Anteeksi

Moi tyypit, kivaa karkauspäivää! En ikävä kyllä päässyt kosimispuuhiin tänään enkä siis ole sen paremmin kihloissa kuin uuden hamekankaankaan omistaja, mutta muuten päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Sitä oli myös mennyt viikko, jonka aikana keksin noin viisisataa postausaihetta. Onkin tuntunut hieman haastavalta aloittaa kirjoittaminen, koska en tiedä mistä aloittaisin. Tartutaan nyt ensimmäisenä sellaiseen aiheeseen, jota olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa, eli anteeksi pyytämiseen. Millaisia asioita ja tekoja pitäisi pyytää anteeksi, ja millaisia taas ei?

Minua on pariin otteeseen kritisoitu siitä, että pyytelen liikaa anteeksi. Ja se on ehkä ihan totta, olen aika kova pahoittelemaan vaikkapa myöhästymisiä tai jos tönäisen jotakuta vahingossa metrossa. Tai välillä suustani lipsahtaa ihan puolihuomaamattomasti sellainen "anteeksi vaan, mutta.."-alkuinen lause. Sellaiset kai ovat sitten niitä, jotka ihmisiä ärsyttävät eniten. Eihän se anteeksipyyntö kuitenkaan ole mikään taikasana. jonka lisääminen lauseeseen oikeuttaisi loppulauseessa mitä tahansa loukkauksia. Ei minulla kuitenkaan ole tapana loukata ihmisiä tahallani, mutta jokin anteeksi pyytelyssäni on ilmeisesti joidenkin mielestä ärsyttävää. En mielestäni kuitenkaan ole sellainen kynnysmattomainen anteeksi että olen olemassa-tyyppi.. Voi kuitenkin olla, että tämän ominaisuuteni vuoksi odotan välillä anteeksipyyntöä sellaisissa tilanteissa, joissa toinen ei koe mitään tarvetta pyytää anteeksi.

Mielestäni anteeksi pitää pyytää silloin, jos on jotenkin loukannut toista. Myös silloin, jos ei tehnyt sitä tahallaan. En tarkoita sitä, että pitäisi kyyneleet silmissä rukoilla polvillaan anteeksiantoa, mutta mielestäni on kohteliasta ja huomaavaista ilmaista pahoittelunsa siitä, että tuli vahingossa loukanneeksi toista. Jos vaikkapa tönäisisin jonkun vahingossa laiturilta järveen, pyytäisin ehdottomasti anteeksi vaikka en olisikaan tehnyt sitä tahallaan. Vastaavasti jos sanoillani pahoittaisin jonkun mielen, olisin vilpittömän pahoillani siitä, vaikka en millään tavalla sitä tarkoittanutkaan tehdä. Ei sitä tekoa itsessään tarvitse välttämättä pahoitella, jos sen on tarkoittanut vaikkapa auttamaan toista, mutta voi ilmaista pahoittelunsa siitä että pahoitti toisen mielen. Ja sitten ehkä yrittää selittää, mihin oli pyrkimässä omalla toiminnallaan. Toisaalta anteeksipyyntö on aika yhdentekevä, jos sitä ei oikeasti tarkoita. Jos on omasta mielestään toiminut oikein ja joku siitä loukkaantuu, voi olla tosi vaikeaa esittää sitä vilpitöntä anteeksipyyntöä. Aika helposti siitä tulee juuri sellainen "sori vaan, mutta"-tilanne, eikä se anteeksi-sana oikeasti tarkoita yhtään mitään.

Oma neuvoni olisi pyytää anteeksi mielummin liikaa kuin liian vähän, mutta sekään ei ilmeisesti ole kaikkien mielestä hyvä juttu. Siitä huolimatta kannustan mielummin olemaan huomaavainen, kohtelias ja ystävällinen kuin pihtailla sitä anteeksipyyntöä hirveästi. Kannattaa myös yrittää välttää sitä sori vaan, muttaa. Sitä itsekin taidan pyrkiä tekemään tulevaisuudessa.