Ensitreffit alttarilla-ohjelmassa sanottiin eilen fiksusti, että kannattaa etsiä lähipiiristään joku viisas ja ehkä itseään vanhempi ihminen toimimaan ikään kuin ihmissuhdementorina. Minun mentoreitani ovat muun muassa kaksi opiskelutoveriani seksuaalineuvojakoulutuksesta, jotka ovat molemmat parisuhteissa ja minua vanhempia. Tapasimme tänään kahvin ja koulutehtävien merkeissä, ja kuten tavallista, juttelimme myös ihmissuhteistamme. Keskustelimme muun muassa siitä, kuinka jotkut ihmiset saattavat tarvita pitkänkin harkinta-ajan ennen kuin ovat valmiita sitoutumaan vakavaan parisuhteeseen.
Toinen keskustelukumppaneista on 48-vuotias nainen, joka tapasi nykyisen miehensä joitakin vuosia sitten. Sitten eräänä päivänä hän oli ystävänsä ehdotuksesta kysynyt mieheltä, onko heidän suhteensa vakava vai ei. Mies oli tästä ahdistunut niin paljon, että oli seuraavana päivänä laittanut pitkän viestin jossa kertoi ettei halua enää jatkaa suhdetta. Joitakin kuukausia myöhemmin he olivat kuitenkin alkaneet viestitellä uudelleen, tavanneet ja pikku hiljaa ajautuneet tapailemaan toisiaan uudelleen, kuten miltei puolen vuoden tapailun jälkeen mies oli sanonut olevansa rakastunut. Kyse ei ollut siitä, että miehellä olisi kestänyt niin pitkä aika kehittää tunteita opiskelutoveriani kohtaan. Enemmänkin taisi kiikastaa siitä, että mies oli pikkuisen sitoutumiskammoinen, ja koki vakavan suhteen aloittamisen ahdistavana ja pelottavana.
Kun on ollut sinkkuna jonkin aikaa, kynnys sitoutua vakavaan seurustelusuhteeseen saattaa kasvaa aika isoksi. Ainakin itse sanoin jo edellisestä suhteesta erotessani, etten aio seurustella ennen kuin olen siitä sataprosenttisen varma. Mutta mitäs sitten, jos on melkein varma mutta ei ihan, ja kaipaisi vähän miettimisaikaa? Joskus nimittäin sattuu tilanteita, että sellaisen puolivakavan tapailusuhteen toinen osapuoli haluaisi kovasti jo sitoutua, mutta toinen tarvitsee aikaa harkita. Usein tällaiset ristiriidat suhteen lähitulevaisuuden suhteen romuttavat koko suhteen, koska toinen ahdistuu toisen painostuksesta ja toinen toisen päättämättömyydestä.
Uusissa suhteissa tulee usein jossain vaiheessa eteen hetki, jossa toinen kokee tarvetta määritellä "mitä me ollaan". Tuon kysymyksen esittäminen liian aikaisin saattaa helposti suistaa hyvin alkaneen suhteen raiteiltaan, koska toinen osapuoli ei välttämättä koe oloaan riittävän varmaksi voidakseen sitoutua vakavaan suhteeseen. Tällöin suhteen määrittely saattaa tuntua toisesta todella painostavalta, ja siitä kieltäytyminen taas määrittelyä toivoneesta osapuolesta torjuvalta. Tiedän kokemuksesta, kuinka perseestä on kun joku josta tykkää ihan hirveästi sanoo, että ahdistuu ajatuksesta seurustelusta. Se tuntuu siltä, kuin itsessä olisi jotain vikaa, koska mikä muu syy toisella voisi olla haluamatta vakavaa suhdetta? Toista taas ahdistaa, koska kokee toisen määrittelun tarpeen painostamisena johonkin, mihin ei koe olevansa vielä valmis. Hän saattaa haluta jatkaa suhdetta, muttei viedä sitä vielä vakavampaan suuntaan. Joten selväähän se on, jos toinen tahtoo vakavan suhteen ja toinen ei, voi tulla ongelma.
Hyvä neuvo, minkä sain opiskelutoveriltani tänään, onkin ihan tosissaan rauhoittua ja olla pitämättä minkäänlaista kiirettä suhteen määrittelyn kanssa. Sitoutumiskammoisen on helpompaa totutella suhteessa olemiseen ja alkaa itse tuntea halua vakavan parisuhteen solmimiseen silloin, kun häntä ei siihen painosteta. Omasta sitoutumiskammostaan ja kynnyksestään vakavaan suhteeseen ryhtymiseen kannattaa myös puhua avoimesti, ja koittaa tehdä selväksi, ettei haluttomuus määritellä suhdetta vakavaksi ole toisen vika. Jos pariskunta pystyy keskustelemaan fiiliksistään rehellisesti ja ehkä jopa tulemaan toisiaan hiukan vastaan, suhteen ei välttämättä tarvitse kaatua siihen, että toinen haluaa siitä vakavan ja toinen ei.
Tiivistettynä siis:
Jos olet suhteessa sitoutumiskammoisen ihmisen kanssa ja tahtoisit siitä vakavan:
- yritä olla painostamatta kumppaniasi
- anna hänelle aikaa totutella ajatukseen vakavasta suhteesta, ja anna hänen ottaa itse asia puheeksi
Jos olet sitoutumiskammoinen ja kumppanisi haluaisi suhteestanne vakava:
- yritä olla ahdistumatta hirveästi
- kerro kumppanillesi, että pidät hänestä mutta tarvitset aikaa.
Jos olisin tajunnut tämän aikaisemmin, olisin luultavasti voinut pelastaa ainakin yhden kasaan kuivuneen suhteen, jossa ehkä tahattomasti painostin toista. Onneksi minulla on nyt ihmissuhdementorini, jotka auttavat minut pois näistä sudenkuopista ja voin täällä blogissa jakaa heidän viisauttaan eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti