Anna mun huorata rauhassa

Minulla oli joitakin vuosia sitten läheinen ystävä, johon olin pitkään hieman ihastunut. Vietin hänen kanssaan paljon aikaa kun erosin eksästäni, ja jopa asuin joitakin viikkoja hänen luonaan ennen kuin sain uuden kämpän. Lopulta eräänä iltana päädyimme sänkyyn, mutta en pystynyt ollenkaan rentoutumaan hänen seurassaan ja seksi oli todella vaivaannuttavaa. En todellakaan halunnut kokea vastaavaa uudestaan, joten oli selvää että suhteemme pysyisi jatkossa pelkästään kaverillisena. Samoihin aikoihin aloitin Tinder-urani ja tapasin muutamia kivoja poikia, joista kerroin avoimesti myös edellämainitulle ystäväpojalleni: virheellisesti kuvittelin, että pystyisimme edelleen puhumaan asioista kuten ennenkin. Vastaanotto kertomuksilleni oli sen sijaan erittäin viileä ja nihkeä, ja johti lopulta välien katkeamiseen kokonaan. Se kohtelu, mitä häneltä sain, oli nimittäin sellaista, mitä en kuvitellut joutuvani enää tällä vuosituhannella kokemaan.

Ystäväni mielestä se, että olin ruvennut käymään ulkona muutamien miesten kanssa, teki minusta "huolestuttavan kevytmielisen". Hän sanoi olevansa aidosti huolissaan minusta, sillä hän pelkäsi että minusta olisi tullut "halvan oloinen". Hänen mielestään käytökseni ei ollut missään nimessä hyväksyttävää, ja jossakin vaiheessa hän taisi ihan suoraan kutsua minua huoraksi ja jakorasiaksikin. Hän myös esitti ihmettelynsä siitä, kuinka minä edes löydän miehiä jotka haluavat kanssani olla, koska olin kuulemma niin järkyttävän huonoa seksiseuraa. Myöhemmin (noin vuoden päästä, niin kauan kesti että viitsin puhua hänen kanssaan uudestaan) hän pyysi osaa jutuistaan anteeksi ja sanoi niiden johtuneen siitä, että ollessaan minuun vielä ihastunut hänestä tuntui kurjalta kuulla muista miehistäni. Hän kuitenkin sanoi vielä silloinkin, että vaikka pitikin minusta aikoinaan kovasti, hän ei missään olosuhteissa voisi seurustella kaltaiseni tytön kanssa, joka niin estottomasti hyppii sängystä sänkyyn ja treffeiltä toisille.

Kuvituksena tänään pari selfietä kesältä 2014, jolloin olin tukkani oli punainen. Selkeä syntisen naisen merkki, eikö vain?

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopiva määrä seksiä ja seksikumppaneita, ja se on ihan okei. Tämä ystäväpoikani totesi joskus kuin yleisenä faktana, että "keskivertosinkku saa seksiä noin neljä kertaa vuodessa". Minun on tosi vaikea uskoa että se on mikään tilastollinen totuus, joten todettakoon sen olevan enemmänkin hänen käsityksensä sopivasta määrästä seksiä ihmiselle, joka ei ole parisuhteessa. Minun mielipiteeni asiasta on kuitenkin hyvin erilainen. Minä haluan ja suorastaan tarvitsen seksiä huomattavasti enemmän kuin joka kolmas kuukausi, eikä siinä ole yhtään mitään väärää. Jokaisella ihmisellä on oikeus harrastaa seksiä tasan niin paljon tai vähän kuin haluaa, olla harrastamatta sitä ollenkaan tai harrastaa sitä vaikka pelkästään itsensä kanssa. Sen sijaan oikeutta tuomita toisia heidän seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella ei ole kenelläkään, ellei kyseessä ole sellainen seksuaalisen käyttäytymisen muoto, joka jollakin tavalla vahingoittaa toisen henkilön itsemääräämisoikeutta. On ihan ymmärrettävää, että erilaiset käsitykset siitä, mikä on sopivaa seksuaalisuuden harjoittamista, saattavat olla este parisuhteen muodostamiselle, mutta mikään syy haukkua ja ilkeillä ne eivät todellakaan ole.

Eihän tämä mikään uusi ilmiö ole: vaikka me naisetkin saamme nykyään harrastaa vapaasti seksiä kenen kanssa haluamme, sitä ei aina katsota kovin hyvällä. Meihin kohdistuu paljon paineita olla "hyvä ja kunnollinen nainen", ja hyvän ja kunnollisen naisen usein odotetaan olevan siveä. Miehillä vastaavaa painetta ei ole, vaan useammin heillä seksuaalista aktiivisuutta pidetään hyvänä juttuna. Johan siitä kertovat käyttämämme sanatkin: kutsuuko kukaan paljon irtoseksiä harrastavaa miestä lutkaksi, huoraksi tai jakariksi? En sano, että mielestäni sänkyyn hyppääminen jokaisen vastaantulijan kanssa olisi jotenkin kannustettavaa tai ihailtavaa (yhtään minkään sukupuolen edustajalta), mutta en silti koe mitään tarvetta mennä kertomaan niin toimiville ihmisille, että he ovat mielestäni lutkia.

Tälläisillä hirvittävillä lutkamaisilla herutuskuvilla houkuttelin pahaa-aavistamattomia miehiäni synnin pesään eli sänkyni. Eikö ole hävytöntä?

Törmäsin hiljattain tähän entiseen ystävääni, jonka kanssa en ole puhunut nyt yli vuoteen. Juttelimme ystävällisesti muutaman minuutin, mutta jo siinä ajassa vanhat kiistamme nostivat rumaa päätään kun puheeksi tuli tämä blogi ja tuleva urani seksologian parissa. Kerroin kuinka paljon pidän blogini kirjoittamisesta ja kuinka innostunut olen uusista opinnoistani, ja hän katsoi minua sellaisella hieman nyrpeällä ilmeellä, jonka olen hänen kasvoillaan kovin usein nähnyt. Sitten hän totesi, ettei "ikinä voisi kirjoittaa sellaista blogia, mutta ihan miten vaan..". Siihen minä, joka olin ja olen saanut niin tarpeekseni elämäntyylini arvostelusta, tokaisin että "onneksi sitä blogia kirjoitankin minä, etkä sinä" ja väläytin hymyn päälle. Että varokaa vaan, te slut shamingia harrastavat: ei kannata tulla minulle mölisemään, isken rajusti takaisin (silmää)! ;)