Välillä elämä potkii päähän ja maailma murjoo, oli sitä sitten sinkku, suhteessa tai jotakin siltä väliltä. Murheisiin ei kannata jäädä vellomaan, mutta ei niitä kannata työntää syrjäänkään, vaan antaa pahan mielen tulla silloin kun se on tullakseen. Minulla on tänään hieman paha mieli, ja siltä varalta että jollain teistäkin on, kerron teille parhaat selviytymisvinkkini surkeuteen.
- Musiikin vaikutus tunteisiin on välillä ihan uskomaton, ja lääkitsenkin sillä pahaa oloani usein. Murheen alhosta nostaa parhaiten sellainen musiikki, josta saan voimaa ja joka kääntää ajatukseni pois murhetta aiheuttavista asioista. Toisinaan, kun murhetta aiheuttaa joku tietty ihminen, en voi kuunnella tiettyjä biisejä tai jopa tiettyä musiikkityyliä ollenkaan alkamatta saman tien pillittää. Siitä kuitenkin aina tiedän murheen helpottavan, kun pystyn taas kuuntelemaan kyseisestä ihmisestä muistuttavia biisejä. Joskus auttaa myös surullisen musiikin kuuntelu, kuten vaikkapa Spotifyn Itketysbiisit-lista.
- Kun haluan piristää itseäni ja saada ajatukset pois harmeista, katson fantasiaelokuvia. Niiden voima perustuu siihen, että niistä harvoin löytyy yhtymäkohtia omiin ongelmiin, ja se oma murhe alkaa tuntua aika pieneltä kun seuraa Frodon kamppailua läpi Keski-Maan kohti Tuomiovuorta.
- Fantasialeffojen kaverina tai ihan yksinäänkin maistuu lohturuoka. Maailman paras lohturuoka tai leffaherkku ylipäätään on popcorn yhdistettynä ranch-dippiin, kuulostaa ehkä oudolta mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä! Hyvin toimii myös klassinen jätski suoraan purkista-meininki, mieluiten joku kunnon Ben & Jerry's-mättö. Siihen en kuitenkaan ole vielä sortunut, että tuhoaisin yksin jotain viinipulloa kotona surullisena, vaan olen sitten lähtenyt ihan suosiolla kunnolla radalle jos on surullisena tehnyt mieli dokata.
- Hyvä keino piristää itseään on tehdä juttuja, joista nauttii. Minulla usein tuo helpotusta työni tanssinopettaja, joka on siitä hyvä, että siihen on pakko keskittyä ihan täysillä eikä opettaessa voi miettiä omia ongelmia. Myös joku todella intensiivinen balettitunti toimii tosi hyvin, kun sitä omaa paskaa fiilistä purkaa tanssin kautta saa jotenkin kummasti jalat nousemaan korkeammalle ja hyppyihin ihan uudenlaista jäntevyyttä.
- Surullisena annan myös itselleni luvan olla rauhassa hetken surullinen, en pakota itseäni olemaan tehokas ja hoitamaan asioita vaan ihan suosiolla käytän murehtimiseen sen hetken, mitä se vaatii. Minusta on tärkeää antaa sen pahan mielen tulla silloin, kun se on tullakseen, itkeä vaikka hetken ja sitten tehdä niitä tärkeitä asioita, kun olo helpottaa. Joskus on ihan ok myös vaikka istua koko ilta sohvalla jätskipurkin kanssa fantasiaa tuijottaen, jos tuntuu siltä. En ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, jonka suru olisi mystisesti kadonnut tukahduttamalla, vaan pikemminkin se vaan kasvaa isommaksi ja räjähtää joku päivä silmille, jos sille ei anna lupaa olla olemassa. Vähän niin kuin uudessa fantasialempparissani, J.K. Rowlingin kirjaan perustuvassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-leffassa. Käykää katsomassa, jos ette ole vielä nähneet, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ihanaa ja iloista päivää teille, ja jos surettaa, testatkaa vinkkejäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti