Joskus olen yrittänyt käytökselläni viestittää harmitustani jostain ja kun jätkä ei ole (ihan ymmärrettävästi) tajunnut mitään, olen harmistunut entistä enemmän ja lopulta räjäyttänyt koko jutun jätkän silmille täysin puskista. En oikeastaan tuomitse ketään siitä että vähän säikähtää tuollaista käytöstä. Tai välillä jätkä on kuulemma huomannut jotakin outoa käytöksessäni, mutta ajatellut sitten antavansa minulle vähän omaa tilaa ja odottavansa että kertoisin asiasta sitten kun siltä tuntuu. Ja sitten minä olen tulkinnut ettei tyyppiä kiinnosta ollenkaan olenko surullinen vai en, ja siitä nyt ei ole sitten seurannut välttämättä niitä kaikista rakentavimpia keskusteluja. Mutta eihän suhteen alussa mitenkään voi tietää miten toinen käyttäytyy suuttuneena tai surullisena? Eikä sitä oikein mitenkään muute voi saada selville kuin näkemällä toisen suuttuneena tai surullisena? On siis mielestäni todella epäreilua sanoa tuollaisen jälkeen että "et olekaan sellainen kuin kuvittelin". Ai millainen, aina iloinen ja mikään ei koskaan harmita? Sellaista onkin tosi realistista odottaa.

Olen törmännyt aika paljon siihenkin, että jotkut ihmiset päättävät jo etukäteen jonkun ihmisen tavatessaan minkälaisen suhteen haluavat. Yleisin esimerkki varmaan on se, että ilmoittaa heti kättelyssä että ei muuten sitten mitään vakavaa. Joo, tavallaan on ihan hyvä juttu olla johtamatta toista tahallaan harhaan, mutta miksi suhteen laadusta pitää päättää ennen kuin on edes viitsinyt tutustua ihmiseen? Se minua ehkä ärsyttää kaikista eniten noissa "et ole sellainen kuin kuvittelin"-jätkissä. Kumpikaan tyypeistä ei viitsinyt tutustua minuun kunnolla ennen kuin jo päättivät etten ole sitä mitä he halusivat. Ymmärtäisin, jos olisin loukannut heitä pahasti tai vaikkapa käyttäytynyt oikeasti tosi sekopäisesti, ollut tosi mustasukkainen tai muuta vastaavaa. Mutta kun suurin syntini oli vaan yritys ottaa puheeksi minua häiritseviä asioita, jotka eivät muuten olleet mitään yhdentekeviä pikkujuttuja. Ehkä he olivat sitten päättäneet hankkiutua sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole mitään ongelmia ja kaikki on aina jees. Toisaalta sitten niin, jos he tosiaan etsivät sellaista tyttöä joka pitää suunsa kiinni eikä valita mistään he olivat kyllä erittäin oikeassa sanoessaan etten ole sellainen. Minä en ole mikään kynnysmatto jota saa kohdella miten huvittaa.

Asioista keskusteleminen on mielestäni ihan perusjuttu ihmissuhteessa. Alussa voi tulla vähän karikoita kun ei vielä tunne toista niin hyvin, mutta on aika pelkurimaista luovuttaa heti ensimmäisten vaikeuksien kohdalla. Mitä sitten jos toinen ei olekaan juuri sellainen kuin haavekuvissasi ajattelit? Kuinka tosissaan voi muka odottaa toisen vastaavan jotain keksittyjä mielikuvia? Eikö kannattaisi ennemmin antaa toiselle mahdollisuus ja oikeasti tutustua ihmiseen ennen kuin tyrmää hänet täysin vääränlaiseksi? Ja kannattaisiko uuden ihmisen tavatessa suhtautua avoimin mielin siihen mahdollisuuteen, että kyseessä saattaakin olla maailman siistein tyyppi jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä? Eihän se kovin todennäköistä ole, mutta hei: ainakin todennäköisempää kuin se että joku olisi täysin samanlainen kuin päiväunelmissasi.