Epäsuositut mielipiteeni

Epäsuositut mielipiteet-postauksia on ilmeisesti ollut paljon liikkeellä muoti- ja lifestyleblogeissa viime aikoina. Tuosta kun heittää Googleen "epäsuositut mielipiteet" niin tulee pitkä lista blogeja joista tämän tyyppinen postaus löytyy. Ideana on siis listata omia mielipiteitä, jotka ovat "epäsuosittuja" ei jotka eivät juurikaan saa suurta kannatusta ympäröiviltä ihmisiltä. Innostuin ideasta, koska mikäs sen parempaa kuin oikein luvan kanssa huudella kerralla kuuluviin kaikki sellaiset mielipiteet, jotka yleensä saa yleisen rauhan ja viihtyvyyden vuoksi pitää omana tietonaan. Tai no, en kyllä pidä, eivätkä ajatukseni nyt ihan hirvittävän rajuja ja radikaaleja ole, mutta silti. Tässä tulee kahdeksan epäsuosittua mielipidettäni, ja kuvituksena kaikkia vanhoja koneelleni postauksia varten keräämiäni mutta käyttämättä jääneitä memejä.

Suorapuheisuuden ja rehellisyyden nimissä ei saa olla muille ilkeä. Tiedättekö ne ihmiset, jotka laukovat ihan törkeitä juttuja muille päin naamaa, ja sitten puolustautuvat sanomalla "no mä oon vaan suorapuheinen" tai "oma vika jos et kestä kritiikkiä". Ei sitä nyt voi vaan kulkea ympäriinsä käyttäytymässä huonosti ja vedota siihen, että sattuu nyt vaan olemaan niin kauhean rehti ihminen. Rehellisyys on hieno juttu, mutta niin on tilannetajukin, jotta ymmärtää milloin on hyvä aika pitää ne rehelliset ajatuksensa omana tietonaan. Asiallinen palaute on erikseen, mutta henkilökohtaisuuksiin menevät loukkaukset ovat minusta suorastaan henkistä väkivaltaa.

Seksitauteja pelätään ihan liikaa. En minäkään semmoista kyllä erityisesti omalle kohdalleni toivo, mutta eipä sellaisen saaminen nyt mikään maailmanloppu olisi kuitenkaan. Kunnolla hoidettuna mikään niistä ei tapa, ja sellainen ajattelu että taudin saanut olisi jotenkin "saastunut" tai huonompi ihminen on kyllä niin vanhentunutta ajattelua että oksat pois. Että joo, suojaudutaan vaan niiltä jatkossakin, mutta ei nyt liikaa kuumotella.

Kihloihin meneminen on lupaus avioliitosta. Moni tuntuu ajattelevan nykyään kihlautumista jonain next level-seurusteluna, että kun pelkkä kimpassa oleminen ei riitä niin mennään kihloihin sitten. En tarkoita, että kihlautumisen jälkeen pitäisi järjestää parin vuoden sisään häät, voihan sitä olla kihloissa pidempäänkin. Joillekin kihlautuminen ja avioliitto tuntuvat jotenkin olevan niin kaksi erillistä toisiinsa liittymätöntä asiaa, ja se on minusta vähän kummallista.

Haluaisin saada lapsia nuorena. Tavallaan se juna kai vähän meni jo, vaikka onhan tässä vielä pari vuotta matkaa suomalaisen ensisynnyttäjän keski-ikään, joka oli vuonna 2016 28,8 vuotta. Vierastan sellaista ajatusta, että elämä pitäisi elää ensin valmiiksi ja saavuttaa tietyt etapit, kuten omistusasunnon ja auton hankkiminen, ennen kuin voi ruveta harkitsemaan perheenlisäystä. Kyllä niitä kämppiä ehtii sitten lastenkin kanssa ostelemaan. Pelkään tosi paljon sitä, että lasten hankinta venyisi ja venyisi ja kun lopulta ryhtyisin yrittämään, olisi jo liian myöhäistä.

Ihmiset asettavat parisuhteisiinsa liian tiukkoja rajoja. Mustasukkaisuus on tosi yleistä ja moni vetää herneet nenään jo sellaisesta, että oma kumppani juttelee toisen ihmisen kanssa. Uskon, että elämä on helpompaa kun ei kyttää ja vahdi kumppaninsa tekemisiä, sanomisia ja menemisiä koko ajan ja antaa tälle vähän omaa tilaa ja vapautta. Tuntuuhan se hurjalta antaa kumppanille vapaus vaikka flirttailla muille: mitä jos hän ihastuu johonkin toiseen? Niin voi toki käydä, mutta mielestäni parempi niin kuin että pitäisi toista väkisin luonaan. Tuskin kukaan hyvästä suhteesta lähtee pelkän kevyen flirtin takia kävelemään, ja jos lähtee, niin eipä tainnut olla kovin hyvä suhde.

En ole ikinä kokenut mitään suurta kaipuuta reissata ympäri maailmaa. Toki tykkään matkustelusta ja olisi makeaa nähdä erilaisia paikkoja, mutta en Aasian reppureissut tai ulkomaille muutot eivät jotenkin ole ikinä houkutelleet minua. Tai no okei, viime lauantaina kun satoi räntää ajattelin kyllä hetken että nyt lähden lipettiin täältä, mutta en silti tiedä. Ei se reissaaminen kai mikään kansalaisvelvollisuus ole, vaikka niin moni sitä harrastaakin?


Paljastava tai ns. seksikäs pukeutuminen ei ole mielestäni seksikästä. En voi ymmärtää kenen mielestä jotkut olemattomat bikinit jäätävien tekotissien peittona ovat hyvännäköiset ja seksikkäät. Kuka kiihottuu sellaisesta tyrkyllä olemisesta? Mielestäni paljon seksikkäämpää on sensuelli ja hyvällä maulla toteutettu paljaan pinnan näyttäminen, jossa jätetään vähän jotain myös arvailun varaan. Omassa makuuhuoneessa voi sitten esitellä sulojaan enemmänkin, mutta myös sellaiset halvan näköiset seksirooliasut ovat mielestäni kaikkea muuta kuin seksikkäitä. Itse ainakin tunnen oloni kauniimmaksi ja seksikkäämmäksi jossain laadukkaissa ja vartaloani imartelevissa alusvaatteissa, kuin jossain keinokuituisessa hoitsuasussa.

En tykkää sperman nielemisestä. Moni kaverini ihmettelee sitä ja sanoo että ei se nyt niin paha oo, ja eihän se olekaan, mutta en vaan tykkää siitä yhtään. Sain traumat kun kerran yhden jätkän kanssa sain äkkiarvaamatta lastin suuhuni ja melkein laattasin hänen päälleen, ja pelkään että niin käy uudestaan. Että joo, on niitä sellaisiakin seksijuttuja, joihin en oikopäätä suostu.

Mitäs sanotte, samaa vai eri mieltä?

ps. muistakaa käydä vastaamassa Teekutsuilla-lukijakyselyyn ja osallistua samalla huikeaan arvontaan! Kyselyyn pääset tästä tai sivupalkissa olevasta linkistä.