Eräs hyvä ystäväni oli kuitenkin tavannut koulussa suloisen pojan, johon hän tunnusti olevansa hieman ihastunut. Ongelmia kuitenkin tuottaa se, että miten hän tätä ihastuksensa kohdetta lähestyisi. Vaikka osapuolet ovatkin aikusia ihmisiä ja he keskustelevat keskenään opintoihin liittyvistä asioista, suhteen syventäminen kurssituttavista joksikin muuksi ei ole yhtään sen helpompaa kuin nuorempanakaan. Ellei jopa vaikeampaa. Huomaan nimittäin itsessäni, että liveiskemistaitoni ovat pahoin ruosteessa ja sama ongelma taitaa olla myös ystävälläni, joka on tavannut melkein kaikki viimeisimmät miehensä baarissa. Kysymys kuuluukin siis, miten tutustutaan ihmiseen livenä ja selvinpäin?
Olin itse viime vuonna ihastunut erääseen poikaan, jonka tapasin kouluuni liittyvässä projektissa. Se on viimeisin kokemukseni sellaisesta yläasteajoille tyypillisestä ihastumisesta, jossa tyyppiä ihaillaan kaukaa, hänen kanssaan vietetään aikaa ja yritetään katseilla ja pienillä eleillä varovaisesti vihjailla, että sydän pakahtuu hänen olemassaolostaan. En oikein tiedä mitä muutakaan vastaavassa tilanteessa voisi tehdä, kuin parhaansa mukaan yrittää viritellä keskustelua ihastuksensa kanssa ja katsoa lähteekö juttu luistamaan, ja jos lähtee, varovaisesti vihjata kiinnostuksesta muuhunkin kuin koulujuttujen jauhamiseen. Se, miten se keskustelun virittely sitten onnistuu käytännössä, onkin ihan toinen juttu. Ylläolevan sarjakuvan skenaario on erittäin todennäköinen, sillä jos pelkkä ihastuksesi seurassa oleminen saa ne sisälmykset kietoutumaan umpisolmulle ja aivot lähtevät kalareissulle, järkevien lauseiden tuottaminen oksentamatta samalla voi olla yllättävän vaikeaa.
Tässä on nyt asia, johon en osaa antaa mitään vinkkejä. Kai sitä pitäisi vain yrittää olla oma itsensä ja koittaa olla nousematta lentoon kun se ihastus hymyilee ja sanoo moi. Vaan se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
2 kommenttia:
Toi on totta, että tollaista optimaalista ihastumista on vaikea tai siis sen kohdetta on vaikea enää tässä iässä (ollaan niin kamalan vanhoja kyllä..) löytää, ellei satu työn tai harrastuksen puolesta tapaamaan uusia, samanikäisiä mieshenkilöitä. Mun edellinen poikaystävä löyty kyllä just tuolla niiiin ihanalla tavalla yliopistolta, että kerkisin häneen olla ihastunu muutaman kuukauden ennen kun mitään tapahtu. Oltiin siis kavereita ja hän seurusteli, mut tiesin että heillä menee huonosti niin odotin että ero tuli. Heh, toisen suru on toisen ilo :D Se oli kyllä niin jännää alkaa syventää sitä juttua pois kaveritasolta, vaikka oltiinkin laitettu viestiä aika paljon. En voi käsittää enää miten pystyin olla niin radikaali, mutta SOITIN vaan kerran sille ja kysyin et lähetkö ulos :D OMG. Olin kyllä aika ihastunu että kykenin tollaseen!
Aww, söpöä! Itsellänikjin kävi vähän samalla tavalla exäni kanssa, tosin tavattiin tanssikoulussa :D olisi ehkä pitänyt miettiä tätä opiskelualan valintaa tarkemmin, tälläinen hyvin naisvaltainen ala kun tarjoaa oikeasti aika huonot puitteet ihastumiseen :DD
Lähetä kommentti