Seksitrauma

Viime aikoina en ole oikein ollut oma itseni. Ainakin siinä mielessä, että makkarihommat ovat kiinnostaneet harvinaisen vähän. Välillä on jopa tuntunut siltä, että ajatuskin seksistä lähinnä ahdistaa. Olin aluksi hyvin huolissani, koska en ole kokenut vastaavaa kertaakaan sinkkuvuosieni aikana, ja hetken pelkäsin jo olevani vähintäänkin masentunut tai jotenkin muuten henkisesti huonovointinen. Sitten oivalsin, että syy siihen, miksi seksi ahdistaa, on eräs penkin alle mennyt seksikokemus, josta ilmeisesti sain trauman.

Kuulostaa kieltämättä vähän oudolta, että kesti melkein kuukauden verran tajuta mistä tuntemukseni johtuvat. Jotenkin luulisi, että olisin tullut ajatelleeksi huonoa seksikokemustani kurjan olon aiheuttajana ennemmin kuin epäillyt psyykkistä sairautta. Asia on kuitenkin niin, etten tajunnut ahdistuneeni kyseisestä seksikerrasta näin paljon, koska se ei ollut mitenkään hälyttävän huono. Se tapahtui ihmisen kanssa, josta pidän ja välitän, se tuntui periaatteessa ihan hyvältä eikä ollut mitenkään fyysisesti epämiellyttävää. Jotenkin vain tuntui siltä, että kumppanini ei oikein ollut touhussa tosissaan mukana. Hän ei ilmaissut millään tavalla nauttivansa mistään, vaan lähinnä toljotti ilmekään värähtämättä, ja minusta tuntui koko ajan siltä, että koko juttu tapahtui vain siksi, että minä halusin niin. Ennen tuota kertaa oli nimittäin sattunut muutaman kerran niin, että olimme menneet kostean illan jälkeen samaan osoitteeseen, ja olin ilmaissut varsin selkeästi mielenkiintoni sänkypuuhia kohtaan, mutta mies ei hommasta innostunut. Syynä oli todennäköisemmin väsymys, liian ylitsepääsemätön sekavuustila ja ehkä myös jännitys, eikä se, että minussa olisi hänen mielestään ollut jotakin vikaa. Joka tapauksessa lopulta asiaan päästessämme en millään saanut päästäni pois ajatusta siitä, että jätkä vain tekee mitä luulee minun haluavan jotta olisi minulle mieliksi. Eikä se tuntunut kovin hyvältä.

Homma jäi lopulta kesken, koska siitä alkoi tulla hieman epämiellyttävää kämpässäni vallitsevan trooppisen kuumuuden vuoksi. Hän paineli suihkuun, ja minä jäin makaamaan sängylle perin pohjin kurjin fiiliksin. Tapahtunut oli saanut minut tuntemaan oloni epävarmaksi, enkä pitänyt siitä ollenkaan: aikaisemmin käsitykseni itsestäni seksikumppanina oli varsin positiivinen, mutta yhden epäonnisen tapauksen vuoksi kyseenalaistin sen täysin. En tuntenut oloani halutuksi, enkä sen vuoksi pystynyt oikein nauttimaan seksistä, vaikka se periaatteessa tuntuikin ihan hyvältä. Siinä sängyssä maatessani minua hävetti, nolotti, miltei itketti. Esitin miehen edessä reipasta ja rentoutunutta, mutta oikeasti minua ahdisti aivan helvetisti.

Puhuin myöhemmin asiasta kyseisen jätkän kanssa ja luulin saaneeni mielenrauhan asian suhteen. Tapahtuneen jälkeen kuitenkin huomasin, ettei ajatus seksistä sytyttänyt enää samalla tavalla kuin ennen. Aina seksiä ajatellessani mieleeni nousivat vain sellaiset negatiiviset asiat, kuten vaginapierut, kramppaavat lonkat, liian pienet munat ja liian kovakouraisesti sorkkivat miehet. Ajattelin, että seksi on ihan järkyttävän turha asia, hikistä ähisemistä ja puhisemista ja ainakin itselleni varsin epätyydyttävää. Niimpä kävi niin, että aikaisemmin kiinnostavilta vaikuttaneet miehet alkoivat tuntua luotaantyöntäviltä. Ja mitä enemmän ajatus seksistä ahdisti, sitä enemmän aloin pelätä itseni puolesta. Olin kuitenkin jo pitkän aikaa mieltänyt itseni hyvin seksuaaliseksi ihmiseksi, enkä voinut hyväksyä sitä, että minä, seksistä blogia kirjoittava ihminen, en yhtäkkiä enää halunnut seksiä ollenkaan.

Tajusin ahdistukseni johtuvan taannoisesta pieleen menneestä seksikokemuksestani, kun minun ja kyseisen jätkän suhde tuli lopulliseen päätökseensä pari päivää sitten. Syy jutun loppumiseen ei ollut kyseinen seksikerta, mutta jotenkin heti, kun suhde oli virallisesti ohi, jokin lukko aukesi ja tajusin, että sehän tässä oli ahdistanut koko ajan. Nyt ajatus seksistä ei enää ahdista, ja uskon, että paras tapa päästä traumastani yli on luultavasti "hypätä takaisin satulaan". Tilannehan on nimittäin se, että olen ollut tapahtuneesta asti ilman seksiä, koska koin koko hommaa kohtaan niin suurta vastenmielisyyttä, mutta nyt kun se on ohi, tilalle on tullut taas tuttu kiimaisuus. Pelkään kuitenkin, että traumani pahenee entisestään, jos seuraavakin seksikumppanini osoittautuu ilmeettömäksi ja äänettömäksi naama peruslukemilla nytkyttäjäksi, tai muuten vain tosi hapuilevaksi rakastajaksi. Tilanne vaatii ehdottomasti miehen, joka tietää mitä tekee, ja palauttaa uskoni siihen, että seksi on kaikesta sotkuisuudestaan ja hassuista äänistään huolimatta ihan paras juttu ikinä.