Joulukalenteri 2016: Luukku 21

Moninaisuus on nykyisin oikea trendisana, kaikki on moninaista, niin myös ihmissuhteet. On muitakin vaihtoehtoja kuin se perinteinen parisuhde, ja koska en ole arvomaailmani kanssa varsinaisesti sieltä perinteisimmästä päästä, ovat tällaiset modernimmat suhdemuodot ihan harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja. Tänään joulukalenterissa pohditaankin hieman sitä, mitä tarkoittaa avoin suhde, mitä mieltä sellaisista olen ja mitä ongelmia sellaiseen voisi mahdollisesti liittyä. Luin ennen tämän tekstin kirjoittamista tämän artikkelin, jossa mielestäni selitetään avoimen suhteen periaate hyvin ja pohditaan samoja asioita, joita itsekin olen mietiskellyt. Siihen kannattaa tutustua, mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin.

Avoimella suhteella tarkoitan parisuhdetta, jonka osapuolilla on lupa harrastaa seksiä tai olla muussa intiimissä kanssakäymisessä suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Riippuu pariskunnasta, sallitaanko pidempiaikaiset vakituiset seksikumppanit vai pelkät randompanot, ja kerrotaanko muista avoimesti omalle kumppanille vai pidetäänkö ne omana tietona. Näkisin kuitenkin, että avoimessa suhteessa suhteen osapuolet ovat toisilleen ne "ykköset", toisin kuin esimerkiksi polyamoriassa, jossa ihmisellä voi olla useampi vakava täysipainoinen parisuhde tai suhteessa voi olla useampi kuin kaksi osapuolta.

Olen käynyt viime aikoina itseni kanssa vakavaa moraalista kamppailua juurikin tämän avoin suhde-asian takia. Kuten eilisessä postauksessanikin sanoin, en halua omistaa ja kontrolloida ketään enkä tahdo sitä tehtävän myöskään minulle, mutta en ole ihan varma, kuinka pitkälle haluan sen ulottuvan. Olisinko valmis sallimaan kumppanini tehdä selkäni takana mitä mieli tekee, tai vaihtoehtoisesti kuuntelemaan tarinoita hänen seikkailuistaan erinäisten ihmisten kanssa? Tai pystyisinkö itse tosissani sitoutumaan ja rakastamaan, jos juoksisin koko ajan paneskelemassa muita? Haluaisin pystyä olemaan se ihminen, joka pystyisi iloitsemaan kumppaninsa nautinnosta, tuli se sitten mistä vain, koska se olisi niin hienosti arvojeni mukaista. Mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen, sillä pienessä mielessäni liikkuu monta huolta ja pelottavaa skenaariota, jotka voisivat seurata avoimeen suhteeseen lähtemisestä.

Pelkään, että jos sallin kumppanini hurjastella ympäriinsä mielensä mukaan, hän ottaa ja rakastuu johonkin toiseen ja jään yksin. Pelkään, että seksi olisikin hänestä jonkun toisen kanssa niin paljon parempaa, ettei hän haluaisi sitä enää minun kanssani. Pelkään, että jonkun toisen kanssa sattuisi vahinko ja tämä toinen nainen saisi kumppanini kanssa lapsen. Pelkään, että saisimme itse lapsia ja joutuisin pyörittämään perhearkea yksin kumppanini juostessa vieraissa. Pelkään sitä kaikkea mustasukkaisuutta, epäilyä ja draamaa, mitä useamman ihmisen kanssa olemisesta voi seurata. Ja pelkään, että avoimessa suhteessa oleminen merkitsisi sitä, ettemme kumppanini kanssa oikeasti rakastaisi toisiamme. Että jonakin päivänä hän ilmoittaisi, että on löytänyt nyt oikean rakkauden, jonka kanssa haluaa olla kahdenvälisessä suljetussa suhteessa. Ja jotenkin vaan se ajatus siitä, että toinen haluaisi avoimen suhteen, luo sellaisen "et ole riittävän hyvä"-mielleyhtymän, eikä se ole kauhean hyvä lähtökohta suhteelle.

Toisaalta sitten, aika moni noista skenaarioista voisi tapahtua myös suljetussa suhteessa. Ja eihän se niin kuitenkaan välttämättä ole, että siellä vieraissa juostaisiin koko ajan, vaikka siihen olisikin lupa. Itsenikin on ehkä jopa helpompi pysyä jollekulle uskollisena silloin, kun minun ei ole pakko tehdä niin, jotenkin se on ruvennut tuntumaan tosi vaikealta aina siinä vaiheessa kun minulta on ruvettu sitä vaatimaan, vaikka ei aikaisemmin olisikaan ollut mikään ongelma. Olisin myös taipuvainen uskomaan, että avoimessa suhteessa myös puhuttaisiin avoimesti kaikista näistä peloista ja sovittaisiin jotkut selkeät säännöt, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Että ei se vaan tarkoita, että toinen ilmoittaa että meillä muuten sitten on avoin suhde, ja toinen sanoo että aijaa ja siinä sitä sitten ollaan ja ihmetellään ja mietitään, että kuinkakohan montaa muuta tuo kävi viime viikonloppuna köyrimässä. En muutenkaan usko, että avoin suhde on hyvä idea silloin, jos vain toinen osapuoli haluaa sitä ja painostaa toisen suostumaan siihen vasten tahtoaan. Silloin siitä seuraa ihan varmasti vähintäänkin mielipahaa, ellei jopa pahoja luottamusongelmia pariskunnan kesken.

Olen miettinyt, että ehkä kaikista näistä hyvistä perusteista ja luonteenlaadustanikin huolimatta olisin ehkä silti mieluiten suljetussa suhteessa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sitä todella haluaisin. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla välttämättä sataprosenttisen suljettu, vaan pienet poikkeukset sallittaisiin. Jos vaikkapa seurustelisin bi-miehen kanssa, hän saisi puolestani harrastaa vapaasti seksiä miesten kanssa, tai jos kumppanini tykkäisi olla alistettavana, soisin hänelle mieluusti hetkiä asiansa osaavan dominan käsissä. Joku sellainenkin järjestely, että vaikka kerran kuussa tai puolessa vuodessa saisi käydä toteuttamassa itseään jonkun toisen lakanoiden välissä, olisi ehkä ihan ok. En kuitenkaan tahtoisi, että avoimuus olisi suhteen olemassaolon edellytys enkä tykkäisi siitä, että kumppanini laiminlöisi minua ja suhdettamme omien seikkailuidensa vuoksi ja istuisin yksin kotona miettimässä, mitä hän tekee kun ei ehdi vastata viesteihini kolmeen päivään. Ei hänen nyt tarvitsisi sieltä dominan kammiosta mitään ääniviestejä lähettää, mutta tahtoisin silti tuntea olevani hänelle se kaikista tärkein enkä vaan yksi hoito muiden joukossa.

Näitä suhdemuotoja miettiessä on hyvä muistaa, että se mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle, ja vaikka avoimessa suhteessa oleminen kuulostaisi omaan korvaan karmealta, se saattaa toimia jollain toisella hyvin. Toivon siis, ettei kukaan pahoita mieltään tästä tekstistä, ajatteli sitten suuntaan tai toiseen ja kokee minun nyt olevan joko hirvittävän ahdasmielinen tai kauhea kapinallinen, jolla ei ole mitään kunnioitusta pyhää kahden ihmisen liittoa kohtaan. Toivon myös, että jos tätä lukee joku suhteensa sulkeutuneisuudesta ahdistunut ihminen, hän uskaltaisi tekstini ja sen alkuun linkitetyn artikkelin avulla ehkä pohtia mahdollisuutta avoimen suhteen kokeilemiseen. Aina on parempi olla avoin itselleen!